Ilta kun pirttihin hämärän toi
niin pöydällä radio valssia soi.
On iskelmäradion ohjelmaa tuo
mi vanhoja muistoja mielihin luo
Kevät kun voitti talviset säät
ja järvistä,virroista sulivat jäät,
jo koskessa kolisten vierivät puut,
kun jätkä ol jätkä, ei mikään muu.
Nyt hiipuvi tarina tuokio tuo,
jo vanhus kaipaa pois naisensa luo,
vaikka elämä enään ei mitään oo vailla.
Hän asuvi korvessa, pohjan mailla
niin pöydällä radio valssia soi.
On iskelmäradion ohjelmaa tuo
mi vanhoja muistoja mielihin luo
Kevät kun voitti talviset säät
ja järvistä,virroista sulivat jäät,
jo koskessa kolisten vierivät puut,
kun jätkä ol jätkä, ei mikään muu.
Nyt hiipuvi tarina tuokio tuo,
jo vanhus kaipaa pois naisensa luo,
vaikka elämä enään ei mitään oo vailla.
Hän asuvi korvessa, pohjan mailla
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tule vaikka tänne Espanjaan ,täällä on vain meno neuvoksia ei oloneuvoksia .
Kiitos kommentistasi ja kerroppas lisää missäpäin espanjaa olet ja vaikutat että tietäisn suunnistaa sinne T pohjan mailta
Olipa nätisti sanottu"Ilta kun pirttihin hämärän toi, niin päydällä radio valssia soi". Tulee sieltä sävelradiosta paljon muutakin ihanaa musiikkia, kuuntelen sitä tosi mielelläni tässä "sättäilyn" yhteydessä. Se luo tunnelmaa ja tulee tunne, että elämä on kaikesta huolimatta ihanaa, Niin, ja ei ole yksin.
Kiitos nätisti kommentoitu ihan sydäntä lämmitti että joku oli samalla aaltopituudella tästä on hyvä jatkaa vai mitä TV pohjan mailta
Käykö nyt niin, että iän karttuessa elämä alkaa tuntua yhä ikävystyttävämmältä, kun ei ole sopivaa puuhaa?
Meistä on varmaan moni entinen maalainen, toimeentuloon johdosta kaupungin kivikylään joutunut ja sinne jäänyt. Tuleeko mieleen halu palata takaisin maaseudulle, kotikylään, jossa tuskin on muuta kuin hiljainen kylätie?
Entä miten maaseudulle kaikista muuttoliikkeistä syrjään jäänyt asukas kokee elinympäristönsä tässä vaiheissa? Harmittaako ettei tullut lähdetyksi aikoinaan nuoruudessa kivikyliin?
Joskus tulee miettineeksi sitäkin, kummassa olisi vanhuus turvatumpi.
Ajan kulua nyt anna,
pientä kaihoani kannan;
jäihän taakseni taas kesä,
autioitui peipon pesä.
Halla kutoi kuuran maille
vehreille ja onnekkaille.
Vaikka kuuran kukat mielen hurmas
armotta ne suven surmas,
koska meidän aikanakin
vielä kuukuu luonnon laki.
Kaiken mikä elää, itää,
kerran myös sen kuolla pitää.
Vaikka suvi surmattuna makaa,
nousevi se talven takaa
kohti ylösnousemusta,
kohti kevään lohdutusta.
Niin siinäpä miettimistä kummassa on vanhuus turvallista tänä päivänä???
riimitellyt.
Taitaa runosuoni laukata,siitäpä sitä potkua elämään ammentaa.
Jos runoilet ,musiikista pidät ja tanssiakin osaat,jopa siitä ajankulua löytyy.
Lisää siihen vielä maalaus,sekin varmaan sinulta onnistuu,ja jos vielä pohjosessa asut ,niin aiheita riittää.
Hyvää jatkoa vain,täällä savossakin potkua haetaan.
Pitäisiköhän sinne Savoon vielä tulla potkua elämään hakemaan?
Joskus sieltä tuli lähdetyksi ja kieltämättä se ei ole kaduttanut.
Kaduttaneeko sitten takaisin tulo?
että voisin katua ,jos pois lähtisin.
Todella minä olen viihtynyt,mutta kai sitä ihminen siellä viihtyy ,missä koti on.
