Haluan jakaa ajatuksiani ja kuulla kommentteja teiltä, hyvät polyamoriset konkarit. Olemme avomieheni kanssa olleet yhdessä reilut 6 vuotta ja aika alusta pitäen avoimella mielellä.. muutama vuosi swingailtiin ahkerastikin alkuaikoina. Puhutaan avoimesti haluistamme ja kokemuksistamme
Minä olen meistä rationaalisempi, jalat maassa, pessimistikin ehkä ja heikolla itseluottamuksella liikkeellä. Minulla se alkuhuuma ihastumiskipinöinteineen laantui noin vuoden kuluessa(?); Miehellä ei vissiin vieläkään...😁
Mies on todellinen seksi / erotiikka-addikti, herttainen, hyväsydäminen ja läheisyyden ja hellyyttä kaipaava. Hänellä on paljon ystäviä, ehkä jopa enemmän naispuolisia kuin miespuolisia.
Elämämme on ollut rankkaa perheen ja talouden takia, mutta seksielämä on toiminut, vaikkakin perinteisesti minulle riittää harvemmin kuin hänelle.
Alkuaikojen swingaukset jäivät vähemmälle, kun itselläni paino nousi, enkä enää koe olevani riittävän viehättävä sellaiseen. (Luoja miten pinnalliselta tuo kuulostaa)
Ajan saatossa olemme huomanneet, että minä tykkään enemmän sellaisesta hetkessä elämisestä ja satunnaisista uusista seksikokemuksista, mutta mieheni halajaa enemmän tunnetta ja pidempiaikaista yhteydenpitoa ja läheisyyttä.
Minä taas koen herkästi oman asemani uhatuksi tai pelkään etten riitä. No tavallaan niinhän se on, että minun astiaani mahtuu huomiota ja hellyyttä ja rakkaudentunnustuksia tämän verran ja kun kerran miehellä on niitä antaa enemmän niin johonkin ja jollekin ne on kohdistettava😄. Hän kuitenkin rakastaa minua suunnattomasti, ja sanoo ettei voisi lähteä uuden tuttavuuden luokse viettämään viikonloppua, jos minä jään mököttämään. En mökötä, olen vain itkusta pää sekaisin ja paniikissa, mietin mitä kaikkea kivaa heillä siellä on. Mitä jos mies ihastuu niin paljon ettei enää piittaa minusta? Mitä jos nainen ihastuu liikaa? Haluanko tietää kaiken vai vain vähän vai yhtään mitään?
No muutamat itsenäiset kokeilumme ovat osoittaneet, että parempi tietää ja kertoa ja kysyä. Tietämättömyys antaa liikaa tilaa mielikuvitukselle. Ja minä olen jo ääneen sanonut ja tajunnut, että hänen ns kuuluisi saada muita suhteita. Se tarve on häneen sisäänrakennettu ja olisi väärin kieltää häntä olemasta oma itsensä. Mutta miten saan itseni oikeasti ymmärtämään, hyväksymään ja sisäistämään että rakkauden, romanttisen hellyyden ja seksin hän voi jakaa muidenkin kanssa, ilman että se on minulta pois.
Olenhan minäkin myös seikkaillut, mutta jostain syystä minulla niihin ei liity valtavaa läheisyyden ja hellyyden kaipuuta. Mies on omalla tavallaan myös kiemurrellut mustat sukat jalassa, mutta yleensä ne tunteet ovat lähentäneet meitä.
Meillä onkin aikamoinen murrosvaihe suhteessamme tiedossa, koska olen tullut siihen tulokseen, että hän on meistä se todellinen oppikirjamainen polyamori ja minä enemmän swingauksen ja seksiseikkailujen ystävä. Toivon saavani tukea ja apua itselleni, kun yritän sopeutua ja tutkia tunteitani. Analysoida, miksi olen mustasukkainen mieheni osoittaessa helliä tunteita toiselle naiselle, jos itselläkin on joskus muita miehiä. Kimurantti tämä ihmismieli on.
Kiitollisena otan vastaan kommentteja ja avartavia ajatuksia.
Viininpuna
Polyhenkisen puolison ymmärtäminen
14
497
Vastaukset
Jatko pohdintaa..
