Lääkitystä masennukseen

Paitsi että sertralin lihottaa eikä nosta dopamiinia. Sertraliini on serotoniinin takaisinoton estäjä.

Voxra taas oikeasti voi jopa laihduttaa ja sillä on piristävä vaikutus.

Sertraliini nostaa dopamiinitasoja:

https://en.wikipedia.org/wiki/Sertraline#Dopamine_reuptake_inhibition

Voxra on piristävämpi, mutta ei taas nosta serotoniinitasoja lainkaan. Joillekin toimii hyvin, jotkut tulevat ihan hermoraunioiksi ja ahdistuneiksi. Kramppeja, kouristelua, hampaiden narskumista, painajaisia, hikoilua, sydämentykytyksiä ja muuta on paljon yleisemmin kuin useimmilla masennuslääkkeillä. En nyt erityisen laihduttavaksi sanoisi, paitsi ehkä pakonomaisesti ahmivien lohtusyöjien ruokahalua voi vähän hillitä.

Vähän kyllä kyseenalaistan pelkkien stimulanttien käyttöä masennuksen hoidossa. Kaikki ne tuppaavat pitkässä juoksussa kuluttamaan ihmistä aivoista verisuoniin ja sisäelimiin, lista on loputon maksavaurioista vatsahaavoihin, luut, hampaat, kolesteroliarvot jne. Ja positiiviset vaikutukset usein lakkaavat käytön lopettamisen myötä. Stimulantit ovat petollisia ihmisten hitaita mädättäjiä. Monet niistä saavat ihmisen tuntemaan itsensä energiseksi ja nuorekkaammaksi ja kuin nauttisi jotain elämän eliksiiriä ja huijaavat aivoja kierosti luulemaan että tekevät jotain hyvää tai tekevät vahvaksi, vaikka hiljalleen rapauttavat sisältä. Efexor tai Cymbalta on myös piristäviä vaihtoehtoja vähemmillä stimulanttien haittavaikutuksilla.

https://www.youtube.com/watch?v=oSPT27XyY1U

Hyvä apteekkiin ostamaan lääkettä vastaamalla helppo lääketieteellisiä kysymyksiä internetin kautta ja ne antaa reseptiä online sinulle heti, jos olet hyväksytty. http://medicineronline.net/

fragnom kirjoitti:

Hyvä apteekkiin ostamaan lääkettä vastaamalla helppo lääketieteellisiä kysymyksiä internetin kautta ja ne antaa reseptiä online sinulle heti, jos olet hyväksytty. http://medicineronline.net/

Lue lisää

Säästyy merkinnöiltä Kanta.fi:ssä. Ei tarvi kärsii terveysasemalla hoitajien kommenteista, et on hakenut apua psykiatrian puolelta ( siitäin on joku saanut kommentteja ). Eikä tartte olla siellä toisen luokan kansalaisena. On samanarvoinen muiden potilaiden kanssa. Suomes on viel niin et oot hullun kirjoissa " ku käytät masennuslääkkettä. Edes terveydenhuollon henkilökunta ei pidä täysjärkisen, vaikka ovat koulutettuja ammattikorkeakoulussa.

Besserwisser Autoara voisi kömpiä pimeään luomaansa, sinun älyttömiä kommentteja ei täällä kukaan kaipaa. Aikuistu! Kiipeä äitis syliin ja pyydä halia olet sitä vaille jäänyt pahasti eihän sinusta muuten noin ilkeä olisi tullut.

Säälittävää ei tiedä mistään hevon peetä. Kalkkunan syönti auttaa masennukseen enemmän kuin nämä lailliset huumeet. Lääkkeet ovat pahempia kuin huumeet. Aiheuttavat pitkällä ajalla vaan tuskaa ympäristöön. Liikunta, hyvät yöunet, ja ravinto, niillä pääsee pitkälle. Myös läheisyys on tärkeä ihmiselle, niillä päästään jo pitkälle.

Masennuslääkkeistä on suurella otannalla rutkasti hyötyjä. Haitat on lähinnä ohimeneviä sivuvaikutuksia. Hyvin monet ovat kokeneet sen todella positiivisesti. Mitä vaikeampi masennus, sitä paremmin lääkehoito toimii. Ihan täysin pohjalta noustu, ahdistukset kadonneet, elämänhalu palannut ja moni muukin asia parantunut. Ero on ollut niin merkittävä niin monella että kyse ei voi olla placebosta, koska niin drastinen plasebovaikutus olisi äärimmäisen harvinaista ja vaatii aivan erityisiä yksilöitä. Sellaisia jotka saisivat vaikean, tajuttomuuteen johtavan hengenahdistuksen syötyään ranskanpastillin ja sitten hänelle sanottaisiin että siinä oli syanidia.

Sen sijaan nosebovaikutus tuntuu olevan SSRI-lääkkeillä suuri. Melko vähäisetkin sivuvaikutukset koetaan jotenkin ylitsepääsemättömänä ja tunne että jäävät pysyviksi ja eletään luulossa että keho on jotenkin myrkyttynyt. Ihan erityisesti tämä tuntuu pätevän naisiin ja ihmisiin joilla on jyrkän kriittinen asenne lääkkeisiin, eli "pillerifobia", joilla vatsaa vääntäisi ja kauhistuttaisi jo nähdessään jonkun syövän 12 monenmuotoista ja eriväristä pilleriä että "älä hyvä ihminen myrkytä itseäsi" tietämättä mitä ne ovat. Heille usein sanat "kemikaali", "teollinen", "synteettinen" yms. nostaa karvat pystyyn. Kun oikein uskoo olevansa täynnä hirvittäviä myrkkyjä ja kemikaaleja ja että on saanut elinikäisiä vaurioita niin nosebovaikutus on odotettavissa.

Seksuaalitoimintojen häiriöitä tulee noin 60%:lle SSRI:n käyttäjistä. Suurimmalla osalla, lähes kaikilla ne ovat parin ensimmäisen viikon jälkeen enää lieviä seksuaalisen halun kannalta varsinkin miehillä. Tyyliin jos ennen panetti kolme kertaa päivässä niin lääkityksen aikana enää 3 kertaa viikossa. Merkittävin seksuaalinen sivuvaikutus on kuitenkin orgasmin saamisen vaikeutuminen, varsinkin jos entistä tahtia pitää väkisin yllä, saa työskennellä sen eteen.

Itsemurha-ajatusten lisääntymistä on jonkin verran todettu hoidon alussa alle 25-vuotiailla. Sen tosin voi sanoa että SSRI-lääkkeiden tulon jälkeen toteutuneet itsemurhat on romahtaneet roimasti edeltäneistä määristä.

Masennuslääkkeitä on useita muitakin kuin SSRI:tä. Dopamiinitasoja nostavat lääkkeet yleensä lisäävät mielihyvää ja vireystasoa. Suurin dopamiinitasoa nostava kemikaali lienee huumausaineena käytetty metamfetamiini, jota sodassa veteraanit käyttivät. Heidän sanojensa mukaan sitä kun kaksi tablettia laittoi suuhun niin lähti liki kuolleetkin hiihtämään. Myös sodan jälkeen sitä käytettiin dopingina hiihdossa.

Kuitenkin dopamiinitasoja nostavat masennuslääkkeet piristävät vain siinä tapauksessa että väsymys johtuu alhaisesta dopamiinitasosta. Jos se johtuu jostain täysin muusta vaivasta, kuten vaikka kilpirauhasesta niin siitä ei välttämättä ole mitään hyötyä, mutta kilpirauhaseen vaikuttava tyroksiinilääkitys saattaa taas tehdä ihmeitä. Sitten on mahdollisesti diabetestä ja muita jotka pitää poissulkea.

egentligen kirjoitti:

Masennuslääkkeistä on suurella otannalla rutkasti hyötyjä. Haitat on lähinnä ohimeneviä sivuvaikutuksia. Hyvin monet ovat kokeneet sen todella positiivisesti. Mitä vaikeampi masennus, sitä paremmin lääkehoito toimii. Ihan täysin pohjalta noustu, ahdistukset kadonneet, elämänhalu palannut ja moni muukin asia parantunut. Ero on ollut niin merkittävä niin monella että kyse ei voi olla placebosta, koska niin drastinen plasebovaikutus olisi äärimmäisen harvinaista ja vaatii aivan erityisiä yksilöitä. Sellaisia jotka saisivat vaikean, tajuttomuuteen johtavan hengenahdistuksen syötyään ranskanpastillin ja sitten hänelle sanottaisiin että siinä oli syanidia.

Sen sijaan nosebovaikutus tuntuu olevan SSRI-lääkkeillä suuri. Melko vähäisetkin sivuvaikutukset koetaan jotenkin ylitsepääsemättömänä ja tunne että jäävät pysyviksi ja eletään luulossa että keho on jotenkin myrkyttynyt. Ihan erityisesti tämä tuntuu pätevän naisiin ja ihmisiin joilla on jyrkän kriittinen asenne lääkkeisiin, eli "pillerifobia", joilla vatsaa vääntäisi ja kauhistuttaisi jo nähdessään jonkun syövän 12 monenmuotoista ja eriväristä pilleriä että "älä hyvä ihminen myrkytä itseäsi" tietämättä mitä ne ovat. Heille usein sanat "kemikaali", "teollinen", "synteettinen" yms. nostaa karvat pystyyn. Kun oikein uskoo olevansa täynnä hirvittäviä myrkkyjä ja kemikaaleja ja että on saanut elinikäisiä vaurioita niin nosebovaikutus on odotettavissa.

Seksuaalitoimintojen häiriöitä tulee noin 60%:lle SSRI:n käyttäjistä. Suurimmalla osalla, lähes kaikilla ne ovat parin ensimmäisen viikon jälkeen enää lieviä seksuaalisen halun kannalta varsinkin miehillä. Tyyliin jos ennen panetti kolme kertaa päivässä niin lääkityksen aikana enää 3 kertaa viikossa. Merkittävin seksuaalinen sivuvaikutus on kuitenkin orgasmin saamisen vaikeutuminen, varsinkin jos entistä tahtia pitää väkisin yllä, saa työskennellä sen eteen.

Itsemurha-ajatusten lisääntymistä on jonkin verran todettu hoidon alussa alle 25-vuotiailla. Sen tosin voi sanoa että SSRI-lääkkeiden tulon jälkeen toteutuneet itsemurhat on romahtaneet roimasti edeltäneistä määristä.

Masennuslääkkeitä on useita muitakin kuin SSRI:tä. Dopamiinitasoja nostavat lääkkeet yleensä lisäävät mielihyvää ja vireystasoa. Suurin dopamiinitasoa nostava kemikaali lienee huumausaineena käytetty metamfetamiini, jota sodassa veteraanit käyttivät. Heidän sanojensa mukaan sitä kun kaksi tablettia laittoi suuhun niin lähti liki kuolleetkin hiihtämään. Myös sodan jälkeen sitä käytettiin dopingina hiihdossa.

Kuitenkin dopamiinitasoja nostavat masennuslääkkeet piristävät vain siinä tapauksessa että väsymys johtuu alhaisesta dopamiinitasosta. Jos se johtuu jostain täysin muusta vaivasta, kuten vaikka kilpirauhasesta niin siitä ei välttämättä ole mitään hyötyä, mutta kilpirauhaseen vaikuttava tyroksiinilääkitys saattaa taas tehdä ihmeitä. Sitten on mahdollisesti diabetestä ja muita jotka pitää poissulkea.

Lue lisää

Et tiedä mistä puhut.

"Kuitenkin dopamiinitasoja nostavat masennuslääkkeet piristävät vain siinä tapauksessa että väsymys johtuu alhaisesta dopamiinitasosta"

Ei pidä paikkaansa. Näin kärjistetysti sanottuna huumeet kuten metamfetamiini ja psykoaktiiviset lääkkeet (snri,ssri,voxra jne)voi piristää ketä tahansa. Niiden vaikutus toimii, on masentunut tai ei, jos pitää niiden vaikutuksesta. Sama pätee kaikkiin psykoaktiivisiin aineisiin kuten alkoholiin. Mielialalääkkeet kuuluu psykoaktiivisiin aineisiin. Niiden toimintamekanismi ei ole korjata kenenkään aivoja kestävällä tavalla mitä psykiatriassa puhutaan,vaan ne aiheuttavat kemiallisen epätasapainon jolla voi alkuun olla ihmisen mielestä hurjankin hyviä vaikutuksia kun aivoja "ärsytetään" lääkkeillä ja ne tekee muutoksia mitkä johtuu siitä että ne pyrkii kapinoimaan lääkkeen vaikutusta vastaan, mutta joka kumminkin lopetuksessa ilmenee vieroitusoireina ja voi pitkässä juoksussa vaan pahentaa oloa kun alun vaikutus katoaakin. Toki voi olla kyse plasebostakin kun ihminen uskoo lääkkeen toimivan. Myönteiset vaikutukset voi vuosien varrella muuttua haitoiksi, tai huomaamattomiksi ja lääkekuurin loppuessa täysin päinvastaisiksi verrattuna lääkitsemättömään ryhmään. Usein lääketutkimukset ei ota lääkekuurin jälkeistä aikaa huomioon.

"Sivuvaikutukset" on yhtä lailla osa lääkkeiden vaikutusta siinä missä myönteisenäkin koetut vaikutukset. Ne ovat osa lääkkeen vaikutusta sen peukaloidessa esim serotoniinia. Se miksi joku ei koe niitä ja toinen kokee,on toki pohdinnan arvoinen asia ja yksilöllistä. Haittavaikutuksiin, tai itseasiassa vain vaikutuksiin serotoniinin takaisinotosta jonkun kokeman positiivisem vaikutuksen lisäksi (joita ei tule kaikille) kuuluu esim unettomuus, REM unen määrän leikkautuminen (kuten monessa muussa psykoaktiivisessa aineessa), päiväväsymys, levottomuus, tuntohäiriöt genitaalialueilla, orgasmi/erektiovaikeudet, yleisesti kuvattu tunteiden leikkautuminen, lisääntynyt keskenmenoriski raskausaikana tai kohonnut riski luunmurtumiin yms .. Emotionaalisista haitoista kuten tunteiden leikkautuminen ja elämänlaadun haitat (mm.ihmissuhteet, seksuaalisuus) pitkäaikaiskäytössä ei ole toistaiseksi paljoa tutkimusta, mutta jotain on tehty jotka osoittaa lääkkeistä paljon negatiivista ja yhteneviä kokemuksia ihmisillä.