Ethän tiedä kadutko,jos et kokeile ;)))
Minä kiersin Suomen maata joka puolella yli neljäkymmentä vuotta ja nyt viime syksynä palasin juurilleni ja minut otettiin kerassaan hyvin vastaan ihan kuin olisin aina ollut täällä vaikka jokseenkin oli sukupolvi vaihtunut siinä ajassa ja vaikka ei tunnistanutkaan entisiä koulukavereita mitä oli tänne jäänyt muutama mutta kaikki toivotti tervetulleeksi kotiin.
Eli kyllä voin suositella kannattaa kokeilla ainakin miltä se tuntuisi tutut maisemat on kumminkin vaikka muutuneet hieman.
Lapsuus vanhalla kotiseudulla oli ankeaa ja siksi opiskelu ja työnhaku veivät muualle; menestystäkin tuli. Usein oleskelen nykyään entisellä kotiseudulla.
Ongelma on se, että nykyään katson kaikkea siellä olevaa ylhäältä päin, niin ihmisiä kuin elämääkin. Nyt on lopultakin minun vuoroni. - Eiväthän ne tiedä suuresta maailmasta mitään. Lukevat vain paikallislehden uutisia.
En kuvittelisi pystyväni asumaan siellä edes viikkoa yhtä mittaa.
En tunne siellä juuri ketään lapsuudestani - enkä ole kiinnostunut tutustumaankaan uudelleen.
Monet paikat kiinnostavat kuitenkin edelleen. Se onkin oikeastaan tärkeintä. Nekin ovat muuttuneet paljon.
Kyllä kai se on kiin jokaiseta itsestää miten suhtautuu entiseen kotiseutuunsa ja miten siihen asennoituu.
ylhäältäpäin,oletko jotekin parempi,kuin kotipaikkasi ihmiset.
Vai,oletko katkera jostakin,onko sinulla ollut "näytön" paikka.
Silloin on varmaan vaikea palata,asenteet on väärät,ehkä et kaipaakkaan kotipaikoillesi.
Mitäs sitä muuttamaan ,jos on parempi olla siellä missä on.
Valinnan vapaus varmaan on ja voihan olla että aika kultaa muistot ja ne nuoruuden ajat ovat vain muistoissa kaivattavia.
Totta on se on paljon kiinni ihmisestä ja olosuhteista,mistä maailmalle lähti.
Olen ja samaa mieltä miksi?
Kivikylästä palannut, metsästys maat ja kalastusmahdollisuudet lähellä ja näin talvella raikas ilma, ilman tehtaan hajua ja savua
mutta entä sitten myöhemmin kun ikää kartuu lisää
laittaa väliin miettimään yksin olijaa.
sie vaimo ihelleis, et ole koskaan yksin, vaikka halluisittii :))
Oli kone remontissa välillä nyt pelaa taasen
Miten olisi olisitko valmis tulemaan luonnossa liikkumaan ja muutenkin mukaan????? :o))))
mutkun mie olen jo naitu :)). Muuten tulisin tukkaputkella.
voi tuntea olonsa tosi yksinäiseksi jos paikkakunnalla ei ole sukua, eikä niitä entisiä nuoruuden kavereitakaan enää.
Luulen että tilanne on pahin niillä, jotka ovat viettäneen työikänsä jollain muulla paikkakunnalla, maallakin on aika vaikea päästä nykyään tutustumaan kyläläisiin.
Tietysti jos on aktiivinen harrastaja se on sitäkautta helpompaa.
Sitä vanhuuden aikaa sitä vaan tulee kummasti jo mietittyä. Joskus tuntuu että ei vielä ja joskus että mites sitten; pitääkö myydä kotinsa ja muuttaa hissilliseen kerrostaloon keskelle pientä kaupunkia vai mitä.
Lastenkaan varaan ei voi sitä "joskus" tulevaa vanhuuttaan rakentaa.
Kestäisi vaan terveenä mahdollisimman pitkään.
samalla tavalla ihmiset hoidetaan,turha kantaa huolta,koska päivä ja hetki voi muuttaa kaiken,sehän elämästä tekeekin mielenkiintoisen,vaikka kuinka hyvin järjestelee,sattuma voi sen muuttaa,itse pidän kerrostalo asumusesta ,koska pääsee joka paikkaan,Ok .talosta piti olla auto alla,tietenkin on hyvä olla kaupunki-ja maalla asunto,niin kauan kun jaksaa,