Vanha ihminen päätti antaa asuntonsa lahjakirjalla lapsenlapsilleen, sekä pojalleen. Tästä laadittiin lainmukainen lahjakirja, jossa todettiin erikseen, että kyseessä ei ole ennakkoperintö. Asumis ja hallintaoikeus todettiin jääväksi lahjanantajalle loppuelämäkseen. Lahja oli kiitos samalla paikkakunnalla asuneille, paljon kaikissa arjen asioissa mukana olleille läheisille. (pieni rivitalo asunto pienellä kylällä)
Vanhus menehtyi noin vuoden päästä. Tämän jälkeen asunnon omistajat ovat tietenkin maksaneet yhtiövastikkeet ja pitäneet yllä asunnon kuntoa. Asunto on päätetty myydä.
Hänen hautajaiskulunsa maksettiin lähisukulaisten toimesta.
Perinnönjako / kuolinpesä asioita hoidettaessa mukaan astui vanhuksen yhden lapsen edunvalvoja. Hän vaatii, että lahja otetaan perinnönjaossa mukaan suosiolahjana. Lahjan arvo pitäisi palauttaa kuolinpesään. Ja vain tässä tapauksessa edunvalvoja suostuisi laatimaan sopimuksen menehtyneen vanhuksen kuolinpesän jakamisesta (rahat jumissa tilillä, joten esim. hautajaiskuluja ei ole saatu sieltä hoidettua).
Kysynkin siis:
Onko lähtökohtaisesti mitään lainmukaisia perusteita vaatia lahjan palauttamista kuolinpesään ?
Onko mitään perusteita ylipäänsä tulkita lahjan kuuluvan kuolipesään/perinnönjakoon millään tavalla?
Mikäli lahja laitettaisiin kuolinpesään, niin väistämätöntä on se, että "ilman lahjaa" jäisivät juuri ne joille se annettiin.
Mikäli asiasta ei päästä sopuun, odottaa kanne käräjäoikeuteen.
Vanhus menehtyi noin vuoden päästä. Tämän jälkeen asunnon omistajat ovat tietenkin maksaneet yhtiövastikkeet ja pitäneet yllä asunnon kuntoa. Asunto on päätetty myydä.
Hänen hautajaiskulunsa maksettiin lähisukulaisten toimesta.
Perinnönjako / kuolinpesä asioita hoidettaessa mukaan astui vanhuksen yhden lapsen edunvalvoja. Hän vaatii, että lahja otetaan perinnönjaossa mukaan suosiolahjana. Lahjan arvo pitäisi palauttaa kuolinpesään. Ja vain tässä tapauksessa edunvalvoja suostuisi laatimaan sopimuksen menehtyneen vanhuksen kuolinpesän jakamisesta (rahat jumissa tilillä, joten esim. hautajaiskuluja ei ole saatu sieltä hoidettua).
Kysynkin siis:
Onko lähtökohtaisesti mitään lainmukaisia perusteita vaatia lahjan palauttamista kuolinpesään ?
Onko mitään perusteita ylipäänsä tulkita lahjan kuuluvan kuolipesään/perinnönjakoon millään tavalla?
Mikäli lahja laitettaisiin kuolinpesään, niin väistämätöntä on se, että "ilman lahjaa" jäisivät juuri ne joille se annettiin.
Mikäli asiasta ei päästä sopuun, odottaa kanne käräjäoikeuteen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Perintökaaressa säädetyn mukaisesti pesän varoihin on lisättävä perittävän perilliselleen tai tämän puolisolle antama sellainen lahja, jolla on ilmeisesti tarkoitettu suosia lahjan saajaa lakiosaan oikeutetun perillisen vahingoksi. Suosiolahjaksi katsottavan lahjoituksen arvo lisää jäämistön arvoa, ja korottaa siten rintaperillisille kuuluvia lakiosia.
Lakiosaan oikeutetulla perillisellä on oikeus vaatia, että toisen perillisen tai tämän puolison saama lahja, tai esim. alihintaan tehty kauppa otetaan laskennallisena lisäyksenä huomioon jaettavaa jäämistöä määritettäessä. Perittävä ei voi eläessään määrätä, ettei hänen tekemäänsä lahjoitusta voitaisi aikanaan perinnönjaossa pitää suosiolahjana.
Kaikkia perittävän antamia lahjoituksia ei kuitenkaan aina tule pitää suosiolahjana, vaan henkilö on voinut antaa lahjan esimerkiksi kiitoksena hyväkseen tehdystä työstä tai pitkästä auttamisesta ja hoivaamisesta. Kaikenlaista lahjoittamista rintaperilliselle ei siis suosiolahjasäännöskään rajoita, vaan kyseeseen voi myös tulla esimerkiksi perintökaaren mukainen rintaperillisen oikeus työhyvitykseen.
(VT Pajula)
" (rahat jumissa tilillä, joten esim. hautajaiskuluja ei ole saatu sieltä hoidettua)."
Kuka tahansa pesän osakas voi maksaa kuolinpesän kuluja vainajan tililtä.
Pankkiin mars ja paperit mukaan jolla osoitetaan kuolinpesän osakkuus.
Lähtisin tappelemaan oikeudessa.
Se voi olla suosiolahja lapsen osalta mutta lastenlasten osalta ei välttämättä ole.
Konsultoi lakimiestä.
"Ja vain tässä tapauksessa edunvalvoja suostuisi laatimaan sopimuksen menehtyneen vanhuksen kuolinpesän jakamisesta"
Ei edunvalvoja voi sitä estää,riittää että joku osakas hakee pesänjakajaa niin sitten pesä jaetaan,oli edunvalvoja mitä mieltä tahansa.