Seksuaalihäiriöt ja muut haitat eivät aina helpotu käytön edetessä. Seksuaalihäiriöt voi jäädä määrittelemättömän pituisiksi käytön jälkeenkin ( Sitä kutsutaan PSSDksi). Seksuaaliongelmia saa todennäköisemmin tilastollisesti kuin voi paremmin lääkkeillä. SSRIlääkkeissä on myös jonkunasteisia merkittäviä riskaabeleita haittavaikutuksia joillakin, esim neurologinen häiriötila akatisia, agitaatio tai mania, mitkä on osa lääkkeen riskejä. Akatisia on motorinen levottomuustila jossa ei kykene olemaan välttämättä paikallaan ollenkaan, se on liikkumispakon tunne, mihin voi liittyä synkkiä ajatuksia ja kauhua hallinnan menettämisestä.

25 vuoden "itsemurhaikäraja" on harhaanjohtava. Itsemurhariski koskee kaikkia ketkä saa vakavampia haittoja tai vieroitusoireita, jotka altistaa pahalle oireilulle. Mukaanlukien pysyvät seksuaalihaitat saaneita.

SSRI lääkkeet ei millään kestävällä tavalla poista väsymystä. Ne ei korjaa mitään kestävällä tavalla. Kuten kaikissa psykoaktiivisissa aineissa ja huumeissa,vuosien pitkäaikaisessa käytössä on riskinsä. Aivojen jatkuva kemiallinen "veivaus" ei ole riskitöntä ja muuttaa aivojen rakennetta reseptoritasolla ja aivot mukautuu kemikaaliin tekemällä muutoksia. Kun aineesta sitten luopuu, voi kestää pitkään että muutokset palautuu ja voi olla alttiimpi voimaan huonosti. Ja huonosti on paljon huonommin kuin ennen lääkkeitä. Osa ottaa pillerit käyttöön yhä uudelleen tämän vuoksi tai ajautuu syömään yhä uusia pillereitä. Ihmiset ei lisäksi opi aina kestäviä selviytymiskeinoja lääkkeillä. Lääkkeistä tulee heidän tapa hoitaa itseään. He eivät enää osaa henkisestikään olla ilman pillerin vaikutusta. Heidän identiteettinsä rakentuu sen ympärille että vetävät pilleriä ja lääkittynä olemiseen. He eivät tunne itseään enää ilman lääkkeitä pitkässä juoksussa ja lääkkeen purku voi olla todella vaikeaa.

Mielialalääkkeet voi johtaa henkiseen ja fyysiseen tottumukseen, kyvyttömyyteen vieroittautua joillakin, niistä on vieroitusoireita, jotka voi kestää pitkään. Panetus voi joskus kadota kokonaan kun se aluksi vaan tippuu.

Ei ole vankkaa näyttöä että itsemurhien lasku johtuu juuri lääkkeistä.

On paljon tutkimuksia ja meta analyyseja jotka ei todista sanomiasi todeksi lääkkeiden tehosta.

egentligen kirjoitti:

Masennuslääkkeistä on suurella otannalla rutkasti hyötyjä. Haitat on lähinnä ohimeneviä sivuvaikutuksia. Hyvin monet ovat kokeneet sen todella positiivisesti. Mitä vaikeampi masennus, sitä paremmin lääkehoito toimii. Ihan täysin pohjalta noustu, ahdistukset kadonneet, elämänhalu palannut ja moni muukin asia parantunut. Ero on ollut niin merkittävä niin monella että kyse ei voi olla placebosta, koska niin drastinen plasebovaikutus olisi äärimmäisen harvinaista ja vaatii aivan erityisiä yksilöitä. Sellaisia jotka saisivat vaikean, tajuttomuuteen johtavan hengenahdistuksen syötyään ranskanpastillin ja sitten hänelle sanottaisiin että siinä oli syanidia.

Sen sijaan nosebovaikutus tuntuu olevan SSRI-lääkkeillä suuri. Melko vähäisetkin sivuvaikutukset koetaan jotenkin ylitsepääsemättömänä ja tunne että jäävät pysyviksi ja eletään luulossa että keho on jotenkin myrkyttynyt. Ihan erityisesti tämä tuntuu pätevän naisiin ja ihmisiin joilla on jyrkän kriittinen asenne lääkkeisiin, eli "pillerifobia", joilla vatsaa vääntäisi ja kauhistuttaisi jo nähdessään jonkun syövän 12 monenmuotoista ja eriväristä pilleriä että "älä hyvä ihminen myrkytä itseäsi" tietämättä mitä ne ovat. Heille usein sanat "kemikaali", "teollinen", "synteettinen" yms. nostaa karvat pystyyn. Kun oikein uskoo olevansa täynnä hirvittäviä myrkkyjä ja kemikaaleja ja että on saanut elinikäisiä vaurioita niin nosebovaikutus on odotettavissa.

Seksuaalitoimintojen häiriöitä tulee noin 60%:lle SSRI:n käyttäjistä. Suurimmalla osalla, lähes kaikilla ne ovat parin ensimmäisen viikon jälkeen enää lieviä seksuaalisen halun kannalta varsinkin miehillä. Tyyliin jos ennen panetti kolme kertaa päivässä niin lääkityksen aikana enää 3 kertaa viikossa. Merkittävin seksuaalinen sivuvaikutus on kuitenkin orgasmin saamisen vaikeutuminen, varsinkin jos entistä tahtia pitää väkisin yllä, saa työskennellä sen eteen.

Itsemurha-ajatusten lisääntymistä on jonkin verran todettu hoidon alussa alle 25-vuotiailla. Sen tosin voi sanoa että SSRI-lääkkeiden tulon jälkeen toteutuneet itsemurhat on romahtaneet roimasti edeltäneistä määristä.

Masennuslääkkeitä on useita muitakin kuin SSRI:tä. Dopamiinitasoja nostavat lääkkeet yleensä lisäävät mielihyvää ja vireystasoa. Suurin dopamiinitasoa nostava kemikaali lienee huumausaineena käytetty metamfetamiini, jota sodassa veteraanit käyttivät. Heidän sanojensa mukaan sitä kun kaksi tablettia laittoi suuhun niin lähti liki kuolleetkin hiihtämään. Myös sodan jälkeen sitä käytettiin dopingina hiihdossa.

Kuitenkin dopamiinitasoja nostavat masennuslääkkeet piristävät vain siinä tapauksessa että väsymys johtuu alhaisesta dopamiinitasosta. Jos se johtuu jostain täysin muusta vaivasta, kuten vaikka kilpirauhasesta niin siitä ei välttämättä ole mitään hyötyä, mutta kilpirauhaseen vaikuttava tyroksiinilääkitys saattaa taas tehdä ihmeitä. Sitten on mahdollisesti diabetestä ja muita jotka pitää poissulkea.

Lue lisää

Kuinka yleisiä seksuaaliset haitat ovat?

Alun perin kerrottiin, että seksuaalisia häiriöitä tulisi alle 30 prosentille SSRI:n käyttäjistä. Tulos perustui siihen, kuinka moni aktiivisesti valitti asiasta hoitavalle lääkärille. Asiaa varta vasten kysyttäessä, useimmat kuitenkin kertovat seksuaalisista vaikeuksista, joita lääkkeet aiheuttavat.

Laajassa, vuonna 2014 julkaistussa 1829:n SSRI-aineiden käyttäjän haastattelututkimuksessa lähes kaksi kolmesta (62 prosenttia) koki nimenomaan lääkkeiden aiheuttaneen heille seksuaalisia vaikeuksia. Kun asiaa on aktiivisesti tutkittu, kuva on synkentynyt entisestään. Seksuaalisia häiriöitä näyttää koituvan lähes kaikille eli 83–98 prosentille kaikista SSRI:n käyttäjistä.

Halu, kiihotus, orgasmi

Tarkimmassa tehdyssä tutkimuksessa Clayton tutkimusryhmineen selvitti SSRI- (ja SNRI-aineita) käyttävien masentuneiden seksuaalisten häiriöiden määrää ja laatua. Tutkittavan ryhmän muodosti aluksi 5227 masentunutta, jotka käyttivät kyseisiä aineita.

Näistä 2113 henkilöllä osoittautui olevan yleinen laaja seksuaalisen toiminnan häiriö (global sexual dysfunction). Tämä oli odotusten mukaista. Jo aiemmin oli päädytty siihen että 30–40 prosentille käyttäjistä tulee suuria ja laaja-alaisia seksuaalisia pulmia. Tutkijat eivät kuitenkaan lopettaneet tähän. He keskittyivät seuraavaksi niihin 3114 masentuneeseen, joilla tätä yleistä seksuaalisen toiminnan häiriötä ei ollut.

Seksuaalinen toiminta voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen: haluun, kiihottumiseen ja orgasmiin. Tutkijat selvittivät, oliko tutkittavilla jollakin osa-alueella masennuslääkkeiden aiheuttamia ongelmia. Osoittautui, että 96 prosentilla naisista ja 98 prosentilla miehistä oli merkittäviä vaikeuksia vähintään yhdellä näistä alueista. Miehillä tyypillisesti seksuaalinen kiinnostuneisuus oli mennyt tai heillä ei ollut kykyä siemensyöksyyn. Naisilla pulmia oli ennen kaikkea kiihottumisessa. Nämä seikat alensivat heidän elämänlaatuaan. Vain kaksi prosenttia tutkituista SSRI:n käyttäjistä oli säästynyt seksuaalisilta vaikeuksilta.

Palautuuko koskaan?

”Itselläni lähenee 2v Cymbaltan lopetuksesta ja libidosta ei tietoakaan. Olen 29-vuotias nainen. Ennen Cymbaltaa söin vuoden verran sitalopraamia ja pari vuotta essitalopraamia. Cymbaltaa söin vajaat kolme vuotta. Onko noihin päälle jääviin häiriöihin tiedossa mitään helpotusta mistään vai pitääkö sen kanssa vain yrittää elää? Avioliitto ei voi kovin hyvin sen seurauksena…”

Osalla seksuaalinen toimintakyky palautuu normaaliksi, kun SSRI-aineiden käyttö lopetetaan, mutta osalla häiriö jää. Pitkäaikaistutkimuksia ei ole tehty, mutta tapauskertomuksia pitkäaikaisista seksuaalielämän häiriöistä on paljon.

Tutkimuksessa, jossa SSRI-aineita käyttäneet masentuneet ja sen seurauksena seksuaalisia vaikeuksia kokeneet siirtyivät toisen tyyppiseen hoitoon ja lopettivat SSRI:n käytön, kuuden kuukauden kuluttua 55 prosentilla oli joitain seksuaalisia häiriöitä jäljellä. Vertailuryhmässä, jonka masentuneet eivät olleet syöneet SSRI-aineita, seksuaalisia häiriöitä oli neljällä prosentilla.

Ensimmäisiä tutkimuksia PSSD:stä (post SSRI sexual dysfunction) eli SSRI:n käytön aiheuttamasta pitkäaikaisesta seksuaalihäiriöstä on ilmestynyt viime vuosina.

http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0165032705003769

http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1743-6109.2007.00630.x/full

http://ir.uiowa.edu/cgi/viewcontent.cgi?article=5061&context=etd&sei-redir=1&referer=http://www.bing.com/search?q=Sexual Dysfunction after Discontinuation of Selective Serotonin Reuptake Inhibitors&form=IE10TR&src=IE10TR&pc=MASEJS#search="Sexual Dysfunction after Discontinuation Selective Serotonin Reuptake Inhibitors"

egentligen kirjoitti:

Masennuslääkkeistä on suurella otannalla rutkasti hyötyjä. Haitat on lähinnä ohimeneviä sivuvaikutuksia. Hyvin monet ovat kokeneet sen todella positiivisesti. Mitä vaikeampi masennus, sitä paremmin lääkehoito toimii. Ihan täysin pohjalta noustu, ahdistukset kadonneet, elämänhalu palannut ja moni muukin asia parantunut. Ero on ollut niin merkittävä niin monella että kyse ei voi olla placebosta, koska niin drastinen plasebovaikutus olisi äärimmäisen harvinaista ja vaatii aivan erityisiä yksilöitä. Sellaisia jotka saisivat vaikean, tajuttomuuteen johtavan hengenahdistuksen syötyään ranskanpastillin ja sitten hänelle sanottaisiin että siinä oli syanidia.

Sen sijaan nosebovaikutus tuntuu olevan SSRI-lääkkeillä suuri. Melko vähäisetkin sivuvaikutukset koetaan jotenkin ylitsepääsemättömänä ja tunne että jäävät pysyviksi ja eletään luulossa että keho on jotenkin myrkyttynyt. Ihan erityisesti tämä tuntuu pätevän naisiin ja ihmisiin joilla on jyrkän kriittinen asenne lääkkeisiin, eli "pillerifobia", joilla vatsaa vääntäisi ja kauhistuttaisi jo nähdessään jonkun syövän 12 monenmuotoista ja eriväristä pilleriä että "älä hyvä ihminen myrkytä itseäsi" tietämättä mitä ne ovat. Heille usein sanat "kemikaali", "teollinen", "synteettinen" yms. nostaa karvat pystyyn. Kun oikein uskoo olevansa täynnä hirvittäviä myrkkyjä ja kemikaaleja ja että on saanut elinikäisiä vaurioita niin nosebovaikutus on odotettavissa.