Paljon on puhuttu ja tätä uutta piirrettä pohdittu. Miehellä on itselläänkin vaikea olo itsensä kanssa. Pitkästä aikaa meillä on kahdenkeskistä aikaa pari päivää, ja hänellä on ikävä toista. Kohtuullisen tuskalliseksi koen sen. Vaikka hän rakastaa minua ja näyttää sen, tunnen silti oloni huonoksi ja riittämättömäksi. Ehdotin, että jos ei tälläisinä meidän hetkinä mietittäisi, milloin hän pääsisi tapaamaan etäällä asuvaa ihastustaan.. no toisaalta, ei sitä arkenakaan lasten ympäröimänä oikein onnistu näitä puhumaan.
Haluaisin itse olla samanlainen. Haluaisin että minusta tuntuisi samalta että ihastun ja joku ihastuu minuun. Onko se sitten vaan tunteiden kieltämistä ja pakkosopeutumista.. mietin mille linjalle lähden, niin että pystyisin pitämään sen. Olisinko vain monopuoliso, vai lohduttaisinko itseäni seksillä vieraan kanssa, vai antaisinko itseni mennä ja rakastua ja ihastua toiseen. En vain tiedä mitä siitä seuraa. Osaanko minä rakastaa kahta samalla tavalla kuin mieheni? Vai hurahdanko niin että mieheni jää toiseksi?
Kuitenkin huomaan ajattelevani, että mieheni rakkaus toista kohtaan on jotenkin ylevämpää kuin minun seksiseikkailut. Itsetunto droppaa entistä enemmän. Voi itku.. voi kunpa olisimme tienneet tavatessamme tällaisesta. Ei ehkä tuntuisi niin paljolta vaatimukselta kuin nyt, sopeutua vuosien jälkeen tähän.- Ihanaakunsaarakastaa
Aika samanlaista minulla ollut jo vuosia... Mies on ihana ja kaikki himoitsevat ja haluavat häntä tai niin minusta tuntuu. Olen vaikeina aikoina rukoillut apua ylhäältä ja sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta sen kerran ymmärsin, sain apuja. Eräs mies oli jo vuosia luonut minuun haikeita katseita ja olin aina vaikeana. Sitten kerran vastasin ja johan roihahti lempi liekkeihin ja nyt minullakin on kaksi rakastajaa enkä enää jaksa miettiä sen ekan tekemisiä. Mutta sen olen huomannut että osaa olla mustis vaikka itse on ollut kaiken aikaa muiden kanssa samaan aikaan ja jopa heti sängystäni seuraavalle ja myös niin että suoraan toislta minulle ja se onkin ollut todella kurjaa. Olen nyt kyllä maksanut hänelle usein pottuja potuilla ja saanut siitä helpotusta ja ymmärtänyt elämää paremmin ja tunteitani. Meillä ei näistä asioista keskustella, ei todellakaan. Kyllä minun neuvoni on että koetat vain etsiä itsellesi sen oman nallekarhusi joka tyydyttää sinut ja silloin et tunne itseäsi huonommaksi ja ehlkä se miehesikin sen huomaa että ole aarre:) Mielestäni olet huippu tyyppi ja jokainen mies haluaisi juuri sinunlaisen naisen joka ymmärtää miehen luonnetta koska miehet ja naiset todellakin ovat useinkin juuri noin erilaisia kuten te. Mutta saattaa olla kyllä niinkin päin että se on nainen joka on poly ja mies tuntee itsensä huonommaksi. Mitä enemmän olen näitä asioita funtsinut niin aina vaan selvemmäksi on tullut ettei kande liikaa miettiä vaan kannattaa rakastaa niin silloin saa rakkautta tuplana itsekkin. Ai että tuo ekä hanini on alkanut panostaa suhteeseemme. On hänellä muita mutta jokin on muuttunut. Minä pidän molemmista yhtä paljon. Ehkä tässä on käynyt kuitenkin niin että tämän uuden hanin myötä olen päässyt kärsimyksistä ja liiasta miettimisestä eroon. Se syö ihmistä. Nyt on hyvä. En aina tiedä milloin näemme mutta olen levollinen ja onnellinen. Tajuan nyt että minäkin tarvitsen useamman miehen ollakseni tyytyväinen. Kolmas kun löytyis, aah:) Silloin olisin kyllä onneni kukkuloilla. Hyviä puhtaita rakastajia ei niin vaan löydy ja kun haluan rakastaakin niin silloin jo vaikeaa. Tyydyn kahteen ja unelmoin kolmannesta. Kun rakastelemme niin saan hyvän mielen kahdeksi kolmeksi päiväksi:) Ala