Menetin mahdollisen ystävän

Turhaan itseäsi soimaat. Harvoin ihmissuhteet ihan symmetrisesti menevät millään alueella. Olet ehkä aidosti tarjonnut ystävyyttäsi mutta tullut torjutuksi. Ei se ole häpeä vaan pettymys. Hän siis vain arvioi - kykynsä mukaan -suhteen epäsopivaksi jostain syystä. Ei se ole maailmanloppu vaan vain kohtaaminen vailla sen kummempaa jatkoa. Kohti uusia ja onnekkaampia kohtaamisia rohkeasti vaan.

Ystävävää
Todellinen ystävyys on. Käsittämättömän kestävää.
Jos kumpikin haluaa olla ystäviä.
Ystävyys vain jatkuu..
Ikävöin

Mikäli on itse ystävyyden arvoinen ja ymmärtää mitä ne sanat tarkoittavat ja ymmärtää senkin että täällä voi vaarantaa aika paljon.

Niin samoin minä menetin. Yritettiin kyllä ystävyyttä mutta ei onnistu. Ja se että sen takana muutakin niin näin siinä kävi. Toisen sanomisen ja siihen esittämiseen kyllästyy. Samoin se että pelkää koko ajan jos luottamuksen särkee. Ystävät ovat ystäviä joihin luottaminen pitää olla kunnossa. Eikä alunperin edes miettiä hänen tarkoitustaan ystävänä olemiseen. Toki kohteliaana vastaan ja niitä näitä jutellen. Mutta hyvältä ei tunnu enkä hänenkään usko kovinkaan hyvänä tuntuvan. Typerää on edes kuvitella että jos takana ollut muutakin kuin puhdas ystävyys että sen voisi korjata jotenkin "jatketaan tästä!

Argh! Ystävyys ei ole ihan hepponen juttu. Ystäväksi ei voi sanoa ketä tahansa tuttua eikä varsinkaan jotain anonyymia palstalaista. Ärsyttävää jos joku luulee olevansa toisen ystävä tosta vaan.
Ystävyys kehittyy yhdessäolosta, luottamuksen syntymisestä ja tunteesta että on mukava olla yhdessä.
Kaverit on erikseen, ja sit vielä tutut...

kuin pikkuinen ukko, jolla on taskussa avain ja lukko ;).
Mutta joskus se ystävyyden lukon avain vaan katoaa, se lukko jää jumiin, ja sitä suhdetta ei voi enää avata.

Niin no, minä näin ja tunsin hänessä olevan jotain enemmän kuin tuttu, kaveri tai ystävä..
Ehkä olen vaan hullu, yes! Hyväksyn

Niin helppoon lankeavia ihmisiä, niin mitään tajuamattomia, ainakaan elämän suurimmista asioista, onhan se helppoa ja kätevää kertoilla satuja netissä ja vakuutella olemattomuuksia.
Kun ystävyydenkin pitää olla niin helppoa että ei tarvitse tehdä muuta kuin naputella muutama sana ja sitten muka ollaan niin ystävää. Valeihmisten valeystävyyttä mutta ehkä muusta ei tiedetä.

Olevan hukassa ystävyyden arvo ja arvostus.

https://youtu.be/gKz3Kwz2Hps
Riippuvuus kai se oli sekin..

Itse taisin menettää tai en.
jää nähtäväksi.
Kaipaan kuitenkin.

Ajatuksesta, että hän on ystäväni.
Ja myös Hän.

Hän on henkireikäni tässä
narsistisessa ympäristössä.

Taakkansa ja heikkoutensa kullakin, myös sillä ystävällä.
Ensimmäinen asia itse kullekin on huolehtia itse omasta jaksamisestaan. Vain jokainen itse tietää omalta kohdaltaan, mitä kestää, kokemustensa kautta. Ei se ole itsekkyyttä tai jos on, niin mun milestä tervettä itsekkyyttä.
Vain itse voi autaaa ja suojella itseään, on mun kokemus. Kukaan muu ei rajaa pysty vetämään.
Ystäväsi ehkä suojautui, veti rajan.

Jotka hoette entten tentten .... menetinkö vai enkö, olkaa ITSE YSTÄVÄ ja toimikaa ystävän lailla niin voitte jättää tällaiset kurajutut taaksenne. Käsittämätöntä moskaa aikuisilta ihmisiltä.

Seuraava ystävä sitten vaan kehiin, sellainen joka antaa.

Suomi - ihminen ei enää tiedä ystävän ja anonyymin palstakirjoittajan eroa.
Se on säälittävää.

Niin mitä ja miten ystävä määritetään. Mitkä ovat kriteerit ystävyydelle? Se minkälainen on ystävä on sinun se päätettävä. Jos riitaannut et voi sillekkään mitään. Ystävän perään itkeminen on turhaa. Lähipiiri ja perhe ovat ne tärkeimmät. Ystäviä tulee ja menee. Toisten kanssa enempi tekemisissä toisten kanssa vähempi.

Ystävääni oikein kunnolla.

Kaikkien parasta olis jos parisuhdekin rakentuisi ystävyyden pohjalle. Se ja keskinäinen kemia olis varmaan napakymppi.

hetken lapsi vaan pitkäikäinen.

ei ole koskaan liikaa

Hyvää huomenta.
Kaipaan alati