Seksuaalitoimintojen häiriöitä tulee noin 60%:lle SSRI:n käyttäjistä. Suurimmalla osalla, lähes kaikilla ne ovat parin ensimmäisen viikon jälkeen enää lieviä seksuaalisen halun kannalta varsinkin miehillä. Tyyliin jos ennen panetti kolme kertaa päivässä niin lääkityksen aikana enää 3 kertaa viikossa. Merkittävin seksuaalinen sivuvaikutus on kuitenkin orgasmin saamisen vaikeutuminen, varsinkin jos entistä tahtia pitää väkisin yllä, saa työskennellä sen eteen.

Itsemurha-ajatusten lisääntymistä on jonkin verran todettu hoidon alussa alle 25-vuotiailla. Sen tosin voi sanoa että SSRI-lääkkeiden tulon jälkeen toteutuneet itsemurhat on romahtaneet roimasti edeltäneistä määristä.

Masennuslääkkeitä on useita muitakin kuin SSRI:tä. Dopamiinitasoja nostavat lääkkeet yleensä lisäävät mielihyvää ja vireystasoa. Suurin dopamiinitasoa nostava kemikaali lienee huumausaineena käytetty metamfetamiini, jota sodassa veteraanit käyttivät. Heidän sanojensa mukaan sitä kun kaksi tablettia laittoi suuhun niin lähti liki kuolleetkin hiihtämään. Myös sodan jälkeen sitä käytettiin dopingina hiihdossa.

Kuitenkin dopamiinitasoja nostavat masennuslääkkeet piristävät vain siinä tapauksessa että väsymys johtuu alhaisesta dopamiinitasosta. Jos se johtuu jostain täysin muusta vaivasta, kuten vaikka kilpirauhasesta niin siitä ei välttämättä ole mitään hyötyä, mutta kilpirauhaseen vaikuttava tyroksiinilääkitys saattaa taas tehdä ihmeitä. Sitten on mahdollisesti diabetestä ja muita jotka pitää poissulkea.

Lue lisää

"Masennuslääkkeistä on suurella otannalla rutkasti hyötyjä. Haitat on lähinnä ohimeneviä sivuvaikutuksia. Hyvin monet ovat kokeneet sen todella positiivisesti. Mitä vaikeampi masennus, sitä paremmin lääkehoito toimii. Ihan täysin pohjalta noustu, ahdistukset kadonneet, elämänhalu palannut ja moni muukin asia parantunut. Ero on ollut niin merkittävä niin monella että kyse ei voi olla placebosta, koska niin drastinen plasebovaikutus olisi äärimmäisen harvinaista ja vaatii aivan erityisiä yksilöitä. Sellaisia jotka saisivat vaikean, tajuttomuuteen johtavan hengenahdistuksen syötyään ranskanpastillin ja sitten hänelle sanottaisiin että siinä oli syanidia.."

Mikä on sinusta "suuri" otanta? Riittääkö edes vuosikymmeniä kattavat meta-analyysit tuhansista potilaista todistamaan sinulle, että 80 % SSRI-lääkkeen tehosta selittyy plasebolla?
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4172306/

Plasebovaikutus on tutkittu ilmiö ja tiedetään, että pelkästään lääkkeiden väri, lääkkeiden määrä tai hoidon laatu vaikuttaa siihen, miten tehokkaaksi se koetaan. Esimerkiksi punaisilla pillereillä on voimakkaampi teho stimulantteina, kun taas sinisillä pillereillä on voimakkaampi teho sedatiiveina. Leikkaukset koetaan tehokkaammiksi kuin pelkät pillerit. Jopa sellaisissa vaikeissa sairauksissa kuin Parkinsonin taudissa on plassebohoidolla on havaittu huomattavia vaikutuksia. Esimerkiksi vuonna 1994 Denverin yliopistossa tutkittiin uuden hoitomuodon tehoa Parkinssonin taudissa. Siinä siirrettiin potilaiden aivoihin sikiösoluja siinä toivossa, että heidän dopamiinintuotantonsa vilkastuisi. Tulosten mukaan ne jotka uskoivat olleensa oikeassa leikkauksessa paranivat huomattavan paljon enemmän kuin ne, jotka uskoivat kuuluneensa plasebo-ryhmään. Hoidolla itsessään ei ollut vaikutusta potilaiden vointiin. Eräs plaseboryhmään kuuluneista potilaista pystyi vaikean vuosikausia jatkuneen liikuntakyvyttömyyden jälkeen taas luistelemaan ja liikkumaan normaalisti lumeleikkauksen ansiosta. Onhan siinä aika "drastinen" plasebovaikutus kieltämättä, mutta se ei suinkaan ole niin harvinainen, kuin kuvittelet. Ihmisen välittäjäainetasot ovat yhteydessä mielentilaan, kuten toiveikkuuteen tai toivottomuuteen. Kun tulkitset tiedollisella tasolla, että sinulla on toivoa , sinusta välitetään ja elämässäsi on mielekkyyttä, voi se itsessään vaikuttaa siihen, miten serotoniinia esimerkiksi erittyy aivoissa.. Esimerkiksi plasebovaikutus Parkinssonin taudissa arvellaan johtuvan osin siitä, että se lisää dopamiinin eritystä tyvitumakkeessa. Miksi samankaltainen vaikutus ei toimisi vaikeassa depressiossa? Depressiohan on suurelta osin sairaus, joka on yhteydessä potilaan tulkintoihin, minäkuvaan ja kokemukseen elämän merkityksellisyydestä. Jos fyysisessä kivussa esimerkiksi morfiinin tai aspiriinin teho selittyy 50 % plasebolla, niin miksi psyykkisessä kivussa ja alakulossa plasebon teho ei voisi olla jopa 80 %, kuten toistuvasti ollaan lukuisissa meta-analyyseissa todistettu? Jopa serotoniinia laskevat lääkkeet ovat yhtä tehokkaita masennuksen hoidossa kuin SSRI-lääkkeet, joten lääkkeiden vaikutuksesta puhtaasti ei voi mitenkään olla kyse.

Kun aloin syödä lääkkeitä 30 vuotta sitten, minulle ensin annettiin vain jotain. Sitten pidemmän päälle sain Perpriptylin, ensin miedompana, sitten vahvempana. Se oli lääke, joka oikeasti auttoi. Sivuvaikutus niin pieni, että kokonaisuus oli hyvä. nyt sen lääkkeen tekeminen on lopetettu, mutta lääkärini kirjoitti samat aineosat , vain täytyy syödä kahtena tablettina.

Puhut asiaa.

Nimenomaan ensin puhutaan kaikki itseä ahdistavat asiat ulos ja nimenomaan kaikki. Mikään lääke ei oloa paranna, jos itsellä jää sisimpään asioita jotka jäytää mieltä

"Minulla on vastaavia ongelmia eli jatkuvaa ylipainoa ja väsynyt tunne päivisin eikä energiaa esim mennä mukaan sosiaalisin tapaamisiin tai siivota kämppää. "

Onko lääke tosiaan ratkaisu tähän? Muitakin ratkaisuja on jotka on paljon turvallisempia. Kirkasvalohoito, kevyt reippailu ja ulkoilu, unihygienia ja unen laatuun huomion kiinnitys mihin liittyy piristeiden kuten kofeiini välttäminen erityisesti illalla, terveellinen ruokavalio, lisäravinteet erityisesti omega3, d vitsku talvisin, magnesium jne... Verensokerin tasaisena pitäminen ja sokerin syönnin vähennys.. Alkoholin karttaminen tai vähäinen kulutus... Keskusteluapu... Verikokeiden otto mistä selviää asiat mitkä voi aiheuttaa väsymystä...

Väsymys voi olla lisäksi ihan hyvä merkki jostain elämässä mitä pitää korjata. Joskus on ihan luonnollista olla väsynyt ja aikaansaamattomampi, toisinkuin annetaan olettaa.

"Monella myös seksihalut lisääntyy Voxralla, etenkin naisilla on raportoitu paljon parempaa halukkuutta. "

Paremmat halut ei välttämättä tule millään kestävällä ja hyvällä tavalla. Kaikkiin psyykenlääkkeisiin sisältyy seksuaalihäiriöiden riski ja lukuisien muiden haittojen riski. Ei tuo lääke ole mikään autuaaksi tekevä asia pitkällä tähtäimellä. Ei mikään fantastinen pikku onnenpilleri joka antaa iloa, virtaa ja paremman seksuaalielämän. Jolta saat sen kuulostamaan.

"Monet psykiatrit keskittyvät liikaa unenlaatuun ja itsekin viimeksi sain unirytmiä parantavaa Valdoxania vaikkei unongelmia ole. " Ihan syystäkin. Hyvälaatuinen lepo, riittävä määrä syvää unta ja laadukasta unta on ainoa mikä antaa sitä oikeaa virtaa. Vertaa ilmiöön vedät kahvia väsyneenä. Toki se piristää, kunnes.... Toki turhaan pienien merkitysksettömien uniongelmien maininta psykiatrilla on hölmöä, saa vaan vielä turhia lääkkeitä vielä edellisten päälle. Itse sain Mirtazapiinia kun mainitsin uniongelmasta joka oli lähinnä huono rytmi, mikä hieman muulla tavoin korjautuu kuin pillerillä. Se korjaantui ihan lääkkeettömillä unettomuuden hoitokeinoilla.

Bupropioni on myös stimulantti, ja hermostomyrkyllistä, joten onnesi on mitä todennäköisimmin hetkellistä. Kuulostaa siltä, että suhtaudut bupropioniin varomattomasti.

Minkä vain aineiden käyttöön liittyy aina riskinsä, jotka on syytä hyväksyä.

Suurimman osan aikuisista ihmisistä pitäisi syödä vähintään kymmentä eri lääkettä pidentääkseen elinikäänsä.

Tuosta lääkekielteisyydestä pitäisi päästä eroon. Pilleri on paras ystäväsi. Tekevät sinusta paremman henkisesti ja fyysisesti. Eivät ainoastaan vie näkyviä vaivojasi pois, vaan myöskin niitä mitä et välttämättä itse noteeraa (kuten korkea kolesteroli, verenpaine, 2-tyypin diabetes, matala-asteinen tulehdus jne.) ja myöskin parantavat elämänlaatua ja lisäävät terveitä elinvuosia. Ilman lapsena saatua polio- jäykkäkouristus- ja kolmoisrokotetta moni olisi kuollut ennen aikuisikää.

Pari hassua ja alle promillea ihmisistä koskevia kauhutarinoita paisutellaan loputtomiin ja heti heittäydytään hysteerisiksi. Talidoministakin tehtiin aikanaan pelottelukampanjoita ja vedettiin markkinoilta kun lipsahti yksi pieni sivuvaikutus. Aivan käsittämättömän erinomainen ihmelääke yhä kaikille paitsi raskaana oleville, ei mitään syytä lääkekammoon. Sitä pitäisi määrätä paljon vapaammin. Ennaltaehkäisevät turvatoimet on sitä paitsi parantuneet tuhannesti niistä ajoista, ehkä vähän liikaakin ja saa odottaa liian kauan uusia lääkkeitä markkinoille.

Ja uusia ja entistä parempia lääkkeitä pitäisikin saada lisää markkinoille. Paljon. Nopeammin. Itse syön 18 eri lääkettä joka päivä ja veriarvot on fantastiset maksa- ja munuaisarvoista hemoglobiiniin, natrium- ja kilpirauhasarvoihin, sydänkäyrä ja verenpaine ja sokeriarvot ym. ym. aivan ideaalit ja jatkuvassa tarkistuksessa ja korjataan heti jos tarvetta ilmenee. Normaali paino ja normaali terveys ja mieliala saavutettu ihan vain luottamalla tieteeseen ja lääkärikin on kehunut kun olen syönyt hyvin lääkkeeni ja kiinnitän huomiota pieniinkin tuntemuksiin hyvin herkästi. Toivon mukaan tulevaisuus tuo entistä parempia lääkkeitä muassaan ja nykyisellä hurjalla lääketieteen kehityksellä saatan saada lisää terveitä elinvuosia jatkuvasti lisää ja elää 300-vuotiaaksi tai ylikin.

Joo. Ihmiset saa elää 150 vuotiaaksi ollakseen loppuelämänsä sekavasti tokkurassa erilaisissa lääkekoktaileissa, joiden yhteis- ja pitkäaikaisvaikutukset saattaa olla kehnosti tutkittuja. Siellä vanhainkodissa saa kauhoa suuhunsa yhä kasvavaa pilleriarsenaalia, joista yksikään ei hoida mitään muuta kuin oireita, ja tuo pari ongelmaa lisää. Kipu lähtee, mutta munuaiset menee, masennus lähtee, mutta niin myös muisti, ahdistus lähtee mutta niin myös järki. Jos alkaa sekavana lääkkeissä möykkäämään niin saa vielä uuden pillerin käytösongelmiin.

Eikös se jugurtti ennen riittänyt tuollaisiin saavutuksiin? Mikä siinä on että aina noita uusia kotkotuksia ollaan tuputtamassa.

iloinenvanhuushyvinvoint kirjoitti:

Joo. Ihmiset saa elää 150 vuotiaaksi ollakseen loppuelämänsä sekavasti tokkurassa erilaisissa lääkekoktaileissa, joiden yhteis- ja pitkäaikaisvaikutukset saattaa olla kehnosti tutkittuja. Siellä vanhainkodissa saa kauhoa suuhunsa yhä kasvavaa pilleriarsenaalia, joista yksikään ei hoida mitään muuta kuin oireita, ja tuo pari ongelmaa lisää. Kipu lähtee, mutta munuaiset menee, masennus lähtee, mutta niin myös muisti, ahdistus lähtee mutta niin myös järki. Jos alkaa sekavana lääkkeissä möykkäämään niin saa vielä uuden pillerin käytösongelmiin.