Kuka tahansa pesän osakas voi myös kieltää laskujen maksamisen kuolinpesän tililtä. Tämän jälkeen tarvitaan kaikkien osakkaitten myötävaikutus, jotta tililtä lähtee eurokaan.
Edunvalvoja on toiminut täysin velvollisuuksiensa mukaisesti ja pesänjakaja sitten viime kädessä ratkaisee, miten jako menee.
"Hänen hautajaiskulunsa maksettiin lähisukulaisten toimesta."
Lähisukulaiset saavat pesän varoista takaisin ne hillot,asia kirjataan perukirjaan kuolinpesän velkana ja maksetaan ennen muita jakoja.
"Kuka tahansa pesän osakas voi myös kieltää laskujen maksamisen kuolinpesän tililtä. "
Höpöhöpö
Jokaisella osakkaalla on itsenäinen oikeus maksaa vainajan tililtä laskuja,toisella osakkaalla ei ole lakiin perustuvaa valtaa kieltää toista osakasta maksamasta kuolinpesän normaaleja laskuja.
88989,mihin lakiin sun mielipide perustuu?
Perintökaaren mukaan pesänselvityskulut maksetaan ensin ja kaikilla osakkailla on tämä oikeus eli oikeus maksaa ne. Sitä oikeutta ei viedä pois pelkästään sillä että yksi osakas kieltää muita osakkaita maksamasta pesänselvityskuluja.Osakkaat ovat yhdenvertaisia joten sekin jo estää yhtä osakasta panemasta kapuloita rattaisiin.
Ja toiseksi kuka tahansa pesän osakas voi maksaa pesänselvityskulut omasta pussistaan ja vaatia niitä rahoja takaisin kuolinpesältä,näin ollen sun mielipiteellä että yksi osakas voi panna kapuloita rattaisiin kuivuu täysin kokoon.
Kyse ei ole minun mielipiteestäni vaan kuolinpesän yhteishallinnosta ja pankkien toimintatavasta.
Aina eivät esim. vainajan käteisvarat niitä kaikken laskujen maksamiseen ja on yhteishallintoasia päättää, missä järjestyksessä niitä maksetaan, jos esimerkiksi sijoituksia tai muuta varallisuutta on realisoitava.
Tottakai monesti voi olla muutenkin ihan järkevää, että yksi osakas maksaa laskut omista varoistaan ja laskuttaa ne sitten myöhemmin kuolinpesältä. Ja paljonhan näin tehdäänkin.
Ja se kenen hallussa pesä on niin hänen velvollisuutensa on maksaa kaikki pesänselvityskulut. Ei siinä toisen osakkaan mielipide vaikuta puoleen tai toiseen jos toinen osakas kieltää laskujen maksamisen.
Norri 2010, 310
Höpö höpö. Jos kuolinpesästä esim. loppuu rahat, niin ei mitään tuollaista velvollisuutta tietenkään ole.
Ja jos käytät Norria ainoana tietolähteenäsi, niin kehottaisin vakavasti hankkimaan hieman parempaa kirjallisuutta. Hännen näkemyksiään on luonnehdittu tiedepiireissä kauniisti ilmaistuna omaperäisiksi.
Mikäli asia sitten etenisi käräjille, ja tuon lahjakirjalla saadun omaisuuden katsotaan kuuluvan kuolinpesään, niin meneekö perinnönjako sitten lakiosuuksien mukaan? vai huomioidaanko siinä nuo saadut lahjat miten?
Jos nyt hypoteettisesti ajatellaan:
neljä henkilöä (1 lapsi, 3 lapsenlasta), on saaneet lahjakirjana tuon asunnon.
Miten käy, jos tuo tulkitaan suosiolahjaksi? Minkä osuuden saa henkilö joka on asiasta nostanut metelin? Entä tuleeko kuvioihin myös kuolleen henkilön kolmas lapsi? (jota asia ei ole kiinnostanut)
Ei se lahjoitettu omaisuus enää kuolinpesään kuulu, mutta se voidaan ottaa huomioon suosiolahjana lakiosia laskettaessa. Tällöin lahjansaaja voi joutua palauttamaan osan lahjasta tai sen arvosta.
Lakiosaa ei saa, jollei sitä vaadi. Eli jos tuo kolmas lapsi pysyy passiivisena, niin hän ei välttämättä saa mitään.
oliko papalla testamenttia?
Eikös tässä vaikuta asiaan myös se, että perinnönjättäjä kuoli vuoden kuluttua lahjan antamisesta?
Verohallinnon sivuilla lukee, että:
Muut kuin ennakkoperinnöt, eli tavalliset lahjat otetaan huomioon perinnönjättäjän eli lahjanantajan kuoleman jälkeen toimitettavassa perintöverotuksessa vain, jos perillinen on saanut tällaisen lahjan kolmen viimeisen vuoden kuluessa ennen perinnönjättäjän kuolemaa. Jos lahja on saatu kolmen viimeisen vuoden aikana ennen perinnönjättäjän kuolemaa, lisätään lahjan arvo perillisen perintöosuuteen ja perintövero määrätään yhteissumman perusteella. Perintöverosta vähennetään kuitenkin aiemmin maksettu lahjavero. Vaikka aiemmin maksettu lahjavero olisi suurempi kuin nyt määrättävä perintövero, erotusta ei makseta takaisin.
Ei vaikuta, verotus kun tässä kohdin tapahtuu verosäännöksen nojalla siviilioikeudellisista säännöksistä poiketen.
Toki lyhyt aika (< 3 v) lahjoituksen ja lahjoittajan kuoleman välillä saattaa olla indisio lahjan saajan suosimistarkoituksesta PK:ssa tarkoitetulla tavalla, ainakin jos kuoleman ennusmerkit jo olivat käsillä lahjaa annettaessa.