Olen antanut tavallaan anteeksi, mutta silti väärät teot ja sanat yhä satuttavat, ja vaikuttavat itsetuntoon, siihen miten uskon hänen minusta ajattelevan, koska ne liittyvät mm ulkoisiin ominaisuuksiini.
Hyväksyn virheitä rakkaaltani, mutta viimeisimmäksi haluaisin kuulla esim sellaisia kommentteja, jotka antavat ymmärtää mm että olisin ulkoisesti 2. tai ties monennenko luokan nainen. Ei hän ole näin onneksi suoraa sanonut, mutta vahvasti antanut ymmärtää monilla sanomisillaan niin. Asioista on keskusteltu, mutta silti ihan järkiperäisesti päätellen on vaikea uskoa hänen tarkoittaneen niillä ihan muuta, kuin miten ne ymmärsin. Varmasti ei halunnut loukata niillä sanomisillaan, mutta en ymmärrä miten toinen vahingossa niin tekee, jos hän ajattelee oikeasti toisesta hyvin.
Haluaisin olla miehelleni kaunis, ihan vaikka ilman meikkiä, mitään. Tottakai haluan ihan jo itsenikin vuoksi siistiytyä ja laittaa vähän itseä päivittäin, mutta jos mies kiinnostuu minusta, luulisi hänen pitävän minusta sellaisena, jollainen olen, eikä esim odottaisi, että käyttäisin vahvempaa meikkiä.
Haluaisin, ettei mieheni olisi sellainen, joka ei paljon vertailisi ja lokeroisi ihmisiä, ja että hän näkisi ihmiset yleisesti ottaen helposti viehättävinä, hänelle ulkoiset asiat ei olisi niin tärkeitä, eikä hän täten puhuisikaan niistä paljon.
Mies kertoo myös mm kuinka rehellisyys on hänelle tärkeä asia, mutta on paljastanut joistain asioista, ettei ole puhunut totta..koska ei halunnut kuulemma loukata minua tai siksi että pitäisin hänestä enemmän.
Ihan turhaan jätti totuuden kertomatta tai keksi jutun, joka ei ole totta ja josta aiheesta ei olisi pitänyt puhua mitään. Totuus ei olisi saanut silloin tykkäämään hänestä vähemmän, mutta nyt valheet satuttaa, eikä niinkään nämä yksittäiset asiat, vaan se lähinnä häiritsee, kun ei tiedä miten hyvin toiseen voi luottaa.
Onko jotain jäänyt vielä kertomatta, mistä tietää.
Rehellisyys kuuluu vahvasti rakkauteen. Jos on sortunut epärehellisyyteen, tulee asia korjata pian, eikä vasta pitkän ajan päästä. Ja pitää kertoa kaikki asiaankuuluva, pettäminenkin, jos on ollut. Silloin voi saada anteeksi. Jos taas kuulisin muuta kautta, en voisi antaa anteeksi, kun luottamus hävitetty, enkä kokisi toisen rakastavan minua oikeasti.
Kun hän sanoo jotain kivaa minulle, ulkonäöstäni vaikka, ei se tunnu niin hyvältä kuin miltä voisi, kun ei tiedä miten totta se on, kaiken niiden aiempien sanomisten jälkeen. Sanooko vain siksi, että pitää minusta muuten niin paljon ja että se kuuluu asiaan. Itse en voi ymmärtää, ettei ajattele kauniisti omasta rakkaastaan, myös ulkonäöstä. Ei sitä silloin vahingossa sano toisen ulkonäöstä kovin loukkaavasti.
Olen tykästynyt muuten paljon tähän mieheen ja hän minuun selvästi,
mutta saanut kai vähän väärät ominaisuudet, mm. väärän ulkokuoren tullaksemme onnellisiksi yhdessä..?
Hyväksyn virheitä rakkaaltani, mutta viimeisimmäksi haluaisin kuulla esim sellaisia kommentteja, jotka antavat ymmärtää mm että olisin ulkoisesti 2. tai ties monennenko luokan nainen. Ei hän ole näin onneksi suoraa sanonut, mutta vahvasti antanut ymmärtää monilla sanomisillaan niin. Asioista on keskusteltu, mutta silti ihan järkiperäisesti päätellen on vaikea uskoa hänen tarkoittaneen niillä ihan muuta, kuin miten ne ymmärsin. Varmasti ei halunnut loukata niillä sanomisillaan, mutta en ymmärrä miten toinen vahingossa niin tekee, jos hän ajattelee oikeasti toisesta hyvin.