Lue lisää

Tokkura on vain ruma ilmaisu kevyelle euforialle. Ja munuaiset on melko turvassa 2000-luvun lääkkeillä, kuvailet ikivanhoja pillereitä, joita vielä 10-15 vuotta sitten käytettiin paljon. Siinä vaiheessa kun itse on vanhainkoti-iässä, niin lääkkeet on kehittyneet jo sen verran ettei vanhainkoteja edes tarvita, juoksen maratonin tuolloin.

Ne jotka nyt ovat vanhainkodissa olivat sen ajan lääkecocktaileista sekaisin heroiinin ja amfetamiinin ja barbituraattien kanssa. Veronal löytyi joka rouvan käsilaukusta ja sen jälkeen diapam. Ja joivat alkoholia kuin sienet ja ihan kaikki vetivät tupakkaa koltiaisesta käppyröihin. Ja sitten alkoivat vastustaa lääkkeitä ja opettivat moisen tuhoisan tavan lapsilleenkin, että ruisleivässä ne vitamiinit on. Sen takia nyt odottavat kuolemaa alzheimereiden ja pumppuvikojen kera ja kaikki munuaisista haimaan on rupsahtaneet tupakan ahtauttamien keuhkojen kanssa.

Lääkkeet kehittyy ja paranee kuin autot. 80-luvun autot on hengenvaarallisia katiskoja nykykosliin verraten.

Lääkkeet "kehittyy" tai lääketeollisuus ja LÄÄKEtiede keksii yhä uusia "sairauksia", joita ei tarvitse edes lääkitä tai joiden lääkitys on kyseenalaista ja kyseenalaistettavaa hommaa. Lääkebisnes on kova bisnes jossa ihmisten terveyden edistäminenkin tai haittojen mahdollisuus joskus unohtuu. Lääkintä on monesti putkikatseista hommaa unohtaen kokonaisvaltaisen katsantokannan ihmisen terveyteen ja monesti siitä seuraa uusia ongelmia kehossa. Yksi asia ratkeaa jos ratkeaa, uusia ongelmia tulee lisää. Joskus jopa pahempia kuin ongelma mitä alkoi hoitaa. Parhaiten terveytensä säilyttää kun ajattelee terveyttä kokonaisvaltaisesti ja osaa sanoa välillä lääkärille eikin. Ratkaisu terveyteen on aina ensisijaisesti elintavoissa. Terveys ei löydy aina pilleripurkista ja paljon turhia lääkkeitä määrätään, mikä on terveysriski. Psykiatrille ja lääkärille meno voi tuhota oman terveyden.

Nykyajan ihminen sitä vasta sairas vanhana saattaa tulla olemaan ja varmaan dementiakin yleistyy laskemisen sijaan. Elänyt yltäkylläsyydessä istuen perseellään liikunnan sijaan, kaikki nautintoaineet kaupassa samassa korttelissa, ihminen kyllästetty e-koodeilla ja monet liialla sokerilla lapsesta asti, aina kun vähänkin kolottaa tai väsyttää otetaan pilleri poskeen, eletään medikalisaation keskellä ja käydään duunissa kuin viimeistä päivää kofeiinin ja jopa pillerin avulla, kalatkin alkaa olla pillereissä vesistöissä... Syödään ravintoköyhää ruokaa, kun maaperä köyhtynyt tehoviljelyn takia ja luullaan että monivitamiinipilleri pelastaa. Jo nuoret vetävät lääkekoktaileja kuin vanhukset. "Mulla on tää mielialantasaaja, mielialannostaja, mielialantyrmääjä, unilääke, kipulääke, ehkäisylääke ja toi yks lääke nosti verenpainetta niin verenpainelääke... ja antibioottikuuri"

Miksi täällä morkkaat minua, ethän sinä minua edes tunne etkä tiedä minusta mitään. Olen sairastanut masennusta useamman vuoden ajan vakavien elämäntapahtumien jälkeen. Kaikkea on kokeiltu , Lääkkeitä en ole juurikaan syönyt vaikka lääkärit ovat jo sitä mieltä, että olisi hyvä lääkitys ko aloittaa, koska olo ei ole parantunut. Lääkkeet, joita olen yrittänyt syödä pahimpina aikoina eivät ole minulle sopineet. Siksi jätin ne ja etsin apua muualta. Töissä olen ollut koko ajan, en ole sairaslomalle halunnut jäädä. En siis ole laiska. Olen pyrkinyt liikkumaan ja huononakin päivänä syömään ja huolehtimaan asioistani, mutta se on todella raskasta ja vie voimia enää en kestä tätä alakuloa ja masennusta, joka ei suostu väistymään. Haluaisin vielä kerran elämässäni nauraa ja olla iloinen, tehdä ja innostua, olla virkeä. Voisin nyt siis kokeilla lääkettä, mutta pelottaa, että jälleen käy niin, ettei lääke sovi. Kun liikkuminen vähenee ja jään kotiin moneksi päivää, tiedän että ongelmat lisääntyvät. Siksi kysyin lääkettä mikä piristäisi ja antaisi virtaa . Sinä yrität minua syyllistää tästä, miksi? Luuletko olevasi pätevä noin kommentoimaan. Et ole, olet vain yksi niistä kaiken tietävistä tyypeistä, joilla ei ole minkäänlaista sympatiaa toista ihmistä kohtaan. Luulet tietäväsi, vaikka et tiedä yhtikäs mitään.

Alakuloista kirjoitti:

Miksi täällä morkkaat minua, ethän sinä minua edes tunne etkä tiedä minusta mitään. Olen sairastanut masennusta useamman vuoden ajan vakavien elämäntapahtumien jälkeen. Kaikkea on kokeiltu , Lääkkeitä en ole juurikaan syönyt vaikka lääkärit ovat jo sitä mieltä, että olisi hyvä lääkitys ko aloittaa, koska olo ei ole parantunut. Lääkkeet, joita olen yrittänyt syödä pahimpina aikoina eivät ole minulle sopineet. Siksi jätin ne ja etsin apua muualta. Töissä olen ollut koko ajan, en ole sairaslomalle halunnut jäädä. En siis ole laiska. Olen pyrkinyt liikkumaan ja huononakin päivänä syömään ja huolehtimaan asioistani, mutta se on todella raskasta ja vie voimia enää en kestä tätä alakuloa ja masennusta, joka ei suostu väistymään. Haluaisin vielä kerran elämässäni nauraa ja olla iloinen, tehdä ja innostua, olla virkeä. Voisin nyt siis kokeilla lääkettä, mutta pelottaa, että jälleen käy niin, ettei lääke sovi. Kun liikkuminen vähenee ja jään kotiin moneksi päivää, tiedän että ongelmat lisääntyvät. Siksi kysyin lääkettä mikä piristäisi ja antaisi virtaa . Sinä yrität minua syyllistää tästä, miksi? Luuletko olevasi pätevä noin kommentoimaan. Et ole, olet vain yksi niistä kaiken tietävistä tyypeistä, joilla ei ole minkäänlaista sympatiaa toista ihmistä kohtaan. Luulet tietäväsi, vaikka et tiedä yhtikäs mitään.

Lue lisää

Yllä omeva kommentti nimimerkille pähkähullu maailma.

Minullakin hyviä kokemuksia bupropionista, tosin Voxra ei sopinut (ei imeytynyt eli ei tehonnut) mutta lyhyempivaikutteinen (ja kalliimpi) Zyban oli hyvä. Luontaistuotteista Rhodiola eli ruusujuuri antaa myös energiaa. Monet kehuvat ginsengiä mutta sitä en ole kokeillut. Pientä energiaa voivat antaa myös jotkin vitamiinityyppiset lisäravinteet niin kuin Co-Q10 (tarpeeksi vahvaa, esim. 400mg) ja ALC (asetyyli-L-karnitiini). Varmasti on monia muitakin ja itsekin kuulen mielelläni luontaisvinkkejä!

Todellisuus on ihan tylsä ja hanurista muutenkin.

Älä herranjestas tuhlaa rahojasi mihinkään luontaistuote-laihdutuspillereihin. Onhan niitä kaikkea kromi-CLA ja omenaviinietikka ja jotain indokiinalaista yrttiä ja juurta ja jos jotakin. Ne eivät laihduta ketään, ei siis ketään. Niillä tehdään vain bisnestä. Täyttä humpuukia ihan jokainen.

Apteekista saatava orlislaatti sekä reseptillä että ilman teoriassa toimii, käytännössä ei. Rasva jää kyllä imeytymättä ja tulee ulos, mutta kyse ei ole niinkään laihduttavasta lääkkeestä vaan rasva-antabuksesta. Jos syöt vähänkin liikaa rasvaa, oikeastaan yksi hampurilainen riittää niin muutut rasvaripulikanuunaksi ja pieret kaikki rasvat pönttöön isolla rytinällä. Jos vaihdat rasvan muihin lihottaviin tuotteisiin (kute sokeriin), et laihdu.

Ainoastaan stimulantit laihduttavat vähentämällä ruokahalua, mutta niillä on usein paljon haittavaikutuksia. Verenpaine ja suonien tukkeutuminen on muutenkin usein lihavilla latentteja ominaisuuksia. Ainoa Suomessa myytävä sellainen oikeasti toimiva laihdutuslääke, eli Reductil vedettiin pois markkinoilta, juurikin vakavien sydän- ja verisuonitapahtumien vuoksi.

Ravintoterapeutille on aiheellista mennä laihdutusongelmien kanssa. Jos ylipainoa on runsaasti tai on oheissairauksia, niin viime kädessä vatsalaukun ohitusleikkaus tulee kyseeseen.

Alliillaba... halusin tietoa vain lääkkeestä, en mitään moraalisointia.. Mutta kun kaikki eivät pysty vastaamaan ystävällisesti, vaan pitää päteä ja tylyttää. Eikö päinvastoin, jos ei tiedä tarkkaan asiasta ja taustoja, pidä vastaajan vastata vain siihen mikä on varmaa, siis kysymykseen. Olettamisen perusteella tehty arvio ihmisestä on aika typerää, jos vielä lähtee kuvittelemaan, että on oikeassa olettamisessaan ja sen perusteella tylyttää kysyjän laiskaksi ja tyhmäksi. Aina joukloon mahtuu niitä, jotka haluavat vain tylyttää ( ovatko oikeasti onnellisia noin negatiiviset ihmiset) mutta onneksi suurin osa olivat heitä, jotka osasivat kysymyksen lukea eivätkä kokeneet tarvetta mollata kysyjää. Elämä opettaa meitä kaikkia vuoron perään, myös näitä mollaajia. Jokainen saa mitä tilaa.

Vortioksetiini kauppanimiä useita. Vaarallisia haittoja.

Samaa mieltä.
Olen käyttänyt venlaa vuosia.
Ei haittoja.
Toki paino voi nousta, mutta mulla nousi, kun olin masis ja liikunta jäi.
Sopivaksi titrattu pitää olla, mutta niin se on minkä lääkkeen kanssa tahansa.
Juu ja suunnittelen lääkityksen purkua hiljalleen
Aurinkoista kevättä ja kesää meille kaikille ei-aina-niin-iloisille tyypeille!
(Mutta yhtä arvokkaita kuin kuka tahansa!)

Luulisi, että aivovaurioriski olisi se suurin huolinaihe.

9y75 kirjoitti:

Luulisi, että aivovaurioriski olisi se suurin huolinaihe.

Paitsi että nykyiset masennuslääkkeet eivät aiheuttaneet yhtäkään aivovauriota. Ne ovat välittäjäaineiden takaisinotonestäjiä, arvaa mitkä lääkkeet toimivat täysin samoin? Esim allergialääkkeet, jotka vaan vaikuttaa histamiinireseptoreihin serotoniinireseptorien sijaan.

Nämä lääkkeitä myrkyiksi väittävät voisivat allergiapalstallakin välillä varoittaa aivojen reseptoriehin vaikuttavien lääkkeiden "myrkyllisyydestä" ja "aivovaurioista". Ei kukaan uskaltaisi enää ottaa pilleriä siitepölynuhaan :D

Sillä erotuksella, että masennuslääkkeitä ja muita psyykenlääkkeitä käytetään vuosia, jopa vuosikymmeniä, jotkut haluaa käyttää jopa koko elämän. Allergialääkkeitä usein ei käytetä näin, voin olla väärässä. Niiden haittoja en tunne hyvin. Masennuslääkkeet tuotiin markkinoille muutaman viikon tutkimuksella ja paljon tutkimusta puuttuu pitkäaikaiskäytöstä ja vieroituksesta. Edes niiden toimintamekanismia hoidettavien tilojen kohdalla ei ymmärretä täysin.

Lääkkeen vauriot usein selviää lopetuksessa. Jotkut saa pahoja haittoja jo käytön aikana. Riski saada haittoja on suurin aloituksessa, lopetuksessa,annoksen kasvattamisessa ja vähentämisessä. Vähennys kannattaakin erityisesti pitkän käytön jälkeen tehdä hitaasti ja pienin pudotuksin, ja ottaa asioista selvää. Toki haittoja voi pitkäaikaisessa käytössä myös ilmetä tai teho häviää - englanniksi termi " Prozac poop out / antidepressant tachyphylaxis" kuvaa tätä.

Aivojen välittäjäaineet ovat tottuneet toimimaan tietyllä tavalla lääkkeillä, ja kun lääke otetaan pois, aivoilla on hankala palata siihen, miten ne toimi aiemmin. Vieroitusoireet voi kestää pitkään, pitempään kuin väitetään ja tästä aiheutuu kärsimystä. Esimerkiksi uni voi häiriintyä pitkäksi aikaa ja tällä on seurauksia. Jos lopetuksen jälkeen puhkeaa oireisto mikä ei meinaa parantua, miksi muuksi tätä voi oikeastaan kutsua kuin jonkinlaiseksi vaurioksi?Ei se vieroitusoireitakaan ole. Esimerkiksi Surviving Antidepressants palstalla ihmiset kärsii lääkkeiden vieroituksen seurauksena puhjenneista jopa pitkäaikaisista oireista. Samanlainen ilmiö on bentsoissa, eli pitkään jatkuneet vieroitusoireet joillakin. "prolonged withdrawal syndrome".

