jos olisi elämäsi viimeinen päivä?
Mitä tekisit tänään,
Psykoterapeutitar
44720
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Voi olla, tästäkun lähden kohta ulos ja kaadun ja lyön pääni kiveen niin siinäkö oli viimeiden päivä.
Lähden kyllä ulos ja vähän on tekemisiä mutten ala miettimään viimeistä päivää kun on muutakin suuniltelmia eikä tässä jouda viimeistä päivää viettämään.
Eilen ei ollu viimeiden päivä tämäkin päivä yli puolessa, jännittää :)
Kuolisin.
Peukku Sinulle, Sitä.sitten :)
Varmaan roikkuisin palstalla viimeiseen näppäilyvirheeseen saakka ja antaisin henkeni palstan haltioille. Ehkä ehtisin pyytää, tulkaapa käymään hautajaisissani, niissä on ilo ylimmällä urkuparvella.
En usko että sen kummempaa kuin muutenkaan. Söisin hyvin kaikkea mistä pidän, hommaisin kissalle uuden kodin. Laittaisin hyvä äänikirjan päälle ja menisin sänkyyn odottelemaan viikatemiestä.
Tuo minullekin tuli mieleen, että mitäpä sitä enää olisi muuta kuin heittäytyä sänkyyn odottelemaan kuolemaa.
Ilmoittaisin perillisille, että tulkaahan korjaamaan pois ennenkuin alan märkänemään.
Laittaisin ainakin puhtaat pöksyt, vaihtaisin lakanat ja voisin vähän sipaista kammata hiuksianikin sen kunniaksi, ettei minua ihan missä kunnossa vain löydettäisi.
En minä varmaan mitään mässäilisikään enää, kun olen kuullut, että joiltakin on vielä pulahtanut ulos päästä tai toisesta arkkuun nostettaessa.
Joku taso se pitää säilyttää kuollessaankin.
Hyvä että kerroit, olisihan se ikävää, varsinkin surevien omaisten aikaan.
Toisaalta on hyvä että ei tiedä koska lähtö tulee, ainut varma asia on että varmasti tulee.
Suhtaudun kuolemiseen luontevasti, olen nähnyt aika paljon sitä viime vuosina. Vuoden sisällä kolme läheistä ihmistä olen saattanut viimeiseen hengenvetoon asti. Ei se kovin kaunista katsottavaa ole, onneksi kivun hoito on aika hyvää nykyisin.
Kirjoittaisin lapsille, miten haluaisin asioitani järjestettävän. Ja vähän laittaisin papereita näkyville, että tietäisivät edes minne pankkiin menisivät. Ja mitä sopimuksia pitää lakkauttaa. Sellaista ihan käytännöllistä varmaan.
Tosiasiassa jo kuoleman tietäsi tulevan tänään, niin kai olisi repo rankana jossa sairaalan petissä kivuissaan tai mömmöissä, tuskin jaksaisi miettiä käytäntöjä. Siinä kiittäisin omaisiani ja toivottaisin heille hyvää loppuelämää.
Istuskelisin ensiavun ulkopuolella ja näpyttelisin omaisille whatsuppeja.
Ottaisin selfieitä viestillä ähäkutti, ilo poistuu elämästänne.
Lasteni mummilta ei kysytty viime torstaina mitä haluaisit tehdä vielä. Ei hän nukkui rauhallisesti pois.
Ehkäpä mummi oli jo valmis lähtemään ja ajatteli että kaikki oleellinen oli jo tehty. Hyvä niin.
***
Jos minulle tulisi sellainen tilanne että tietäisin että huomenna tulisi lähtö niin nauhoittaisin videoklipin jälkipolvelle, antaisin kakki pinkoodit ja salasanat eteenpäin ja alkaisin kirjoittamaan niin maan p..........sti kirjaani.
Viikko on ollut tunteiden ja järjen ristiriitaa. Olen myös opinut uudenlaisen suhtautumisen kuolemaan. Kuollut ihminen ei herätä minussa enää niin voimakkaita tunteita kuin kuolivuoteen vierellä myötäeläminen. Menen ensi perjantaina pukemaan mummia viimeiselle matkalleen. Aijemmin minulla ei ollut voimia tällaisiin tehtäviin. Elämän antaminen on koettu, elämän loppuminen on meillä kokematta, mutta sitä voi opetella lähestymään.