sinäkin toivomaan itselle hellää rakastajaa jolta saat juuri sen mikä sinut rauhoittaa ja laittaa hymyilemään kun häntä muistelet ja siten lapsesikin voivat paremmin kun äiti jaksaa olla heille ihana. Onnea elämään sinulle ja minun juttuni ovat tälläisiä laidasta laitaan kun vast opiskelen elämään ja se mikä sopii yhdelle ei aina toiselle. Olen joskus ajatellut että jos on usean kanssa niin ei rakasta ketään mutta toisaalta ihminen voi rakastaa useampaa ja antaa useammalle hyvän mielen koska sehän se parasta elämässä, eikö vaan ja pitää ihmisen terveenä:)
Kiitos ajatuksistasi! Ihanaa kuulla, että joku ymmärtää noinkin hyvin tilannettani. Alkuun minulla tulikin sellainen "boosti" ja kunnon draivi että nyt tinderit laulamaan ja deittisysteemeihin ilmoitusta satalasissa. Seuraavana päivänä kävin ihan jäätävässä aallonpohjassa ja itkin itseni täysin turtaksi. Ja tämä murehtiminen todellakin syö ihmistä ihan kammottavalla tavalla.
Totta on se mitä sanoit, että kun rakastaa ja antaa rakkautta, saa sitä tuplana takaisin. Miehelleni oli todella helpottunut kun tästä puhuttiin ja hän tajusi minun yrittävän ymmärtää ja tukea, enkä ole nirhaamassa kumpaakaan heistä. Tämä etänainen on hirmu mukava ja olen tavannutkin pariin kertaan. No tuntuu että keskustelujen jälkeen sitten itsekin hakeudun enemmän mieheni lähelle, hellin ja rapsuttelen. Ja häneltä tulee minun suuntaan samanlaista ylitsevuotavan ihanaa huomiointia arjessa. Ainahan niin on ollut, minä vaan en ole osannut ottaa sitä vastaan luontevasti. Hän on se joka julkisella paikalla mielellään pussaa ja kävelee käsikädessä, halaa joka päivä ja kesken kaiken sanoo ääneen miten ihana mä olen...
Nyt siis minun pitäisi olla hyvilläni, saanhan huomiota ja osaan ottaa läheisyyttä vastaan paremmin.. opettelua tämä silti vielä on. Olen itsekin itkuissani huutanut yläkertaan, että voi luoja auta nyt pientä ihmistä tuskissa. Vaikken mitenkään erityisen uskonnollinen ole.
Kiitos, että näet minut kehityskelpoisena ja kannustit olemaan sinut asian kanssa :-D .
- rakastaaihanaakunsaa
Oi että tuntuu hyvältä jos olen voinut edes hieman helottaa:) Nämä meidän miehemme ovat aivan ihania ja todella hellyydenkipeitä. En usko että sinunkaan miehesi missään nimessä haluaisi loukata. Kyllä se niin on että onnellisuus ja rakkaus antaa kympit ja joka solu positiivinen. Me olemme naisia ja meillä omat tarpeemme ja miehillä taas saattaa olla moninkertaiset tarpeet ja monen kanssa ne tyydyttyvät paremmin vaikka se pahalta saattaa jonkun korvaan kuulostaa. Ainut pelko onkin ne pöpöt. Minun mieheni on aina ollut puhdas ja se johtuu varmaan siitä että on ne luotettavat vakikumppanit. Joskus olin mustis ja se taisi olla jonkinlaista kateuttakin mutta nyt kun olen oppinut elämään tätä omaa elämääni niin en vaadi häneltä enää niin paljon ja olen kyllä alkanut saada enemmän. Niin se vaan menee, hän rakastaa minua enemmän koska minä annan hänen olla oma itsensä. Uskon että hyvä hyvä mies saa monen naisen elämän tuskaa kevennettyä:) Onnea ja iloa alkavaan syksyyn sinulle ja yläkertaan kyllä kannattaa kiittäen pyynnöt lähettää:)
- Pizzamauste
Hei ap
En taida pystyä sinua kylläkään paljoa auttamaan, mutta kun sanoit haluavasi myös kommentteja ja ajatuksia...Minulle heräsi monia kysymyksiä pitkistä kirjoituksistasi ja aivan ensimmäisenä se, että mistä tietää, että kysymys on nimenomaan polyamoriasta? Miten voit olla varma, ettei miehelläsi olekin vaan ihan tavallinen sivusuhde ja vaan verhoaa sen hienon termin, polyamorian nimiin? Kuulostaisihan se tuolla tavalla ikäänkuin hienommalta, hyväksyttävämmältä ja saisi itselleen ymmärrystä.
