Muistan, miten syvästi kunnioittamani uskonnonopettajani kirjoitti taululle:
"Puhu totuus, koko totuus ja ainoastaan totuus!" Tänä päivänä on muotia väittää, että mitään ehdotonta totuutta ei olekaan. On vain likiarvoja ja tulkintoja. Lisäksi usein korostetaan sitä, että sanat eivät riitä ilmaisemaan todellisuutta riittävästi.
Yllättävän nopeasti tällaiset puheet menettävät merkityksensä käytännön elämässä. Kun esimerkiksi kaksi autoa ajaa kolarin, niin kuljettajat saattavat esittää hyvinkin erilaiset versiot siitä, mitä tapahtui. He siis tulkitsevat kokemaansa omasta vinkkelistään. Mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, että kolari olisi tapahtunut kahdella eri tavalla. Oli vain yksi kolari. Jotta se yksi ja ainoa totuus saataisiin kolarista selville, niin paikalle kutsutaan poliisi ja kolarin silminnäkijöitä kuulustellaan ja jarrutusjäljet mitataan tarkkaan.
Käytännön arkielämää voidaan elää vain siitä lähtökohdasta, että asioista on totuus, vaikka sen selville saaminen olisi kuinka vaikeaa. Totta on tietysti, että me olemme rajallisia ihmisiä, joiden on kovin vaikea nähdä asioista totuutta pelkästään siitäkin syystä, että tiedämme niin kovin vähän usein erittäin monisäikeisistä tapahtumasarjoista, joihin tavalla tai toisella joudumme mukaan ja joista joudumme myös ajatuksiamme lausumaan. Vain Jumala näkee koko totuuden. Voidaksemme ajatella aivan ajallisistakin asioista oikein tarvitsemme Jumalan ilmoitusta, Hänen sanallista puhettaan. Siihen suhteuttamalla omat kokemuksemme voimme löytää luotettavan totuuden.
Kehotus: "Puhu totuus, koko totuus ja ainoastaan totuus!" on myönteinen luonteeltaan. Me emme välttämättä tiedä kaikkia asioita, jotka johonkin tapahtumaan liittyvät, mutta jos tunnemme Herran Jeesuksen omana Pelastajanamme ja elämme herkällä omallatunnolla Jumalan kasvojen edessä, tiedämme varsin hyvin, milloin puhumme totta ja milloin emme. Pyhä Henki asuu Jumalan lapsessa ja johdattaa häntä kaikkeen totuuteen.
Totuus on vain yksi, mutta valheella on lukemattomat kasvot. Valehtelua on mm sellainen "vilpitön totuuden puhuminen", jossa puhumme asioista, joita emme riittävän hyvin tunne antaen sellaisen kuvan, kuin tuntisimme ne. Kun ihmisen ylpeyden eräs erityistuntomerkki on halussa kohotella rintoja siitä, että tietää jonkin asian 10 minuuttia ennen kuin muut, kiusaus huhujen levittämiseen ja omien tuntemustensa kertomiseen totuutena on todellinen.
Erityisen salakavalaa valehteleminen on silloin, kun emme puhu mitään muuta kuin totta, mutta jätämme tiettyjä asiaan liittyviä seikkoja kertomatta. Jälkikäteen saatamme vielä henkeen ja vereen asti puolustaa puheitamme, vaikka totuus, josta on tietoisesti jätetty kertomatta olennainen osa, on valehtelun muoto. Poliittinen keskustelu ja hengellisten liikkeiden väliset kiistakysymykset ovat usein totuudesta valehtelua juuri tällä tavalla. Eduskunnan palopuheista ja sanomalehtien etusivun uutiset ovat pullollaan valheellisuutta ja toisten painamista ja omien itsekkäiden motiivien kaunistelua.
Ainakin yhtä yleistä on kertoa aivan koko totuus kuitenkin niin, että siihen lisätään pikku annos johdattelevaa tulkintaa. Asiat muuntuvat yllättävän helposti aivan vastakohdikseen aivan muutaman sanan lisäyksellä pitkään ja ehkä hyvinkin perusteelliseen selostukseen, joka pitää yhtä tosiasioiden kanssa.
