Näin tänään bussin edestä juoksevan rusakon, joka oli vähällä jäädä bussin alle. Tuli hyvä olo, kun eläin ehti ajoissa pois bussin alta metsikön suojaan. Ajattelin itsekin, miten arvokasta elämä kuitenkin on, vailkka se välillä itkettääkin. Toivoa on silti olemassa, meillä jokaisella.
Valo voittaa pimeyden
KiitosTästäPäivästä
5108
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihana viesti! Juuri näin ajattelen itsekin.
Olen havahtunut tajuamaan vähitellen, kuinka oikeasti yhtäkään päivää ei saa takaisin. Siksi jokainen päivä kannattaa ottaa kallisarvoisena lahjana, uutena tilaisuutena. Tietenkään tämä ei välttämättä auta jos kärvistelee masennuksen kourissa tai muut sairaudet vaivaavat.
Silti kristittynä ja pappina uskon, että hyvä Jumala tahtoo olla jokaisen ihmisen elämässä läsnä, kaikkina päivinä.
Hyvää ja ainutkertaista syyskuun yhdeksättä lauantaipäivää kaikille palstalaisille.
Pappi Elisabet
Kiitos samoin, hyvää syksyä :)
Minä näin rotan. Se oli heikossa hapessa.
Minulla tulee aloituksesta ja Kuuntelevan kirkon kommentista mieleen aina Homer Simpson sarjasta jossa Homer väärinkäsityksien summasta luulee sairastavansa kuolemaan johtavaa tautia, ja kun lopussa Homerille selviää että hän jää henkiin hän kiljahtaa: iloissaan "JIPPII! EN ENÄÄ KOSKAAN HUKKAA YHTÄKÄÄN PÄIVÄÄ, VAAN KÄYTÄN NE KAIKKI TÄYSIPAINOISESTI JA SATAPROSENTTISESTI!" Mutta lopputeksteissä näemme rakkaan Homerin lempisohvallaan mussuttamassa sama vanha lasittunut katse naamallaan donitsia televisioita katsellen, ja tätä jatkuu, monta monta monta minuuttia ja johon jakso päättyyy .... Aivan mielettömän mahtava lopetus, heh heh.
Niinpä. Mitä sitä turhaan hötkyilemään. Ei se tylsyys tapa.