Haluaisin olla miehelleni kaunis, ihan vaikka ilman meikkiä, mitään. Tottakai haluan ihan jo itsenikin vuoksi siistiytyä ja laittaa vähän itseä päivittäin, mutta jos mies kiinnostuu minusta, luulisi hänen pitävän minusta sellaisena, jollainen olen, eikä esim odottaisi, että käyttäisin vahvempaa meikkiä.
Haluaisin, ettei mieheni olisi sellainen, joka ei paljon vertailisi ja lokeroisi ihmisiä, ja että hän näkisi ihmiset yleisesti ottaen helposti viehättävinä, hänelle ulkoiset asiat ei olisi niin tärkeitä, eikä hän täten puhuisikaan niistä paljon.
Mies kertoo myös mm kuinka rehellisyys on hänelle tärkeä asia, mutta on paljastanut joistain asioista, ettei ole puhunut totta..koska ei halunnut kuulemma loukata minua tai siksi että pitäisin hänestä enemmän.
Ihan turhaan jätti totuuden kertomatta tai keksi jutun, joka ei ole totta ja josta aiheesta ei olisi pitänyt puhua mitään. Totuus ei olisi saanut silloin tykkäämään hänestä vähemmän, mutta nyt valheet satuttaa, eikä niinkään nämä yksittäiset asiat, vaan se lähinnä häiritsee, kun ei tiedä miten hyvin toiseen voi luottaa.
Onko jotain jäänyt vielä kertomatta, mistä tietää.
Rehellisyys kuuluu vahvasti rakkauteen. Jos on sortunut epärehellisyyteen, tulee asia korjata pian, eikä vasta pitkän ajan päästä. Ja pitää kertoa kaikki asiaankuuluva, pettäminenkin, jos on ollut. Silloin voi saada anteeksi. Jos taas kuulisin muuta kautta, en voisi antaa anteeksi, kun luottamus hävitetty, enkä kokisi toisen rakastavan minua oikeasti.
Kun hän sanoo jotain kivaa minulle, ulkonäöstäni vaikka, ei se tunnu niin hyvältä kuin miltä voisi, kun ei tiedä miten totta se on, kaiken niiden aiempien sanomisten jälkeen. Sanooko vain siksi, että pitää minusta muuten niin paljon ja että se kuuluu asiaan. Itse en voi ymmärtää, ettei ajattele kauniisti omasta rakkaastaan, myös ulkonäöstä. Ei sitä silloin vahingossa sano toisen ulkonäöstä kovin loukkaavasti.
Olen tykästynyt muuten paljon tähän mieheen ja hän minuun selvästi,
mutta saanut kai vähän väärät ominaisuudet, mm. väärän ulkokuoren tullaksemme onnellisiksi yhdessä..?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hoh hoijaa kun mies naista koijaa...
Kyllä rehellinen pitää olla. Onko teillä siis romanttinen suhde vai ihan kaveri suhde? Mistä valheesta jäi kiinni? Jotta pitäisit hänestä enempi? Miten sait tietoisia valheen? Tuntuu siis väärältä ei silloin onnistu. Onko ihan pettänyt ja itse kertonut? Toisaalta jos on niin silloin aidosti pitää sinusta. Mutta täytyy kyllä sanoa miten ihmeessä siedät miestä joka on luottamuksen rikkonut jo alkuaan ja annoit anteeksi vain näön vuoksi? Ei helvetti puhu totuudella sille miltä susta tuntuu. Typerää jos suhteessa sykkii epäilys sanomisista. Kuvaat kummallisesti miestä ja suhteestanne? Voiko tulla onnellisia? Vain te kaksi sen tiedätte.
Tässä tullaan siihen, että naisen pitäisi saada pienenä tyttönä riittävä ja hyvä huomio isältään. Arvostettu tyttö kasvaa naiseksi, joka suurimmaksi osaksi osaa välttää monet harmit hankalien ja epäluotettavien miesten kanssa. Ei silloin tarvitse osata olla hankalien miesten kanssa , Riittää, että tunnistaa vain hyvän miehen. Tarvitset vain sen yhden taidon, et monta taitoa siihen, et tulee toimeen vaikean miehen kanssa.