Hämmentynyt. Valehtelin itselleni että olen hetero. Ihastuin palavasti naiseen. Ja naisiin päin ajaudun. Olenkin bisse? Mutta ei, tajusin että kiinnostus miehiin on kadonnut. Edelleen silmään saattaa pistää hyvännäköisyys, muuten ei mitään. En ainakaan tällä hetkellä pystyisi ajattelemaan mitään miehen kanssa, eikä se mieli ole muuttumassa aivan hetkessä. Ai olenko sittenkin lesbo? Toisessa ihmisessä tärkeintä minulle on se persoona. Oh c'moon, onko sitä pakko luokitella? En tiedä. Mitä mikä missä mä olen. Apua kaipaan. :(
Mitä minä olen
hukassaeksynyt
17
640
Vastaukset
- itsensä_löytänyt
Ei ole pakko luokitella :)
Itse luulin teininä olevani aseksuaali, koska en kokenut poikia kohtaan mitään enempää kuin tyttöjä kohtaan. Sitten luulin olevani lesbo, kun tajusin, että tyttöjä/naisia kohtaan kokemani tunteet olivat itse asiassa romanttisia ja seksuaalisiakin (jännä miten vaikeaa noin itsestäänselvä asia oli tajuta, kun on tottunut hetero-malliin). Kunnes lopulta tajusin, että en voi olla lesbo, koska miespuolisiin ihastumista en voi vähätellä, enkä voi olla hetero, koska naispuolisiin ihastumista tapahtuu myös. Itseäni helpotti paljon bi-identiteetin tunnistaminen, koska aiemmin tuntui siltä, että pitäisi sopia hetero/lesbo-muottiin (en tiennyt biseksuaalisuudesta). Jolloin päädyin välttelemään ja jopa inhoamaan joko miehiä tai naisia siitä riippuen, kumpaan muottiin yritin itseni tunkea.
Pitkän sepustuksen jälkeen pointtini on, että leimat ja muotit ovat tarpeellisia vain, jos ne tuntuvat itsestä hyvältä ja tukevat omaa identiteettiä. Jos ne eivät tätä tee, ei ole mitään syytä yrittää niitä "pakolla" käyttää ;) - Zaaida
Olin ihastunut tyttöihin ja poikiin jo teininä, mutta pidin itseäni muiden kaltaisena eli heterona. En siis ottanut niitä tyttöihastuksia tosissaan. Parikymppisenä seurustelin vain kundien kanssa. Olin jo 28-vuotias, kun rakastuin ekaa kertaa naiseen ja koin ensimmäisen seurustelun naisen kanssa. Tulloin unohdin miehet ihan tyystin ja olin vain hullun rakkauteni pauloissa. Suhde katkesi ja olin hetken sinkkuna naistenbileissä juosten. Sitten elämääni astui eräs vanha tuttu kundi ja alettiin vähän kummalliseen suhteeseen. Muut perusteli jo perheitä, mutta me vaan reppureissattiin ja elettiin kuin parikymppiset. Seksiä ja rakkautta oli. Suhteen alussa itkeskelin yksin ollessani, kun olin niin sekaisin kuka ja mikä oon. Me viihdyttiin jopa viisi vuotta yhdessä ja asuttiin viimeinen vuosi ulkomailla, minnä tää kundi sitten jäikin meidän suhteen katketessa. Sen jälkeen mun elämässä on tapahtunut monenlaista, mutta oleellisinta on ollut, että olen tajunnut ja hyväksynyt olevani bi. On rankkaa, jos tai kun muut eivät sitä hyväksy. Tai eihän se kaikille kuulu, mutta on rankkaa, jos oma rakas tai joku muu läheinen ihminen ei sitä hyväksy. Bisseys ei ole helppoa. Jokainen kuitenkin tavallaan. Voihan sitä kai bi-jakson jälkeen tajuta, että onkin vaikka lesbo/homo. Jotkut itseään bissenä pitävät kärsivät epävakaasta persoonallisuushäiriöstä, johon kuuluu mm. oman identiteetin epäselvyys. Kaikki biseksuaalit eivät kuitenkaan ole identiteetistään epävarmoja tai luonteeltaan tuuliviirejä.
