Koska sukulaisiani on myös epäuskosia

ja siksi kysyin, koska tämä on uusi tilanne elämässäni. Ja kaikki uusi on vaikeaa.
Mutta luulen, että samaa uskoa kanssani edustavat siis vl:ät voi ehkä kertoa enemmän, mikä on meidän vl:ien uskon kannalta sopiva ja hyvä ratkaisu.

Pois ihmispelko heitä
ja pelkää Jumalaa.
Ken käypi Herran teitä
se avun hältä saa.

Olet Kaisla pahasti rähmälläsi jumalattoman edessä.

Tuomitsija kirjoitti:

Pois ihmispelko heitä
ja pelkää Jumalaa.
Ken käypi Herran teitä
se avun hältä saa.

Olet Kaisla pahasti rähmälläsi jumalattoman edessä.

Että kyseessä on ihmispelko, turha nöyristely jne. Kuten sanoin, näen asian niin, että kyseessä on aikuisen ihmisen ratkaisu. Ja vaikka tuota ratkaisua en koskaan itse tekisi, niin voin antaa heidän elää omaa elämäänsä -niin kuin annan kaikkien muidenkin elää omaa elämäänsä.

Jostain syystä kokisin teennäisenä vaatimuksena sen, että petaisin eri huoneeseen tällaisen parin nukkumaan. Nimenomaan teennäisenä sen kokisin, koska se ei muuta mitään. Paljon tärkeämpänä koen sen, että ENNEN avoliittoa juttelisin sellaisen läheisen kanssa joka sitä miettii.

Tietenkin voi olla, että tällainen pariskunta kokee, että annan hyväksyntäni asialle tällä käytännöllä...sitä en halua. Täytynee pohtia asiaa! Tilanne ei ole ollut edessä kuin kerran.

Tuomitsija kirjoitti:

Pois ihmispelko heitä
ja pelkää Jumalaa.
Ken käypi Herran teitä
se avun hältä saa.

Olet Kaisla pahasti rähmälläsi jumalattoman edessä.

miten itse toimit ko. tilanteessa?

Tuomitsija kirjoitti:

Pois ihmispelko heitä
ja pelkää Jumalaa.
Ken käypi Herran teitä
se avun hältä saa.

Olet Kaisla pahasti rähmälläsi jumalattoman edessä.

vaan Jumala tuomitsee.

Tämä oli hyvä kirjoitus.

Olen itse vl:nä myös sitä mieltä, että jossain menee raja milloin me emme voi mennä toisen parisuhteen ja seksuaalisuuden rajoille.Mikä se raja sitten on ja milloin mennään liian pitkälle loukkaamalla vain toista ja etäännyttämällä näin heidät takuuvarmasti kauemmas "meistä".

Kun tiedossa on, että tämä kys pari elää avioliitossa, on mielestäni lähinnä silmänlumetta "eristää kys pari kun he tulisivat meille yöksi. Nukkuvathan he joka tapauksessa yhdessä omassa kodissaan. Toisaalta oma omatuntoni ei hyävksy esiaviollisia suhteita joten??? miten voisin hyväksyä sellaisen oman kattoni alla?
Alkup. viestin kirjoittajalla on kimurantti pohdittavana.

Mielestäni tämmöisessä pitäisi mennä selkeästi ja suorasanaisesti kuitenkin loukkaamatta eteenpäin.
Puhelimessa jo vierailua suunnitellessa voisi kertoa/muistuttaa ettei oikein tiedä miten petaisi pedit heille, kun itse ei hyväksy ed.mainittua.

Tiedän että saattaa kuulostaa naurettavalta ulkopuolisista, mutta sekin on kamalaa jos tuntee että tekee hirmuisen väärin ja vastoin omaatuntoaan.

vl-mama kirjoitti:

Tämä oli hyvä kirjoitus.

Olen itse vl:nä myös sitä mieltä, että jossain menee raja milloin me emme voi mennä toisen parisuhteen ja seksuaalisuuden rajoille.Mikä se raja sitten on ja milloin mennään liian pitkälle loukkaamalla vain toista ja etäännyttämällä näin heidät takuuvarmasti kauemmas "meistä".

