ja rakkaus samaan aikaan ikävän kohdetta kohtaan? Millaiten suhteenne voisi edetä seesteiseksi ja väkivallattomaksi jos siihen sisältyy jo ennen suhdetta henkistä väkivaltaa?
Miltä se tuntuu se kova viha
mietinvaanlukiessa
17552
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Arvaisin, että nuo palstavihaajat ovat torjuttuja ihmisiä, joten kysymyksesi ei koskaan ajankohtaistu.
Lähinnä teoreettinen on ap:n kysymys, kyllä. Somehäröily paljastaa sitä paitsi ihmisestä sellaisia puolia, jotka muuten ei ihan heti ehkä irl ilmi tulisikaan, vaikka syytä todellakin olisi. Parempi pysytellä kaukana hulluista kuten alunperinkin.
Mikä on vihapuhetta?
Niin... mietin että kyllähän ihminen jolla tapana rakkauteen pettyessä purkautua alistavasti ja rakkaudenkohdetta haukkuvasti toimii niin myös saadessaan kohteensa suhteeseen, mutta suhteessa ollessa häneen pettyessään..
Millainen suhde se sitten olisi jossa olisi tämän tyylistä elämää:
"Viikkojen saatossa ”I love you” väheni ja tilalle tuli huora. Olin huora päivästä toiseen. Koskaan en pettänyt, en edes flirttaillut muille. Muilla sanotaan kotona ”huomenta”, meille ”huora” oli yhtä normaali sana ja kulki arjessamme mukana.”
https://www.naistenlinja.fi/tietoa-vakivallasta/vakivallan-muodot/henkinen-vakivalta/
Henkisen väkivallan piirteitä:
Nöyryyttävä kohtelu, kuten
Syyttely
Arvostelu tai aliarvioiminen
Haukkuminen tai nimittely
Muuten loukkaaminen
Välinpitämätön kohtelu
Välinpitämättömyys väkivallan uhrin tunteita kohtaan.
Oikeuksiasi tasa-arvoiseen kohteluun ei kunnioiteta.
Hallintaan pyrkiminen, kuten
Uhkailu, kiristäminen tai pelottelu. Perheessä puoliso voi esimerkiksi kohdella lapsianne ilkeästi saadakseen sinut tekemään asiat niin kuin haluaa. Henkinen väkivalta perheessä aiheuttaa vahinkoa myös lapsille.
Tarkkailu ja toiminnan rajoittaminen. Perheessä sinun esimerkiksi odotetaan olevan ”tilivelvollinen” menemisistäsi ja tekemisistäsi puolisollesi etkä saa itse päättää asioistasi.
Vaatimukset tai pakottaminen toimimaan kuten toinen haluaa esimerkiksi väkivallalla uhkaamalla.
Eristäminen, esimerkiksi ihmissuhteisiin vaikuttamalla tai niistä kieltämällä.
https://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/vaikeat-elämäntilanteet/väkivalta/henkinen-väkivalta-satuttaa-sisältäpäin
En oikein tiedä olisiko se kenenkään mielestä onnellinen parisuhde, edes sen haukkujan mielestä jos se parisuhteen toinen osapuoli olisi jatkuvasti :
Henkisen väkivallan tunnistaa seurauksista:
-Tunnet, että sinun on oltava pahoillasi jostain koko ajan. Epäilet, että et osaa tehdä mitään oikein.
-Olet yksinäisempi. Hänen mustasukkaisuutensa on aiheuttanut sen, että et enää pidä yhteyttä ystäviisi ja perheeseesi samalla tavalla kuin aiemmin.
-Sinusta tuntuu, että et saa itse päättää omista asioistasi.
-Arkailet sanoa omia mielipiteitäsi seurassa.
-Elämänilosi on hiipunut.
Henkinen väkivalta voi muuttaa sen miten kohde näkee itsensä ja maailman ympärillään ja rikkoo kohteen kyvyn tulkita omia tunteitaan. Suhteen aikana muodostunut ylivirittyneisyys ja traumaattinen stressi saattaa johtaa jatkuvaan uhan ja pelon kokemukseen. Henkinen väkivalta murtaa kohteen kyvyn luottaa toisiin ihmisiin, jolloin myös avunhakeminen ja luottamus avustaviin tahoihin voi olla vaikeaa. Kokemusasiantuntijat kertovat, että usein juuri henkisen väkivallan seurauksia on kaikkein raskainta kantaa.
Henkinen väkivalta voi lisäksi johtaa traumaattiseen stressiin, ahdistuneisuuteen ja masennukseen ja se vaikuttaa kohteen mielenterveyteen, työkykyyn ja jaksamiseen.
Perheessä tapahtuva henkinen väkivalta vaikuttaa lasten kokemukseen, mielenterveyteen ja minäkuvaan.
