Useimmille ihmisille on jossakin elämänvaiheessa tullut eteen tilanteita, joita kohdatessa on miettinyt ja kysellyt omaa alkuaan: Mistä olen tullut, mitä tämä elämä merkitsee minulle ja läheisilleni, milloin ja miten se päättyy läheisteni kohdalla ja omalla kohdallani?
Moni on kysynyt myös, mitä on edessä, kun elämä päättyy. Jos kysyisimme eri ihmisiltä, saisimme monenlaisia vastauksia. Poismenneiden julkisuudenhenkilöidenkin viimeisistä sanoista on joskus pyritty saamaan vastauksia ihmisten suuriin kysymyksiin.
Mitä me olemme?
Vanhan testamentin profeetta Jesaja kirjoitti lähes kolme tuhatta vuotta sitten oman aikansa ihmisten elämästä. Israelin kansasta monet elivät uskosta ja elävästä Jumalasta luopuneina.
”Sinä olet etsinyt niitä, jotka iloiten täyttäisivät tahtosi, jotka sinua muistaen kulkisivat teitäsi. Mutta me teimme syntiä, ja sinä vihastuit, me rikoimme sinun tahtoasi vastaan, ja sinä kätkit kasvosi meiltä. Kuin saastaa me olemme olleet, kuin tahrainen riepu on koko meidän vanhurskautemme. Me kaikki olemme kuin kuihtuneita lehtiä ja syyllisyytemme pyyhkäisee meidät pois kuin tuuli.” (Jes. 64:5–6.)
Kuinka on meidän aikanamme? Olemmeko Jumalasta ja uskosta luopuneita vai niitä, jotka syntisyydestämme huolimatta voimme yhtyä Jesajan uskontunnustukseen: ”Mutta olethan sinä, Herra, meidän isämme! Me olemme savea, sinä saven valaja, kaikki me olemme sinun kättesi tekoa. Herra, älä ylen määrin vihastu meihin, älä loputtomiin muistele meidän pahoja tekojamme. Katso meitä. Kaikki me olemme sinun kansaasi.” (Jes. 64:8–9.)
Jesaja ei turhaan vedonnut Jumalan armahtavaan laupeuteen. Hän tiesi, mikä on langenneen ihmisen osa Luojansa edessä. Olihan lupauksen sana Kristuksesta annettu jo Eedenin paratiisissa syntiinlankeemuksen jälkeen. Apostoli Paavali selittää koko Jumalan luomistyön tapahtuneen Kristuksen tähden. ”Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten” (Kol. 1:16). Kristus on kaiken alku. Kristuksessa saamme nähdä armollisen Jumalan kasvot. (2. Kor. 4:4–6)
Pyhien yhteydessä
Kun Kristus kuoli puolestamme, Jumala lahjoitti meille langenneille ihmisille pelastuksen synnistä, kuolemasta ja Jumalan vastustajan orjuudesta. Kristuksen viimeiset sanat ennen kuolemaa ristillä on merkitty muistiin. Hän lausui: ”Se on täytetty” (Joh. 19:30).
Kristuksen lunastustyö, ristinkuolema ja ylösnousemus ovat uskomme keskeisiä asioita. Jumala on luonut meidät maan tomusta ja tehnyt meidät lapsikseen. Kristuksen tähden olemme syntiinlankeemuksesta huolimatta kelvollisia saamaan pyhille kuuluvan perintöosan ja iankaikkisen elämän. Kuulummehan uskon kautta Jumalan perheväkeen.
Uskon lahjan omistajina voimme elää Jumalan tahdon mukaista elämää. Jumalan Pyhä Henki myös liittää meidät Kristuksen seurakuntaan, hänen ruumiinsa jäseniksi. Näin toteutuu se pyhien yhteys, jossa yhteydessä Jeesuksen sovintoveri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. (1. Joh. 1:7.)
Jesajan uskontunnustus oli oikea. ”Mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat! Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen.” (Ps. 8:4.) Usko omistaa Jumalan Kristuksen tähden tekemän armopäätöksen. ”Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1. Joh. 1:9)
Kun Jumalan aika koittaa, siirrymme täältä katoavasta maailmasta kirkkauden maahan. Osanamme täydellinen kiitos, vanhurskaus, rauha ja ilo.