Aikamme rajallisuus tulee aina vain enemmän mieleen mitä enemmän vuosia täyttää mutta enemmän vielä kun ikäkavert alkavat hiljaa poistua näyttämöltä. Riemujuhlissa kesäkuussa totesimme että joukostamme oli jo useampi pois. Tuntuu että ei vielä kyllä joutaisi millään, kun jutut ovat niin pahasti kesken. Kävin eilen tohtorilla vuotuisessa kontrollissa ja olen terveempi kuin moniin vuosiin ja mammografiassakin minut hyväksyttiin.
En kyllä varmaan osaisi olla ellei minulla olisi jotain projektia menossa, kuten nyt nämä kirjankirjoittaminen, pojan loppuunkouluttaminen, talonmyynti ja DB2:n taltuttaminen.
***
Osaisinko ja jaksaisinko suhtautua läheisen kuolemaan urhoollisesti...en osaa sanoa. Mieheni kuolemasta onmennyt pitkä aika ja senjälkeen en ole ollut kuolevaa hoitamassa tai hautaan valmistamassa.
***
Kevyet mullat lastesi mummille. Vanhan ihmisen saattaminen viimeiselle matkalleen ei tunnu luonnottoman vaikealta. Sanotaan että lapsen kuolema on äidille pahempi kuin vanhemman.
Mene asettamaan kysymyksesi 80 -palstalle.
Siellä on sitä epä-toivoa.
Meidän iässämme on vielä turhaa toivoa.
H.
Veisin ensin pitkäaikaisen uskollisen ystäväni eläinlääkärille piikille ja sitten kävisin hautaamassa sen sukumme mökille, oman emänsä viereen. Kutsuisin mökille läheisimpäni, yhdessä sitten vietettäisiin meidän molempien peijaisia, koirani ja minun.
Tämä oli ihana viimeinen päivä!
Tuskin kummempaa
Tollaset asiat pitää miettiä etukäteen, viimetingassa turha alkaa säätämään, jää vaan lisää sotkuja ja harkitsemattomia ideoita.
Noin käytännössä kai soittaisin jollekulle, että ilmoittelee tarpeellisille tahoille, jos noin käy, käytäntöjen nopeuttamiseksi. Sitten kai hakisin pullon hyvää konjakkia, laittaisin hyvää musaa soimaan, söisin pitsaa ja kattelisin telkkaria. Tai jotain.
Muistui mieleen hikiältä yks kundi, vanhempi ukkeli. Sai kuulla sairastavan syöpää. Pisti niinkuin ranttaliksi. Hah, vuokras lentokoneenkin ja lenteli jokapaikassa kattelemassa maisemia. Niinno, lekurit leikkas sen, eikä se kuollutkaan. Eleli aika pitkään sen jälkeen. Varmaan oli kivaa, mutta perseaukista, se hävitti lähes koko omaisuutensa silloin kuolemaa odotellessaan.
=DW=
Ei olisi vaihtoehtoa, elää kuin viimeistä päivää.
Jos tuollaisen tietäis niin onnellinen olisin . Hieman pelottaa että jään kitumaan toisten vaivoiksi enkä kuole koskaan .
Onhan tässä vielä päivää jäljellä, hyvinkin ehtii henki lähteä.
Paljon olen tänään tehnyt, vähemmän enää viitsin tehdä, jos saunomassa kävisin, olisi puhdas ruumis noutajan hakea.
Mullat pitää muistaa hinkata kynsien alta pois.
Kävisin suihkussa montakertaa ja laittaisin parfyymiä monta kertaa.
Ei kuolema ole leikin asia. Leikitään, että kuolen tänään?
Kuolema ei todellakaan ole leikin asia, mutta jos pysyisin hengissä ylihuomiseen, saisin kuolla samana päivänä kuin lapseni vuosia sitten.
Päivän eläisin kuin minkä tahansa päiväni.
Illallasitten kietoutuisin
valkoisiin puhtaisiin lakanoihin
pehmeään peittoon
painaisin pääni pehmeälle tyynylle.
Hiljainen kaunis musiikki soi.-
Sitten vain odotan viikatemiestä,
enkelini kanssa se sieltä aikanaan sitten tulisi.