Henkinen väkivalta ei vaikuta vain uhrin ajatteluun tai mieleen, vaan johtaa fyysisiin reaktioihin samoin kuin fyysinen väkivalta.
https://www.naistenlinja.fi/tietoa-vakivallasta/vakivallan-muodot/henkinen-vakivalta/
Näin on. Olen itse vahva ihminen ja jos joku yrittää minua yhtään pompottaa, hän tulee huomaamaan että ei olisi pitänyt sitä tehdä.
Minusta heikko ihminen on se joka yrittää alistaa väkivallan keinoin.
Häneltä puuttuu taitoja ja usein itsetuntoa, koska pelko ja jonkinlainen häpeän tunne ehä hylkäämisen pelosta ajaa tuohon väkivaltaisuuteen.
Itse saatan joistain tuntua tunteettomalta, kun en kysele edes mitä ihastukseni kohde tekee viikonloppuisin ja missä menee. Minä luotan häneen siinä että jos hän ei minusta pidä hän sen sanoo ja ei pyri läheisyyteeni enää. Minä uskon ajatteluun että ihminen on tyytyväisempi kun saa tuntea että voi vapaasti valita kenestä tykkää, kenen lähellä haluaa olla ja minne mennä ja mitä siellä tehdä.
Tietenkin suhteessa se mitä toinen valikoi tärkeäksi määrittelee minun seuraavia valintoja suhteen jatkosta. Jos kumppani aina asettaa muut edelle ja viettää aina muuaalla ja muiden/jonkun muun kanssa aikaa on ratkaisuni aika selvä. Suhde päättyy, mutta siihenkään ei tarvita mitään turhaa kyttäily, some stalkkailua, raivoa ja nimittelyä.
Syyttely muoto siinä saattaa tulla kun se lause saattaa alkaa "sä et koskaan vietä aikaa minun kanssa.." "sä et koskaan pidä minua tärkeänä.."
Mutta itse aina yritän korostaa sitä että kaikki on vapaaehtoista ja toivon että jos ei halua niin ei esitä haluavansa koska sillä satuttaa enemmän kuin sillä että puhuu suoraan. En itse koe tarvetta mustasukkaisuuksiin enkä odota mitään raportteja missä toinen milloinkin on ja mitä tekee..
Ehkä siksi että haluan osoittaa että luotan ja myös siksi että haluan näyttää kuinka vapaaehtoista asiat on. Päätökset olla yhdessä tai ei olla on toiselle vapaaehtoisia ei mikään pakko..
Myös siitä syystä itse en toimi kontrolloivasti ja hallitsevasti koska osoitan sillä että en myöskään halua itseeni kohdistuvan sellaista käytöstä..
väkivaltaa käyttävät pakottavat suhteeseen ja heidän kanssaan suhde ja rakkaus ei ole vapaaehtoista. He pyrkivät hallitsemaan toisenkin päätöksiä, haluja ja elämää..
sellainen luo suhteeseen ahdistuneen ilmapiirin ja sama reaktio mikä tulee peruskoulun "pakkokäymiseen" ja muuhun pakkotoimintaan alkaa näkyä myös parisuhteessa. Vastustus ja inho asiaa kohtaan johon pakotetaan
Tuskin siinä mitään rakkautta on toisella puolella. Samalla tapaan kuin koulukiusaajaat odottavat, että heitä löydään turpiin, kovalla väkivallalla, niin sitähän (aikuiset) henkisesti toista häiritsevät haluavat (turpiin saamista), ennenkuin lopulta ymmärtävät, ettei heidän seura ole haluttua.
He eivät vain halua uskoa sitä, jossain käsittämättömissä kuvitelmissaan. Aiheuttavat henkistä pahoinvointia, kun odottavat että heidän pitäisi kahlita se juuri oikea tunne, siihen ihmiseen, ilman että haluavat normaalisti olla kanssakäymisessä. "Rakkauden" ilmentäminen voi olla hyvinkin vääristynyttä toista ihmistä kohtaan, usein halutaan uskotella, että sen varjossa voi tehdä asioita, mitä ei muuten pidettäisi suotavana, mutta kun uskotellaan että "rakkaus" on taustalla, pyritään vakuttamaan että "vastaanottajan" on mukauduttava "rakkautta" esittävän vaatimuksiin. Sen varjolla liittävät itsensä toisen elämään, pitäen kaikkea sen ilmentämistä normaalina, mitä heidän puoleltaan ilmentävät. Näkevät toisen vääristyneenä, jos ei vastaa "rakkauden" kuvitelmiin, oli se kuinka sairasta ilmentämistä tahansa.