Valehtelua ovat myös juoruamisen kaikki muodot. Aikakausilehdistö, viihdeohjelmat ja ystävysten kahvikekkereitä pidetään pystyssä juuri tällä valheen muodolla. Valhe on Valheenruhtinaan sitomien ihmisten suuri ilon ja viihteen aihe. Juoruaminen on valehtelua siksi, että siinä pääsääntöisesti pyritään toisten edesottamuksia levittelemällä joko tulemaan omien himojen noudattamista tai painamalla muita pyritään nostamaan itseään.
Luottamuksen pettäminen kuuluu myös valheen piiriin. Kun puhut sellaista, minkä toinen on luottamuksella uskonut vain sinulle, valehtelet, vaikka lauseittesi sisältö olisi kuinka totuudellista tahansa. Yhtä lailla valehtelua on se, että pitää suunsa kiinni silloin, kun muut ovat puhuneet valhetta tai juoruilleet ilkeästi muista.
Kaikkein yleisintä valehtelua on liioittelu ja vähättely. Kalamiesten juttuihin ei juuri tästä syystä hevin tahdota uskoa. Ihmisen suuruudenhulluus teetättää hänellä hämmästyttävän paljon töitä, mutta puhuttaa häntä myös paljon. "Sydämen kyllyydestä suu puhuu."
Harva meistä on kuitenkaan valmis tunnustamaan valheeksi erilaisten nimilappujen kiinnittämistä toisiin ihmisiin. Pikemminkin puolustamme tätä käytäntöä sillä, että jotenkinhan ihmisiä ja heidän käytöstään on luokiteltava. Jotkut ovat siis fasisteja, toiset ateisteja, uskovaisia, sairaita, kommunisteja, lestadiolaisia, liberaaleja, legalisteja, vanhanaikaisia, katolisia, sivistymättömiä jne.
Valheiden moninaiseen kirjoon kuuluu myös itsensä pettäminen, josta seuraa usein ns. hyväuskoista väärää puhetta. Pinnallinen ihmisten arviointi kysymättä ihmisten motiiveja kuuluu myös usein tähän joukkoon.
"Puhu totuus, koko totuus ja ainoastaan totuus!" Tänä päivänä on muotia väittää, että mitään ehdotonta totuutta ei olekaan. On vain likiarvoja ja tulkintoja. Lisäksi usein korostetaan sitä, että sanat eivät riitä ilmaisemaan todellisuutta riittävästi.
Yllättävän nopeasti tällaiset puheet menettävät merkityksensä käytännön elämässä. Kun esimerkiksi kaksi autoa ajaa kolarin, niin kuljettajat saattavat esittää hyvinkin erilaiset versiot siitä, mitä tapahtui. He siis tulkitsevat kokemaansa omasta vinkkelistään. Mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, että kolari olisi tapahtunut kahdella eri tavalla. Oli vain yksi kolari. Jotta se yksi ja ainoa totuus saataisiin kolarista selville, niin paikalle kutsutaan poliisi ja kolarin silminnäkijöitä kuulustellaan ja jarrutusjäljet mitataan tarkkaan.
Käytännön arkielämää voidaan elää vain siitä lähtökohdasta, että asioista on totuus, vaikka sen selville saaminen olisi kuinka vaikeaa. Totta on tietysti, että me olemme rajallisia ihmisiä, joiden on kovin vaikea nähdä asioista totuutta pelkästään siitäkin syystä, että tiedämme niin kovin vähän usein erittäin monisäikeisistä tapahtumasarjoista, joihin tavalla tai toisella joudumme mukaan ja joista joudumme myös ajatuksiamme lausumaan. Vain Jumala näkee koko totuuden. Voidaksemme ajatella aivan ajallisistakin asioista oikein tarvitsemme Jumalan ilmoitusta, Hänen sanallista puhettaan. Siihen suhteuttamalla omat kokemuksemme voimme löytää luotettavan totuuden.
Kehotus: "Puhu totuus, koko totuus ja ainoastaan totuus!" on myönteinen luonteeltaan. Me emme välttämättä tiedä kaikkia asioita, jotka johonkin tapahtumaan liittyvät, mutta jos tunnemme Herran Jeesuksen omana Pelastajanamme ja elämme herkällä omallatunnolla Jumalan kasvojen edessä, tiedämme varsin hyvin, milloin puhumme totta ja milloin emme. Pyhä Henki asuu Jumalan lapsessa ja johdattaa häntä kaikkeen totuuteen.
