Ensin olin peliongelmainen. Pelasin kaikki rahani ja otin velkaa sekä pelasin senkin.
Nyt olen päässyt eroon pelaamisesta, kun ei yksinkertaisesti ole rahaa pelata. Olen enemmän kuin onneton ja epätoivoinen. En ole elämässäni ollut koskaan näin huonossa jamassa. Olen ulosotossa enkä ole saanut vielä päätöstä toimeentulotuesta. Ei ole ketään joka auttaisi, ei ketään, joka olisi kokenut saman. Elämäni on kiinni 200-250€ eurosta per kuukausi. Tämän summan jos saisin takaisin voisin elää jotenkin. Kituuttaen tosin. En tiedä jaksanko elää enää kauaa. Haluaisin vain kuolla pois, tappaa itseni. Olen aina ollut avulias muita kohtaan, nyt kun itse tarvitsisin apua, ei löydy ketään, joka auttaisi minua. Koko elämäni on tuskaa. En jaksa tehdä kohta enää mitään. Kaikki aikani menee rahoista murehtimiseen ja sen miettimiseen, miten kauan pärjään. Miten kauan jaksan, ennenkuin menen metsään köyden kanssa :(
Miksi koskaan edes synnyin tähän maailmaan?
Miksei kukaan auta?
Nyt olen päässyt eroon pelaamisesta, kun ei yksinkertaisesti ole rahaa pelata. Olen enemmän kuin onneton ja epätoivoinen. En ole elämässäni ollut koskaan näin huonossa jamassa. Olen ulosotossa enkä ole saanut vielä päätöstä toimeentulotuesta. Ei ole ketään joka auttaisi, ei ketään, joka olisi kokenut saman. Elämäni on kiinni 200-250€ eurosta per kuukausi. Tämän summan jos saisin takaisin voisin elää jotenkin. Kituuttaen tosin. En tiedä jaksanko elää enää kauaa. Haluaisin vain kuolla pois, tappaa itseni. Olen aina ollut avulias muita kohtaan, nyt kun itse tarvitsisin apua, ei löydy ketään, joka auttaisi minua. Koko elämäni on tuskaa. En jaksa tehdä kohta enää mitään. Kaikki aikani menee rahoista murehtimiseen ja sen miettimiseen, miten kauan pärjään. Miten kauan jaksan, ennenkuin menen metsään köyden kanssa :(
Miksi koskaan edes synnyin tähän maailmaan?
Miksei kukaan auta?
Vastaukset 18
Vanhimmat
ja sieltä noussut ylös, joten siihen pystyt sinäkin. Sosiaalihuollosta saat kyllä varmasti apua, odottele sitä päätöstä rauhassa, älä tee mitään tyhmää. Jos ei penniäkään rahaa ja pitäisi syödä jotain niin käänny kirkon diakonian apuaan, sieltä saat ainakin ruoka-apua ja saattavat jotain laskujakin maksaa, selvitä netistä oman paikkakuntasi diakonian yhteystiedot ja operointiapajat. Olisiko mahdollista, että menisit vaikka hetkeksi vanhempiesi luokse? Ettei pitäisi olla yksin ja miettiä noita juttuja jatkuvasti mielessä? Myös ihan terveyskeskuslääkärin luokse voit mennä juttelemaan ja sieltä ohjataan kyllä avunpiiriin, kannattaa hyödyntää ei siinä ole mitään hävettävää, että hakee itselleen apua. Veloista älä murehdi, ne saa maksettua aina ja luottotiedotkin palaavat ajan kanssa. Kymmenien tuhansien velat ovat ihan kärpäsien kakkoja ja niiden takia ei kannata itseään todellakaan mennä tappamaan. En halua tuputtaa sinulle uskontoa, mutta itseäni se on auttanut paljon, nimittäin rukoileminen, kokeile saatat jopa yllättyä positiivisesti. Usko minua, kyllä asiat aina järjestyvät. Nimimerkillä entinen asunnoton peliriippuvainen luottotiedoton kiusattu, kaikki mahdollinen koettu ja niistä selvitty.
Hei
Olen samaa mieltä tämän vastaajan kanssa. Nyt ei kannata luovuttaa. Voisit onnitella itseäsi, että olet selättänyt peliriippuvuuden.
Kannustan sinua ottamaan yhteyttä tosiaan terveyskeskukseen, vaikkapa psykiatriselle sairaanhoitajalle jos mahdollista. Samoin seurakuntasi diakoneille on vastaanottoajat, katso netistä tarkemmin. Seurakunnalta voi tietyin perustein saada tukea alskujen maksamiseen tms.
Elämäsi tulee paremmaksi kun selviät nyt tästä vaikeasta jaksosta. Pelaaminen on varmasti tuonut elämääsi paljon sisältöä, se on tehnyt "hyvää" ja samalla pahaa sinulle. Nyt kun iso elämäsi osa-alue on poissa ja vielä rahahuolet kaupan päälle, on se totta kai vaikeaa.
Usko itseesi. Olet selvinnyt monesta ja selviät tästäkin.
Pappi Elisabet
Seurakunnan tietyt perusteet ovat kirkkolaki, jossa määrätään diakonia auttamaan. Sen lisäksi seurakunnat ovat pieraisseet omasta päästä keksittyjä sääntöjä, millaisissa tapauksissa auttavat. Muista itkeä, kun tapaat diakonin, irtoaa avustus helpommin.
Miksi tuo mädättäjä allekirjoitus " pappi elisabet"?
Ei nainen voi olla pappi. Jos voisi, hän tuntisi Raamatun. Jos hän tuntisi Raamatun, ei hän voisi olla pappi.