Ei, rakkautta e i ole koskaan taustalla, kun vihaa ilmenee. Parisuhteissa vihaaja inhoaa, vihaa toista, ja lopulta senkin takia että ei pääse pois, ei omaa kykyä muunlaiseen elämään, usein naiset masokistisesti luulevat, että vihaajan taustalla olisi rakkautta, ja kaikki voisi muuttua paremmaksi. Ei muutu.
Pieninkin väkivallan muoto, viha on merkki siitä, ettei mitään ole odotettavissa, ei sellaisesta vihasta ole paluuta. Kuin koulukiusaajat uskovat vasta kun tarpeeksi väkivaltaa on vastassa (että toisen elämään puuttuminen, itsensä siihen liittäminen ei ole suotavaa).
Tuosta tuli mieleen, että niin uskoo ap:kin, että "rakkaus" kuvitelma, oikeuttaisi jonkin vihan, selittäisi sitä. Luoden sitä perinteistä saagaa, omistus-vallanhalu kuvitelmista. Halutaan uskoa, että automaattisesti suhdekuvio muodostuisi sairaalloisen omistus-vallanhalun akselille.
Mutta jos mitään omistus-vallanhalua ei ole, niin mistä viha sitten kumpuaisi, tuskin rakkaudesta, vaan siitä, että sitä ei ole, vaikka kuinta sen nimissä pyrittäisiin asioihin ja ihmiseen vaikuttamaan. Sellainen saa vihaamaan. Muille itsensä selittäminen ja toisen todentaminen luoden vääristyneitä kuvitelmia, siinä sairaassa peitellyssä toisen alentamisessa.
Jotkut ihmiset ovat niinkin sairaita, että nauttivat toiselle sivusta vahinkoa aiheuttaen, jotta pääsevät sanomaan, tuliko" pipi", nyt voin esittää alennettua koettua kohtaan lähestymistä ja "hoivan" esittämistarvetta. Haluaa että toiseen sattuu, jotta voisi hoivata, koska mieltään sen kautta lähestymisen olevan helpompaa, haluten vetää ihmisen alemmas, koska ei pärjää pystypäin suhdetilanteissa. Kaikki tuollainen muiden kautta esittäen, on sairasta vaikuttamista, maanittelua.
Muiden kautta itseään korottaen, todentaen toista toisille omien vääristymien kautta, haluten hallita muiden kautta tiiviimmin, jotta oma todistelu jäisi voimaan, vieden ihmiseltä rajoja, omia kokemuksia jne.
"Rakkauden" nimissä tehdään paljon vääristyneitä ja sairaita asioita.
Ettekö te hyvät ihmiset tunnista mikä on vihapuhetta? Se tietysti selittäisi jotain tämänkin palstan kirjoittajien arvomaailmasta. No vaikka huorittelu, pilkka, mitätöinti, vääristely, ulkonäön arvostelu huumorinkin varjolla... Ei se, että asia on kirjoitettu anonyymisti tai että muut lukijat eivät tiedä tai tunnista puheen tai kirjoituksen kohdetta, se ei tee siitä silti yhtään sen vähempää tai hyväksyttävämpää; se on vihapuhetta ytimeltään silti. Ja osoitus henkisestä kypsymättömyydestä.
Jos joku nyt tähän nillittää, että mitä sillä on väliä anonyymillä palstalla, ja pitäähän ihmisellä olla ns. höyryjen ulospäästämismahdollisuus, niin sanon että siinä vasta se sydämen sivistymättömyys oikein mitataan huipussaan. Ihminen on sosiaalinen eläin, ja se mitä sallitaan, lisääntyy/tarttuu turhan herkästi liikaa. Luulisi aikuisten ihmisten ymmärtävän, ettei kaikki se mitä ei ole erikseen kielletty, olisi jotenkin sallittua.
Hurskas kurjuus. Mitä sinäkään kenenkään elämästä luulet tietäväsi.
Miettivätköhän tuollaiset ihmiset, jotka muille todentaen ihmistä, pyrkien saamaan oman todistelunsa heidän mieleen, että mitä rakkaudellista heidän toimissaan on.
Mitä rakkaudellisia tekoja he ovat mielessään tehneet toiselle ihmiselle? mitä hyvää heissä on, miten se ilmenee, mikä saa heidät kuvittelemaan, ettei heidän tekonsa näkyisi juuri sellaisena mitä se oikeasti on, eikä vain todistelu arvona muiden kautta.
Millä muulla tavoin he rakkaudellisuutta pyrkivät esittämään, tekemään, jos vain ainoa keino heidän mielestään on mennä todentamaan sitä muille. Sellainenhan vaikuttaa ihan kierolta toimelta, pyrkien muiden kautta hallitsemaan ihmistä, tilannetta.
Tuon kaltaiset luulevat (osa) etteivät he voisi koskaan tehdä pahaa toiselle, silti he voivat altistaa toisen muiden kautta, omien "rakkaus" puheiden kautta "omakseen", vaatien, kerjäten, oikeuttaen muiden kautta toista olemaan jotain muuta hänelle, mitä sattuu väärin ilmentämään.
