Ymmärrän jatkossa että hyvät unet

Mä uskon että voisin olla vielä enemmän löysin rantein. En halua suorittaa ( vaikka olen suorittaja luonteeltaan) . Tiedän että voisin rentoutua ja nähdä ja kokea niin paljon enemmän. Ei nyt mä lopetan.

Harva taitaa vain käytännössä niin toteuttaa!

Itsellä on korkeat vaatimukset siitä mitä kaikkea pitäisi ehtiä tekeen. Otan joskus suurta stressiä niistä "virkistäytymiseen" tarkoitetuista vapaa-ajan toimista, kun olen lätkinyt mielessä olevaan kalenteriini liikaa tehtävää.

Itse olenkin jossain vaiheessa huomannut ettei ne aja enää tarkoitettua tehtävää kun juoksen kellon kanssa kilpaa aikatauluttaen niitäkin toimia joiden pitäisi olla virkistystä ja rentouttamiseen tarkoitettua. Väsähdin. Yhtäkkiä keho alkoi vetään pitkän 4-5 h vuorokautisen unentarpeen sijaan 13 h unentarvetta päivässä. Viikonloput saattoi mennä huimissa 15-17 h unilla päivässä.

Olin ajanut itseni uupumustilaan ja kehoni alkoi tekeen korjaussarjoja lisäämällä levon määrää.

Nyt yritän kuunnella kehoani ja antaa sen nyt levätä enemmän ja lopettaa se kalenteri juoksun.
Arkirytmiin olen yrittänyt sisällyttää perusasioita.

6-7 h yöunet. Aamulla aamupala, työmatkat taitan hyötyliikunnan keinoin siitä tulee noin 5 km:ää liikuntaa jokaiselle arkipäivälle, joka riittää kunnon ylläpitoon ja henkiseen virkistymiseen, vaikkei vastus riitäkään vielä kunnon kohotukseen ihmisellä joka harrastanut rankkaa ja voimakkaasti rasittavaa liikuntaa aikaisemmin. Työpäivä putkeen. kotiin syömään, kotityöt (tiski, laskut. pyykki, siisteydestä ja järjestyksestä huolehtiminen) ja sitten on aikaa noin 3 tuntia vapaaseen oloon ennen unille siirtymistä. Sen kolme tuntia käytän fiiliksen mukaan.

Joskus se on päikkäreitä, laiskottelua taikka sitten jokin harrasteeni. Ennen kalenterissa oli jokaiselle päivälle merkitty harraste jota tein ja olin suunnitellut että se täytyy jaksaa tehdä. Otin väsyessäni toisen tavan käyttöön jotta saan vähennettyä stressiä ja lisättyä tarvittavaa levon määrää


Burn out oli kai aika lähellä ja se laittoi opetteleen kuuntelemaan enemmän kehoa. Vaikeaa se on kun päättäväinen ihminen luo itselleen päähän "täytyy tehdä"-listoja automaattisesti eikä sitten osaa jättää niitä tekemättä, vaan orjallisesti ne omat vaatimuslistansa täyttää.... kunnes siltä keholta se polttoaine loppuu...

Toisinaan hyvin tunnollisen ihmisen on vaikea säännöstellä sisältäpäin tulevia vaatimuslistoja ja ulkopuolelta läheisiltä ihmisiltä tulevia vaatimuksia itseensä kohdistuen.

Itsekin sekosin sukkiini kun oli velvollisuuksia jotka automaattisesti piti hoitaa, sen lisäksi tuli 7 eri suunnasta vaatimuksia mihin olisi pitänyt ehtiä ja päällekäin monen velvollisuuden kanssa. Sitten satoi paskaa niskaan kun ei revennyt jokaiseen suuntaan.

Mietin että jos olisi ihmisen kopiointikone niin monistaisin itseni kahdeksaan osaan jotta kaikialla mihin vaaditaan ehtisi olemaan samaan aikaan ja "emominä" ehtisi lepäämäänkin.