Aivovaurio on ehkä väärä termi kuvaamaan tätä. Mutta jotain vauriota reseptoritasolla ja kehon toiminnassa voi olla pitkään/pysyvästi. Se riippuu aivojen/kehon kyvystä palautua näistä. Se miksi jotkut toipuu, toiset ei, on hämärän peitossa. Aivot ovat neuroplastiset, ja toivottomuuteen ei kannata vaipua, vaikka saisi vakavampiakin oireita lääkkeiden seurauksena, vieroitusoireena.

Osa vaikutuksista voi palautua, jotkut ei tai palautuminen on hidasta. Osalle lääkkeet ei aiheuta pahoja haittoja, toisille voi käydä huonommin. On epäilystä, että pitkä käyttöaika tuo huonompia lopputulemia esimerkiksi masennusta parantumiselle

Esimerkkeinä pitkään jatkuvista vaurioista
PSSD
https://rxisk.org/post-ssri-sexual-dysfunction-pssd/
Pitkään kestävät negatiiviset vaikutukset
http://cepuk.org/unrecognised-facts/long-lasting-negative-effects/
Vaikea vieroitus
http://cepuk.org/unrecognised-facts/withdrawal-can-be-disabling/
Haitat usein väärin diagnosoidaan
http://cepuk.org/unrecognised-facts/negative-effects-often-misdiagnosed/
Tardiivi dyskinesia ja SSRI:t
http://www.mdmag.com/medical-news/tardive-dyskinesia-highly-prevalent-with-certain-nonantipsychotic-medication
https://rxisk.org/akathisia/

43643643634 kirjoitti:

Paitsi että nykyiset masennuslääkkeet eivät aiheuttaneet yhtäkään aivovauriota. Ne ovat välittäjäaineiden takaisinotonestäjiä, arvaa mitkä lääkkeet toimivat täysin samoin? Esim allergialääkkeet, jotka vaan vaikuttaa histamiinireseptoreihin serotoniinireseptorien sijaan.

Nämä lääkkeitä myrkyiksi väittävät voisivat allergiapalstallakin välillä varoittaa aivojen reseptoriehin vaikuttavien lääkkeiden "myrkyllisyydestä" ja "aivovaurioista". Ei kukaan uskaltaisi enää ottaa pilleriä siitepölynuhaan :D

Lue lisää

Nykyiset "masennuslääkkeet" aiheuttavat aivovaurioita ihan siinä missä vanhatkin. Millä logiikalla kuvittelit, että näin ei olisi?

dogkodkogk kirjoitti:

Sillä erotuksella, että masennuslääkkeitä ja muita psyykenlääkkeitä käytetään vuosia, jopa vuosikymmeniä, jotkut haluaa käyttää jopa koko elämän. Allergialääkkeitä usein ei käytetä näin, voin olla väärässä. Niiden haittoja en tunne hyvin. Masennuslääkkeet tuotiin markkinoille muutaman viikon tutkimuksella ja paljon tutkimusta puuttuu pitkäaikaiskäytöstä ja vieroituksesta. Edes niiden toimintamekanismia hoidettavien tilojen kohdalla ei ymmärretä täysin.

Lääkkeen vauriot usein selviää lopetuksessa. Jotkut saa pahoja haittoja jo käytön aikana. Riski saada haittoja on suurin aloituksessa, lopetuksessa,annoksen kasvattamisessa ja vähentämisessä. Vähennys kannattaakin erityisesti pitkän käytön jälkeen tehdä hitaasti ja pienin pudotuksin, ja ottaa asioista selvää. Toki haittoja voi pitkäaikaisessa käytössä myös ilmetä tai teho häviää - englanniksi termi " Prozac poop out / antidepressant tachyphylaxis" kuvaa tätä.

Aivojen välittäjäaineet ovat tottuneet toimimaan tietyllä tavalla lääkkeillä, ja kun lääke otetaan pois, aivoilla on hankala palata siihen, miten ne toimi aiemmin. Vieroitusoireet voi kestää pitkään, pitempään kuin väitetään ja tästä aiheutuu kärsimystä. Esimerkiksi uni voi häiriintyä pitkäksi aikaa ja tällä on seurauksia. Jos lopetuksen jälkeen puhkeaa oireisto mikä ei meinaa parantua, miksi muuksi tätä voi oikeastaan kutsua kuin jonkinlaiseksi vaurioksi?Ei se vieroitusoireitakaan ole. Esimerkiksi Surviving Antidepressants palstalla ihmiset kärsii lääkkeiden vieroituksen seurauksena puhjenneista jopa pitkäaikaisista oireista. Samanlainen ilmiö on bentsoissa, eli pitkään jatkuneet vieroitusoireet joillakin. "prolonged withdrawal syndrome".

Aivovaurio on ehkä väärä termi kuvaamaan tätä. Mutta jotain vauriota reseptoritasolla ja kehon toiminnassa voi olla pitkään/pysyvästi. Se riippuu aivojen/kehon kyvystä palautua näistä. Se miksi jotkut toipuu, toiset ei, on hämärän peitossa. Aivot ovat neuroplastiset, ja toivottomuuteen ei kannata vaipua, vaikka saisi vakavampiakin oireita lääkkeiden seurauksena, vieroitusoireena.

Osa vaikutuksista voi palautua, jotkut ei tai palautuminen on hidasta. Osalle lääkkeet ei aiheuta pahoja haittoja, toisille voi käydä huonommin. On epäilystä, että pitkä käyttöaika tuo huonompia lopputulemia esimerkiksi masennusta parantumiselle

Esimerkkeinä pitkään jatkuvista vaurioista
PSSD
https://rxisk.org/post-ssri-sexual-dysfunction-pssd/
Pitkään kestävät negatiiviset vaikutukset
http://cepuk.org/unrecognised-facts/long-lasting-negative-effects/
Vaikea vieroitus
http://cepuk.org/unrecognised-facts/withdrawal-can-be-disabling/
Haitat usein väärin diagnosoidaan
http://cepuk.org/unrecognised-facts/negative-effects-often-misdiagnosed/
Tardiivi dyskinesia ja SSRI:t
http://www.mdmag.com/medical-news/tardive-dyskinesia-highly-prevalent-with-certain-nonantipsychotic-medication
https://rxisk.org/akathisia/

Lue lisää

Sinä taas vaikuttat sekoittaneen vieroitusoireet ja aivovaurion keskenään. Ne ovat eri asioita. Vieroitusoireet ovat nimensä mukaisesti vieroituksen aikaisia oireita. Esimerkiksi SSRI-aineiden aka "masennuslääkkeiden" vieroitusoireet ovat tyypiltään hyvin samankaltaiset kuin amfetamiinilla. Molemmat ovat stimulantteja, joten tämä yhteys on selvä. Aivovaurioilla tarkoitan pysyviä vauiroita aivojen toimintoihin, jotka näkyvät mm. dementia (erilaisina kognition ongelmina), tunteettomuutena ja lihasvapinoina, Käytökseen se heijastuu muun muassa äkkipikaisuutena, välinpitämättömyytenä, agressiivisuutena ja estottomuutena.

PSSD ja tardiivi dyskenisia on myös mahdollisia seuraamuksia "masennuslääkkein" aiheutetusta aivovauriosta. PSSD on hyvin todennäköinen. Tardiivi dyskenisia on yleisempi neuroleptikäytön seuraamus.

Peruuttamattomasta aivovauriosta ei ole todisteita SSRI-lääkkeiden kohdalla.

Kyse on vieroitusoireista, jos ne on tilapäisiä, ja menevät ohi jossain vaiheessa. Palautuminen voi yksilöllisistä eroista johtuen olla joillakin hitaampaa ja vieroitus joillakin rankempaa. Viekkarit voivat kestää pitkäänkin lopetuksen jälkeen, kuukausia, vuoden, jopa ylikin, ja sisältää litannian fyysisiä ja psyykkisiä oireita. Kehossa olevat vieroituksen jälkeen puhkeavat oireet vaikuttaisivat muistuttavan paljon autonomisen hermoston toiminnan häiriöitä, ainakin mitä englanninkielisillä vieroituspalstoilla on puhuttu aiheesta. He näkevät suuremmaksi riskiksi saada pahempia oireita vieroituksessa mitä pitempi käyttöaika ja isompia lääkeannoksia, monimutkaisempi lääkehistoria ja mahdollisia seinään lopetuksia. Mistä oireet johtuvat, voi olla monimutkainen asia. Kasvanut stressi mitä vieroitus voi aikaansaada, voi myös tuoda oireita. Voi olla että aivoissa on vähemmän serotoniinia lopettaessa ja lääkkeiden käyttö ja lopetus on vaikuttanut aivojen serotoniinireseptoreihin, tai mihin lääke ikinä onkaan suoraan vaikuttanut ja epäsuorastihan se vaikuttaa vielä isompaan kokonaisuuteen kehon toimintoja. Osalla aivot, kehon kemiat palautuu paremmin kuin toisilla. Olo voi olla monin tavoin kurjempi lopettaessa kuin ennen aloitusta ja sisältää henkistä kamppailua ikävien oireiden kanssa sekä heikempää stressin ja rasituksensietokykyä. Lopetus on riski siinä missä ylipäätään aloituskin ja aineen jatkuva käyttö.

Vauriosta voisi oikeastaan puhua, jos oireisto jää pysyväksi eikä väisty vuosia myöhemminkään. En kiellä etteikö tämä ilmiö voisi olla todellinen, mutta se on hankala todistaa. Aivovauriosta, joka näkyy esim magneettikuvissa, tuskin on kyse. Mielestäni aivovaurio on väärä termi kuvaamaan mitään. Uskoisin, että lopetus voi puhkaista joillekin moninverroin huonomman olon ja toimintakyvyn, mutta se ei silti välttämättä ole osoitus että lääke olisi hyödyllinen ihmiselle pitemmän päälle. Se on vain osoitus että noiden myrkkyjen vieroitus voi laukaista surkean olon joka voi muistuttaa jopa uusia psykiatrisia sairauksia. Jos olo on huonompi kuin ennen aloitusta, pitäisi hälytyskellot soida.

Bentsoissa puhutaan ilmiöstä "protracted withdrawal symptoms" eli oireer jotka jatkuu pitkään lopetuksen jälkeen. Ovatko ne vaurioita? Kenties. On tehty tutkimusta, missä esimerkiksi kognitiivisen toiminnan häiriöt kestää pitkään lopetuksen jälkeen bentsoissa. Toisaalta monet kuvaa oireiden helpottumista pitkän ajan kuluessa. Vuosikaan ei bentsoissa ole pitkä aika potea vieroitusoireistoa. Oireisto saattaa välillä helpottaa ja välillä pahentua, esim stressin myötä. Tietenkin ssrit on eri aineita. Eikä vieroitus ole yksi yhteen, mutta jotain samankaltaisuutta voi olla olemassa ssri ja bentsovieroituksessa. Ja oireissa olla samankaltaisuutta.

Tardiivi dyskinesia ei liity ssri-lääkkeisiin kuten neurolepteihin yhtä voimakkaana mutta liittyypä kumminkin. Haitallisia aineita kumpikin. Se voi siis jatkua myös lopetuksen jälkeenkin mikä osoittaa mielestäni että aineissa on vauriopotentiaalia.

dkdkfkk kirjoitti:

Peruuttamattomasta aivovauriosta ei ole todisteita SSRI-lääkkeiden kohdalla.

Kyse on vieroitusoireista, jos ne on tilapäisiä, ja menevät ohi jossain vaiheessa. Palautuminen voi yksilöllisistä eroista johtuen olla joillakin hitaampaa ja vieroitus joillakin rankempaa. Viekkarit voivat kestää pitkäänkin lopetuksen jälkeen, kuukausia, vuoden, jopa ylikin, ja sisältää litannian fyysisiä ja psyykkisiä oireita. Kehossa olevat vieroituksen jälkeen puhkeavat oireet vaikuttaisivat muistuttavan paljon autonomisen hermoston toiminnan häiriöitä, ainakin mitä englanninkielisillä vieroituspalstoilla on puhuttu aiheesta. He näkevät suuremmaksi riskiksi saada pahempia oireita vieroituksessa mitä pitempi käyttöaika ja isompia lääkeannoksia, monimutkaisempi lääkehistoria ja mahdollisia seinään lopetuksia. Mistä oireet johtuvat, voi olla monimutkainen asia. Kasvanut stressi mitä vieroitus voi aikaansaada, voi myös tuoda oireita. Voi olla että aivoissa on vähemmän serotoniinia lopettaessa ja lääkkeiden käyttö ja lopetus on vaikuttanut aivojen serotoniinireseptoreihin, tai mihin lääke ikinä onkaan suoraan vaikuttanut ja epäsuorastihan se vaikuttaa vielä isompaan kokonaisuuteen kehon toimintoja. Osalla aivot, kehon kemiat palautuu paremmin kuin toisilla. Olo voi olla monin tavoin kurjempi lopettaessa kuin ennen aloitusta ja sisältää henkistä kamppailua ikävien oireiden kanssa sekä heikempää stressin ja rasituksensietokykyä. Lopetus on riski siinä missä ylipäätään aloituskin ja aineen jatkuva käyttö.

