Oon tuntenu vuoden verran yhden mukavan pojan ja ollaan oltu ihan alusta asti hyviä ystäviä. Nyt yks ilta sitten se alkoi puhumaan mulle seurustelusta ja siitä että se on todella ihastunut muhun. Mä säikähdin siitä. Yritin sitten kertoa sille,että haluan pitää hänet pelkkänä ystävänä.
Niin siinä sitten kävi,että se poika ei ole ollut koko viikkoon missä yhteydessä muhun eikä ole vastannut edes mun tekstiviestiin. Onko se nyt sitten lopullisesti hylännyt mut koska en halua seurustella hänen kanssa?
Mulla kun ei ole nyt muutenkaan minkäänlaisia intressejä aloittaa seurustelua kenenkään kanssa. En ymmärrä minkä takia emme voi jatkaa samalla tavalla kuin ennenkin,olemme tulleet niin hyvin toimeen keskenään.
Harmittaa jos tämän takia menetän hänet
Niin siinä sitten kävi,että se poika ei ole ollut koko viikkoon missä yhteydessä muhun eikä ole vastannut edes mun tekstiviestiin. Onko se nyt sitten lopullisesti hylännyt mut koska en halua seurustella hänen kanssa?
Mulla kun ei ole nyt muutenkaan minkäänlaisia intressejä aloittaa seurustelua kenenkään kanssa. En ymmärrä minkä takia emme voi jatkaa samalla tavalla kuin ennenkin,olemme tulleet niin hyvin toimeen keskenään.
Harmittaa jos tämän takia menetän hänet
Vastaukset 6
Vanhimmat
mä luulen, että se oli sille kova paikka: ensin kertoa tunteistaan, sitten saada sulta pakit. ei sellasen jälkeen välttämättä ihan heti haluu jutella toisen kaa, johtuen (tietenkin täysin turhasta) häpeän tunteestaan. mutta se menee ohi, ja jos ootte ollu hyviä ystäviä, niin kyllä sä sen saat vielä takaisin. pidä hetki taukoa, mutta älä liian pitkään, ja ota sitten uudestaan yhteyttä. oikea ystävä ei ikinä jätä, älä pelkää. :)
..miksi haluat pitää hänet vain ystävänä? Olen miettinyt paljonkin todellisen ystävyyden ja rakkauden rajaa, ja mietin onko sellaista todellisuudessa olemassakaan.
tiedän, että et kysyny multa, mut vastaan silti, koska onhan toi myös tavallaan yleinen kysymys. rakkaudessa ja ystävyydessä on musta ainakin se iso ero, että ystävää kohtaan ei tunne minkäänlaista intohimoa. onpa kivaa pussailla ystävän kaa, kun ei sytytä lainkaan.
Miksi mies ja nainen eivät voi olla ystäviä keskenään? Niinhän siinä voi käydä että toinen osapuoli sitten alkaa salaa haaveilla jotain muuta, mutta tunteet ovat kovin yksipuolisia.
Omakohtaisia kokemuksia minulla tästä on. Olen ollut avoliitossa mieheni kanssa ja minulla on muutama miespuolinen ystävä, jonka kanssa on kaikesta voinut puhua,myös avoliittoni ongelmista ja he omistaan, mutta sitten "ystävä" tunnustikin ihastuneensa minuun ja tajusin että hän ei kovin puolueettomasti ole kuunnellut suhteeseeni liittyviä murheita, vaan on odotellut että jättäisin mieheni jonka jälkeen "ystävällä" olisi mahdollisuus iskeä minut. Mutta kun en ikinä ole kyseiseen mieheen vetoa tuntenut...menee ystävyyskin pilalle.
Rajahan menee siinä että ystävien kanssa ei sänkyyn hypätä eikä heistä kaivata seurustelukumppania! Tajutkaa se miehet!
Minulla oli viime kesänä vähän samanlainen juttu, kun minua kolme vuotta nuorempi tyttö ilmoitti ihastuksensa jne. Mekin oli oltu pitempään ystäviä, eikä minulla tosiaankaan ollut mitään intohimoja sen tytön suuntaan. Minä hoidin asian niin, että se tyttö pääsi siitä häpeästään ja ystävyytemme piti jatkua ennallaan. Ei vain onnistunut. Jos toisen ajatukset näkyy kilometrin päähän ja aina välillä tuli jotain pieniä vihjauksiakin, niin homma ei tosiaankaan toiminut. Minä olisin pystynyt jatkamaan entiseen malliin, mutta tyttö ei tosiaankaan jatkanut ystävyys pohjalta. Lopulta se meidän ystävyys kaatu siihen tytön jatkuvaan yrittämiseen ja minusta se ei ollut entiseen malliin jatkamista. Kypsyin siihen niin, että lopulta lopetin kaiken yhteydenpidon henkilöön. Nyt ollaan sellaisia hei tuttuja.
Naiset ei todellakaan ymmärrä sitä, että "ollaan vain ystäviä" on todellinen loukkaus, jos mies on kiinnostunut siinä mielessä.
On eri asia, jos molempien intresseissä ei ole mitään ystävyyttä enempää. Silloin asia ei tule koskaan edes esille. Jos näin ei ole, ei tilannetta voi korjata. Ei kukaan halua jäädä pyörimään "vain ystävänä" sellaisen ympärille jota kohtaan itse tuntee enemmän. Sellainen on jokaisen miehen mielestä säälittävää ja harva haluaa sellaiseen tilanteeseen jäädä, ainakaan sellainen jolla on yhtään itsekunnioitusta.
Näin se vain on.