Olen 16 vuotias ja kaipaisin todella vinkkejä siihen miten voin olla oma itseni ja uskallan kertoa mielipiteitä.
Mulla on jatkuvasti ihan kauhea stressi siitä että pitääkö kukaan musta ja että kukaan ei pitäisi minusta vaikka mitään siihen viittaavia asioita ei ole tapahtunut ja koulussa en ole vieläkään kaveriporukassa uskaltanut olla oma itseni koska koen että he ovat niin paljon erilaisempia kuin minä ja pelkään että he pitävät minua outona jos olen sellainen ku. olen mulla on oikeesti kokoajan kauhee stressi ku viel koulutehtävätki pyörii kokoajan mielessä ja en oikeesti kestä enää oon vaa nii vihanen ittelleni ku en ikinä uskalla avata suutani j vain olla välittämättä siitä mitä muut ajattelee. Ja ongelma on myös vähän se että koen sen hankalana että muuttuisin yhtäkkiä hiljaisesta puheliaaksi kun kaikki ovat tottunewt siihen etten melkein koskaan puhu:( olen todella kiitollinen jos joku viitsii auttaa!
Mulla on jatkuvasti ihan kauhea stressi siitä että pitääkö kukaan musta ja että kukaan ei pitäisi minusta vaikka mitään siihen viittaavia asioita ei ole tapahtunut ja koulussa en ole vieläkään kaveriporukassa uskaltanut olla oma itseni koska koen että he ovat niin paljon erilaisempia kuin minä ja pelkään että he pitävät minua outona jos olen sellainen ku. olen mulla on oikeesti kokoajan kauhee stressi ku viel koulutehtävätki pyörii kokoajan mielessä ja en oikeesti kestä enää oon vaa nii vihanen ittelleni ku en ikinä uskalla avata suutani j vain olla välittämättä siitä mitä muut ajattelee. Ja ongelma on myös vähän se että koen sen hankalana että muuttuisin yhtäkkiä hiljaisesta puheliaaksi kun kaikki ovat tottunewt siihen etten melkein koskaan puhu:( olen todella kiitollinen jos joku viitsii auttaa!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mieti mistä se johtuu, että tunnet niin. Onko sulle sattunut joskus (vaikka kauan sitten) joku sellainen tilanne, missä olet kokenut, että susta ei pidetä tai sun sanomisille nauretaan tai niitä pidetään typerinä tai sua ei hyväksytä. Yleensä meille kaikille on. Mutta jostain tuollaisesta nuo tunteet saavat alkunsa. Ja siinäkin tilanteessa olet saattanut käsittää väärin, tai ne toiset on käyttäytyneet typerästi tai väärin.
Lisäksi kun olet ollut kauan hiljaa, sulle on muodostunut sellainen identiteetti, että olet hiljainen, ja nyt sua pelottaa muuttaa sitä identiteettiä. Se on vain tarra, jonka olet liimannut itseesi. Nykäise se tarra irti ja kokeile. Kokeile ensin vaikka jossain, missä kukaan ei tunne sua eikä siksi osaa odottaa, että et puhu mitään. Juttele jollekin oudolle vaikka kaupassa. Mutta valitse sellainen ihminen, joka katsoo sua. Tai katso itse ihmisiä, ja jos joku puhuu sulle, puhu takaisin. Mieti myös sitä, että jos ne ihmiset ei pidä susta sellaisena kuin olet tai sellaisena kuin haluat olla, niin onko niiden ihmisten mielipiteillä silloin mitään väliä. Ajattele loogisesti itsesi ulos tilanteesta.
Jos koet, että olet tosi erilainen kuin muut, niin ehkä olet, ehkä et. Vaikka olisit outo, ei se tarkoita sitä, ettei muut pidä sinusta. Kyllä oudoistakin pidetään, usein jopa enemmän. Lisäksi todella moni muukin pelkää noita samoja asioita. Sanoisin, että suurin osa varsinkin tuossa iässä. Ja nekin, jotka ei pelkää, pelkäävät, mutteivät ehkä samalla tavalla tai eivät tunnista sitä pelkoa itsessään (vielä). Osa on puheliaita siksi, että pelkäävät. Pelkäävät esim. hiljaisia ja vaivaannuttavia hetkiä. Tai heihin on sitten liimattuna pälpättäjätarra. He eivät voi olla hiljaa, koska muut odottavat, että he puhuvat.
Ei se kannata haaskata ajatustakaan sille mitä mieltä muut sinusta ovat, koska ei noin voi omaa elämäänsä elää.
Olin itse aiemmin samanlainen, mutta tuon lisäksi ajattelin jopa niin pitkälle, että "kaikki kyttäävät" tekemisiäni ja jos mokaan, niin kaikki ovat täydessä valmiudessa repeämään nauruun. Tajusin kuitenkin miten naurettavaa tuo on ja muut eivät ole sen kummempia kuin minäkään (sinäkään). Muut suhtautuvat sinuun tai toisiin aivan yhtä välinpitämättömästi tai mielenkiinnolla kuin sinä suhtaudut itse ympärillä oleviin ihmisiin.
Muutos ei varmaankaan tapahdu yhdessä yössä, mutta tekemällä töitä asian parissa ja rikkomalla omia kaavoja (joista et pidä) asia varmasti ajan kanssa "normalisoituu".