kenen tekemä
vastatkaa pian
ter.janne
Tuo tumma vuorten valtias oli isänäni,.
ja kankaan kaunis kanerva armaana äitinäni,
vaahtoisa virta veikkonani
ja sisko taivaan tähtönen, puut metsän ystäväni.
Ja kainalossa korpimaan mä kasvoin kaunihiksi
ja metsän lampi laineillaan löi kuvan kauniimmmaksi,
mun tuikki tähti latvassain ja kuuhut paistoi oksallain
kun lepäs tyynnä lahti.
Mä olin korven kaunistus ja uljuus metsämailla,
ei haitannunna ahtaus en ystäviä vailla,
mun lauloi peippo latvassain söi oravainen oksallain
kun oli rauha mailla
Mutt talvipäivän puhteella sai poika juurelleni,
hän iski minuun katseensa löi kirveen vuoreheni,
mä kaaduin nuorena mättäälle mä kaaduin riemuksi toisille,
siks kaaduin mielelläin
mua herrastaloon vietihin
se mulle outo retki.
Siell käärittihin silkkihin
sain kultavaattehetkin.
Nyt olin metsän morsian
sain kynttilöitä oksillein,
kuin oli juhlahetki.
vaan hetken kesti temmellys ja leikki juurellani
tuo lapsiparven riemastus vei huolen rinnastani
mä ulos sitten heitettiin pois silkit kukat karsttiin
ja kullat oksiltani
pois pois on kaikki ystäväin
oi nyt on kaikki toisin
jos juureheni metsähän
nyt jälleen päästä voisin
mä silloin muistin peippoain
ja korpimaista kotiain
oi luulen että itkin
vastatkaa pian
ter.janne
Tuo tumma vuorten valtias oli isänäni,.
ja kankaan kaunis kanerva armaana äitinäni,
vaahtoisa virta veikkonani
ja sisko taivaan tähtönen, puut metsän ystäväni.
Ja kainalossa korpimaan mä kasvoin kaunihiksi
ja metsän lampi laineillaan löi kuvan kauniimmmaksi,
mun tuikki tähti latvassain ja kuuhut paistoi oksallain
kun lepäs tyynnä lahti.
Mä olin korven kaunistus ja uljuus metsämailla,
ei haitannunna ahtaus en ystäviä vailla,
mun lauloi peippo latvassain söi oravainen oksallain
kun oli rauha mailla
Mutt talvipäivän puhteella sai poika juurelleni,
hän iski minuun katseensa löi kirveen vuoreheni,
mä kaaduin nuorena mättäälle mä kaaduin riemuksi toisille,
siks kaaduin mielelläin
mua herrastaloon vietihin
se mulle outo retki.
Siell käärittihin silkkihin
sain kultavaattehetkin.
Nyt olin metsän morsian
sain kynttilöitä oksillein,
kuin oli juhlahetki.
vaan hetken kesti temmellys ja leikki juurellani
tuo lapsiparven riemastus vei huolen rinnastani
mä ulos sitten heitettiin pois silkit kukat karsttiin
ja kullat oksiltani
pois pois on kaikki ystäväin
oi nyt on kaikki toisin
jos juureheni metsähän
nyt jälleen päästä voisin
mä silloin muistin peippoain
ja korpimaista kotiain
oi luulen että itkin
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oli todella uusi ja hieno jouluruno. Tekstistä päätellen kuitenkin syntynyt kauan sitten. Saank kysyä mistä olet tuon runon löytänyt?
Alkuperäisestä sanoituksesta en ole varma.
Sävellys on Oskar Merikannon.
onko esittäjästä tietoa
tai jotain runoteosta jossa se olisi julkaistu
en ainakaan löytänyt suomen äänite arkiston sivuilta haulla merikanto oskar
tekijää mä kaipailen
vaik alla ois hän kumpujen
täyttäis sydämeni haavehen
jos joskus saisin kuula sen
kitoksia terv j.p
Toivottavasti alla mainituista linkeistä on apua. :)
http://www.kaapeli.fi/~musakir/republic/Merikanto/paa.html
http://www.yle.fi/aanilevysto/firs2/kappale.php?Id=Kuusen juhlahetki
Tietääkseni Kalevi Korpi. Kappale oli eräällä joululevyllä 70-luvun puolivälissä, josta kuuntelin. Tosi hieno sanoitus.
Terv. Pekka I
Aika pian. :))
Sanat Sakari Topelius.
http://www.gutenberg.org/files/22923/22923-8.txt
http://fi.wikisource.org/wiki/Joulukuusi_(Topelius)
Vieläkin jatkanpa, jatkanpa. Aina, jos haluaa oikean vastauksen vastaavissa pulmissa, kannattaa kysyä Helsingin kaupunginkirjaston ->Palvelut->IGS-Tietohuoltoasemasta.
Ei ole oletusta, mitä he vastaavat.