Miten usein miehesi sitten tapaa sitä toista naista ? Pidätkö mahdollisena sopeutua vaikka tuo suhde kestäisi pitkäänkin ? Entä kuuluuko tuohon tapailla useita ns toisia naisia samanaikaisesti vai vaan yhtä kerrallaan? Ei vaan ole minulla paljon tietoa saatika minkäänlaista omaa kokemusta polyamoriasta kun oma elämä ollut aika tavallista. No ihan joskus jotain lehtiartikkeleita pikaisesti lukenut ja nyt kiinnostuinkin lukiessani omakohtaista tekstiä ja nähtävästi haluat asiasta täällä kertoakin. Olette ilmeisesti aika nuoria vai mitä? Kun sanoit, että piirre on uusi, niin mistä polyamoria sai/saa alkunsa? Eikö se ole synnynnäistä kuten uskomme esimerkiksi homouden olevan. Kiitos jos jaksat vastailla.Moi pizzamauste!
Arvostan asiallisia kysymyksiäsi. Nuoria emme mielestäni enää ole, molemmat kohta 40 .Mieluusti vastaan niin hyvin kuin osaan ja pystyn.
Vertaat ihan oikein homoseksuaalisuuteen, kyllä tämä erikoinen ajattelutapa, ominaisuus ja runsas rakastaminen on ollut miehellä olemassa aina. Ehkä oikeastaan nyt vasta hän pääsi kaapista ulos, itselleen ja minulle. Löytyi vertaisia, samoin ajattelevia ja ns. selitys sille, miksi hänellä on tunne, ettei tällainen "normi"elämä ole ihan sitä mitä itse tarvitsee. Hän vietti teini-iässäkin paljon aikaa kahden tytön kanssa, tytöt olivat kavereita ja välillä yöpyivät ristiin rastiin. Kukaan silloin ei sen kummemmin kyseenalaistanut, he nyt vaan tykkäsivät molemmat samasta pojasta ilman draamaa ja poika heistä. Sittemmin hän eli 15v konservatiisen ja hyvin rajoittavan ja ahdasmielisen naisen kanssa, ja vasta meidän avoimen kommunikaation ja mielen myötä on antanut oman minänsä vapautua.
Itse en ole edes ajatellut että kyse olisi jostain tavallisesta sivusuhteesta. Niitäkin virityksiä on joskus yritetty, etsittiin kumpikin jotain säpinäseuraa Tinderistä tms. Mutta ei hänelle se seksi ole koskaan ollut se merkitsevä juttu, vaan nimenomaan tunne toista kohtaan. Ja mitä salasuhde näkökulmaan tulee, se olisi ollut hänelle varmasti paljon "helpompi" järjestely :D, mutta minua kuitenkin rakastaa ja kunnioittaa niin paljon, niin ei sellaiseen ryhdy.