Kun tiedossa on, että tämä kys pari elää avioliitossa, on mielestäni lähinnä silmänlumetta "eristää kys pari kun he tulisivat meille yöksi. Nukkuvathan he joka tapauksessa yhdessä omassa kodissaan. Toisaalta oma omatuntoni ei hyävksy esiaviollisia suhteita joten??? miten voisin hyväksyä sellaisen oman kattoni alla?
Alkup. viestin kirjoittajalla on kimurantti pohdittavana.

Mielestäni tämmöisessä pitäisi mennä selkeästi ja suorasanaisesti kuitenkin loukkaamatta eteenpäin.
Puhelimessa jo vierailua suunnitellessa voisi kertoa/muistuttaa ettei oikein tiedä miten petaisi pedit heille, kun itse ei hyväksy ed.mainittua.

Tiedän että saattaa kuulostaa naurettavalta ulkopuolisista, mutta sekin on kamalaa jos tuntee että tekee hirmuisen väärin ja vastoin omaatuntoaan.

Lue lisää

..kun tiedossa on että tämä kys pari elä avoliitossa, piti kirjoittamani.

En myöskään kirjoituksellani halua antaa hyväksyvää kuvaa avoliittoa ajatellen. Mutta juuri se, että milloin ja miten voisi löytyä sopiva kompromissi joka kunnioittaa myös näiden entisten vl:n valitsemaa tietä. Sillä siitähän lopulta on kysymys. Unohtamatta kuitenkaa sitä omaa vl- uskoa ja omaatuntoamme.

Kristitty kirjoitti:

vaan Jumala tuomitsee.

Meidän on toimittava oikein, omassa huoneessamme.

En petaisi, vaan laittaisin erihuoneisiin. Mielestäni uskovaisen ei kuulu tehdä kompromissia.

Kaisla. kirjoitti:

miten itse toimit ko. tilanteessa?

Ei samaan sänkyyn ennen papin aamenta. Jos ei kelpaa, nukkukoot muualla.

Jani kirjoitti:

Ei samaan sänkyyn ennen papin aamenta. Jos ei kelpaa, nukkukoot muualla.

Sanokoot kuka mitä sanoo...niin oon samaa mieltä...

Oma kokemus näistä tilanteista (ei siis nyt pelkästään tämä nukkumisjuttu;-) on, että kannattaa ponnistella pitääkseen hyvät välit epäuskoon menneeseen sukulaiseen/ystävään. Monesti silloin ihminen on herkällä mielellä ja pienetkin asiat saattavat tuntua loukkauksilta. Jos yhteys uskovaisiin katkeaa, voi ajatusmaailma muuttua nopeastikin niin, että pääkoppa paisuttelee koettua (todellista tai kuviteltua) syrjintää, jopa pieniä eleitä niin, että muistikuvat vuosien päästä ovat todella vääristyneitä. Jos kuitenkin säilyy edes yksi uskovainen ystävä tai läheinen sukulainen, joka edelleen osoittaa arvostavansa kyseistä henkilöä ihmisenä, niin yleensä mielikuvat uskosta ja uskovaisistakin pysyvät paremmin todellisina.

vl2003 kirjoitti:

Oma kokemus näistä tilanteista (ei siis nyt pelkästään tämä nukkumisjuttu;-) on, että kannattaa ponnistella pitääkseen hyvät välit epäuskoon menneeseen sukulaiseen/ystävään. Monesti silloin ihminen on herkällä mielellä ja pienetkin asiat saattavat tuntua loukkauksilta. Jos yhteys uskovaisiin katkeaa, voi ajatusmaailma muuttua nopeastikin niin, että pääkoppa paisuttelee koettua (todellista tai kuviteltua) syrjintää, jopa pieniä eleitä niin, että muistikuvat vuosien päästä ovat todella vääristyneitä. Jos kuitenkin säilyy edes yksi uskovainen ystävä tai läheinen sukulainen, joka edelleen osoittaa arvostavansa kyseistä henkilöä ihmisenä, niin yleensä mielikuvat uskosta ja uskovaisistakin pysyvät paremmin todellisina.