- Zaaida
Lisään vielä, että tuntemani bisset ovat monogaamisia. Se tarkoittaa, että silloin kun seurustellaan, niin seurustellaan vain yhden henkilön kanssa oli hän sitten mies tai nainen. Moni toivoo suhteiltaan uskollisuutta, eivätkä bisset ole siinä suhteessa erilaisia. Kun seurustelin naisen kanssa, elämäni oli lesbiaanista, vaikka en ollut lesbo. Moni kutsui minua lesboksi, enkä minä sitä edes korjannut kuin läheisille ihmisille. Ymmärsin hyvin, että ulkopuolisille näytin lesbolta halatessani tyttöystävääni tai hänen kanssaan käsi kädessä kulkiessani. Kun seurustelin miehen kanssa, elämäni oli heteroelämää, vaikka identiteettini on biseksuaalinen. Ymmärrättekö?
Tämä on ehkä typerä vertaus, mutta joku voi olla koiraihminen. Hänellä on Musti-koira, jonka kanssa hän ulkoilee kolmesti päivässä kakkoja kaduilta noukkien. Hän tuntee koiranruoat, luut, lelut, koulutuksen, rodut, Face-ryhmät ja hän juttelee koirista koiraihmisten kanssa. Mustin kuoltua henkilö ihastuukin Mirri-nimiseen kissanpentuun, jolla ei vielä ole kotia. Henkilö opiskelee kissojen hoitoa, oppii kissanruoat, lenkkeilun sijasta siivoaa päivittäin kissanvessaa ja latailee kissavideoita Face-seinälleen. Henkilö ei ole päästään sekaisin eikä tuuliviiri. Hänellä on kyky ihastua sekä koiriin että kissoihin. Hän halusi ensin koiran ja eli ns. koiraihmisenä, mutta ihastuikin sen jälkeen kissaan ja sopeutui helposti kissaihmiseksi. Tai ehkä voisi sanoa, että hän oli monen muun tavoin kissaJAkoira-ihminen. Monilla ihmisillä on kissa ja koira samaan aikaan lemmikkeinä. Jotkut haluavat kerrallaan vain yhden lemmikin. Ei tämä nyt niiiiiin monimutkaista ole.
- Jekkud
Ei ole pakko yrittää luokitella itseään. Minulla ainakin on helpompi, kun en luokittele. En luokittele sukupuoli-identiteettiäni tai seksuaalisuuntausta, koska en voita sillä mitään. Kun olen yrittänyt luokitella, on käynyt vain niin, että en voi vaikka pukeutua noin kun näyttäisin lesbolta tai en voi tehdä näin kun ei miehet vaan tee niin. En minä itse varsinaisesti stereitypioihin usko, mutta kun koetin olla jotain, mitä en ole, stereotypiat olivat suurin kuvaus siitä, mitä oli saatavilla. Mutta kun en luokittele, annan itseni olla oma itseni. Voin pukeutua ja käyttäytyä minulle sopivalla tavalla tai tehdä asioita, joita haluan tehdä. Siksi mielestäni on kurjaa, kun ulkopuoliset tahot, kuten tuttavat ja yhteiskunta yrittävät mahduttaa minut tiettyyn muottiin. Olen kuullut liian monta kertaa vaikka että "yritä nyt päättää mistä sukupuolesta pidät" tai "sukupuoliepävarmuus kuuluu nuoruuteen, kyllä se menee viimeistään kolmekymppisenä ohi". Ja aina joutuu kokemaan paineita siitä, jos menee vaikka muiden mielestä "väärään vessaan". Välillä tuntuu, kuin muiden mielestä mulla ei olisi oikeutta olla sellainen kuin olen. Välillä en muka saisi pukeutua vaikka mekkoon ja välillä miesten maastohousuihin. Kuulemma pitäisi päättää, olenko nainen, vai mies. Mutta en ole kumpaakaan.
- JuupaJuu__
Voi hyvänen aika:) Lesbous tai biseksuaalisuus ei ole mikään stereotypioiden kaava. Lesboja on laidasta laitaan eri yhteiskuntaluokissa, tuloluokissa, ihonväreissä, asuinpaikkakunnilla, eri ikäisinä ja eri tyylisinä erilaisine harrastuksineen, mieltymyksineen, toiveineen, haluineen ja sisäisine sekä ulkoisine piirteineen. Sama pätee biseksuaalisuuteen.
Lesbot eivät näytä eivätkä pukeudu saati sitten ajattele samalla tavalla. Toki stereotyyppisen näköiset lesbot on helppo tunnistaa katukuvasta, mutta he ovat vain yksi osa kaikkia muita lesboja. Kaikki eivät halua eikä ole mikään tarve myöskään näkyä eikä kuulua joka paikassa, olla ikään kuin esillä estradeilla jatkuvasti. Huomionkipeys on lähinnä yksi piirre luonteessa eikä suinkaan lesbouden ydin.