Ja ehkä erityisesti se fakta, että hän on niin jumalattoman vilpitön. Tämä tapaus sai alkunsa jo yli vuosi sitten ja silloin heillä jo kolahti. Olin itsekin paikalla ja sen jälkeen mies puhui varovasti olevansa itsekin ihmeissään miten voi tykästyä toiseen noin nopeasti niin paljon. Nainen asuu toisellapuolella Suomea ja yhteydenpito oli viestittelyä muutaman viikon. Silloin tutustuin ensimmäistä kertaa Polyamoria yhdistyksen sivuihin ja hain tietoa.. tajusin kai jo silloin että sitä se on. En vaan itse ollut tai halunnut olla valmis ajattelemaan asioita enempää.
Tuolloin jo hän monien raastavien keskustelujen jälkeen pyynnöstäni lopetti yhteydenpidon, ja se kyllä sattui häneen. Arkemme jatkui normaalisti, mutta tiedän että ikävä hänelle jäi. Siitä tosiaan vuosi eteenpäin ja törmäsimme tähän naiseen samoissa ympyröissä. Sen näki heti, miten heillä synkkasi, aivan kuin vuosi olisi hävinnyt välistä. Tämän jälkeen alettiin ihan tosissaan keskustella ja yhdessä puida, että mikä tässä on homman nimi. Se on ollut rankaa ja totista työtä, mutta nyt jo voin sanoa, että siihen ei kuole ja se on kannattanut.
Kyllä meidän avoimuus asioiden ja tunteiden suhteen on ollut päätekijä tässä aallokossa. Ja se, että alunperinkin olemme molemmat olleet kiinnostuneita ja suvaitsevaisia kaikenlaisille perinteisen parisuhteen rajat ylittäville kokeiluille.
Olen jo siihen tulokseen tullut, että mustasukkaisuuteni taustalla ei niinkään ole menettämisen pelko, vaan omassa päässä epävarmuus omasta kelpaamisestani ja itsetunnosta. En ole koskaan ollut kovin itsevarma tai vahva itsetunnoltani, joten tässä yhteydessä olen löytänyt hyviä työkaluja sen parantamiseen. Mies olisi voinut jo lähteä aikoja sitten toisen matkaan, jos ei minua enää rakastaisi tai meillä ei oma suhde olisi ollut kunnossa.
Toinen merkittävä oivallus oli jostain löytämäni lause: Kyse ei ole minusta, ei mun riittävyydestä, mun tekemisistä tai olemisesta, mistään mitä minä olen tai teen. Kyse on miehestä joka pystyy rakastamaan yhtä aikaa useampaa. Mä en itse ole "aiheuttanut" tai ajanut häntä mitenkään toisen syliin tms. Eikä hän ole tätä yhtäkkiä keksinyt tai päättänyt alkaa polyksi. Sen oivaltaminen hänelle itselleenkin on ollut rankkaa, kun ei ollut aiemmin edes kuullut moisesta.
Olen asennoitunut siten, että tämä on pysyvä muutos. Nyt miehellä on tämä tyttöystävä, jota siis ei pysty kylläkään välimatkan takia tapaamaan kovin usein. Tämä suhde saattaa kestää puoli vuotta tai kymmenen vuotta, sitä ei voi kukaan tietää. Tämä nainen ei ole poly, mutta avoin kyllä ajatuksille. Hän ei myöskään halua mitään tiukkaa, velvoittavaa parisuhdetta, elettyään itse aikamoisessa otteessa aiemmassa suhteessaan. Olemme pyöritellyt ajatusta, ja spekuloineet mitäs jos hän muuttaakin vaikka lähemmäs? MIten sitten toimitaan? Mitä jos mieheni ihastuu ja rakastuu taas uudestaan ja meitä on kolman? Tai tämän suhteen jälkeen uudestaan? Kaikki se on mahdollista. Hänen tehtäväkseen jää varmistaa ja vakuuttaa minut (meidät) siitä ettei rakkaus ja välittäminen katoa, huomioida riittävästi ja osoittaa ymmärrystä tunteille. Ja antaa aikaa sopeutua. Aikamoinen homma :D
Toivottavasti osasin vastata. Minulle itselleni tällainen on tehokasta ajatusten työstämistä:)
- Eiapeetäenääplease
Voi hyvät hyssykät et joku jaksaa jauhaa jostain ap:stä.....? Taitaa olla suurempikin ongelma.
- Viininpuna
Nyt putosin kärryiltä.. siis tarkoitatko ap:llä mua alkuperäistä kirjoittajaa ja kysymyksen esittäjää? Onko tää aihe nyt jotenkin loppuunkaluttu? En ainakaan vielä ole hukkunut tietotulvaan😁.
Jaa ja tulipa laitettua vielä erisaitin nimimerkillä XD. No pääasia että itse tiedän mitä itse olen kirjoittanut:)
- Pizzamauste
Kiitos pitkästä vastauksestasi Neilikkainen. Luin sen suurella mielenkiinnolla nyt kun taas ehdin perheeltä, työltä ja opiskeluiltani tännekin hetkeksi selailemaan. Kuulostaa hurjalta, melkein kuin lukisi kirjaa tai katsoisi elokuvaa ja silti se on sinulle todellista elämää. Haluaisiko mies sitten tämän naisen muuttavan lähemmäksi? Entä miltä se sinusta tuntuisi? Silloinhan he tapailisivat useammin ja se veisi enemmän miehen aikaa sinulta pois. Miten meni tuo vierailuviikonloppu sinun tai hänen tai oman suhteenne kannalta kun mies oli ihastuksensa luona? Vai onko se edes vielä tapahtunut, en ihan saa selvää. Ihmettelen myös sitä, ettei tänne ole tämän enempää tullut kirjoituksia. Onko aihe niin pienen ihmismäärän kiinnostusalueella vai ovatko kaikki niin kiireisiä vai mistä johtuu? Peräänkuulutit alussa polyamorian konkareita, eikä heitäkään ole ilmestynyt yhtä kappaletta enempää. Todella henkilökohtaisia asioita nämä kyllä ovat, mutta luulisi kaikkien uskaltavan kirjoittaa kun sen voi tehdä nimimerkin takaa.
Hei pizzamauste. Sama juttu, nyt taas pitkästä aikaa ehdin tänne katsomaan:-)
Vau, kuulostaa hienolta että mun kirjoitukset on kiinnostavia. On kyllä totta, muakin ihmetyttää, ettei ole hurjaa palautevyöryä tullut. Mutta eipä haittaa, laatu korvaa määrän:-)
Mies on nyt muutaman kerran viettänyt viikonlopun hänen kanssaan ja kyllä ne ovat olleet haastavia minulle, mutta myös tosi kehittäviä. Mä olen joutunut tutkimaan omia mielen syövereitä enemmän kuin koskaan. Heillä meni hienosti ja niin ihanasti kuin nyt voi vaan kuvitella... Puhuimme jälkeen päin tapahtumista ja tunteista, välillä sopuisammin välillä sorruin marttyyriksi.
Me tosiaan tapasimme myös kolmisin, kesken heidän yhteisen viikonlopun. Olihan se aika hullunkurista, hupaisaa, omituista mutta hyväntuulista kuitenkin. Päällimmäisenä oli heidän molempien, erityisesti tämän naisen kiitollisuus ja arvostus minua kohtaan. Että pystyn tällätavalla antamaan heidän tunteilleen tilaa ja "siunaukseni". Se osaltaan luo varmuutta kun tiedän millainen tämä nainen on ja mitä hän mistäkin ajattelee.
Olihan siinä välillä huvittavan ontuvia tilanteita.. etukäteen puhuimme miehen kanssa, että pitäisi yrittää olla tasapuolinen huomioimisessa.. ja minä en ryntää pussailemaan omistajan elkein (no en ylipäänsä ole sellainen) jne. Sitten tuli tilanteita, että mies taisi pitää kirjaa päässään, että antoi minulle suukon niin nyt pitää pussata toistakin, ja halasi häntä ja kiirehti halaamaan minua:-D:-D:-D. Ihan kuin kahta lasta olisi yrittänyt pitää tyytyväisenä:-D Hupaisaa.
Kävimme syömässä ja rupattelimme paljon kaikkea maan ja taivaan välillä ja minä lähdin kotiin.. he muualle. Kieltämättä kummallinen tilanne. Ja kyllä illalla itsekseni ollessa lapsellisen epätoivoisia tuntemuksia minulla heräsi, mutta annoin niiden tulla, velloa, ja mennä. Älkää vaan kukaan kuitenkaan luulko että se helppoa oli tai miellyttävää.. kaikkea muuta.