Vauriosta voisi oikeastaan puhua, jos oireisto jää pysyväksi eikä väisty vuosia myöhemminkään. En kiellä etteikö tämä ilmiö voisi olla todellinen, mutta se on hankala todistaa. Aivovauriosta, joka näkyy esim magneettikuvissa, tuskin on kyse. Mielestäni aivovaurio on väärä termi kuvaamaan mitään. Uskoisin, että lopetus voi puhkaista joillekin moninverroin huonomman olon ja toimintakyvyn, mutta se ei silti välttämättä ole osoitus että lääke olisi hyödyllinen ihmiselle pitemmän päälle. Se on vain osoitus että noiden myrkkyjen vieroitus voi laukaista surkean olon joka voi muistuttaa jopa uusia psykiatrisia sairauksia. Jos olo on huonompi kuin ennen aloitusta, pitäisi hälytyskellot soida.

Bentsoissa puhutaan ilmiöstä "protracted withdrawal symptoms" eli oireer jotka jatkuu pitkään lopetuksen jälkeen. Ovatko ne vaurioita? Kenties. On tehty tutkimusta, missä esimerkiksi kognitiivisen toiminnan häiriöt kestää pitkään lopetuksen jälkeen bentsoissa. Toisaalta monet kuvaa oireiden helpottumista pitkän ajan kuluessa. Vuosikaan ei bentsoissa ole pitkä aika potea vieroitusoireistoa. Oireisto saattaa välillä helpottaa ja välillä pahentua, esim stressin myötä. Tietenkin ssrit on eri aineita. Eikä vieroitus ole yksi yhteen, mutta jotain samankaltaisuutta voi olla olemassa ssri ja bentsovieroituksessa. Ja oireissa olla samankaltaisuutta.

Tardiivi dyskinesia ei liity ssri-lääkkeisiin kuten neurolepteihin yhtä voimakkaana mutta liittyypä kumminkin. Haitallisia aineita kumpikin. Se voi siis jatkua myös lopetuksen jälkeenkin mikä osoittaa mielestäni että aineissa on vauriopotentiaalia.

Lue lisää

"Peruuttamattomasta aivovauriosta ei ole todisteita SSRI-lääkkeiden kohdalla."

Onpas. On ollut vuosikymmenet. Et ole tutustunut aiheeseen kunnolla.

Käytät kierteleviä ilmauksia, minkä takia sanomastasi on vaikea ottaa selvää. Ensin sanot, että ei olisi kyse aivovauriosta ja sitten pian perään, että voikin olla.

Henkinen vointi, vieroitusoireet ja aivovauriot ovat kaikki eri asioita, jotka useimmat sekoittavat helposti keskenään. On kiistanalaista ovat useita vuosia kestävät oireet vieroitusoireita vai aivovaurio-oireita. Se kummasta on kyse ja missä määrin selviää vasta pidemmän ajan jälkeen. Viekkarit voivat kestää todella pitkään. Jopa vuoden tai pari. En lähde sitä kiistämään, koska en tiedä tuosta riittävästi. Jotkut valitettavasti kuvittelevat, että kymmenen vuotta kestäneet "vieroitusoireet" ovat yhä vieroitusta ymmärtämättä, että kyse on pysyväisseuraamuksista, jotka usean oireen kohdalla johtuvat käytön takia syntyneestä, pysyvästä aivovauriosta. Tyypillinen SSRI-aivovaurioseuraamus on dementia, mikä vie useat työkyvyttömiksi loppuelämäksi. Tämä näkyy myös työkyvyttömyystilastoista.

SSRI-käytöstä, kuten muiden huumausaineiden käytöstä, seuraavat aivovauriot eivät tietenkään näy MRI-kuvissa, joskin fMRI:ssä voivat mahdollisesti näkyäkin, koska kyseessä on hermostotason vaurio, ei iskuvammasta tullut, kuten esimerkiksi auto-onnettomuuteen joutuneilla. Bentsodiatsepiinienkin käytöllä voi totta kai saada pysyvän aivovaurion.

"Käytät kierteleviä ilmauksia, minkä takia sanomastasi on vaikea ottaa selvää. Ensin sanot, että ei olisi kyse aivovauriosta ja sitten pian perään, että voikin olla."

Mielestäni on järkevämpää keskustella niin, että ei käytä niin kärjistettyjä termejä kuten aivovaurio, varsinkin kun yleisesti ajatellaan, että lääkkeet eivät vaurioita aivoja ja onhan tuo aika dramaattinen termi kuvaamaan tätä ilmiötä. Tuo saa aika nopeasti vastareaktioita aikaiseksi. Ja kyllä, en ole tutustunut niin paljon ilmiöön ja todisteisiin mitä tulee ilmiöön aivojen vaurioituminen ja SSRIt. Suomessakin masennuslääkkeitä käytetään niin paljon, että tuskinpa ne kovin aivovaurioittavia voisi olla laajalla massalla, jos markkinoilla olisivat. Ja tuskin ovatkaan, jos niitä käytetään erityisesti pienin annoksin ja vastuullisesti rajoitetun ajan. Yleensähän aivovauriota kun ajatellaan, se on seurausta fyysisestä traumasta, ja siihen liittyy tajuttomuus ja hyvin rankkoja oireita jossa henkilö voi joutua jopa opettelemaan erilaisia asioita uudelleen, mikä on aika helposti tunnistettavissa aivojen vaurioitumiseksi. Toisaalta tällaisistakin tiloista voi olla toipumisia aivojen neuroplastisuuden ansiosta, ei ehkä entiselleen mutta paljon toipumista. Toisaalta myös erilaiset myrkylliset aineet ja päihteet voivat aiheuttaa aivoja vaurioittavia seuraamuksia, kuten myös esimerkiksi alkoholin liikakäyttö, mikä voi aiheuttaa lievempiä tai vakavampia muutoksia ja kognitiivista taantumista ihmisessä siitä mitä hän on ennen ollut sekä erilaisia vaurioita mm. motoriikassa. Lääkkeiden kohdalla aivovaurio ei ainakaan ole niin dramaattinen kuin esimerkiksi fyysisen trauman kohdalla. Bentsojen kohdalla tutkimuksissakin todetut käytön loppumisen jälkeen jatkuvat pitkäkestoiset kognitiiviset haitat kertovat niiden luonteesta, joka voi aiheuttaa pitkäkestoista (hankala sanoa onko kyseessä pysyvää) harmia ihmisen aivoille siinä missä esimerkiksi alkoholikin näin tekee. Uskon lukemani perusteella, että myös psyykenlääkkeiden, erityisesti siis runsas ja pitkäaikainen käyttö (ja erityisesti polyfarmasia!) voi vaurioittaa ihmistä siitä mitä hän on ehkä joskus ollut ja kenties pahentaa myös henkisiä ongelmia ehkä kroonistaen vaikkapa masennusta mekanisminsa kautta kun välittäjäaineita keinotekoisesti muokataan vuosia aineella jolla voi olla laajat vaikutukset aivoihin ja reseptorien toimintaan missä lopetuksen jälkeen aivoilla voi olla hankaluuksia palautua uuteen homeostaasiin ja se voi aiheuttaa lukuisia oireita tai aiheuttamalla tunteita leikkaamalla jonkinlaista turtuneisuutta ja leikkautumista ihmisessä siinä, mikä hän ennen oli ja kun vuosia on lääkkeiden vaikutuksen alla, niin kai siinä jonkinlaisia muutoksia ihmisessä voi tulla. Uskon kyllä, että vaikeat vauriot ovat harvinaisia, mutta lievempiä seurauksia lääkkeiden käytöstä voi kenties jäädä ihmisille, pitkäksikin aikaa. Myöskin ilmiöt kuten tardiivi dyskinesia ja ihmisten kokemat seksuaalisten haittojen jatkumiset ja pitkäaikaiset vieroituksen jälkeen lauenneet ja potemat oireet jotka ei väisty mielestäni kertovat jo itsessään vauriopotentiaalista, mutta en näe mahdottomaksi, että nämäkään asiat eivät voisi hiljalleen palautua. Palaako ihminen samanlaiseksi kuin ennen lääkitystä? Kenties ei. Palautuminen voi olla hyvin pitkäaikaista. Vaurioita mitä ihmiset ovat kokeneet, voi olla hankala todistaa tai ymmärtää, koska niistä voi ainoastaan kertoa ihmisen sanomat asiat, ja ne voidaan helposti laittaa mielenterveyden ongelmien piikkiin. Uskon myös, että psyykenlääkkeistä voi seurata paljon pahempia mielenterveydellisiä ongelmia, mihin niitä alkoi syömään kuten esimerkiksi ongelmia unen kanssa, mitä ei ennen lääkkeitä ollut. Masennuslääkkeiden kohdalla pitkittyneiden vieroitusoireiden kanssa kyse voi juuri olla autonomisen hermoston ongelmista mitä ensin lääkkeen käyttö ja sen vieroitus voi puhkaista. Kaikenlaiset äkkinäiset muutokset mitä keskushermostoon vaikuttaneiden lääkkeidenkäyttö tai lääkkeiden lopetus, missä kehon kemiat joutuvat muutoksen kohteeksi, voivat aiheuttaa monenlaisia oireita ja kärsimystä. Näillä voi olla monenlaisia vaikutuksia kehon eri prosesseissa, kuten unessa ja hermostossa. Itselleni puhkesi lääkkeiden myötä katkonainen uni ja epämiellyttävää kehollista levottomuutta painottuen raajoihin. Myöskin olen kärsinyt aivosumusta ja tunteesta että ajatus ei ole niin kirkas pitkiä aikoja lääkkeen lopetuksen myötä. Kun välittäjäaineita veivataan, sillä voi olla monenlaisia laajoja haitallisia seuraamuksia.

Toisaalta, pitää muistaa myös, että on hankala todistaa ja kuvantaa, että lääkkeet vaurioittaisivat aivoja (jos ne siis niin tekevät). Olet oikeassa, että kyseessä todennäköisesti jos oireet eivät lopetuksen jälkeen lopu vuosienkaan jälkeen, niin voi olla jonkinlainen vaurio. Olisi tärkeää miettiä miksi jotkut palautuvat ja miksi jotkut eivät koe palautuvansa lääkkeistä. Mitä tekijöitä siinä on....

Olen kiinnostunut lukemaan psykiatri Grace Jacksonin kirjan "Drug Induced Dementia"

Jossa Grace Jackson näkee kytköksiä esimerkiksi juuri masennuslääkkeiden ja dementian välillä. Nykyäänhän tutkimusta on tehty esimerkiksi juuri vanhempien masennuslääkkeiden ja dementian yhteydestä. Mikä on sitten uudempien lääkkeiden ja dementian yhteys.. Onko sitä.

Erittäin lääkekriittinen psykiatri Peter Breggin puhuu psyykenlääkkeisiin liittyen "chronic brain impairmentista", viitaten että juuri suurempi ja pitkäaikaisempi psyykenlääkkeiden käyttö on yhteyksissä ilmiöön. https://breggin.com/psychiatric-drug-induced-chronic-brain-impairment-cbi/ Hän näkee yhteyksiä traumaattisen aivovaurion ja psyykenlääkkeiden pitkäaikaiskäytöstä seuraavan vaurion välillä. Mutta pitää muistaa, että tämä on silti hyvin kyseenalaistettavissa oleva näkökulma ja aihe.

Kriittinen psykiatri Joanna Moncrieff on kirjoittanut neuroleptien aka antipsykoottien ja aivojen vaurioitumisen yhteydestä. Ensinnäkin lääkkeet hänen mukaansa joissain kokeissa kutistivat aivoja. Hänen mukaansa antipsykootit voivat aiheuttaa suurta vahinkoa, aivojen vaurioitumista ja tardiivia dyskinesiaa (tardiivi dyskinesia on ymmärretty liittyvän näihin lääkkeisiin jo vuosikymmeniä ja nykyisissä sama ilmiö jatkuu lisäten mukaan vielä monenlaiset metaboliset haitat). Kuten parkinsonin taudissa, potilaat voi kärsiä pakkoliikkeistä, muistiongelmista ja käytöksen muuttumisesta. Parkinsonissa oireet johtuvat aivojen mustan tumakkeen solukadosta ja siitä aiheutuvasta dopamiinin vähenemisestä. Myös masennusta ja muistihäiriöitä voi esiintyä parkinsonin taudissa. Neuroleptit vaikuttavat dopamiiniin aivoissa salvaten dopamiinireseptoreita ja tällä voi olla monenlaisia seurauksia ja laajasti aivojen toimintaan (ja tietenkin motoriikkaan) usein pitäen ihmisen pienessä sedaatiossa mikä ei varmasti tee näin ihan maalaisjärjelläkään ajateltuna hyvää kognitiolle. Linkit aiheeseen: https://www.theguardian.com/commentisfree/2008/mar/02/mythoftheantipsychotic
ttps://joannamoncrieff.com/2017/05/08/inconvenient-truths-about-antipsychotics-should-not-be-swept-under-the-carpet-a-response-to-goff-et-al/

Siinä missä neuroleptit voi vaurioittaa aivoja, ja bentsot suurella todennäköisyydellä vaurioittavat kognitiota (aivoja myös), ja vanhemman polven masennuslääkkeet vaurioittaa muistia https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/201804272200907219_we.shtml, tämä ilmiö voi liittyä myös masennuslääkkeisiin, kenties lievempänä. Toisaalta ristiriitaisia tutkimustuloksia on, jossa jotain myönteistä on löydetty masennuslääkkeistä muistisairauden etenemiselle. Mutta mikä on sitten seuraus pitkäaikaisesta masennuslääkkeiden runsaasta käytöstä? Jos ei koe suoranaista vaikeaa vauriota lääkkeistä, voi ehkä kokea muutoksia itsessään ja asioiden leikkautumista pois elämästä lääkkeiden myötä (kuten esimerkiksi siis että lääkkeet johtaa seksuaaliseen jopa lopetuksen jälkeen jatkuvaan kyvyttömyyteen tai siihen että niitä voi olla hankala purkaa fysiologisen tottumisen takia). En siis yhtään pyri vähättelemään haittoja mitä lääkkeissä voi olla.