Vain terveen itsetunnon omaava kykenee olemaan sellainen kuin on olkoon se sitten lähellä, kaukana tai keskellä stereotypioita tai sekoitus kaikkia niitä. Joskus on kiva oikein rikkoa lesbona stereotypiota:lesbona pukeutuu oikein korostetun naisellisesti ja toisaalta mitä tiedän joitakin bissejä niin lisätäkseen katu-uskottavuutta ovat tarkoituksella oikein rekkiksen näköisiä. Minulla on myös esim.heteronaisia tuttavina paljon ja itse lesbona näytän monesti naisellisemmalta kuin he:)
Osalla ihmisistä luokittelu tukee omaa identiteettiä ja minuutta, toiset haluavatkin olla luokittelemattomia. Oma ikävä havaintoni on, että he, jotka haluavat olla luokittelemattomia ovat useimmiten itsensä kanssa solmussa ja tai biseksuaaleja, mutta eivät halua/kehtaa/uskalla sitä sanoa.
Vain ihminen itse tekee omine ajatuksineen esim.hirveän vaikean asian. Silloin kun on sinut itsensä kanssa ei sitä seksuaalisuutta tarvitse selitellä, puolustaa tai tuoda jatkuvasti esille itselle eikä muille ihmisille. Itsensä kanssa sinut oleva uskaltaa mennä ihan mihin tahansa vessaan eikä välitä liikaa muiden mielipiteistä.
Monesta kirjoituksesta tälläkin palstalla huokuu oikein selittelyn maku kuinka pitää selitellä omaa käytöstään ja ajatuksiaan. - Jekkud
JuupaJuu__ kirjoitti:
Voi hyvänen aika:) Lesbous tai biseksuaalisuus ei ole mikään stereotypioiden kaava. Lesboja on laidasta laitaan eri yhteiskuntaluokissa, tuloluokissa, ihonväreissä, asuinpaikkakunnilla, eri ikäisinä ja eri tyylisinä erilaisine harrastuksineen, mieltymyksineen, toiveineen, haluineen ja sisäisine sekä ulkoisine piirteineen. Sama pätee biseksuaalisuuteen.
Lesbot eivät näytä eivätkä pukeudu saati sitten ajattele samalla tavalla. Toki stereotyyppisen näköiset lesbot on helppo tunnistaa katukuvasta, mutta he ovat vain yksi osa kaikkia muita lesboja. Kaikki eivät halua eikä ole mikään tarve myöskään näkyä eikä kuulua joka paikassa, olla ikään kuin esillä estradeilla jatkuvasti. Huomionkipeys on lähinnä yksi piirre luonteessa eikä suinkaan lesbouden ydin.
Vain terveen itsetunnon omaava kykenee olemaan sellainen kuin on olkoon se sitten lähellä, kaukana tai keskellä stereotypioita tai sekoitus kaikkia niitä. Joskus on kiva oikein rikkoa lesbona stereotypiota:lesbona pukeutuu oikein korostetun naisellisesti ja toisaalta mitä tiedän joitakin bissejä niin lisätäkseen katu-uskottavuutta ovat tarkoituksella oikein rekkiksen näköisiä. Minulla on myös esim.heteronaisia tuttavina paljon ja itse lesbona näytän monesti naisellisemmalta kuin he:)
Osalla ihmisistä luokittelu tukee omaa identiteettiä ja minuutta, toiset haluavatkin olla luokittelemattomia. Oma ikävä havaintoni on, että he, jotka haluavat olla luokittelemattomia ovat useimmiten itsensä kanssa solmussa ja tai biseksuaaleja, mutta eivät halua/kehtaa/uskalla sitä sanoa.
Vain ihminen itse tekee omine ajatuksineen esim.hirveän vaikean asian. Silloin kun on sinut itsensä kanssa ei sitä seksuaalisuutta tarvitse selitellä, puolustaa tai tuoda jatkuvasti esille itselle eikä muille ihmisille. Itsensä kanssa sinut oleva uskaltaa mennä ihan mihin tahansa vessaan eikä välitä liikaa muiden mielipiteistä.