Minusta olisi parempi, että jos "kirkko" jotain kirjoittaa tänne, niin lopettaa tuon mädättämisen. Pelkkä kirjoitus riittää. Ketään ei kiinnosta nainen, joka esittää papitarta.
Tuesta, koitan jaksaa, vaikka pahalta tuntuukin :(
Ehkä aurinko paistaa vielä minullekin, joskus.
pysy niistä peleissä erossa, rahat niihin vaan häviää, ole kiitollinen jos pääsit eroon! Kokemusta aiheesta on riittävästi itsellä. Kyllä ne asiat aina järjestyvät, vaikka helvetin pahalta välillä tuntuu, aina tulee uusi päivä. Ja elämällä on taipumus heittää "eteen" aina jotain uutta, juuri silloin kun sitä vähiten odottaa.
leipäjonot! Itsellä sama tilanne pari viikkoa, että saa rahaa, mutta aina sitä jotenkin selviää. Ei kannata jäädä makaamaan kotiin, kävely ulkona tekee hyvää, virkistää mieltä kummasti. Kyllä ne asiat aina jotenkin selviävät.
kannattaa jäädä kotii makaan, lihakset surkastuu ja masennus alkaa
pyyhkii? Ovatko asiat alkaneet rullaamaan?
Olen menossa parempaan suuntaan. Pelaaminen on nykyään hyvin vähäistä, koska siihen ei ole enää varaa. Otan päivän kerraallaan. Keskityn niihin hyviin asioihin, joita elämässäni on. Uskon, että parempaa kohti olen matkalla.
Tarvitset muuta ajankäyttöä ohjelmistoosi. Kokeile liikuntaa, vapaaehtoistyötä, opiskelua, töitä tai mitä tahansa. Lähinnä idea on siinä että saat päivän niin täyteen ohjelmaa ettet pysty ajattelemaan mitään pelaamisia.
Olen töissä, pelaaminen on vähentynyt roimasti, mutta vähäisen käteenjäävän rahamäärän vuoksi se on usein mielessä :(
Älä mieti sitä käteen jäävää osuutta juuri nyt, kunhan pääset pahimman ajan yli näin, että pärjäät.
Yleensä jonkin ajan päästä tulee muutoksia asiohin tai vaikka ei heti tule, ota ja ole vähän rennommin, lue ja harrasta liikuntaa. Kutsu vanhemmat luoksesi seuraksi, älä koskaan ujostele kysyä omilta läheisiltä seuraa, jos ahdistaa. Tiedän tuon ihan omasta kokemuksesta, että kun ei ole tietoa tulevasta hätäilee kaikkea yhtä aikaa. Ei tarvitse, anna nyt olla, jos velkäjärjestely onnistui. Kyllä se siitä taas lähtee menemään. Kun olisi niitä kotiväkiä ympärille, et ainakaan murjottaisi yksin.
Opiskelin itse kaukana kotoa vajaan parin kympin iässä, sieltä ei heti päässyt viikonlopuiksi käymään. Sisareni lupasi soittaa heille, jos on kurja olo ja koti-ikävä, koska muita ei saanut kiinni aina. Ensimmäinen kotoa muutto on aina kova paikka ja on ikävä, kun on tottunut seuraan.
Yleensä on tapa, että lähiomaisten kanssa voi sopia, ettei ahdista yksinolo, vaatii vaan sen, että rohkaistuu asiasta kysymään. Tuskin vastaankaan kukaan panee, jos on yksin.
Tilanteesi on sitten melko hyvä. Pelaamisen ajatteleminen tässä tilanteessa on typerää koska saat säännöllistä tuloa ja et pysty kuitenkaan kontrolloimaan pelaamistasi.
Nyt kannattaisi laskea milloin saat laskut maksettua ja alat saamaan rahaakin hommista enemmälti. Silloin kannattaisi säästöön laittaa. Ja miettisit tarkemmin mitä tehdä rahalla.
Paras keino olisi etsiä muita harrasteita mikä vain kiinnostaa esim. kuntosali. Liikuntajutut tai eri yhteisöt. Mitä enemmän on ajanvietettä niin sitä vähemmän ajattelet pelaamista.
Mitä murehdit? Ruokaa ja suoja varmastikkin on? Lue ja opiskele itseäsi , eli henkistä kirjallisuutta :) Siitä se sitten taas lähtee ihan omiin uriinsa ja voit ottaa kiitollisena vastaan sen mitä on ...eikä haikailla ajatuksiesi perään .
Oliko aloittajalla naisystävä? Missä hän on nyt? Miksi olet ihan yksin?
"Olisiko mahdollista, että menisit vaikka hetkeksi vanhempiesi luokse? Ettei pitäisi olla yksin ja miettiä noita juttuja jatkuvasti mielessä? Myös ihan terveyskeskuslääkärin luokse voit mennä juttelemaan ja sieltä ohjataan kyllä avunpiiriin, kannattaa hyödyntää ei siinä ole mitään hävettävää, että hakee itselleen apua. "
Kyllä kannattaa, vanhempien luokse voi varmaan myös mennä. Jos naisystävä ei ole kotona, sitten vanhempien luokse vaan.
"Miksei kukaan auta?"
Varmasti vaikka äitisi on halunnut monta kertaa auttaa, mutta he ei ole ehkä uskaltanut kysyä, saako tulla auttamaan ja millainen on tilanne. Jos vielä on tuo huono olo, lähde vaikka heti vanhempien luokse, silloin et ole yksin, ruokaakin voi löytyä kaikille.
Minä ainakin auttaisin, jos olisin vanhapasi, luultavasti omat vanhempasi myös auttaisivat.
Ole kiltti ja toimi näin, jos on vaan tuntuu siltä. Vanhemmilla on elämänkokemusta, ei maailma kotona heti käsiin romahda, saa samalla turvaa itselle ja levätä.