Mietin. Miksi kaikista maailman tunteista, rakkaus on vaikein.
Siihen liittyy pelko, epätoivo, kateus, mustasukkaisuus, ujous, mahtailu, uhkailu, viha, kauna.... paljon negatiivistä.
Miksi ei vain voisi sanoa. Minä pidän sinusta. Minä rakastan sinua.
Mitä pahaa siinä on vaikka joku sen sanoo? Vaikket itse tunne niin.
Siihen liittyy pelko, epätoivo, kateus, mustasukkaisuus, ujous, mahtailu, uhkailu, viha, kauna.... paljon negatiivistä.
Miksi ei vain voisi sanoa. Minä pidän sinusta. Minä rakastan sinua.
Mitä pahaa siinä on vaikka joku sen sanoo? Vaikket itse tunne niin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Samoin olisi mutkatonta sanoa "Olet kaunis ja haluaisin rakastella kanssasi" ilman, että antaisi liian suoraa vaikutelmaa. Ihmisillä olisi varmasti helpompaa, avoimuuden myötä.
Vaarallista kirjoitella tuollaista. Haikeaksi vetää, kun ei voi
Rakkaus on myös tunteista helpoin. Siihen liittyy lohtu, läheisyys, riemu, anteeksianto, ymmärrys, hyväksyntä, arvostus, intohimo, rohkeus, vapaus, toivo...
Kyllä voisi sanoa, ja pitäisi sanoa. Mutta rakkaudesta ja tykkäämisestä kertoessa ihminen asettaa itsensä niin paljaaksi kuin vain voi, tässä olen, valmiina haavoittumaan, ja sellaista riskiä ei helposti ota.
Näinmpä💕
Kokeilepa pari kertaa niin huomaat miksei tuo toimi.
Taitaa palstalla sana rakkaus lennellä vähän liian heppoisin perustein.
Yleensä nuo negatiiviset asiat ilmenevät sellaisessa ihmisessä, joka ei olekaan saanut vastarakkautta. Eipä sitä tule saamaan koskaan, vaikka miten ryöpyttäisi vihaa, kaunaa, katkeruutta, uhkailua, mahtailua. Päinvastoin, miksi sellainen kohde haluaisi saastaa elämäänsä, jolla ei ollut edes ilman sitä saastaa tunteita sen aiheuttajaa kohtaan.
Jotkut eivät opi käsittelemään pettymyksiä tykönänsä.
Olen alkuperäisen tekstin kirjoittaja. Et arvaakkaan kuinka antaisin hellyyttä, huomiota, rakkautta hänelle jota sydämeni kaipaa. Mutta en uskalla. Pelkään että hän nauraa minulle, että hänen on kiusallista sanoa ei, koska ehkä joudumme näkemään toisemme myöhemmin.
Ei sellaista sanota noin vain. Että välitän sinusta tietyllä lailla. Ja nyt muutoinkin näyttää siltä että kaikki on myöhäistä.
En edes tarvitse vastakaikua kunhan saisin kertoa omat tunteeni.
Ei toiminut ei.Miksi tämä on niin vaikeaa?? Itken kun ajattelen. Täytyy jatkaa eteenpäin kauniit muistot jäi. Puhua oolisi pitänyt myös tuteista.Me ei uskallettu.
Aloittajalla on jäänyt lukematta korinttolaiskirje 13 luku.
1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. 2 Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. 3 Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
4 Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, 5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, 6 ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. 7 Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
8 Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. 9 Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, 10 mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.
11 Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. 12 Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
13 Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.