Narsismin kuva

Minulla on päälle 80 vuotias äitimuori. Hänella on lapsuus sota-ajalta ja hän mielellään kertoo vain edelleen sitä kerta toisensa perään. Se on kuin uusin testamentti hänelle ja hän on pappi joka on saanut elämäntehtäväkseen kerrata omaa historiaansa. Kun sota alkoi -39, koulut loppuivat siihen ja heidät vietiin pois sota-alueella, heitä kuljeteltiin pitkin ja poikin ja viimein asetettiin umpiruotsalaiselle alueelle asumaan ja ruotsalaiseen kouluun. Äitini kertoi ettei hänelle ollut mitään opetusta koulussa, ei edes opettajaa , he vain oleskelivat koulussa tekemättä mitään. Ruotsalaiset eivät puhuneet hänellekään sanaakaan koko aikana, eivät leikkineet, eivätkä halunneet olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Surullista ja säälittävää. Hänen koulutuksensa jäi muutamaan luokkaan kansakoulua. Mutta millainen äidistä tuli? Hän teki siivoustyötä, kouluttautumaton kun oli. Hän osasi satuttaa lapsiaan, hän tiesi mikä sattuu.

Äidilläni oli sisko, jolla oli myös perhe ja lapset. He asuivat melkein naapurissa. Siskonsa perheen hän nosti kultaiselle jalustalle, hän ihaili ja ylisti siskonsa perhettä maasta taivaaseen, ja aivan aiheetta. Meidät, omat lapset, hän mitätöi täysin, me olimme pelkkiä nollia hänelle. Vaikka tiesimme ja osasimme enemmän kuin hän ja vähintään yhtä paljon kuin siskonsa perhe, emme vain kelvanneet hänelle. Meistä hän löysi aina huonoa, siskonsa perheesta vain hyvää. Ja oikein kieltäytyi näkemästä mitään huonoa. Siten he saivat päällysaseman meihin nähden. He olivat aina oikeassa ja me väärässä. Meidän tuli tehdä äitimme mielestä niinkuin he sanovat.

Me olimme mitättömiä säälittäviä joiden olisi hyvä olla kuin piikana nurkassa hänen suosikeilleen. Olla piilossa jossakin ja tulla esiin kun hänen kultaamansa ihmiset viheltävät. Meidän tulisi auttaa äidin suosikkeja mutta heidän ei tarvitse auttaa koskaan meitä. Asuimme purkukuntoisessa talossa maaseudulla, äiti ei välittänyt siitäkään ollenkaan. Sama oli tiettyjen muidenkin naapureiden kanssa, Äiti nosti heidät jalustalle ja kultasi heidät. Iältään naapurit olisivat voineet olla myös äitimme lapsia. Äitimme teki töitä heille 3-4 päivääkin viikossa ilman mitään korvausta. Niin hyviä he olivat äitimme mielestä. Kyseiset naapurit eivät edes koskaan vaivautuneet tulemaan kylään tai kutsumaan kylään, mutta äidimme työ heille kelpasi. Tekemänsä ilmaisen työn päälle äitimme ylisti ja kehui vielä miten hyviä ihmisiä kyseiset naapurit olivat. Nämä naapurit eivät koskaan ole tehneet meille mitään sellaista, joka antaisi aiheen tuollaiseen kehumiseen. Tässä oli näkyvissä selvästi narsismiin kuuluva muiden nostaminen ylös ja omien painaminen alas. Meidän perheen statusarvo muiden silmissä oli aika alhaalla se oli ehkä nolla.

Meille äitimme oli sellainen että hänen mukaan tulisi kaikki tehdä. Jos ei niin tapahtunut äitimme heittäytyi täysin passiiviseksi ts. rupesi makaamaan asioiden päälle tekemättä mitään, kunnes saisi tahtonsa läpi. Hän ei suinkaan kannustanut tekemään, vaan esti meidän tekemisen.
Hän ei vain nähnyt meissä, surkimuksissa, mitään. Meidän olisi pitänyt tulla toimeen sillä mitä hän tarjosi. Ja kun hänen tietotaitonsa oli erityisen hataralla pohjalla, hän ei kovin kummia pystynyt tekemään. Meidän tulisi tyytyä vain siihen mitä hän saa aikaan, mitä hän ei osaa tai saa aikaan, sitä ei tarvita. Kaikki kunnia tulisi kuulua hänelle. Elämä oli todella yhtä puutetta. Hän juoksi noiden suosikkiensa luona kysymässä oman perheen asioista ennenkuin puhui asioista oman perheensä kanssa. Hän ei keskustellut koskaan oman perheen kera. Tuo ilmiö jatkui koko ajan, muut edelle ja me viimeisenä. Saadaan jos jotakin muilta sattuu jäämään joka ei heille kelpaa periatteella. Ja jos ylemmät antavat siihen luvan.

Äitini varhaislapsuudesta en tiedä miten häntä on kohdeltu, mutta epäilen että äitimme kosti meille lapsena saamaansa kohtelua ja rasismia. Hän ei vaan koskaan sitä itse ymmärtänyt. Mutta 100% itsekäs hän oli. Hän näki vain oman itsensä. Tietenkin hän ehkä sai itsetunnolleen kohennustaja hyväksyntää palvelemalla ulkopuolisia ja ilmaiseksi. Hänen näkökulmastaan se oli ehkä oikein mutta perheen näkökulmasta tuollainen äiti on hirviö. Meille lapsille esitti jotain suurta ja ulkopuolisten varpaat hän nuoli. Äitimme varmaankin ajatteli että kuinka hän on voinut tehdä noin huonoja lapsia kun ympärillä on vain kultaisia ihania ihmisiä, jotka hän olisi valmis vaihtamaan omiensa tilalle. Meissä hän näki vain omat huonot piirteensä.