Oikean päivän se tulija osaakin valita.
Riippuisi tilanteesta. Jos makaisin saattohoito-osastolla su auki tiedottomana, siinähän sitä olisi viettämistä. Tuskin kävisin shoppailemassa ja syömässä jossain ala-carte ravintolassa.
Jokainen päivä on elämän ensimmäinen ja viimeinen päivä. Miten se voi muutoin ollakaan.
Noin se menee.
Palstalaisilla (vanhuksilla yli päätään) on outo tapa elää menneisyys monta kertaa, joka ei kullaksi muutu, ja vielä tulevaisuuttakin monessa olomuodossa.
Elämän viimeisenä päivänä ei ehdi enää järjestellä mitää. Ei elimet lopu tuosta vain ykskaks vaan hiipuminen tapahtuu pikkuhiljaa. Ja jos äkkiluolema tulee, siihen et ole ehtinyt varautua mitenkään. Ette kai oikeasti luule että kauniisti laskeudutte levolle odottamaan sitä viimeistä henkäystä.
Sellaistakin on tapahtunut, monellekin.
En kuitenkaan itse ole suunnittelemassa nyt mitään sellaista.
Yhden tiedän, joka tiesi tasan tarkkaan sen päivän olevan hänen viimeisensä.
Hän kävi jokaisen lapsensa luona viemässä joululahjat ja hyvästelemässä. Kukaan ei sitä ymmärtänyt ennenkuin jälkeenpäin, että hän kävi itse asiassa heittämässä heille hyvästit.
Ymppäsi illalla itsensä täyteen insuliinia, joita oli varastoinut pitkin syksyä, piilotti piikit vaatekasan alle komeroon ja asettui kaikessa rauhassa levolle odottamaan kuolemaansa.
Itsemurha on eri asia.
"Ette kai oikeasti luule että kauniisti laskeudutte levolle odottamaan sitä viimeistä henkäystä" kirjoittaa siilenämää.
Et kai sä oikeasti luule että me niin naiiveja ollaan? Mun mielestä tämä aloitus kuului samaan kategoriaan kuin mitä tekisit miljoonalla. Mitä ottaisit autioon saareen mukaan. Tuskin senkään saa suunnitella jos siihen tilanteeseen joutuisi.
No silloinhan sitä varmimmin tietää mikä on elämäsi viimeinen päivä.
Niinniin. Mutta normisti et sllain että juhlapäivällisiä järjestäsiit ynnä muuta sälää.
Kävisin ostamassa paljon erilaisia kukkasipuleita ja kävisin istuttelemassa niitä lasten puutarhoihin. Omaa kun ei enää ole. Tai, nojoo, onhan tämän taloyhtiön pihassa paljon tyhjää nurmikkoa... siis tänne myös, jos ehdin ja jaksan.
Söisin herkkuja ja joisin punaviiniä.
Ma ottaisin vain punkun. Siitä juolahti mieleen yli 20 vuoden takainen kohtaaminen työtilanteessa iäkkään naisihmisen kanssa. Aiheesta seurasi pieni tarinatuokio ja hän, monisairas ihminen, kertoi että silloin kun lääkäri oli kertonut hänen vatsassaan olleesta syövästä, hän meni kotimatkalla pitkäripaiseen, osti pullon kirkasta ja kutsui sisarensa avuksi sen tyhjentämisessä.
Sinnikäs vanha nainen selätti monta muutakin sairautta ja vaivaa kuin syövän. En tiedä auttoiko alkoholi mutta hänen elämänasenteensa jatkoi hänen elämäänsä uskomattoman pitkän pötkön kaikesta vaivasta huolimatta.
Varmaankin sitä mitä olisi pitänyt tehrä koko hela elämä.
Vetäisin käteen ja senjälkeen pääni täyteen :)
Etkö tupakkia polttais?
aikaa -
Aika on aina kortilla .... D
https://m.youtube.com/watch?v=3uDhmrKjxS0
Ajattelisin jäänkö tänne (kummitus) vai pääsenkö toiseen ulottuvaisuuteen.
Polttaisin päiväkirjat, liian kovaa luettavaa jälkipolville.
Tämän iltaisen konsertin jälkeen: haluan kuolla konserttisalissa ison sinfoniaorkan soittaessa - mieluusti koko päivän.