Noin vuosi sitten törmäsin naiseen, joka valloitti sydämeni ensimmäisen keskustelukerran jälkeen. Olen yrittänyt saada tilaisuutta jutella hänen kanssaan, mutta en ole onnistunut. En pelkää vieraillekaan ihmisille puhumista, mutta hänen seurassaan menen sanattomaksi. Tykkään välittömästi hänen kuvistaan ja toivotan hänelle hyvää syntymäpäivää heti ensimmäisenä aamulla. En kuitenkaan ole todellakaan pommittanut häntä viesteillä.
Edelleen jotenkin välitän hänestä, enkä pysty unohtamaan häntä, vaikka olen käynyt treffeillä muiden naisten kanssa. En pystynyt menemään toisille treffeille yhden naisen kanssa, koska se tuntui väärältä tätä naista kohtaan. Ajoittain suunnaton ahdistus täyttää minut, kun ajattelen, että en ilmeisesti koskaan eläessäni tule saamaan häntä.
En enää tiedä, mitä pitäisi tehdä. Jollain selittämättömällä tavalla hän tuntuu oikealta, vaikka aikaa on kulunut jo näin paljon. Mitä kannattaisi tehdä?
Edelleen jotenkin välitän hänestä, enkä pysty unohtamaan häntä, vaikka olen käynyt treffeillä muiden naisten kanssa. En pystynyt menemään toisille treffeille yhden naisen kanssa, koska se tuntui väärältä tätä naista kohtaan. Ajoittain suunnaton ahdistus täyttää minut, kun ajattelen, että en ilmeisesti koskaan eläessäni tule saamaan häntä.
En enää tiedä, mitä pitäisi tehdä. Jollain selittämättömällä tavalla hän tuntuu oikealta, vaikka aikaa on kulunut jo näin paljon. Mitä kannattaisi tehdä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kukaan ei voi pakottaa ketään pitämään jostain. Kaikki kohtaavat pakit jossain muodossa elämänsä aikana. Jos yrittää parhaansa, ei ole syytä rangaista itseään.
Itse naisena koen kamalan ahdistavaksi, kun joku mies kokee, että olen hänen elämänsä nainen - ja itse en koe mitään halua jakaa elämääni hänen kanssaan. Ihan oikeasti, jos nainen ei ole osoittanut vuoteen kiinnostusta, ei hän ole kiinnostunut sinusta. Ihmisillä ei ole yhtä ja ainoaa oikeaa, vaan ihmisiä tulee ja menee läpi elämän, kullakin on vahvuutensa ja puutteensa. Todennäköisesti katsot ihastustasi täysin epärealistisesti pinkkien lasien läpi. Et siis tunne häntä todellisuudessa lainkaan (näin minunkin ihailijani laita on).
Käy juttelemassa asiasta jonkun ammattilaisen kanssa. Olet takertunut haavekuvaan ja harhaan. Pahimmillaan vastaavissa tilanteissa "ihastunut" ihminen tekee ihastuksensa elämän helvetiksi ahdisteluillaan ja saattaa aiheuttaa jopa tarvetta lähestymiskiellon tekemiselle. Ongelmasi on takertuvuus, ei kadonnut rakkaus. Psykoterapeutille riittäisi töitä.
Välitän hänestä vain niin paljon. Tekisin melkein mitä tahansa hänen vuokseen. Entä jos tämä kuitenkin on kohtaloni, jota vastaan ei kannata taistella?