Lue lisää

Sinäpä sen kirjoitit hyvin.

Tätä ajattelin myös, mutten osannut sitä näin hyvin pukea sanoiksi.
Eli on parempi astua askel lähemmäksi näitä rakkaita entisiä vl-ystäviämme ja sukulaisiamme kuin liialla jyrkkyydellä karkottaa heidät henkisesti Siperiaan asti.

Uskoisin että aika monet, joilla on läheisissä ex-vl:ä ovat joutuneet näitä asioita miettimään syvääkin syvempää.
Kerrasta-poikki ja mustavalkoinen asenne ei aina siis hyvä sekään.

sukulaisiani ja entisiä vl:iä pelkään heidän puolestaan, että se voi olla kaikista vaikeinta heidän kohdallaan sanoa mitään, koska olen yrittänyt joskus 2 kanssa puhua tästä uskosta.
Mutta ovat katkeroituneet ja siksi pelkään, että melkein hiki valuu kun ajattelen mitä seurkauksia siitä voi olla. Jos mitään sanon tästä petiasiasta. Ehkä seuraa sanasotaa tms.
Siis todella pelkään, koska olen nähnyt miten katekroitunut voi uskosta luopunut olla.
Näiden sukulaisteni avokaverit ei sen sijaan tiedä vl:istä juuri mitään, mutta erään sukulaiseni poikakaveri ei edes antanut mahdollisuutta tavata, vaikka miehni soitti koska olivat vauvan saaneet ja olsimme halunneet nähdä hänet ja onnitella.

olen itse vl kirjoitti:

sukulaisiani ja entisiä vl:iä pelkään heidän puolestaan, että se voi olla kaikista vaikeinta heidän kohdallaan sanoa mitään, koska olen yrittänyt joskus 2 kanssa puhua tästä uskosta.
Mutta ovat katkeroituneet ja siksi pelkään, että melkein hiki valuu kun ajattelen mitä seurkauksia siitä voi olla. Jos mitään sanon tästä petiasiasta. Ehkä seuraa sanasotaa tms.
Siis todella pelkään, koska olen nähnyt miten katekroitunut voi uskosta luopunut olla.
Näiden sukulaisteni avokaverit ei sen sijaan tiedä vl:istä juuri mitään, mutta erään sukulaiseni poikakaveri ei edes antanut mahdollisuutta tavata, vaikka miehni soitti koska olivat vauvan saaneet ja olsimme halunneet nähdä hänet ja onnitella.

Lue lisää

koska todella rakastan heitä. Vaikka he eivät sitä tiedä. Ajattelen sanoa sen heille.
Koska mielestäni on parempi sanoa se heille heidän eläessään. Eihän siitä mitään hyötyä enää ole sitten kun he ovat kuollleet.

En ole mikään neuvomaan uskomassa olevia, mutta mielestäni on varottava maailmassa, ettei raja oikea ja väärän välillä mene sekaisin. Tämä raja hämärtyy helposti myös uskovaiselta ihmiseltä, nimittäin liha alkaa selitellä, sotkea ja vesittää, vastoin selkeätä sanaa.

Lapset ovat asia varmasti eri asia, mutta jos epäuskoinen tai toisoppinen tulee yökylään uskovaisen luo, niin kyllä hän varmaan tietää talon tavat.

larssi kirjoitti:

En ole mikään neuvomaan uskomassa olevia, mutta mielestäni on varottava maailmassa, ettei raja oikea ja väärän välillä mene sekaisin. Tämä raja hämärtyy helposti myös uskovaiselta ihmiseltä, nimittäin liha alkaa selitellä, sotkea ja vesittää, vastoin selkeätä sanaa.

Lapset ovat asia varmasti eri asia, mutta jos epäuskoinen tai toisoppinen tulee yökylään uskovaisen luo, niin kyllä hän varmaan tietää talon tavat.