Uskon, että psyykenlääkkeistä pitäisi ajatella niin, että niiden käyttöä rajattaisiin paljon lyhyempään käyttöön ja pyrkiä mahdollisimman pieniin annoksiin jotta vältettäisiin vaurioita. Tästä vaan ongelmallisen tekee vieroitusongelmat ja se, että lääkkeiden haitat ja vieroitusongelmat voidaan niin helposti sotkea mielenterveyden ongelmiin.

Helposti jos puhutaan aivovauriosta ja lääkkeistä, se menee vaan turhaksi pelotteluksi, tai ihmiset ainakin tulkitsee sen niin. En halua pelotella, haluan vain keskustella aiheesta.

"Aivovamman aiheuttamia jälkitilan oireita voivat olla:

epänormaali väsymys ja rasituksen sietokyky
tarkkaavuuden ylläpidon ja keskittymisen heikentyminen
muistitoimintojen häiriöt, erityisesti lähimuistin heikentyminen
aloite- ja suunnittelukyvyn heikentyminen
toiminnan ja ajattelun hidastuminen ja juuttuminen
sanojen löytämisen ja sanattoman viestinnän ymmärtämisen vaikeus
vaikeus itse tunnistaa vamman aiheuttamia oireita ja muutoksia
toimintojen, tunteiden ja käyttäytymisen hallinnan vaikeudet, kuten ärsykeherkkyys, äkkipikaisuus, ärtyneisyys, arvaamattomuus, korostuneet mielialan vaihtelut
luonteen muutokset, luonteenpiirteiden korostuminen tai latistuminen
arviointikyvyn ja kriittisyyden heikentyminen
ajattelun muuttuminen konkreettiseksi ja lapsenomaiseksi
erilaiset fyysiset oireet, kuten halvaukset, tasapainohäiriöt, päänsärky, epilepsia, unihäiriöt, näkökenttäpuutokset, puheen vaikeudet"

http://www.aivovaurio.fi/aivovamma/aivovamma/oireita/

Liittyvätkö nämä muka masennuslääkkeiden aiheuttaman aivovaurion jälkioireisiin jos tällainen olisikin? No tiedä sitä sitten. Tämä kaikki on vain olettelua, mitä jos - pohdintaa. Mikäli lääkkeet aiheuttaisivat aivovaurion kaltaisia oireita, se olisi myös hankala todistaa laajalla massalla, tällaiset muutokset henkilössä. Mietin vain mistä saat lähteesi kun toteat näin että masennuslääkkeet aiheuttavat seuraavaa "Aivovaurioilla tarkoitan pysyviä vauiroita aivojen toimintoihin, jotka näkyvät mm. dementia (erilaisina kognition ongelmina), tunteettomuutena ja lihasvapinoina, Käytökseen se heijastuu muun muassa äkkipikaisuutena, välinpitämättömyytenä, agressiivisuutena ja estottomuutena."

Itse uskon, että se hyödyllinen vaikutus mikä masennuslääkkeistä nähdään saatavan ja minkä perusteella niitä hehkutetaan lehdissä mm näin:

https://www.terve.fi/artikkelit/ssri-masennuslaakkeet-mahdollisesti-yhteydessa-hitaampaan-muistisairauden-etenemiseen
https://www.terve.fi/artikkelit/yllattava-havainto-masennuslaake-alkoi-parantaa-aivohalvaantuneiden-mielentoimintoja
https://www.talouselama.fi/uutiset/laaketieteen-arvostetuin-julkaisu-masennuslaakkeet-toimivat-oikeasti-60-prosentilla-ihmisista-oireet-vahenevat-noin-kahdessa-kuukaudessa/99e083e7-bb38-3258-aa15-e958501a990d
https://www.iltalehti.fi/terveys/201705312200176206_tr.shtml
jne jne

On todellisuudessa lyhytkestoinen. Ehkä hetkellisesti voidaan nähdä ihmisten suotuisina pitämiä vaikutuksia ja ihmeitä, kun aivoja jotenkin ärsytetään lääkkeillä ja tästä seuraa jotain positiivista aivoissa kun aivot reagoi tähän lääkkeen vaikutukseen tekemällä muutoksia, mutta onko se loppupeleissä positiivista kun puhutaan pitemmästä tähtäimestä tai ovatko nämä muutokset positiivisia ylipäätään ja erityisesti jos ei ajatella lyhytnäköisesti vaan pitkällä tähtäimellä? Euforian tunne ja neuroplastisuuden lisääntyminen voi seurata myös vauriota tai aivoille tapahtunutta haitallista vastaavaa tapahtumaa. Mahdollinen pitkäaikainen suotuisa kokemus lääkkeestä voi osittain perustua fysiologisen ja psykologisen riippuvuuden syntyyn jossa ihmiset tavallaan muistavat tämän alun hienon kokemuksen lääkkeestä, kenties ovat mukautuneet lääkkeen käyttöön ja sitten kun yrittävät lopettaa, ja saavat ikäviä oireita (vieroitusoireet), he näkevät tavallaan asian niin että lääke pelasti elämäni ja minun pitää jatkaa sitä koska minulla on sairaus. Vaikka heidän tilansa olisi voinut parantua ilman lääkettä niin, että ei oltaisi tilanteessa, jossa lääkettä jatketaan ja tulee vieroitusoireita tai lopetusongelmia eikä mahdollisia romahduksia, mitä seuraa lääkkeelle paluu. Ja tietenkin kun puhutaan lääkkeiden pitkäaikaisesta käytöstä, siinä voi olla uusia harmeja.

Minusta aina noihin lyhytkestoisiin tutkimuksiin, jossa hehkutetaan masennuslääkkeiden suotuisuutta eri tiloihin on "koira haudattuna". Tuntuu, että ottavatko nuo tutkimukset ikinä huomioon lääkkeen alasajon jälkeistä tilannetta, lääkkeen käytön ja vieroituksen seurauksia aivoissa ja vaikutuksia oireisiin tai hyvin pitkäaikaista seuraamusta lääkkeen käytöstä aivoterveydelle ja ihmisen hyvinvoinnille? Ainakin ne uutisoidaan aina niin yltiöpositiivisesti. En yhtään ihmettelisi, jos masennuslääkkeiden kohdalla ilmiö olisi samankaltainen kuin pissaamisesta talvella housuun. Ensin lämmittää, sitten tuleekin kylmä. Eli ensin saadaan jotain positiivista, mutta pitemmällä tähtäimellä positiivinen vaikutus muuttuu täysin päinvastaiseksi tai ainakin huonommaksi aiheuttaen kenties mitä lie ongelmia aivotoiminnassa kenties riskeeraten ihmisen jopa sairastumaan erilaisiin aivoihin liittyviin sairauksiin kuten dementiaan. Kuten Grace Jackson kirjan nimessä sanoo "Drug-Induced Dementia: a perfect crime". Se on siinä mielessä täydellinen rikos, että yhteys lääkkeen ja dementian ja muiden tällaisten sairauksien välille on hankala todistaa, varsinkin jos se syntyy pitemmällä aikavälillä.

Niin eikä kemiallisesta epätasapainosta jonka korjaa lääkkeet:

Katso käyttäjän @Fiddaman twiitti: https://twitter.com/Fiddaman/status/1007579292103069698?s=09

Sittemmin on keksitty kuinka lääkkeet auttaa neuroplastisuudessa tai muuta hevon* selitykseksi mutta todellisuudessa tämäkin efekti voi tulla seurauksena vauriosta ja siitä että lääkkeet on myrkkyjä joiden vaikutusta aivot yrittää kääntää kuin että ne terveellisellä tavalla auttaisi aivoja. Ja niihin kuuluu vieroitusoireet jotka voi aiheuttaa kamalia oireita. Terveellistä aivoille? Jokainen miettiköön itse.

Heh Heh!
No on "hulluja" ja "raivohulluja" hoidettu jos millaisin keinoin kautta aikojen.
Köytetty seinään kiinni.
Annettu kylmä/kuumakylpyjä.
Syötetty luminaalia
Annettu insuliinisokkeja.
Ja mitä h*lvettiä lie tehtykään.
Ja mikä on tulos?
Yhtä tyhjän kanssa.
Siksi että "hullut", "höperöt", eivät ole myöntäneet olevansa SAIRAITA!
Saa sitä kehittää mitä mielikuvituksellisimpia hoitomenetelmiä.
Kaikki psykiatriset osastot ym humpuukihoito on lopetettava!
Takaisin normielämään koko konkkaronkka.
Kyllä ihminen keksii selviytymiskeinot tiukan paikan tullen.
Jos ei keksi, niin kuka noita luusereita suree?!
Ei ainakaan tervejärkinen veronmaksaja.

No, ainakin niiden sanotaan olevan huumeita. Rehellistä. Hienoa psykiatria. Taputuksia. Muuten se onkin kusettanut ihmisiä vetämään psykoaktiivisia aineita masennuslääke nimellä ja kusettanut että niillä on myönteisiä vaikutuksia ihmiselle biologisella tasolla. Ei ole. Tai jopa suojaa aivoja. Ei suojaa. Tai että ne puree mt ongelmia potevien aivoihin paremmin kuin ns terveisiin ihmisiin. Ei pure. Ne vaikuttaa tismalleen samalla tavoin ihmosten aivoissa, kuka tahansa niitä vetää niiden psykoaktiivisten ominaisuuksien mukaan esimerkiksi nukuttaen. Osa kokee vaikutukset hyösyllisinä, toiset haitallisina, samoin kuin esim alkoholin tai huumeiden vaikutuksen jotkut kokee suotuisana, toiset ei myönteisenä vaan huonona. Psykoaktiivisten aivokemioita veivaavien aineiden käyttö (erityisesti 24/7 vaikutuksen alla oleminen), on ne huumeita tai lääkkeitä,on huonoksi aivoille. Psykiatria on todistellut aineiden toimivuutta lyhyillä tutkimuksilla, hehkuttaen naurettavan lyhyiden tutkimusten perusteella aineiden toimivuutta miettimättä (tai jopa tutkimatta kunnolla!) pitemmällä tähtäimellä, pitäen kumminkin ihmisiä niillä vuosia riskeeraten ihmisten pitkäaikaisen hyvinvoinnin. Psykiatria ignooraa uhrinsa, eli ne ketä lääkkeet ja heidän haitallinen "hoitotapansa" lääkekylvämisineen satuttaa. Aina riittää lisää potilaita, niitä mukavan uusia joihin ei lääkkeiden haittaoireisto vuosien aikana ole niin purrutkaan vielä, todistamaan kuinka psyykenlääkkeet toimii. Vanhat käyttäjät alkavat ennemmin tai myöhemmin saada ongelmia ja lopettaessaan vieroitusoireita. Miten aine joka on suotuisa aivoille tekee jopa piinaavia vierotusoireita?. Masennuslääkkeet ei ole erityisesti masennukseen pureutuvia. Ne on psykoaktiivisia aineita joiden vaikutuksia ihmisen kehossa voi olla mm seksuaalitoimintojen häiriöt(siinä missä huumeet, alkoholikin saattaa tehdä ihmisen seksuaalisesti kyvyttömäksi), mahdollinen unen häiriöityminen, levottomuus tai vaikkapa tunnetason leikkautuminen. Ihminen joka on aineissa on huono arvioimaan kaikkia aineen negatiivisia efektejä häneen, kannattaa mielummin kysyä läheisiltä miten ihminen käyttäytyy aineen vaikutuksen alla.. Monesta psykoakt. aineesta voi saada energiabuustausta, hetkellistä ja sosiaalista varmuutta, ahdistuksen lievittymistä jne Sama voi päteä "masislääkkeisiin". Buusti voi olla täysin hetkellinen, kestää aikansa ja loppua. Maksuna on haitat ja viekkarit. Kun aivokemioita sekoittaa, voi aina joutua maksamaan. Kun pissaa housuihin talvella, hetken lämmittää, yhtäkkiä onkin kylmempi.

Kaikki psykiatriassa käytettävät aineet, SSRI:t, neuroleptit, bentsodiatsepiinit jne, ovat huumausaineita, joten en näe miten psilobysiinin tai ketamiinin lisääminen nykyiseen repertuaariin eroaa vanhasta.

Höpsistä.
Lääkkeet ovat täysin turvallisia käyttää.
Monet testit läpikäyneet.
On vain pelottelua niiden sivuvaikutukset.
Moni herkempi ihminen ottaa todesta pelottelun, ja lopettaa käytön omin päin.
Masennus ja ahdistus palaavat entistä pahempina.
Älkää hyvät ihmiset uskoko täällä olevia "ihmetohtoreita"!

Hyvä.lääke kirjoitti:

Höpsistä.
Lääkkeet ovat täysin turvallisia käyttää.
Monet testit läpikäyneet.
On vain pelottelua niiden sivuvaikutukset.
Moni herkempi ihminen ottaa todesta pelottelun, ja lopettaa käytön omin päin.
Masennus ja ahdistus palaavat entistä pahempina.
Älkää hyvät ihmiset uskoko täällä olevia "ihmetohtoreita"!

Lue lisää

Sinä varsinaisen vitsin murjaisit! Vai että monet testit läpikäyneet. Tiedätkö miten masennuslääkkeet saa markkinoille? Vertaat lääkettä plaseboon muutaman viikon ja katsot, tuottaako koe tilastollisesti merkitsevän eron. Ero voi johtua vaikka sokkoutumisen purkautumisesta ja olla täysin kliinisesti merkityksetön, kunhan ero ei johdu sattumasta 99% luottamusvälillä. Jos ero ei ole tilastollisesti merkitsevä, salataan koe ja tehdään uusi. Valikoidaan kokeeseen lääkkeeseen hyvin reagoivat potilaat ja ajetaan lääkityksellä olevat suoraan plasebolle. Ei tutkita sitä, pysyykö sokkoutus vai purkautuuko se ja kuinka suurelta osalta. Ei käytetä aktiivista plaseboa. Tosiaan voidaan tosi käydä monta testiä läpi, jotta saadaan kaksi tilastollisesti merkitsevää tulosta. Muut tulokset piilotetaan, vain positiiviset julkaistaan. 50% masennuslääkkeiden kokeista on ei-julkaistuja ja usko pois, niiden mukaan lääkkeet eivät eroa tilastollisesti plasebosta. Salataan 90% itsemurhista, jotka tapahtuvat lääkityksellä.

