Mun toipuminen lääkkeistä

Lopetin lääkkeet heinäkuun alussa (Olanzapin Sandoz 10 mg, josta vähensin itse 5 mg:aan tablettileikkurilla (5 mg tabletti olisi ollut parempi, mutta halusin vähentää annoksen heti, lääkäri sanoi syksyllä mutta pienensin itse kesällä)). Olanzapiinia oli ollut noin kaksi vuotta. Olen todennut, että raitis ilma ja lenkki todella auttaa mun harhaisiin ajatuksiin, se saa aivot toimimaan ja musta on mukava olla hoikka. Se jotenkin kokoaa mun aivot kun mulla on joku vika aivoissa kun kuulen niin helposti ääniä ja ne saa rikki niin helposti. Mulla on vielä ylipainoa 4-5 kg painoindeksi mukaan (olanzapin lihotti). Terveellinen ruokavalio auttaa myös. Mulla oli mun mielestä todellakin liikaa lääkkeitä, niin paljon vähempi ois riittänyt ja mulle ois pitänyt sanoa (ja mun vanhemmille ym.), että näiden lääkkeiden syöminen on vapaaehtoista ja multa olisi pitänyt kysyä jo aika pian haluaisitko lopettaa nämä lääkkeet. Mulla oli lääkkeitä syksystä 2009. Psyykenlääkkeistä toipuminen on vaikeaa, kun aluksi makaa vaan sängyssä ja kuulee ääniä eikä saa unta eikä jaksa käydä edes suihkussa, pestä pyykkiä tiskiä, harjata hampaita, tuulettaa kotia, vaihtaa lakanoita, käydä kaupassa. Naapurilla menee hermo kun vaan naurattaa mutta se oli silti ihanaa. Mulle tuli kauhea ientulehdus kun en pessyt hampaita, mutta sitten keksin fluorin ja ksylitolin joita hammaslääkäritkin suosittelee, ja sitten mulla oli uusi hammasharja, sininen hammastahna ja vihreä purkka ja niitä voi vaihdella. Nykyään pesen aamuin illoin hampaat ja purkkaa enää harvemmin tarviin. Lisäksi mulle kävi kauhea moka kun pesin shampoolla hiukset ja sitä taisi jäädä vähän enkä sen jälkeen enää jaksanut käydä suihkussa niin hiuksia lähti ja mä huomasin, että mun hiusraja oli siirtynyt eikä oo näkyny takasi. Olanzapiinista lähtee hiuksia. Todellakin kutitti päänahkaa sen jälkeen kun olin lopettanut olanzapiinin ja maannut vain sängyssä. Välillä mulla oli tuskaista kotona, kun ruoka loppui kaapista ja söin vaan sitä mitä oli jäljellä. Totesin, että puurosta tulee puutostiloja vaikka sillä jaksais pestä pyykkiä vaikka ikuisesti. Kasviksista (kun tein ite omia reseptejä) tuli kai matoja kun en kuumentanut tarpeeksi hyvin. Mut kun halusin tehdä niistä ruokaa, kun se on terveellistä. Keittoon lisäsin vedenkeittimestä vettä kun siihen voi lisätä, ja tuli lopulta hieman hyvää keittoa kun kukkakaali oli niin hyvää. Sanoisin, että sitten se on hyvää kun se tuoksuu hyvältä ja kasvikset pitää pestä ennen käyttöä. Niin ja saa sitä kuumentaa todella paljon ja kauan niin ettei pala pohjaan ettei varmasti tuu matoja. Hedelmät ois hyvä vähintään huuhtoa. Tein myös salaatteja, kun ne on hyviä ja siinä ei kauaa kestänyt kun söin ne, kun tiesin, että salaatti menee nopeasti pilalle. Onneksi mun vanhemmat auttoi mua kaupassakäynnissä eikä ne pakottaneet mua vastaanotolle kun käyttäydyin hyvin. Kävin liian myöhään ulkona, mutta se on vaarallista, kannattaa käydä valoisalla. Löysin tuttuja lenkkipolkuja kaupungista. Tiedän, että nyt on karhuja paljon enkä sen takia halua metsään lenkkipolulle. Näin yhden ja kuulin kaksi. Tiedän, että on olemassa lääkkeetön hoito Torniossa ja varmaankin olisi mahdollista myös mun kotikaupungissa, mutta en halua osastolle, kun siellä on mielisairaita, se maksaa ja sieltä voi saada jonkun taudin eikä se oo hauska kun vessa haisee. Ja mitä jos mulla ois jäänyt jääkaappi täyteen ruokaa ja biojätteet roskikseen? Mä oon ajatellut itselleni, että ei oo mitään syytä laittaa osastolle, mä toivun näistä lääkkeistä kotonakin ja seitsemän vuoden jälkeen mä voin jo paremmin kuin jos mulla olisi ollut tästä päivästä eteenpäin vielä seitsemän vuotta lääkkeet. Itse asiassa toivuin raittiissa ilmassa aika nopeasti. Ja oon vaan vähän surullinen siitä, kun mulla oli kahdeksan vuotta lääkkeet ja elämä meni lääkkeissä, ihan turhaan. Mun äidin serkku kuoli 56 vuotiaana, silläkin oli kai psyykenlääkkeet tms. mielenterveyslääkkeet joita se söi kai 30 vuotta, en tiedä. Ilmeisesti sydänkohtaukseen. Mulla on lenkkivaatteet, urheiluliikkeestä pitkikset ja pitkispaita, urheiluliivit vähän vaan painaa lääkkeiden jälkeen, teepaita, sukat, lenkkarit, takki, kauluri lenkille, pipo, hanskat, heijastinliivi/heijastimet, liivin näkee pimeässä todellakin paremmin, avainkaulanauha, joka aukeaa lukosta takaa, nenäliinoja ja rahaa vähän jos tarvii, kännykkää en pidä mukana, sukat vaihdan aina lenkin jälkeen ja käyn suihkussa, tietty myös pikk. ja lenkkivaatteita pidän matkalaukun päällä makuuhuoneessa. Ja mulla oli ihanaa, niin ihanaa lenkillä ja mä voin nyt niin paremmin, niin paljon paremmin. Ja ne lääkkeet oli tehty taudeista ja se todella näkyi. Mun kodin lähellä on iso risteys ja huomasin, että se on vaarallinen, olisin helposti voinut jäädä auton (tai pyörän, ehkä mieluummin ei auton) alle, kun lääkkeiden jälkeen sitä on vaikea tajuta ja pitää olla varovainen, kun siinä olisi tosi helposti käynyt niin. Onneks ei. Tää pitäis ehkä kirjoittaa blogiin kun tähän ei taaskaan mahtunut koko tarina.