Lue lisää

Kumpi on tärkeämpi elävän uskon tuntomerkki, rakkaus vai oikean ja väärän tarkka tietäminen ja ilmaiseminen?

Minusta oikeaa ja väärää tulee pitää esillä, mutta ei rakkauden kustannuksella. Moni, kuten sinä larssi tunnut ajattelevan, että mitä ehdottomampi ja kulmikkaampi, sitä kirkkaammin ollaan uskomassa.

Silloin kun on vaarana menettää yhteys, on jousto paikallaan. Mitä hyötyä on olla omassa toiminnassaan ehdoton ja jyrkkä, jos siten menetetään yhteys? Kun rakkaudellinen yhteys säilyy, siitä oikeasta ja väärästäkin on enemmän mahdollisuuksia puhua se vaikka palata aiempiin tapauksiin. Totuudellinen rakkaus lienee paras ja puhuttelevin sisäänheittäjä jumalanvaltakuntaan.

Rakkaus on vähintään yhtä kovaa sanaa kuin kovuus ja ehdottomuus ja joustavuus ei ole sama asia kuin oman näkemyksen vesittäminen.

Nimimerkillä kokemusta on, nimeksi.

velikulta kirjoitti:

Kumpi on tärkeämpi elävän uskon tuntomerkki, rakkaus vai oikean ja väärän tarkka tietäminen ja ilmaiseminen?

Minusta oikeaa ja väärää tulee pitää esillä, mutta ei rakkauden kustannuksella. Moni, kuten sinä larssi tunnut ajattelevan, että mitä ehdottomampi ja kulmikkaampi, sitä kirkkaammin ollaan uskomassa.

Silloin kun on vaarana menettää yhteys, on jousto paikallaan. Mitä hyötyä on olla omassa toiminnassaan ehdoton ja jyrkkä, jos siten menetetään yhteys? Kun rakkaudellinen yhteys säilyy, siitä oikeasta ja väärästäkin on enemmän mahdollisuuksia puhua se vaikka palata aiempiin tapauksiin. Totuudellinen rakkaus lienee paras ja puhuttelevin sisäänheittäjä jumalanvaltakuntaan.

Rakkaus on vähintään yhtä kovaa sanaa kuin kovuus ja ehdottomuus ja joustavuus ei ole sama asia kuin oman näkemyksen vesittäminen.

Nimimerkillä kokemusta on, nimeksi.

Lue lisää

Tekstistäsi, ei tahdo saada kiinni, mutta väliäkö tolla...sikäli hyvin suunniteltu ja laadittu;)

Niin, kyllä sitä puheissa ja paperilla aina pidetään tiukasti kiinni, mutta sitten elämä tuo sen luopumuksen...

Moni, kuten sinä larssi tunnut ajattelevan, että mitä ehdottomampi ja kulmikkaampi, sitä kirkkaammin ollaan uskomassa.

Vastaus: Lutheri puhuu siitä, kuinka opin ja elämän tulee kuulua yhteen. Itseasiassa en ajattele noin, vaan ajattelen aina, että kyse on Kristuksen uskosta.

larssi kirjoitti:

Tekstistäsi, ei tahdo saada kiinni, mutta väliäkö tolla...sikäli hyvin suunniteltu ja laadittu;)

Niin, kyllä sitä puheissa ja paperilla aina pidetään tiukasti kiinni, mutta sitten elämä tuo sen luopumuksen...

Moni, kuten sinä larssi tunnut ajattelevan, että mitä ehdottomampi ja kulmikkaampi, sitä kirkkaammin ollaan uskomassa.

Vastaus: Lutheri puhuu siitä, kuinka opin ja elämän tulee kuulua yhteen. Itseasiassa en ajattele noin, vaan ajattelen aina, että kyse on Kristuksen uskosta.