"Masennus ja ahdistus palaavat entistä pahempina." Niin kuule, miksi näin on? Ettei vain alkaisi depislääkkeiden haitat paljastua lopettaessa tai iskisi viekkarit mitkä voi olla täysin samanlaisia kuin masennus olematta sitä. Hälytyskellot kannattaisi soida jos saa lopetuksessa oireita mitä ei ennen käyttöä ollut. Moni kohta mitä masennuslääkekyselyssä täyttyy, voi olla seurausta masennuslääkkeiden haitoista (esim seksuaaliset ongelmat)

" Monet testit läpikäyneet. " Niin, siinä vaiheessa PÄÄOSIN kun ne on puskettu markkinoille lyhyen lääketutkimuksen perusteella tai tuotu jossain maassa markkinoille. Pitkäaikaishaittojen tai vieroitushaittojen tutkimus ei ole ollut yhtä intensiivistä koska a) lääke on jo markkinoilla ja sillä tehdään rahaa b) aihe on vaikea tutkittavaksi laajoilla väestömassoilla. Tutkimusta tehdään vielä nykypäivänäkin, aiheesta vieroitus ja pitkäaikaiskäyttö. Ymmärrys haitoista voi kestää vuosikymmeniä tulla tieteelliseen kirjallisuuteen. Bentsot tuli markkinoille 50 luvulla, haitat, vieroitusoirehaitat ja addiktio ymmärrettiin vasta joskus 80 luvulla, siis ihan terapeuttisessa lääkärin määräämässä käytössä. Silti ihmisiä, tästä piittaamatta, satutetaan lääkkeillä edelleen koska niitä määrätään haitoista viis. Haitat voi näkyä varhaisimmin esimerkiksi ihmisten kirjoituksissa lääkkeistä nettiin. Kun joku ilmiö aletaan tiedostaa laajemmassa mittakaavassa, silloin sitä aletaan vasta tarkemmin tutkia ja siihen pureutua. Voi kuule, se vaatii paljon ihmiskoekaniineja ensin jotka ovat pahaa arvaamattaan lääkkeitä suuhunsa pistäneet. Osaa ei edes uskota, kun sanovat että ovat saaneet haittoja lääkkeistä. Koska ihmiset kuvaavat kokemustaan, jota on vaikea mitenkään mitata. Se miten tiedettä tehdään voi joskus myös olla hieman kyseenalaista eikä evidence based ole aina ihan sana kuvaamaan tiedettä vaikka tieteen sellaista pitäisi ollakin.

Täällä kirjoituksia ihmisten pitkäaikaiskäytön lopetusongelmista ja tutkimustuloksia: https://www.nytimes.com/2018/04/07/health/antidepressants-withdrawal-prozac-cymbalta.html Onhan tuossa jotain huolestuttavaa, sanoisin.

"Lääkkeet ovat täysin turvallisia käyttää." Edes lääkäri ei sanoisi noin. Järkevämpää olisi ilmaista, niitä kannattaa käyttää hyödyt ja haitat punniten. Haittoja on olemassa. Lääkkeissä on aina haittavaikutuksia. Kannattaa tiedostaa lisäksi tutkimustiedon puutteellisuudet ja mahdollinen hidas ilmaantuminen tieteelliseen kirjallisuuteen joten aina lääkäri ei osaa edes kertoa kaikista haitoista tai ei ehkä ymmärrä niitä jos tekee päätöksen määräämisestä pitkälti pakkausselosteen ja Käypähoitosuosituksen perusteella. Kannatan sitä että ihmiselle sanotaan raa´an rehellisesti haitat, häntä suojelematta jotta hän tekee informoidun päätöksen käytöstä. Jokainen ansaitsee sen potilaana, että tietää mitä suustaan alas laittaa ja sitten punnita ottaako ne käyttöön. Lisäksi kannatan vastuullista määräämistä. Lääkekontrolleja, potilaan tilan seurantaa lääkityksellä, sekä liian isojen lääkeannosten (pyrkien mahdollisimman pieneen lääkemäärään) ja liian pitkien lääkemääräysten välttämistä.Nämä ei aina toteudu. On aina eri asia käyttää lääkettä lyhyen aikaa kuin loputtomiin. Lisäksi potilasta tulisi aina informoida lääkkeettömien hoitokeinojen mahdollisuudesta ja siitä että hän voi tehdä asioille jotain myös ilman lääkettä. Vaihtoehdottomuus-ilmapiiri on väärin.

"Moni herkempi ihminen ottaa todesta pelottelun, ja lopettaa käytön omin päin."

Tätä en kannata. Päätös kannattaa tehdä mielellään lääkärin kanssa kumminkin omaa intuitiota ja arvostelukykyä kuunnelleen, monenlaista informaatiota aiheesta hankkien. Suositan lukemaan potilaskokemuksia lopetukseen ja lopetusongelmiin ja strategioihin liittyen https://withdrawal.theinnercompass.org/ Lopetuksessa piilee monenlaisia riskejä ja se voi olla riski hyvinvoinnille. Jopa suurempi kuin lääkkeen jatkaminen joissain tapauksissa. Se ei silti tarkoita, että lääkkeet olisivat olleet henkilön elämässä suotuisia. Niistä voi tulla jossain tapauksessa painolasti.

Tuollaiset isometsät ja kopakkalat vain haluavat nostaa itseään esiin.
Puhutaan "julkisuushuorista".
Nämä ns "tutkijat" ovat juuri sitä.
Kun eivät saa muutoin huomiota, niin esittävät tuulesta temmattuja väitteitä ja "tutkimustuloksia".
Ja on vielä höpsisihmisiä, jotka uskovat mokomaan!
Tietysti, koska kieltävät sairautensa ja parantavat lääkkeet!

Minä kysyn sinulta, vastaa jos taidat: oletko ollut masentuneen ihmisen kanssa läheisessä tekemisessä?
Vuoden, kaksi, viisi vuotta?
Et ole.
Olet juuri sellainen "tietäjä", jolla ei mitään käsitystä TODELLISESTA elämästä.
P*skasa ja v*ttumainen tyyppi.
Miesporukassa sinua kurmootettais oikein kunnolla.

Hyvä.lääke kirjoitti:

Tuollaiset isometsät ja kopakkalat vain haluavat nostaa itseään esiin.
Puhutaan "julkisuushuorista".
Nämä ns "tutkijat" ovat juuri sitä.
Kun eivät saa muutoin huomiota, niin esittävät tuulesta temmattuja väitteitä ja "tutkimustuloksia".
Ja on vielä höpsisihmisiä, jotka uskovat mokomaan!
Tietysti, koska kieltävät sairautensa ja parantavat lääkkeet!

Lue lisää

Maailmalla masennuslääkkeiden tehosta on keskusteltu jo pitkään. Yksi näkyvimpiä kriitikoita on Nordic Cochrane Centerin johtaja, professori Peter Gøtzsche. Cochrane on maailmanlaajuinen tutkimusverkosto, joka arvioi lääketieteellistä tutkimustietoa.

Peter Gøtzsche, johtaja, The Nordic Cochrane Center:Nämä lääkkeet tehoavat vain vakavaan masennukseen, ja siihenkin kehnosti. Korkeintaan yksi kymmenestä saa niistä apua. Valtaosa niillä hoidetuista ei saa mitään lievitystä, vaan kärsii usein sivuvaikutuksista.

Hans-Georg Eichler, ylilääkäri, Euroopan lääkevirasto:Hyvyys on katsojan silmässä. Ei sovi unohtaa, että arvioimme lääkkeen vaikutuksia ihmisryhmissä. Jos yksi ryhmä saa lumelääkettä ja toinen lääkettä, jos tehossa on selvä ero ja riskit pysyvät kohtuullisina, me annamme myyntiluvan. Jos taas yksittäinen potilas miettii, haluaako ottaa lääkettä, joka tehoaa yhdessä tapauksessa viidestä tai seitsemästä, sen päätöksen tekevät potilas ja hoitava ammattilainen.

Lääketutkimuksia tekevät lähinnä lääkeyhtiöt saadakseen uuden lääkkeen markkinoille.

Lääketutkimukset ovat niin sanottuja kaksoissokkotutkimuksia, joissa puolet koehenkilöistä syö varsinaista lääkeainetta ja puolet placeboa eli lumelääkettä. Keskimäärin vajaa puolet varsinaista lääkettä syöneistä ja kolmannes lumelääkettä syöneistä saa lievitystä masennusoireisiinsa.

Ero lumelääkkeen ja varsinaisen lääkkeen tehon välillä on vain 16-20 prosenttiyksikköä.

Tästä saadaan niin sanottu Numbers needed to treat –luku, joka kertoo kuinka monen ihmisen täytyy syödä lääkettä, jotta yksi saisi avun. Masennuslääkkeillä tämä luku on tyypillisesti seitsemän.

Vedä.vee.päähäsi kirjoitti:

Minä kysyn sinulta, vastaa jos taidat: oletko ollut masentuneen ihmisen kanssa läheisessä tekemisessä?
Vuoden, kaksi, viisi vuotta?
Et ole.
Olet juuri sellainen "tietäjä", jolla ei mitään käsitystä TODELLISESTA elämästä.
P*skasa ja v*ttumainen tyyppi.
Miesporukassa sinua kurmootettais oikein kunnolla.

Lue lisää

Masentuneet ansaitsevat mielestäni enemmän kuin vain lääkereseptin kouraan.Kenenkään kokemuksia en vähättele.omiin mielipiteisiini olen oikeutettu siinä missä muutkin.masennuslääkkeiden teho ja vaikutustapa ovat mielestäni oleellisia tietoja .

minulla on triptyl-lääke, eikä se aiheuta ongelmia

Kun kerroin pitkäkestoisista ongelmista, mitä vuosikymmenen kestäneen escitalopramin käytön lopetus minulle laukaisi ja mitä siis pidettiin lähinnä sairauteni uusimisena (vaikka oireet oli paljon pahempia ja erilaisia luonteeltaan mihin lääkettä aloin syödä), ja pahennettiin uusin lääkkein, joista jouduin jälleen vieroittautumaan kokien yhä vaikeampia oireita, joiden jälkeen olen kärsinyt kummallisista oireista jo pitkään, kun törmäsin erääseen psykiatriin hän vain tokaisi "kuulostaa kyllä sangen erikoiselta. Eipä tätä aihetta nyt niin ole tutkittu, että tuo nyt mahdotonta olisi. Minun potilailla ei kyllä ole ollut tällaista".

Tuli vain mieleen että tuskinpa hänen potilaillaan sellaista olisi ollut, jos he ja psykiatri eivät näe linkkiä potilaan syömien lääkkeiden tai niiden aiheuttamien vieroitusoireiden ja mahdollisten pahentuneiden oireiden kanssa, mitkä ovat seurausta näistä lääkkeistä. Jos kaikki nähdään vain psykiatrin diagnosointinäkökulman kautta "Jaa tällä potilaalla on sitten pahentunut masennus" yms...

On aika pelottavaa ollut huomata, kuinka vähän lääkäreillä näyttäisi olevan ymmärtämystä siitä, mitä ongelmia potilas voi lääkkeiden kanssa kohdata käyttäessään niitä pitkään ja tehdessään vieroitusta. Onneksi palstat joissa ihmiset jakaa kokemuksiaan ovat lisänneet ymmärtämystäni aiheesta ja vieroitusongelmien pitkäkestoisesta luonteesta joillakin, kellä huono tuuri on ja tuntuu, että heiltä on saanut tietoa, mitä en lääkäreiltä saanut ja saanut nähdä, että monella on juuri vastaavankaltaisia ongelmia ja oireita. Kenties en olisi kärsinyt näin pitkään, jos vieroitusoireeni olisi tunnistettu vieroitusoireiksi jo silloin alunalkujaankin, eikä niitä olisi pidetty uusivana sairautena joka tarvii lisää lääkkeitä, mikä sitten pahensi kärsimystä vieroituksessa puhjenneen lääkeyliherkkyyteni takia. Lääkärin mukaan ketä tapasin vieroituksessa vieroitusoireet vuosikymmenen käytöllä eivät kestä kuin max viikkoja ja sitten se on uusiva masennus jne.. Enää en usko tähän, uskon että masennuslääkevieroitusprosessi ja lääkehaitat voivat olla hyvin pitkäaikaisia tiloja toipua kun käyttöä on takana vuosia. Joku joka tulee varmaan tässä tilanteessa kertomaan aivovaurioista, mutta itse koen paljon toipuneeni kun lakkasin uskomasta lääkäriä, joka tuputti lisää lääkkeitä. Ihmiset voivat voida paremmin, kun aikaa kuluu lopetuksesta vaikka olisi paljonkin ongelmia lääkkeiden myötä ja vieroituksessa.

Hyh
Mikä surkimus ja luuseri.
Onneton k*sipää.
Et ole IKINÄ elänyt oikeaa elämää.
Olet kuin hampaaton rakki, joka pirtin loukossa murisee ja ärisee olemattomille luunsa varastajille.
Kaikenlaisia m*lkkuja on k*rp ä maailmaan syytänyt.
Haist vee.
Vaikka sekin sinulle sellainen sulotuoksu, jota et ikikuunapäivänä saa tuntea.
P*ska mies.