Monesta kirjoituksesta tälläkin palstalla huokuu oikein selittelyn maku kuinka pitää selitellä omaa käytöstään ja ajatuksiaan.Ei, elämä ei ole stereotypioiden kaava. Mutta aina kun minä yritin olla lokerossa, josta minulla ei ole kokemusta, ja koin painetta kuulua siihen ja olla "oikein" sitä, en osannut olla siinä, koska minulla ei ollut kokemusta vaikka siitä, miltä tuntuu olla heteronainen. Olin silloin nuori ja minulla oli tarve kuulua johonkin ja kun yritin kuulua väärään paikkaan, se rajasi elämääni.
Vessoihin liittyvä paine tulee siitä, että useita kertoja minut on ihan käsketty toiseen vessaan. Mekko päällä ei joidenkin mielestä vissiin saa mennä miesten vessaan, vaikka mekko ei liity mitenkään siihen, voiko sinne mennä vai ei. Koska en jaksa sitä, yritän valita muiden mielestä oikein saadakseni olla rauhassa.
Toki en minä myöskään ole sinut itseni kanssa. On aikoja, jolloin pystyn hyvillä mielin olemaan mitä olen, ja aikoja, jolloin en pysty olemaan sitä hyvillä mielin, vaan jolloin se on äärimmäisen ahdistavaa. Mutta silloinkin yritän olla oma itseni.
- Yöelukka
Hihhi.. Kerran kun mä suutelin yhden lesbon kanssa ekaa kertaa, niin se tyttö kysyi, miltä se suudelma tuntui. Mä olin ihan et häh. Ni sit se kysy et tuntukse erilaiselta kun pojan kanssa suuteleminen. LOL. Siis olin mä aiemminkin suudellut tytön kanssa mut en just tän tytön. Mut oli hassuu et se aatteli et olis erilaista suudella pojan kuin tytön kanssa. Eihän siinä oo mitään eroa. Yksilöiden välil on eroa. Mä oon bi ja musta on kiva, et kuulun johonkin ryhmään. En koe stressii luokittelust.
- hukassaeksynyt
Voi ihanat kiitos. Lukemalla toisten kokemuksia samankaltaisista matkoista, auttaa tosi paljon. Monelta eri kantilta myös. :) Pien lisäys, että koen itseni naiseksi ja olen siinä sinut itseni kanssa. Läheiset ystävät tietävät etten ole "enää" hetero, vaan myös naisiin päin. Eikä se muuttanut ihmissuhteita, kun ei se ihmistä millään tavalla muuta.
Mietin myös käsitettä queer, mitä se meinaa?
Koin itseni ahdistukseeni kun yritin olla luokittelematta itseäni mihinkään. Johtuuko se siitä, että koen itseni naiseksi ja ainoastaan se suuntautuminen on hakusessa. Vai johtuiko sekin vain ulkopuolisten painostuksesta, kun kaikki nämä asiat ovat pinnalla. Ei saisi liikaa miettiä mitä muut ajattelevat.- Sinipinkkivioletti
Täällä yksi myöhäisherännyt (yli 30v) binainen. En aluksi kokenut luokitteluita tärkeiksi, mutta kyllä se lopulta oli helpottavaa, kun annoin itselleni luvan olla bi. Olo oli samanlainen kuin aikoinaan, kun sain muutamia vuosia kestäneiden sairasteluiden jälkeen diagnoosin, joka selitti vihdoin monta asiaa. Kuulun ulkomaiseen binaisten nettiryhmään, mikä on ollut minulle tärkeä, vaikka Suomessa monet asiat ovatkin toisin. Olen myös löytänyt aika paljon asiallisia nettimateriaaleja biseksuaalisuudesta, joista olen saanut paljon uusia ajatuksia myönteisessä mielessä. En halua heiluttaa mitään lippua, mutta aiemmin inhosin sateenkaarilippua, vaikka ymmärsin kuuluvani seksuaalivähemmistöihin. Kun tajusin olevani bi, samastuin voimakkaasti maailman bi-ihmisiin ja jopa biseksuaalien omaan lippuun. Kaikki eivät luokitteluita kaipaa, mutta osalle ne ovat tärkeitä. Sekin on yksi askel, että tajuaa onko luokitteleminen itselle tärkeää vai ei.
- violettimies
Sinipinkkivioletti kirjoitti:
Täällä yksi myöhäisherännyt (yli 30v) binainen. En aluksi kokenut luokitteluita tärkeiksi, mutta kyllä se lopulta oli helpottavaa, kun annoin itselleni luvan olla bi. Olo oli samanlainen kuin aikoinaan, kun sain muutamia vuosia kestäneiden sairasteluiden jälkeen diagnoosin, joka selitti vihdoin monta asiaa. Kuulun ulkomaiseen binaisten nettiryhmään, mikä on ollut minulle tärkeä, vaikka Suomessa monet asiat ovatkin toisin. Olen myös löytänyt aika paljon asiallisia nettimateriaaleja biseksuaalisuudesta, joista olen saanut paljon uusia ajatuksia myönteisessä mielessä. En halua heiluttaa mitään lippua, mutta aiemmin inhosin sateenkaarilippua, vaikka ymmärsin kuuluvani seksuaalivähemmistöihin. Kun tajusin olevani bi, samastuin voimakkaasti maailman bi-ihmisiin ja jopa biseksuaalien omaan lippuun. Kaikki eivät luokitteluita kaipaa, mutta osalle ne ovat tärkeitä. Sekin on yksi askel, että tajuaa onko luokitteleminen itselle tärkeää vai ei.
Luulen ymmärtäväni mitä "sinipinkkivioletti" on kokenut. Olen yli kolmekymppinen myöhäisherännyt bisse mies mutta mulla ei ollut mitään tunnetta sairasteluiden jälkeisestä olosta kun saa diagnoosin vaan olin vain pienen järkytyksen vallassa kun tajusin ja varmaan myös hyväksyin viimein olevani todella bisse. Ei se pahalta tuntunut. Elämä ei muuttunut sen paremmaksi eikä huonommaksi bissenä enkä ole lähdössä pride marssille.
- JokaisellaOnOmatHaasteet
Metsä vastaa niinkuin sille huudetaan:)
Juurikin ne stereotypiat vaan kovin monelle, seksuaalisesta suuntautumisesta tai aatteesta & vaatteista huolimatta ovat tärkeitä. Ja joillekin sinne ääripäähän meneminen on sit ratkaisu.
Tottahan toki elämä soljuu helpommin kun tietää kuka on ja mitä haluaa. Ja matkan jatkuessa spesifioituu myös kohde kenen kanssa sitä halua yhdessä kulkea.
Tossa edellä olikin esim. (selviytymis) tarinoista, lemmikkieläintä en ehkä vertaisi kumppaniin, uskollisia kyllä ovat:)
Mä en tiedä auttaisiko sua oikeesti vaan määritellä itsesi? Kukaan siihen EI pakota! - Miettehiä
Biseksuaalisuus mun mielestä jotenkin pakottaa selittämään asiaa muille. Se pakottaa selittämään, koska välitila on aina jotain mitä useimmat ei ymmärrä ja halutaan selkeitä rajoja. (Biseksuaalisuus ei ole siis mikään välitila, mutta sellaisena sitä usein pidetään.)
Ympäristö pakottaa lähtökohtaisesti aina valitsemaan jompikumpi, ja jos et voi sitä tehdä, sulta odotetaan selitystä. Sitä ei ehkä sanota aina ääneen (hyvin usein kyllä sanotaan) mut ilmeet kertoo asiaa ymmärtämättömien hämmennyksestä ja olen myös löytänyt itseni sopertamassa selityksiä mikä mä olen ja miksi ja mitähäh. Tiedän että oma suuntautuminen on vain oma asia eikä se kuulu muille kettujakaan, mut sitä vaan automaattisesti alkaa selittää kun huomaa että ei toi vaan tajua.
Sitten on vielä se hienous, että moni bi on pitkään hämmentynyt, koska on LUULLUT olevansa selvästi hetero/homo. Kunnes ei enää ollutkaan. Sitten sitä omaksuu mahdollisesti välissä ihan päinvastaisen identiteetin, kunnes tajuaa että ei hemmetti ei tääkään pitänytkään paikkaansa. Ei tarvitse edes olla mitään mielenterveydellistä ongelmaa/diagnoosia lisänä, kun tämä asia voi sekoittaa jo omaa pakkaa niin paljon, että voi tuntua siltä ettei enää tiedä kuka oikein on. Onhan se shokki tajuta esim 30 itsestään jotain minkä ei tiennyt olevankaan, ja jonkinasteinen sisäinen kriisi siitä helposti syntyy.