Moni on kysynyt myös, mitä on edessä, kun elämä päättyy. Jos kysyisimme eri ihmisiltä, saisimme monenlaisia vastauksia. Poismenneiden julkisuudenhenkilöidenkin viimeisistä sanoista on joskus pyritty saamaan vastauksia ihmisten suuriin kysymyksiin.
Mitä me olemme?
Vanhan testamentin profeetta Jesaja kirjoitti lähes kolme tuhatta vuotta sitten oman aikansa ihmisten elämästä. Israelin kansasta monet elivät uskosta ja elävästä Jumalasta luopuneina.
”Sinä olet etsinyt niitä, jotka iloiten täyttäisivät tahtosi, jotka sinua muistaen kulkisivat teitäsi. Mutta me teimme syntiä, ja sinä vihastuit, me rikoimme sinun tahtoasi vastaan, ja sinä kätkit kasvosi meiltä. Kuin saastaa me olemme olleet, kuin tahrainen riepu on koko meidän vanhurskautemme. Me kaikki olemme kuin kuihtuneita lehtiä ja syyllisyytemme pyyhkäisee meidät pois kuin tuuli.” (Jes. 64:5–6.)
Kuinka on meidän aikanamme? Olemmeko Jumalasta ja uskosta luopuneita vai niitä, jotka syntisyydestämme huolimatta voimme yhtyä Jesajan uskontunnustukseen: ”Mutta olethan sinä, Herra, meidän isämme! Me olemme savea, sinä saven valaja, kaikki me olemme sinun kättesi tekoa. Herra, älä ylen määrin vihastu meihin, älä loputtomiin muistele meidän pahoja tekojamme. Katso meitä. Kaikki me olemme sinun kansaasi.” (Jes. 64:8–9.)
Jesaja ei turhaan vedonnut Jumalan armahtavaan laupeuteen. Hän tiesi, mikä on langenneen ihmisen osa Luojansa edessä. Olihan lupauksen sana Kristuksesta annettu jo Eedenin paratiisissa syntiinlankeemuksen jälkeen. Apostoli Paavali selittää koko Jumalan luomistyön tapahtuneen Kristuksen tähden. ”Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten” (Kol. 1:16). Kristus on kaiken alku. Kristuksessa saamme nähdä armollisen Jumalan kasvot. (2. Kor. 4:4–6)
Pyhien yhteydessä
Kun Kristus kuoli puolestamme, Jumala lahjoitti meille langenneille ihmisille pelastuksen synnistä, kuolemasta ja Jumalan vastustajan orjuudesta. Kristuksen viimeiset sanat ennen kuolemaa ristillä on merkitty muistiin. Hän lausui: ”Se on täytetty” (Joh. 19:30).
Kristuksen lunastustyö, ristinkuolema ja ylösnousemus ovat uskomme keskeisiä asioita. Jumala on luonut meidät maan tomusta ja tehnyt meidät lapsikseen. Kristuksen tähden olemme syntiinlankeemuksesta huolimatta kelvollisia saamaan pyhille kuuluvan perintöosan ja iankaikkisen elämän. Kuulummehan uskon kautta Jumalan perheväkeen.
Uskon lahjan omistajina voimme elää Jumalan tahdon mukaista elämää. Jumalan Pyhä Henki myös liittää meidät Kristuksen seurakuntaan, hänen ruumiinsa jäseniksi. Näin toteutuu se pyhien yhteys, jossa yhteydessä Jeesuksen sovintoveri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. (1. Joh. 1:7.)
Jesajan uskontunnustus oli oikea. ”Mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat! Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen.” (Ps. 8:4.) Usko omistaa Jumalan Kristuksen tähden tekemän armopäätöksen. ”Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1. Joh. 1:9)
Kun Jumalan aika koittaa, siirrymme täältä katoavasta maailmasta kirkkauden maahan. Osanamme täydellinen kiitos, vanhurskaus, rauha ja ilo.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.