Lue lisää

Minulla on sellainen tunne, että olemme tästä asiasta kaikki kolme samaa mieltä. On vaikea muotoilla sanojaan niin, että ajatus välittyisi. Aikaisemmassa samaa asiaa käsittelevässä kirjoituksessa otin esimerkiksi sen, että jollakin meistä se majoitettava avopari saattaa olla vaikkapa omat vanhemmat. Tätä kun miettii vähän aikaa, niin päätyy lopputulokseen, että kulmikaskin voi joskus olla pyöreä;-).

vl2003 kirjoitti:

Minulla on sellainen tunne, että olemme tästä asiasta kaikki kolme samaa mieltä. On vaikea muotoilla sanojaan niin, että ajatus välittyisi. Aikaisemmassa samaa asiaa käsittelevässä kirjoituksessa otin esimerkiksi sen, että jollakin meistä se majoitettava avopari saattaa olla vaikkapa omat vanhemmat. Tätä kun miettii vähän aikaa, niin päätyy lopputulokseen, että kulmikaskin voi joskus olla pyöreä;-).

Lue lisää

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490

Tätä mieltä:) kirjoitti:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490

Lue lisää

Erikseen
Kirjoittanut: Jani 6.2.2005 klo 17.01

Ei samaan sänkyyn ennen papin aamenta. Jos ei kelpaa, nukkukoot muualla.

linkki näytä, mutta tässä: kirjoitti:

Erikseen
Kirjoittanut: Jani 6.2.2005 klo 17.01

Ei samaan sänkyyn ennen papin aamenta. Jos ei kelpaa, nukkukoot muualla.

Kylläpä on aihe, kun on vaikea saada ilmaistua omia ajatuksia ilman väärinkäsityksiä. Ainakin minulla on tunne, ettei minun ajatukseni ole välittynyt, kun saan tuollaisen kommentin.

larssi kirjoitti:

En ole mikään neuvomaan uskomassa olevia, mutta mielestäni on varottava maailmassa, ettei raja oikea ja väärän välillä mene sekaisin. Tämä raja hämärtyy helposti myös uskovaiselta ihmiseltä, nimittäin liha alkaa selitellä, sotkea ja vesittää, vastoin selkeätä sanaa.

Lapset ovat asia varmasti eri asia, mutta jos epäuskoinen tai toisoppinen tulee yökylään uskovaisen luo, niin kyllä hän varmaan tietää talon tavat.

Lue lisää

Mietin vielä tätä. Avainkysymys tässä varmasti on se, että onko esimerkiksi juuri avoparin majoittaminen samaan huoneeseen synnin hyväksymistä vai ei. Avoparina eläminen on Raamatun mukaisesti selkeä synti. Avopariuden suosiminen teoilla ja puheilla varmasti sekin on. (Koko ajatus avoliitosta kun on uskovaiselle vieras). Toisaalta sitten, eipä Raamattu kehoita mieltä osoittamaan ja itseä parempana pitämään, vaikka itsellä armosta onkin synnit anteeksi.

Nykyaikaisissa suvuissa, rikkinäisine perheineen ja uusperheineen, tulee myöskin uskovaiselle ihmiselle tilanteita, joihin ei ole olemassa hyvää tai oikeaa, tai ainakaan "valmista", tapaa toimia.

Mietin vieläkin tässä sitä, että jos minulla on lupa kotonani päättää, millaisia asioita siellä tehdään, niin mihin kohti sitten raja vedetään? johonkinhan se on jokaisen vedettävä. Saako vierailulla oleva avopari yöpyä samassa huoneessa? Muuttuko tilanne, jos heillä on jo lapsia? Entäpä saako vierailulla oleva vihitty aviopari yöpyä samassa huoneessa, jos he ovat kertoneet käyttävänsä ehkäisyä? Entäpä saako vierailulla oleva suhteensa rekisteröinyt homopari yöpyä samassa huoneessa?

Nämä nyt olivat vähän niin kuin keskustelukysymyksiä, eivät muuta.

