"Yleisön" pyynnöstä joudutte taas sietämään lässytystäni, oi lukijat... ;)
No jaa, tämä runo on joka tapauksessa jatkumoa "Yö Metsissä" - väsäykselle. Jotta aihe ei muuttuisi puuduttavaksi, voisin vihjata heille, jotka jostain syystä lukivat edeltäjän, että tällä kertaa sankaritar (nimi jääköön edelleen piiloon) on n. 10 vuotta vanhempi. (Ja miten sellainen aikahyppy sitten ihmistä muuttaakaan..?)
Odotan kaikenlaista palautetta, ennen kaikkea arvailuja, mihin aikakauteen ja maantieteelliseen ympäristöön tämä runo liittyy... Se pitäisi olla rivien välissä.
***********************************************
Vanhan emännän fantasmagoria/ Mielen talvi, osa I
Toisinaan
aamuyön kalpeina tunteina
kuun kiekon suurena peilinä pyöriessä halki taivaiden
suljen silmäni
unohtaakseni
päivien kiireiset askelet
piikatytön tummuneet silmän aluset
ja sammuneet nälkäiset silmät, joiden himmeä kiilto kertoo valvotuista öistä, surusta ja isän kuolemasta
ja mustan, tahmean likakerrostuman kynsien alla
maaorjat, joiden selät yhä uudelleen toistavat
samaa monotonista työtään peltoni laidalla
soutavat ja huopaavat
niin että
lopulta kumarrus emännän edessä on vain heidän itsensäkin
halveksiman työn jatke
kuten koko elämä
on mahan pohjalla kumisevan nälän
lasten rääkymisen ja vaimon nalkutuksen
jatke
ja se jatkumo
on loputtoman pitkä
Unohdan maailmallisen,
tomuiset pergamentit ja kirjanpitoni
vaellan mieleni talveen.
Matka on pitkä ja vaarallinen
joten jätän aitan avaimet kotiin
varustaudun vilpittömällä mielellä
kohtaamaan sieluni aution maiseman,
maan jota ei kai pitäisi, saisi
olla
”todellisuudessa”
******************
Copyright: "Auratar"
***********************************
"Sovinnaisessa mielessä on olemassa
värejä, makeutta ja kitkeryyttä, mutta
todellisuudessa on olemassa
vain tyhjä tila ja atomeja."
~Demokritos~
No jaa, tämä runo on joka tapauksessa jatkumoa "Yö Metsissä" - väsäykselle. Jotta aihe ei muuttuisi puuduttavaksi, voisin vihjata heille, jotka jostain syystä lukivat edeltäjän, että tällä kertaa sankaritar (nimi jääköön edelleen piiloon) on n. 10 vuotta vanhempi. (Ja miten sellainen aikahyppy sitten ihmistä muuttaakaan..?)
Odotan kaikenlaista palautetta, ennen kaikkea arvailuja, mihin aikakauteen ja maantieteelliseen ympäristöön tämä runo liittyy... Se pitäisi olla rivien välissä.
***********************************************
Vanhan emännän fantasmagoria/ Mielen talvi, osa I
Toisinaan
aamuyön kalpeina tunteina
kuun kiekon suurena peilinä pyöriessä halki taivaiden
suljen silmäni
unohtaakseni
päivien kiireiset askelet
piikatytön tummuneet silmän aluset
ja sammuneet nälkäiset silmät, joiden himmeä kiilto kertoo valvotuista öistä, surusta ja isän kuolemasta
ja mustan, tahmean likakerrostuman kynsien alla
maaorjat, joiden selät yhä uudelleen toistavat
samaa monotonista työtään peltoni laidalla
soutavat ja huopaavat
niin että
lopulta kumarrus emännän edessä on vain heidän itsensäkin
halveksiman työn jatke
kuten koko elämä
on mahan pohjalla kumisevan nälän
lasten rääkymisen ja vaimon nalkutuksen
jatke
ja se jatkumo
on loputtoman pitkä
Unohdan maailmallisen,
tomuiset pergamentit ja kirjanpitoni
vaellan mieleni talveen.
Matka on pitkä ja vaarallinen
joten jätän aitan avaimet kotiin
varustaudun vilpittömällä mielellä
kohtaamaan sieluni aution maiseman,
maan jota ei kai pitäisi, saisi
olla
”todellisuudessa”
******************
Copyright: "Auratar"
***********************************
"Sovinnaisessa mielessä on olemassa
värejä, makeutta ja kitkeryyttä, mutta
todellisuudessa on olemassa
vain tyhjä tila ja atomeja."
~Demokritos~
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei paha. :)
Maaorjuuttahan on ollut Euroopassa (Viro, Latvia, Saksa...) keskiajalla (1200-1300 -luku, saksalainen ritarikunta).
Amerikkaan en jostain syystä sijoittaisi, vaikka sielläkin on puuvillapelloilla työskennelty. Nälkäkin liittyy molempien mantereiden historiaan.
Toisaalta uudella mantereella naisen asema oli jollakin tavalla vapaampi ts. myös nainen sai hallinnoida maa-alueita muutenkin kuin miehensä alaisuudessa (Euroopassakin näitä poikkeuksena löytyi).
Lienikö edes sinnepäin...(?)