Kipu on tunnetila

Et tiedä mitä sisälläsi tunnet. Et tiedä mitä tehdä, olet hukassa. Kipu, odota se saattaa mennä ohi, jos sinulla on tuuria. Joillakin se kestää kauemmin, joillakin se ei tule. Jotkut elävät sen kanssa ikuisesti. Jotkut päätyvät helppoon ratkaisuun, jotkut pakotetaan vaikeaan polkuun. Ei ole vaihtoehtoa kuin selvitä tilanteista. Valitse, jotakuta tulee sattumaan päätöksesi. Ketä haluat satuttaa? Itseäsi vai muita? Itseä on helppo tuhota, pian se vain murenee kasaan ja kaikki loppuu. Kaikki loppuu joskus ja elämä ja sen ilot ovat vain kuoleman sivuvaikutus. Älä mieti, jonkin ajan päästä sinullakaan ei ole väliä, se voi olla 5 tai 500 vuoden kuluttua. Ei väliä. Luovuta toisen puolesta ja kerää itsesi ennen murskaantumista. Älä patoudu tai räjähdät. Räjähdys sattuu. Joskus voit itse olla kranaatti muille. Tietoinen että kuolet pian. Räjähdät ja sirpaleesi hajottavat muita. Satutat monia. Mutta he eivät tiedä omaa kipuasi. Kipua jota vastaan taistelet. Tulee voittamaan. Ei nyt eikä välttämättä huomenna, mutta se voittaa. Joillakin on tuuria ja saavat kumppanin jonka kanssa kulkea matka, joillakin se ei ole vaihtoehto. Paska minkä läpi kuljemme, on joillakin suuri, vaikea ja raskas. Helpon matkan tulleet eivät ymmärrä vaikeutta. Kateus voittaa, sitäkään ei voi vastustaa. Tunnet haluavasi toisen paikalle. Mutta se on mahdotonta. Sinulla on oma polkusi. Polkua ei voi valita, se määrätään sinulle.
Pidä itseäsi arvokkaana. ”Some die young, but you better hold on” on helppoa sanoa asioita. On vaikea toteuttaa niitä. Kiusaaminen. Se tuhoaa. Pienet sanat, pienet teot. Tuhoavat sisäisesti enemmän kuin uskot. Pala palalta ei ole enää mitään mistä ottaa. Kaikki on tyhjää ja turhaa. Pala palalta koitat rakentaa itseäsi. Se ei onnistu. Miten rakentaa? Ei ole materiaalia mistä rakentaa. Ihmiset täyttävät tyhjää tilaa, sitä jää silti. Pala palalta tuhoudut kovaa. Se tapahtuu nopeasti. Kaikki loppuu ja tyhjä jää tilallemme. Tekosi vaikuttavat toisen elämään. Jokainen. He eivät vielä tiedä sitä. Mutta se tulee sattumaan. Räjähdys. Tuhoaa muut ympärilläsi ja vaan kauimmaiset selviävät. Läheiset tuntevat enemmän tuskaa kuin muut. Se on elämänkiertokulku. Niin se kuuluu mennä. Ilman tuskaa ei ole iloa, ilman iloa ei ole tuskaa. Tuska. Se tuhoaa hitaammin. Se patoutuu ja loppujen lopuksi täyttää tyhjän tilan. Et tunne mitään. Et tunne tuskaa tai iloa. Mikään ei tunne miltään. Joskus tuska helpottaa. Mutta se tulee takaisin nopeammin kuin luuletkaan. Kaikki kerrallaan, ilman varoitusta, tuhoudut ja menetät kaiken. Yrität taas mutta kaadut. Et enää pääse ylös yhdellä jalalla etkä saa sitä takaisin. Vaalit tervettä puolta. Joku tulee ja vie senkin pois sinulta. Olet lopullisesti maassa. Kätesi voivat vielä jatkaa, voisit lopettaa kaiken. Se helpottaisi, mutta loisi muille tuskaa. Ihan sama. Joskus on pakko yrittää. Joskus on pakko.
Elämän kiertokulku on raskas. Sen tarkoituksia emme vain joskus ymmärrä. Meitä satutetaan ja vain parhaat selviävät. Sinua sanotaan heikoksi koska et kestänyt. Mutta et kestänyt jonkin syyn takia. Muut näkevät ulkokuoren eikä jaksa välittää sisäisestä. Kaunis voi olla ruma, ruma voi olla kaunis. Riippuu, katsooko ulkokuorta vai sisäisesti. Kaksi kananmunaa, ruskea ja valkoinen. Erilaiset ulkoa, samanlaiset sisältä. Älä ole ennakkoluuloinen, tutustu, tuomitse, jatka matkaa. Tullaan saamaan kaikki mitä halutaan, mutta kovalla hinnalla. Täydet tunnit, tuntuu turhilta. Turhat tunnit, tuntuu ikuisuudelta. Hetki, se pieni hetki, on arvokas. Voit saada toisen pysymään elossa, voit saada estettyä pienen, mutta ikuisen teon. Se hetki. Muista se.


// Tiedän ettei tämä ollut varsinainen runo mutta haluisin kuulla mielipidettä ja en oikeen löytänyt muuta osastoa