Beach Boys parempi kuin Beatles

Tiedän että tämä näkemys on provosoiva Beatles-palstalla, ja ymmärrän helposti että olette eri mieltä, koska olette vannoutuneita Beatles-faneja.

Omasta mielestäni amerikkalainen popyhtye, joka toimi samaan aikaan kuin Beatles, oli yksinkertaisesti vain etevämpi. Vuonna 1966 julkaistut "Pet Sounds" ja "Good Vibrations" lasketaan yleisesti popmusiikin merkittävimpiin aikaansaannoksiin, mutta Beach Boysin osaavuus ei pääty tähän.

Jo "California Girls" tai "I Get Around" olivat soinnutukseltaan ja rakenteeltaan oikein monipolvisia ja kiinnostavia pophittejä kyseisenä aikana (1964- 1965). Brian Wilsonin johtama Beach Boys oli lauluharmoonisesti parempi Four Freshmen, Simon and Garfunkel tai vaikka myöhemmin Queen - ja selkeästi parempi kuin Beatles.

Beach Boysin pojat olivat musikaalisempia ja teoreettisesti oppineempia kuin useimmat muut kuuskytluvun bändit. Siksi George Martin (Beatlesin tuottaja) vilkuili mielellään myös Amerikan suuntaan.

Kun Pet Sounds ilmestyi Amerikassa, Beach Boysin Bruce Johnston vei siitä kopiot britteihin etuajassa (ennen Englannin-julkaisupäivää) mm. Beatles-kundeille. Paul McCartney haukkoi henkeään, sillä Brian Wilson oli tehnyt lupaamansa. Vienyt esikuva-albumi Rubber Soulin yhtenäisyyden ja "laulusarjamaisuuden" aivan uudelle tasolle. Sävellykset ylittivät helposti kaiken mitä Beatles oli kirjoittanut, orkestraatio ja sovitukset olivat syvällisiä ja äänimaisema uusi. Biisit olivat yksin Brian Wilsonin orkestroimia ja tuottamia (Beatles oli aina pyytänyt George Martinia tekemään nämä hommat). Paul myös otti oppia Brianin bassokuvioista. http://albumlinernotes.com/Paul_McCartney_Comments.html

Nimenomaan musiikillinen yhtenäisyys on syy, miksi Pet Sounds on valittu useammin maailman parhaaksi albumiksi kuin mikään Beatlesin, Nirvanan, Velvet Undergroundin tai Bob Dylanin levy. http://www.acclaimedmusic.net/Current/1948-02a.htm

Kun on Pet Soundsin taikaan syventynyt, tuntuu Beatles välillä jopa aika vammaiselta ja alkeelliselta. Esim. en jaksa mitenkään kuunnella "Here There and Everywhere" -biisiä eli McCartneyn "versiota" God Only Knowsista, koska se on soinnuiltaan niin paljon yksinkertaisempi ja sen säestys on tosi tylsä. Paul McCartneyn äänenmuodostus on myös selvästi huonompi kuin Carl Wilsonin, jolla oli absoluuttinen sävelkorva. Ja Beach Boysin biisit kuten "You Still Believe In Me" tai "Caroline No" ovat tappavan kauniita. Kuvitelkaa John Lennon säveltämässä sellaista harmoniaa kuin "Lets Go Away for Awhile".

Ei voi mitään: omasta mielestäni amerikkalaiset kollegat vain varastivat shown kluvun puolivälissä Beatlesilta. Eri mieltä saa olla.
11917
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

"jolla oli absoluuttinen sävelkorva."

Tämä kommentti kertoo paljon omasta musikaalisuudestasi. Absoluuttisella sävelkorvalla ei ole paljonkaan tekemistä musikaalisuuden kanssa. Pianonvirittäjälle se on hyvä ominaisuus.

Minä en ole Beatles-fani. Omistan tosin yhden lahjaksi saadun Beatles-levyn 70-luvulta. Olen kanssasi sikäli samaa mieltä, että maailmassa on paljon bändejä, joita kuuntelen mieluummin kuin Beatleja, ja tällä logiikalla ne siis ovat minun subjektiivisesta mielestäni parempia kuin The Beatles. Esimerkiksi Antti Sarpila Swing Band.

Äänestä

Studiomuusikot tekivät hyvää jälkeä Beach boysin levyillä.

1Äänestä

Minäkin olin innostuneempi Beach Boysista kuin Beatleistä. Ja kyllä ne rantapojat kuulosti ihan nautittavina livenäkin (Keimola Juhannus 1969). (tai ehkä siellä soi taustanauhoja, tiedä häntä.)
Aika oli otollinen popmusiikin vallankumoukselle ja bändejä syntyi enemmän kuin sieniä sateella. Toiset jäivät sinnittelemään, kehittyivätkin jonkin verran - toiset hävisivät muutaman levyn jälkeen.
Mutta ihanaa kun tulee koko ajan uutta musiikkia. Ei noita vanhoja puhkisoitettuja pystyisi enää kuuntelemaan kuin ihan satunnaisesti. Tuntuvat nykypäivänä jotenkin niin latteilta ja kesyiltä.
Voi ja miten niitä kauhisteltiin nuorison turmelemisesta. Ollaanko me turmeltuneita?

Äänestä

Molemmat olivat erittäin hyviä, sen myöntävät useimmat. Paremmuus onkin sitten aivan toinen juttu, sillä musiikin teko ei ole mitään pituushyppyä tms.