Kyllä sen jälkeen taas tuntui oma suhde hirmu läheiseltä, syvemmältä ja vakaammalta.
Tuosta välimatkasta. Mies olisi varmasti innoissaan jos nainen muuttaisikin lähemmäs. Ei sellaista nyt ole tiedossa, mutta uskon että siihenkin sopeuduttaisiin. Kyllähän paljon rajoja ja sovittuja sääntöjä on vielä sopimatta, tapaamisten tiheys olisi tietenkin yksi niistä.
Tälläisiä pohdintoja tänään:-) kiva että joku kysyy, kirjoittaessa sitä itsekin taas näkee asioita uudessa valossa.- ghtjrk
Hei ap eli viininpuna eli neilikkainen! Kiitos hyvästä keskustelusta ja kiitos myös kaikille kommentoijille. Mielenkiintoista luettavaa ja itseäni koskevaa myös. Olisko mahdollista vaihtaa muutamia ajatuksia. [email protected]
- jgpehupjjeöl
Polyamoria kuulostaa sellaiselta, että siinä yhdistyy tyytyminen sellaiseen kumppaniin, jonka on voinut saada, mutta on kiva pitää ovet auki, jos vaikka kauniimpaa ja parempaakin löytyisi.
Koska yksin oleminen ei ole kivaa, ollaan itsekkäästi hyödyt irti ottamassa nykysuhteessa, mutta polyamorian kautta onkin kiva odotella ja etsiskellä sitä parempaa, mutta ilman "pettämisen" leimaa.
Kyllä se on ihme mitä kaikkea kusetusta ihmiset toinen toisilleen suoltaa.
Hällä väliä ja sitoutumattomuuden sekä vastuuttomuuden henki on ilmiselvästi niiden ihmisten asenne, jotka tuotakin paskaa haluaa levittää.
Esitetään muodikkaaksi ja "puetaan" pelkkä paska kultareunuksisiin paketteihin.
Herätkää jo pahvit. Olette kaikki kusetuksen kohteita.
Aktiivisin polyamorian puolestapuhuja on se kaikkein tyytymättömin olevaan suhteeseensa ja kumppaniinsa. - Pizzamauste
Hei Neilikkainen
Mitäs kolmiosuhteellenne kuuluu? Joulu kun lähestyy, niin kuinka sitä mahdatte viettää? Kolmistaan peräti sukulaisten joukossa? Miten suku tai lapset on asian ottanut vai onko teillä lapsia? Vaikka minun omat lapseni ovat vielä alle kouluikäisiä uskoisin heidän jo hyvin käsittävän että perheeseen kuuluu vain yksi isä ja yksi äiti ja toinenkin "äiti" olisi ihmetyksen ja kummastuksen paikka.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mitä hittoa tapahtuu nuorille miehillemme?
Mikä on saanut heidän päänsä sekaisin ja kadottamaan järjellisyytensä normaalista elämästä ja ryhtymään hörhöiksi? https2712466- 381399
En sitten aio sinua odotella
Olen ollut omasta halustani yksin, mutta jossain vaiheessa aion etsiä seuraa. Tämä on aivan naurettavaa pelleilyä. Jos e601368Martina jättää triathlonin: "Aika kääntää sivua"
Martina kirjoittaa vapaasti natiivienkusta suomeen käännetyssä tunteikkaassa tekstissä Instassaan. Martina kertoo olevan221156Hei, vain sinä voit tehdä sen.
Only you, can make this world seem right Only you, can make the darkness bright Only you and you alone Can make a change71144Kuka sinä oikeen olet
Joka kirjoittelet usein minun kanssa täällä? Olen tunnistanut samaksi kirjoittajaksi sinut. Miksi et anna mitään vinkkej481136En vain ole riittävä
Muutenhan haluaisit minut oikeasti ja tekisit jotain sen eteen. Joo, ja kun et varmaan halua edes leikisti. Kaikki on o261123- 91101
Oon pahoillani että
Tapasit näin hyödyttömän, arvottoman, ruman ja tylsän ihmisen niinku minä :(461073- 61032