Mieheni kuolinpesästä on tulossa vaikeuksia. Ihmettelen, kenen puoleen voisin kääntyä, että saisin selvitetyksi edes itselleni, kuinka menettelisimme.
Perikuntaan kuuluu kesäpaikka, jota nyt hoitaa lapset ja minä maksan kulut.
Yksi lapsi ei suostu tekemään mökillä mitään, hänen mielestään se on lomanviettopaikka eikä työleiri. Hän on jo viisikymppinen ja itsepäinen. Nuoremmat sisarukset ovat jakaneet mökin hoidon keskenään, toinen käy säännöllisesti hoitamassa pihanurmikon ja muut pihatyöt, toinen hoitaa saunapuut, kaataa koivut, pilkkoo ja pinoaa. Jatkuva saunan lämmitys vie puita, myös mökissä on avotakka. Kun kolme perhettä käyttää mökkiä miltei ympäri vuoden, on puusouvi iso.
Mieheni eläessä tekivät talkoilla korjaushommia, maalasivat saunan ja korjasivat muuta pientä, ja ainainen rutina tämän vanhimman lapsen kanssa. Ei aikaa, ei kiinnostusta, ei halukkuutta. Mutta paikalle kuitenkin loman viettoon. Vuosien harmitus, johon ei ole selvyyttä tullut.
Olen nyt yrittänyt saada häntä ymmärtämään, että perinnönjaossa hänen on luovuttava mökistä. Perintöön kuuluu kaupunkiasunto ja muuta, jotka kyllä korvaisivat mökkiosuuden. Toiset lapset eivät suostu yhteisomistukseen. Kesämökkikauppa ei näinä aikoina ota sujuakseen. Nyt pitää olla varustus samaa tasoa kuin kaupunkiasunnossa, tämä meidän on mummonmökki pienen lammen rannalla.
Perintöriita muhii, ja olen ymmällä, pitäisikö minun ottaa yhteys ja kehen, ja jakaa kuolinpesä kun vielä elän. Jakakoot sitten minun jälkeeni loput.
Mistä aloitan? Kenen puoleen käännyn?
Perikuntaan kuuluu kesäpaikka, jota nyt hoitaa lapset ja minä maksan kulut.
Yksi lapsi ei suostu tekemään mökillä mitään, hänen mielestään se on lomanviettopaikka eikä työleiri. Hän on jo viisikymppinen ja itsepäinen. Nuoremmat sisarukset ovat jakaneet mökin hoidon keskenään, toinen käy säännöllisesti hoitamassa pihanurmikon ja muut pihatyöt, toinen hoitaa saunapuut, kaataa koivut, pilkkoo ja pinoaa. Jatkuva saunan lämmitys vie puita, myös mökissä on avotakka. Kun kolme perhettä käyttää mökkiä miltei ympäri vuoden, on puusouvi iso.
Mieheni eläessä tekivät talkoilla korjaushommia, maalasivat saunan ja korjasivat muuta pientä, ja ainainen rutina tämän vanhimman lapsen kanssa. Ei aikaa, ei kiinnostusta, ei halukkuutta. Mutta paikalle kuitenkin loman viettoon. Vuosien harmitus, johon ei ole selvyyttä tullut.
Olen nyt yrittänyt saada häntä ymmärtämään, että perinnönjaossa hänen on luovuttava mökistä. Perintöön kuuluu kaupunkiasunto ja muuta, jotka kyllä korvaisivat mökkiosuuden. Toiset lapset eivät suostu yhteisomistukseen. Kesämökkikauppa ei näinä aikoina ota sujuakseen. Nyt pitää olla varustus samaa tasoa kuin kaupunkiasunnossa, tämä meidän on mummonmökki pienen lammen rannalla.
Perintöriita muhii, ja olen ymmällä, pitäisikö minun ottaa yhteys ja kehen, ja jakaa kuolinpesä kun vielä elän. Jakakoot sitten minun jälkeeni loput.
Mistä aloitan? Kenen puoleen käännyn?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ennen kuin miehen perintöä voidaan jakaa, on toimitettava omaisuuden ositus vainajan perillisten (lapset) ja lesken välillä. Siinä osapuolten nettovarallisuudet tasataan (mikäli teillä oli avio-oikeus toistenne omaisuuteen) siten, että varakkaampi osapuoli antaa omastaan riittävän määrän tasinkoa köyhemmälle osapuolelle. Jos kuitenkin leski on varakkaampi osapuoli, hänellä on oikeus kieltäytyä tasingon antamisesta.
Jos kesämökin kokonaan tai osaksi omisti vainaja, vastaava osa siitä kuuluu hänen kuolinpesäänsä, ja jollei osituksessa muuta sovita, myös hänen jäämistöönsä (perintönä jaettavaan varallisuuteensa).
Osituksen ja perinnönjaon osakkaat voivat toimittaa sopimallaan tavalla. Jos sopimukseen ei päästä ja yksikin osakas vaatii, oikeus määrää pesänjakajan toimittamaat osituksen ja perinnönjaon.
Pesänjakaja ei voi, yhden lapsista vastustaessa, toimittaa jakoa siten, että kolme lapsista saisivat osuuden kesämökkiin yhden saadessa sijaan muuta omaisuutta. Siten kaikki neljä saisivat murtolukuisen osuuden mökkiin. Jos mökki oli osaksi myös lesken omistuksessa, mökillä olisi tämän jälkeen viisi yhteisomistajaa.
Kukin yhteisomistaja voi vaatia, jos yhteisomistus ei suju eikä muusta voida sopia, että että mökki yhteisomistussuhteen purkamiseksi määrätään myytäväksi ja myymisestä huolehtimaan määrätään uskottu mies. Neljällä yhteisomistajalla on tällöin mahdollisuus ostaa mökki itselleen maksamalla yhden omistajan osuus.
Jos leskellä oli osuus mökkiin (esim. ½), hän voi tuon oman osuutensa myydä tai lahjoittaa kolmelle lapsistaan. Jos kyseeseen tulee lahja, hän voi lahjakirjassa määrätä, että lahjaa ei tule pitää ennakkoperintönä hänen perintöään aikanaan jaettaessa. Lahjan asemesta leski voi myös testamentissaan määrätä vaikkapa niin, että kesämökkiosuuden saavat kolme nimettyä lasta ja muu perintö jaetaan neljän lapsen kesken tasan.
Jos pesänjakajaa tarvitaan, on syytä kääntyä lakimiehen puoleen. Pesänjakajan kulut ja palkkiot, (jotka voivat olla melko suuret) menevät pesän päältä.
Lapset ovat erilaisia aikuisinakin. Ei tuollaisen mökkihomman kannata antaa vaikuttaa niin paljon, kun se ei ole koko elämä. Hyvinhän se on mennyt tähän asti, kun edes jotkut tykkää tehdä siellä mökilläkin pakollisia hommia.
Ne, jotka eivät halua mökin yhteisomistusta, kannattaa ostaa ulos siitä. Tai antaa jonkun ostaa mökki kokonaan itselleen. Tai sitten myydä mökki ulkopuoliselle. Kannattaa siis porukalla kääntyä kiinteistövälittäjän puoleen, jos ei saa itse myydyksi mökkiä.
Sait jo hyviäkin neuvoja. Voit tarkistaa niitä pankkisi lakimiehellä. Onko joku t. jotkut lapsistasi kiinnostuneita kimppamökkiin ilman tuota vanhinta?