Äänestä

Beach boys luova kausi oli Brian studiossa ja muu bändi kiertueella. Studiomuusikot soittivat, van dykes oli mukana mm. Luova kausi loppui lyhyeen...

Vierailijoitakin kävi, ei George Martin vaan Paul Mccartney.

Äänestä

Brian Wilson kieltämättä sävelsi upeita kappaleita, kuten God Only Knows, Don't Worry Baby, California Girls, Good Vibrations, In My Room, Heroes and Villains ja Surf's Up. Nimenomaan harmoniat olivat miehellä huippuluokkaa, soinnutuksen taituri, mutta George Martin kiinnitti huomiota siihen, miten loistavia Beach Boysin melodiat ovat. Niissä on kauneutta, intervallihyppyjä, tyyliä, ilmaisuvoimaa. Tämä pätee ehdottoman johdonmukaisesti Pet Soundsiin, joka etenee junan tavoin kauniista laulusta toiseen, mutta raitojen joukossa kimaltelee myös pari instrumentaalisävellystä. 1960-luvun ja kaiken popmusiikin ehdottomia tähtihetkiä ja pääteoksia, Wilsonin lähes hengellinen popalbumi.

Äänestä
  • Pet Sound on hieno levy mutta rantapojat eivät soita levyllä. The Wrecking Crew hoiti musiikin.

    Äänestä

Nyt juuri kuuntelen Beatlesia "Here comes the sun", minä joka en yleensä Beatlesia kuuntele olen sitäkin nyt ruvennut kuuntelemaan tai ainakin nyt tämän yhden biisin verran =) Saas nähdä tuleeko musta Beatlesin fani =) Tuttuja kuitenkin monet Beatlesin rallit mulle koulusta ja kun mun sisko aikoinaan luukutti bändin musiikkia.

Äänestä

Havaitsin, että menee mulla tämäkin bändin musiikki. "Let it be" soi nyt. Että let it be se että en voi kuunnella Beatlesia. Nyt kuuntelen ja I like it =)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Kunhanjos kirjoitti:

Tiedän että tämä näkemys on provosoiva Beatles-palstalla, ja ymmärrän helposti että olette eri mieltä, koska olette vannoutuneita Beatles-faneja.

Omasta mielestäni amerikkalainen popyhtye, joka toimi samaan aikaan kuin Beatles, oli yksinkertaisesti vain etevämpi. Vuonna 1966 julkaistut "Pet Sounds" ja "Good Vibrations" lasketaan yleisesti popmusiikin merkittävimpiin aikaansaannoksiin, mutta Beach Boysin osaavuus ei pääty tähän.

Jo "California Girls" tai "I Get Around" olivat soinnutukseltaan ja rakenteeltaan oikein monipolvisia ja kiinnostavia pophittejä kyseisenä aikana (1964- 1965). Brian Wilsonin johtama Beach Boys oli lauluharmoonisesti parempi Four Freshmen, Simon and Garfunkel tai vaikka myöhemmin Queen - ja selkeästi parempi kuin Beatles.

Beach Boysin pojat olivat musikaalisempia ja teoreettisesti oppineempia kuin useimmat muut kuuskytluvun bändit. Siksi George Martin (Beatlesin tuottaja) vilkuili mielellään myös Amerikan suuntaan.

Kun Pet Sounds ilmestyi Amerikassa, Beach Boysin Bruce Johnston vei siitä kopiot britteihin etuajassa (ennen Englannin-julkaisupäivää) mm. Beatles-kundeille. Paul McCartney haukkoi henkeään, sillä Brian Wilson oli tehnyt lupaamansa. Vienyt esikuva-albumi Rubber Soulin yhtenäisyyden ja "laulusarjamaisuuden" aivan uudelle tasolle. Sävellykset ylittivät helposti kaiken mitä Beatles oli kirjoittanut, orkestraatio ja sovitukset olivat syvällisiä ja äänimaisema uusi. Biisit olivat yksin Brian Wilsonin orkestroimia ja tuottamia (Beatles oli aina pyytänyt George Martinia tekemään nämä hommat). Paul myös otti oppia Brianin bassokuvioista. http://albumlinernotes.com/Paul_McCartney_Comments.html

Nimenomaan musiikillinen yhtenäisyys on syy, miksi Pet Sounds on valittu useammin maailman parhaaksi albumiksi kuin mikään Beatlesin, Nirvanan, Velvet Undergroundin tai Bob Dylanin levy. http://www.acclaimedmusic.net/Current/1948-02a.htm

Kun on Pet Soundsin taikaan syventynyt, tuntuu Beatles välillä jopa aika vammaiselta ja alkeelliselta. Esim. en jaksa mitenkään kuunnella "Here There and Everywhere" -biisiä eli McCartneyn "versiota" God Only Knowsista, koska se on soinnuiltaan niin paljon yksinkertaisempi ja sen säestys on tosi tylsä. Paul McCartneyn äänenmuodostus on myös selvästi huonompi kuin Carl Wilsonin, jolla oli absoluuttinen sävelkorva. Ja Beach Boysin biisit kuten "You Still Believe In Me" tai "Caroline No" ovat tappavan kauniita. Kuvitelkaa John Lennon säveltämässä sellaista harmoniaa kuin "Lets Go Away for Awhile".

Ei voi mitään: omasta mielestäni amerikkalaiset kollegat vain varastivat shown kluvun puolivälissä Beatlesilta. Eri mieltä saa olla.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu