Olen tässä miettinyt omaa tilannettani jotta olisikohan testosteronivaje syypää masennukseeni. Minulta mitattiin reilu kolme vuotta sitten testosteroniarvo ja se oli silloin noin kymmenen tietämillä. Minulle silloin lääkäri määräsi testogel nimistä geeliä iholle levitettäväksi ja käytinkin sitä noin reilun kuukauden kunnes silloinen vaimoni sanoi että joko lopetan sen käytön tai en saa ottaa lastani syliin koska hän pelkäsi lääkkeen tarttuvan ihokosketuksen kautta. Paiskasin roskiin loput geelit ja sanoin että jos mun lääkkeet vaarantaa muun perheen niin lääkkeet saa jäädä. Nyt olen sairastanut noin vuoden verran diabetesta ja huomasin että sekin voi puhjeta alhaisesta testosteroniarvosta ja parin vuoden aikana on tullut eturauhasvaivoja jotka ajavat kaksi kertaa yössä tarpeille wc:hen. Jostain luin, että testosteronilääkkeet voi aiheuttaa eturauhas syöpää tai eturauhasen liikakasvua niin tohtiikohan näistä vaivoista edes mennä lääkärin vastaanotolle valittamaan. Viikonloput on vaikeita kun silloin yleensä masennus iskee voimalla päälle. Töissä koitan jaksaa kulkea, mutta loppuviikosta olen yleensä aina väsynyt. Yöunet jää monesti vajaaksi vessassakäyntien takia ja tulevaisuus ei näytä hyvältä. Olen 53 vuotias ja seksielämää ei ole ollut kymmeneen vuoteen impotenssin vuoksi. Masennusta on ollut nyt viimeisen kolmen vuoden aikana ja välillä on kokeiltu lääkitystäkin. Usein tuntuu sille että olen aivan puhki...
Testosteronivajeestakohan tämä johtuu
Intopentti64
152
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Taas on kohta lähdettävä viikon komennukselle ja nukkuminen on ollut pätkittäistä vcssä ravaamisen takia. Työnantajan työterveyspalveluja ei saa käyttää tämän asian tiimoilta, se asia tuli jo kevättalvella selväksi. Hirvee parkuminen oli kuulemma tullut verikokeiden tiimoilta kun niille tuli kuulemma hintaa viime talvena... univelkaa tahtoo kertyä roppakaupalla ja niistäkään ei viikonloppuna tahdo päästä yli. Tekemätyömät kotityöt kaatuu päälle kun ei kertakaikkiaan ole aikaa... haluttas käydä jo lääkärillä mut työterveyslääkärille ei saa mennä kun vaiva ei ole työperäinen ja työpaikka sekä työterveyslääkäri ovat 400 km päässä... 32 vuotta on jo työuraa takana. Talvella 2016 jouduin turvautumaan masislääkkeisiin ja unilääkkeisiin ja nyt tuntuu edessä oleva talvi vaikealta , että riittääkö henkiset voimavarat. Koko vuosi ollaan tehty 50 -60 tuntisia työviikoja ja samaten edellinen vuosi. Viikonloppuvapaat palaa jos tilaaja vaatii että tietyt hommat pitää tehdä tiettyyn aikaan mennessä. Keväällä 2015 tämän vuoksi oli venyttävä äärirajoille ja kuukauden tunnit oli 290h... kolme vuotta tätä rumpaa on kestetty vaan en tiedä kestänkö minä kauan...