Mitä on perhe-elämä ?
Mitä "normaalit" perheet tekevät ?
Millaista on elää taloudessa, jossa on aikuinen mies ? (No siis, oletan että aikuisen ikäinen mies, jotkuhan sanovat ettei miehet koskaan kasva aikuisiksi)
Niin... minulla ei ole kokemusta kyseisitä asioista... ajaudun epätoivoisena hulluihin suhteisiin (siis oikeastaan miulla ei ole kuin yksin oikea "suhde" takana.. se josta miulla on lapsonenkin). Toivoisin että joku kauniisti ymmärtäisi, isättömänä kasvaneen yh-äidiksi joutuneen naisen elämää sen verran että jaksaisi ymmärtää miun outoja kysymyksiä... ja sitä ettei miulla todellakaan ole kokemusta koko mies sukupuolesta isommin... tai on miulla kokemuksia mutta pääasiassa huonoja sellaisia :(
"Ilman miehenmallia" kasvaneena olisi hauska tietää millaista se on, enkä mie koskaan saakkaan sitä perhettä... sitä perhettä jossa on kaksi vanhempaa... mielellään eri sukupuolta, mutta koska epätoivollani ei kohta ole rajaa niin en rajaa sukupuolella ehdokkaita. Kärsin tästä... yksinhuoltajuudesta... baarielämä ei ole innostanut sen jälkeen kun lapsi syntyi... Olen hoitanut lapseni yksin koska lapsen isää "ei kiinnosta osallistua".
En osaa edes selittäää.. epätoivo taas valtaa.. kävin kylässä jossa on niin sanottu "normaali perhe", alkoi ahdistamaan.. piti päästä äkkiä pois.. en kai koskaan saa mitään tuollaista.
En millään jaksaisi olla ainut aikuinen tässä talossa... ja kun lapsikin on vasta 9v, niin hänenkin aikuisuuteen menee vielä hieman aikaa... ja toivon että hän sentään saa sen mitä minä en ehkä koskaan tule saamaan.. ehkä seon hänelle helpompaa/vaikeampaa... poika kun on...
...voi voi... ei kärsi ajatella tuollaisia... ahdistuu vielä enemmän...
Mitä "normaalit" perheet tekevät ?
Millaista on elää taloudessa, jossa on aikuinen mies ? (No siis, oletan että aikuisen ikäinen mies, jotkuhan sanovat ettei miehet koskaan kasva aikuisiksi)
Niin... minulla ei ole kokemusta kyseisitä asioista... ajaudun epätoivoisena hulluihin suhteisiin (siis oikeastaan miulla ei ole kuin yksin oikea "suhde" takana.. se josta miulla on lapsonenkin). Toivoisin että joku kauniisti ymmärtäisi, isättömänä kasvaneen yh-äidiksi joutuneen naisen elämää sen verran että jaksaisi ymmärtää miun outoja kysymyksiä... ja sitä ettei miulla todellakaan ole kokemusta koko mies sukupuolesta isommin... tai on miulla kokemuksia mutta pääasiassa huonoja sellaisia :(
"Ilman miehenmallia" kasvaneena olisi hauska tietää millaista se on, enkä mie koskaan saakkaan sitä perhettä... sitä perhettä jossa on kaksi vanhempaa... mielellään eri sukupuolta, mutta koska epätoivollani ei kohta ole rajaa niin en rajaa sukupuolella ehdokkaita. Kärsin tästä... yksinhuoltajuudesta... baarielämä ei ole innostanut sen jälkeen kun lapsi syntyi... Olen hoitanut lapseni yksin koska lapsen isää "ei kiinnosta osallistua".
En osaa edes selittäää.. epätoivo taas valtaa.. kävin kylässä jossa on niin sanottu "normaali perhe", alkoi ahdistamaan.. piti päästä äkkiä pois.. en kai koskaan saa mitään tuollaista.
En millään jaksaisi olla ainut aikuinen tässä talossa... ja kun lapsikin on vasta 9v, niin hänenkin aikuisuuteen menee vielä hieman aikaa... ja toivon että hän sentään saa sen mitä minä en ehkä koskaan tule saamaan.. ehkä seon hänelle helpompaa/vaikeampaa... poika kun on...
...voi voi... ei kärsi ajatella tuollaisia... ahdistuu vielä enemmän...
Vastaukset 4
Vanhimmat
ei kukaan osaa miulle vastata :((
Kovin vaikea vastata, itä "normaalit" perheet tekevät, koska "normaalia" nyt ei voi määritellä mitenkään.Ymmärrän kuitenkin, mitä kirjoituksellasi ajat takaa.
Vaikea on myös vastata, mitä perheiden kuuluu tehdä, koska jokainen perhe on erilainen.
Kirjoitat, että lapsesi isää ei kiinnosta osallistua lapsen elämään.Ehkä on parempi ilman kuin saada huono esimerkki...?
Kuulostat väsyneeltä?Onko sinulla ihmisiä, joiden kanssa voit viettää aikaasi?
Lapsesi on sinulle tärkeä, mutta älä unohda itseäsi!Ja mistä sitä koskaan tietää, hyvinkin voit saada itsellesi hyvän miehen,älä luovu toivosta. :)
Normaali perhe on minusta mikä tahansa onnellinen tai hyvinvoiva kokonaisuus, huolimatta ketä siihen kuuluu. Itse olen isättömästä kodista, ja meidän perheeseen, jonka koin täysin normaaliksi kuului äidin lisäksi kaksi siskoa ja paljon eläimiä. :) Ja tunnen paljon yskinhuoltaja-äitejä, ja koen heidänkin kahden hengen perheet normaaleiksi. Tottahan se on kaikille rankempaa kasvattaa lasta kun ei ole toista aikuista jonka kanssa jakaa vastuuta, etenkin tinttailevan lapsen kohdalla, tuntuu ilkeältä aina olla yksin kurittamassa. Mutta tiedän sellaisakin jotka mielummin ryhtyisivät yksinhuoltajaksi kuin miehen ja lapsen huoltajaksi. (toki näillä huonoja mieskokemuksia)
Mutta jos sinulla on ystäviä, edes joku, heidän kanssaan voi ihan yhtä hyvin keskustella kasvatuksesta! Ja uskon että meille jokaiselle on se tietty henkilö, jótkut sen kohtaavat parikymppisenä, toiset vaikka nelikymppisenä.
Tiedän myös yhden onnellisen tuhkimotarinan. Mies soitti vahingossa väärään numeroon, naiselle, pienen vauvan yksinhuoltajalle. Heillä juttu luisti niin kivasti, että ovat nyt tapailleet jonkin aikaa, ja nainen on lapsensa kanssa nyt muuttamassa miehen luo, eri paikkakunnalle. Ja molemmat ovat hyvin onnellisia! Näitäkin sattuu!
Koita jaksaa, vaikka kivan harrastuksen avulla?
tiedän ja ymmärrän tuon ahdistuksen..kyyleet aina valuu silmistä kun lähtee "normaaali perheitten luota pois kyläilemästä..ai sitä tuskaa....