Totuus on vain yksi, mutta valheella on lukemattomat kasvot. Valehtelua on mm sellainen "vilpitön totuuden puhuminen", jossa puhumme asioista, joita emme riittävän hyvin tunne antaen sellaisen kuvan, kuin tuntisimme ne. Kun ihmisen ylpeyden eräs erityistuntomerkki on halussa kohotella rintoja siitä, että tietää jonkin asian 10 minuuttia ennen kuin muut, kiusaus huhujen levittämiseen ja omien tuntemustensa kertomiseen totuutena on todellinen.
Erityisen salakavalaa valehteleminen on silloin, kun emme puhu mitään muuta kuin totta, mutta jätämme tiettyjä asiaan liittyviä seikkoja kertomatta. Jälkikäteen saatamme vielä henkeen ja vereen asti puolustaa puheitamme, vaikka totuus, josta on tietoisesti jätetty kertomatta olennainen osa, on valehtelun muoto. Poliittinen keskustelu ja hengellisten liikkeiden väliset kiistakysymykset ovat usein totuudesta valehtelua juuri tällä tavalla. Eduskunnan palopuheista ja sanomalehtien etusivun uutiset ovat pullollaan valheellisuutta ja toisten painamista ja omien itsekkäiden motiivien kaunistelua.
Ainakin yhtä yleistä on kertoa aivan koko totuus kuitenkin niin, että siihen lisätään pikku annos johdattelevaa tulkintaa. Asiat muuntuvat yllättävän helposti aivan vastakohdikseen aivan muutaman sanan lisäyksellä pitkään ja ehkä hyvinkin perusteelliseen selostukseen, joka pitää yhtä tosiasioiden kanssa.
Valehtelua ovat myös juoruamisen kaikki muodot. Aikakausilehdistö, viihdeohjelmat ja ystävysten kahvikekkereitä pidetään pystyssä juuri tällä valheen muodolla. Valhe on Valheenruhtinaan sitomien ihmisten suuri ilon ja viihteen aihe. Juoruaminen on valehtelua siksi, että siinä pääsääntöisesti pyritään toisten edesottamuksia levittelemällä joko tulemaan omien himojen noudattamista tai painamalla muita pyritään nostamaan itseään.
Luottamuksen pettäminen kuuluu myös valheen piiriin. Kun puhut sellaista, minkä toinen on luottamuksella uskonut vain sinulle, valehtelet, vaikka lauseittesi sisältö olisi kuinka totuudellista tahansa. Yhtä lailla valehtelua on se, että pitää suunsa kiinni silloin, kun muut ovat puhuneet valhetta tai juoruilleet ilkeästi muista.
Kaikkein yleisintä valehtelua on liioittelu ja vähättely. Kalamiesten juttuihin ei juuri tästä syystä hevin tahdota uskoa. Ihmisen suuruudenhulluus teetättää hänellä hämmästyttävän paljon töitä, mutta puhuttaa häntä myös paljon. "Sydämen kyllyydestä suu puhuu."
Harva meistä on kuitenkaan valmis tunnustamaan valheeksi erilaisten nimilappujen kiinnittämistä toisiin ihmisiin. Pikemminkin puolustamme tätä käytäntöä sillä, että jotenkinhan ihmisiä ja heidän käytöstään on luokiteltava. Jotkut ovat siis fasisteja, toiset ateisteja, uskovaisia, sairaita, kommunisteja, lestadiolaisia, liberaaleja, legalisteja, vanhanaikaisia, katolisia, sivistymättömiä jne.
Valheiden moninaiseen kirjoon kuuluu myös itsensä pettäminen, josta seuraa usein ns. hyväuskoista väärää puhetta. Pinnallinen ihmisten arviointi kysymättä ihmisten motiiveja kuuluu myös usein tähän joukkoon.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kiitos !
Jos tämä kirjoitus ei saa omaatuntoa "vaivaan", mutta hyvällä tavalla, niin mikä sitten.
On aika avata silmät totuudelle, niin monessa kylällä liikkuvassa pahassa puheessa ja tarkoituksella rakennetussa valehtelussa.