Mitä hyvää he näkevät itsessään ja toimissaan, riittääkö heille kuvitelma siitä, että kun ei aktiivisesti hyökkäile ketään kohtaan, mutta passiivisesti vipuvaikutuksella koko ajan, niin että hyvyys oikein paistaisi heissä kuin naantalin aurinko?
Salliiko teidän moraali "rakkauden" nimissä ripaustautumiset, arvostelut, välinpitämättömyydet ym.
Sitäkö rakkaus teille on jo lähtökohtaisesti? omaan itseensä (tunteisiinsa) käpertymistä ja toisen hallitsemis pyrkimyksiä, silloin kun siihen koetaan tarve, muuten ovat kuin ellun kanat.
Valehtelevat itselleen, että heidän tunteet ovat herkkiä, joita ei saa satuttaa, vaan heidän pitäisi antaa huseerata, ymmärtää loputtomiin teoistansa huolimatta, heillä on omat ego ongelmansa jo lähtökohtaisesti. Rakkaus ei heidän toimiaan pitäisi oikeuttaa.
Eikä muiden nähdä rakkauslinssien takaa tekoja, ja hakien niihin oikeutusta sen kautta.
Muodostetaan muiden ihmisten ympärille kuvitelmia, rakkauden oletuksia, oikeutuksien tunteita.
Mitä hyvää siinä sisällä, kehyksessä on muka tapahtunut, tapahtuisi ko.tavalla? (ilmavat kuvaukset, maalaukset eivät ole mitään, sitä oikeaa ilmentämistä).
Joku ottikin esiin kiusan ja koulukiusaamisen, joka toetty on eri asia kuin aikuisena, ymmärtävämpänä ihmisenä kiusaaminen. Kyllä näitä koulukiusaajiakin on, jotka aikuisena katuu tekojaan ja pyytää anteeksi.
Rakkauden teko omasta mielestäni on toiselle hyvän tekeminen, kun pystyt auttamaan tms. ei siitä itselle tarvi mitään saada, itelle ainakin riittää kun näkee toisen tulevan siitä hyvilleen.
Mä en kyllä näiden palstahöpinöiden perusteella osaisi sanoa jonkun rakastavan tai vihaavan. Eikä kaikista näe sitä live-elämässäkään. Mutta nimetöntä palstalla huutelua pidän munattomana.
Mitä tulee edellisen kirjoittajien henkisen väkivallan määritelmiin niin aika monihan niitä jonkinasteisena parisuhteessaan kokee. Jos hyvin tarkkoja nimittäin ollaan niin oikeastaan kaikki yli kolmikymppiset jotka ovat kotoaan perinteisen parisuhteen mallin saaneet harjoittaa jossain määrin puolin ja toisin henkistä väkivaltaa.
Lisäksi olisi hyvä huomioida se, että se mitä lähisuhteessa siedät voi olla ihan muutakuin mitä muilta ihmisiltä siedät. Joskus naurattaa, kun jotkut vetää tuollaisista johtopäätöksiä. Jotkut vaan on kohteliaita tms. Ja parisuhteen henkinen väkivalta yleensä ennen pitkää johtaa eroon.
Naiset käyttävät usein henkistä väkivaltaa miestään kohtaan.
Toki asia voi olla toisinkin päin, mutta usein miten ensiksi mainittu.
Tässä osittain samaa mieltä. Suunsoitto on naisille ominaisempaa eli se paljon puhuttu "nalkutus"
Mutta osaa sen myös mustasukkainen mieskin ja hyvin osaakin. Hyvin raa asti vieläpä ja jokaiselle naisen minäkuvaa rikkovalle osa-alueelle sohien sanoillaan. Jos se on päivittäistä ja parisuhteessa tapahtuva se on erittäin vahingoittavaa itsetunnolle, itseluottamukselle, minäkuvalle
Jos on kokemusta sellaisesta suhteesta jossa toinen osapuoli ei koskaan keskustele, ei koskaan kysy miten päiväsi on mennyt, ei halaa eikä lähesty muutenkaan niin ns. nalkutus johtuu siitä että voi huonosti. Se voi olla ainoa tapa saada huomiota, jos toinen vielä kieltäytyy parisuhdeterapiasta jota toinen on ehdottanut monta kertaa vuosien varrella. Siinä tilanteessa ei ole muuta mahdollisuutta kuin erota.
Siinä on sellainen henkisen väkivallan ketju, joka herkästi pukkaa päälle. Toinen on mykkä ja toinen sit nalkuttamisella vastaa. Ei tuollaista voi katkaista kuin terapialla, jos silläkään jos toinen ei halua.