Hei! Oon huomannut, että oot kadonnut, mitenkään en tavoita sinua enää. Jos olisit halunnut, olisit ottanut yhteyttä. Mutta tämä meni näin. Sinulla oma, uusi elämä. Minulla se sama vanha. Meidän kohtaaminen on enää sattuman tai kohtalon varassa. Ja mitä se sittenkään olisi, nyökkäisitkö minulle tervehdykseksi niin kuin joskus tuntemillemme tehdään. Täällä olen ollut ja tiedän sinun käyneen täällä, uskon niin. Varmasti useinkin. No näin voi käydä. Tunteet kuolevat. Olin lapsellinen ja sekaisin, eikä sen selittäminen korjaa mitään. Mikä on mennyt, se on mennyt.
Sattuu minua yhä. Kaipaanhan minä, ikävöin niin kuin aina. Niistä on jo viisi vuotta, ensikohtaamisista. Puoli vuosikymmentä. Viimmesimmästäkin jo reilu vuosi.
Kyllä minä sen aina tiesin, sinä oot sellainen, naiset vaan ihastuvat sinuun ja sinä heihin.
Mitäpä niistä enää, muistoja vain. Rakkautta vain.
Sattuu minua yhä. Kaipaanhan minä, ikävöin niin kuin aina. Niistä on jo viisi vuotta, ensikohtaamisista. Puoli vuosikymmentä. Viimmesimmästäkin jo reilu vuosi.
Kyllä minä sen aina tiesin, sinä oot sellainen, naiset vaan ihastuvat sinuun ja sinä heihin.
Mitäpä niistä enää, muistoja vain. Rakkautta vain.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Elämä on ollut muutoksessa. Suurimman osan ajasta vietän tässä kaupungissa. Törmääminen sattumaltakin yhä epätodennäköisempää.
Ei tätä ihan hänen kotikaupunkinsa naapurikaupungiksi voi sanoa, ainakin pari välissä.
Loppujen lopuksi elämä on aina muutoksessa, enemmän ja välillä vähemmän.
Toi on totta https://youtu.be/R3UIj0gUxtc