Oman biseksuaalisuuden tajuamiseen ja sen hyväksymiseen voi ihan oikeasti kulua vuosia. Mut toisaalta muille ihmisille itsensä selittäminen voi samalla vahvistaa oman itsen tuntemista/uudelleen opettelua kun joutuu sanoittamaan mitä on. :) - noone_
Mulla on aika sama tilanne. Ennen olin aina meisten kanssa, mutta viime aikoina tuntunut mahdottomalta ajatukselta. Ihastun tosi harvoin kehenkään ja siksikin kai ollut hankalaa hahmottaa, mitä haluaa. Teininä ajattelin olevani jonkin sortin aseksuaali niin kuin joku muukin täällä kirjoitti. Sitten kun päädyin olemaan miesten kanssa eikä se ikinä tuntunut kovin ihmeelliseltä, ajattelin pitkään niiden olleen vaan vääriä tyyppejä mulle ja toisaalta, että ehkä en vaan ole sellainen ihminen, joka tuntisi voimakkaita rakkauden tai intohimon tunteita. Nyt ajattelen, että todellakin voisin tuntea, mutta naista kohtaan. Jotenkin tosi typerä olo, että on voinut olla näin kujalla itsensä suhteen.
- Karolinde
Ihan kuin olisin lukenut omaa elämääni tuosta kommentista. Hassulta se vaikutti myös, miten sitä oli sekasin itsensä kanssa jonkin aikaa, kunnes tajusi mitä oikeasti on. Sanotko noone_ itseäsi lesboksi vai biksi?
Uskon, että moni on ollut ja tulee olemaan tässä tilanteessa. Kannattaa vaan olla oma itsensä, sillä selviää pitkälle. <3 - noone_
En mä tiedä.. Itselleen ei tarvitse määritellä itseään yhdellä sanalla, enkä ole kauheasti puhunut tästä kenellekään. Mitä itse ajattelet olevasi?
En siis ole ikinä ollut naisen kanssa ja se, miten löytäisinkään ketään, on se mikä mua tässä ahdistaa eniten. Sen (kokemattomuuden) takia tuntuisi vähän oudolta sanoa itseään lesboksi, vaikka se määritelmä kai kuvaisi parhaiten mun tuntemuksia nyt.
Mutta kiva kuulla, että joku pystyy samaistumaan mun tilanteeseen:)
- VapaaLokeroista
Noi on ihmisen keksimiä määritelmiä, enkä olekaan lokeroinut itseäni piitkäään aikaan. Eikä oikein kiinnostakaan, olenko lesbo vai bi. Muilla ihmisillä on tietekin kova tarve lokerointi puolestani, mutta ihan vapaasti. Jossain vaiheessa aikoinaan tosin huomasin meneväni näihin muiden ihmisten lokerointiin mukaan, mutta onneks tajusin sen ja sen jälkeen päätin olla itsekin lokeroimatta itseäni.
Samoin kuin sanotaan ettei ole olemassa 100% heteroja, uskon ettei olet 100% mitään muutakaan. Toinen asia on sitten miten ihmiset elämäänsä elävät. - Outi-Sinuiksi-palvelu
Hei!
Jos seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuoli-identiteetti askarruttaa voit soittaa valtakunnalliseen Sinuiksi-puhelinpäivystykseen maanantaisin ja torstaisin klo 19-21 numeroon 044 3002355. Lisätietoja www.sinuiksi.fi.
Terv. Outi Sinuiksi-puhelinneuvoja
Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mitä hittoa tapahtuu nuorille miehillemme?
Mikä on saanut heidän päänsä sekaisin ja kadottamaan järjellisyytensä normaalista elämästä ja ryhtymään hörhöiksi? https3614214En sitten aio sinua odotella
Olen ollut omasta halustani yksin, mutta jossain vaiheessa aion etsiä seuraa. Tämä on aivan naurettavaa pelleilyä. Jos e831789- 441546
Martina jättää triathlonin: "Aika kääntää sivua"
Martina kirjoittaa vapaasti natiivienkusta suomeen käännetyssä tunteikkaassa tekstissä Instassaan. Martina kertoo olevan641539En vain ole riittävä
Muutenhan haluaisit minut oikeasti ja tekisit jotain sen eteen. Joo, ja kun et varmaan halua edes leikisti. Kaikki on o291360Oon pahoillani että
Tapasit näin hyödyttömän, arvottoman, ruman ja tylsän ihmisen niinku minä :(591331Kuka sinä oikeen olet
Joka kirjoittelet usein minun kanssa täällä? Olen tunnistanut samaksi kirjoittajaksi sinut. Miksi et anna mitään vinkkej521329Persut vajosivat pinnan alle
Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuson (ps) tietämättömyys hallinnonalansa leikkauksista on pöyristyttänyt Suomen ka2021318Hei, vain sinä voit tehdä sen.
Only you, can make this world seem right Only you, can make the darkness bright Only you and you alone Can make a change81208- 281205