Miksi alkujaan lähteä rakentamaan valehtelulle, kun sen valehtelun ylläpitäminen kuormittaa ihmistä ---itsensä pussiin puhumisen pelko -- vaivaa ihmistä koko maallisen matkansa ajan.
Annoit ainakin minulle voiman ja rohkeuden käydä kiinni "julkeuteen" ja pyydän nöyrimmin saada käydä kiinni valehtelun inhonsuojavaipan repimiseen ja valehtelu irstan esille tuomiseen.
Koskaan ei ole myöhäistä korjata virheitään, jos sillä voi antaa jonkin asteisen hyvityksen sille, jota on loukannut tarkoituksellisesti ja vilpillisesti !
Käydään härkää sarvista: Kysytään suoraan niiltä, jotka ovat valehtelun keskiössä!
"Hullujen päivien" sijaan ovat alkamassa VASTUUNPÄIVÄT !
Mutta vielä kerran: Kiitos avauksestasi.
Selkeyttävä avaus, hyviä juttuja.
Raskaaksi yleensä käy juorujen ja valehtelun kohteen tilanne ja asema ihmisten suhtautumisten myötä. Koskaan ei kysytä mitään, paitsi joskus asioita mitkä on yksityisiä, ja näin ollen ei totisesti pitäisi kuulua kenellekään, ellei niistä sitten halua luotetulle itse kertoa. Todistustaakka on tietysti kohteella, joka ei edes tiedä syytteitä, mutta syytettynä olo kyllä tuntuu ja toteutuu kummallisissa kanssakäymisissä, oletuksissa ja yhteyksissä.
Yksityisyyteen tunkeutuminen rikollisin keinoin, tai keinoin millä hyvänsä millä tahansa motiivilla ilman lupaa on jo juoruämmyyden huippua... Rikollista yksiselitteisesti.
Joo, kiitos avauksesta. Kaikkein nolointa on nettiplärääjälle huomata että kun on pitkän elämänsä aikana vaahdonnut totuudesta, niin huomaakin että itse on jakanut valhetta totuutena vain siksi että on muka varmaa tietoa saanut asioista netin kautta.
Ei kannata kiinnittää niinkään huomiota MUIDEN nettiplärääjien kirjoitteluun, vaan nimenomaan siihen mitä itse kirjoittelee, sekä siihen mikä motivoi kirjoittamaan! Totuus vai valhe?!
#Nolointa on nettiplärääjälle huomata että kun on pitkän elämänsä aikana jne #
Tuskinpa tuollainen nettiplärääjä mistään nolostuu!
##huomaakin että itse on jakanut valhetta totuutena vain siksi että on muka varmaa tietoa saanut asioista netin kautta. ## kirjoittaa Kurt.Wallander
18.9.2017 9:56
...kriittinen medialukutaito on nettiräplääjän syytä oppia. Kaikki tieto on syytä tarkistaa useammasta lähteestä ja parhaat tiedot on asian kohteella itsellään. Joten suoria kysymyksiä sille josta puhutaan...auttaa varmasti!
Näin on, olen toki löytänyt omia vääriä tietoja nettiä plärätessäni.
Nolostumisen aste riippuu siitä onko minun vääriä tietojani oikaistava vai voinko jättää asian silleen, eli olenko aiheuttanut suurta vahinkoa vääriä tietoja jakaessani vai onko kyse detaljeista, jotka eivät vaikuta kokonaisuuteen.
Hyvin argumentoitu Kurt.Wallander! Mutta "pikkudetaljeilla" voi saada aikaan suuren vääryyden, jos niitä tarkoituksellisesti kirjoituksissaan viljelee!
Ja sinun ja minun tehtävä on taistella kaikenlaisia suuria vääryyksiä vastaan, olemalla aktiivinen ja valpas. Hyvää jatkoa sinulle SiskoTerttuHelena, jään seuraamaan tätäkin nurkkaa Suomenmaalta vaikka en savolaista mentaliteettia kovin hyvin tunnista.
Hyvää jatkoa myös sinne jonnekin!
Mentaliteetiksiko sitä nykyään kutsutaan, kun ihmiset tekevät vääryyttä ja oikeuslaitos vääristää totuuden ala-arvoisen ja tosia-asiallisia tapahtumia välttelevän tutkimuksensa avulla!?