Kirkon opetus on tänäpäivänä sitä sun tätä. Kaikki hyväksytään!Se tuo vaan turvatttomuutta ihmisen elämään. Kyllä en yhdy kirjoituksiisi, enkä mielipiteisiisi, enkä pidä niitä oikeana.
VL-usko antaa sentään muuta. Siellä ei hyväksytä onneksi vääriä vapauksia, jotka ovat epäraamatullisia. Olen niin onnellinen tästä uskosta, ja että mnä juuri saan omistaa tätä uskoa sydämmellä
Kirkko ei pelasta ketään. Täytyy olla oikea usko sydämmessä jos haluaa taivaaseen.
Sanot kuka on oikeasti uskomassa. Joka on Jumaalan valittu hän ainoastaan on oikeasti uskomassa. Ja Pyhä Henki todistaa henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapset.

Kirkon opetus on tänäpäivänä sitä sun tätä. Kaikki hyväksytään!Se tuo vaan turvatttomuutta ihmisen elämään. Kyllä en yhdy kirjoituksiisi, enkä mielipiteisiisi, enkä pidä niitä oikeana.
VL-usko antaa sentään muuta. Siellä ei hyväksytä onneksi vääriä vapauksia, jotka ovat epäraamatullisia. Olen niin onnellinen tästä uskosta, ja että mnä juuri saan omistaa tätä uskoa sydämmellä
Kirkko ei pelasta ketään. Täytyy olla oikea usko sydämmessä jos haluaa taivaaseen.
Sanot kuka on oikeasti uskomassa. Joka on Jumaalan valittu hän ainoastaan on oikeasti uskomassa. Ja Pyhä Henki todistaa henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapset.

Me olemme tästä ihan samaa mieltä. Uteliaana kysyn kuitenkin vielä, että miten ihan käytännössä toimisit, jos ei-uskomassa oleva sisaresi tulisi sinulle kylään kahden lapsensa ja avomiehensä kanssa? (En tiedä onko sinulla siskoa, tai erityisesti epäuskoista siskoa, mutta oletetaan nyt, että on;-)..

vl2003 kirjoitti:

Me olemme tästä ihan samaa mieltä. Uteliaana kysyn kuitenkin vielä, että miten ihan käytännössä toimisit, jos ei-uskomassa oleva sisaresi tulisi sinulle kylään kahden lapsensa ja avomiehensä kanssa? (En tiedä onko sinulla siskoa, tai erityisesti epäuskoista siskoa, mutta oletetaan nyt, että on;-)..

Lue lisää

mulla siis... En tiedä, miten tekisin. Voi olla, että olisin nuhdellut heitä asiasta. Mutta käytännössähän he olisivat jo viettäneet omaa elämäänsä ja juuri avioliiton omaista elämää, lapset todisteena...

Vois olla, että eivät kovin usein kävisi kylässä, varsinkin, jos nuhtelisin heitä. Niin on, että syntiset eivät kestä vanhurskasten seuraa.

Leenu.n kirjoitti:

mulla siis... En tiedä, miten tekisin. Voi olla, että olisin nuhdellut heitä asiasta. Mutta käytännössähän he olisivat jo viettäneet omaa elämäänsä ja juuri avioliiton omaista elämää, lapset todisteena...

Vois olla, että eivät kovin usein kävisi kylässä, varsinkin, jos nuhtelisin heitä. Niin on, että syntiset eivät kestä vanhurskasten seuraa.

Lue lisää

Eikö se oo niin, että kaikki ovat syntisiä.
Uskovaiset ovat vain armahdettuja.
Itse en nuhtelisi avoliitossa olevia. He kyllä tietävät, mikä on vl:ien kanta. JOs se ei sovi heille, ni ei se nuhteluilla parane.

Ja olisi hyvä, että myös epäuskoiset voisivat olla vl:ien seurassa. Uskon tuputtaminen ei oo oikein.
Jos heitä kiiinnostaa uskon asiat, niin hehän voivat kysyä. Uskomisenkin pitäisi perustua vapaaehtoisuuteen.

Pitää hyväksyä myös toisenlaiset valinnat.
Ja tärkeätä on muistaa se, että kaikki ovat yhtä tärkeitä ihmisiä, oli vakaumus mikä tahansa.

Kyl mä petaisin avoliitossa oleville pedit samaan huoneeseen, vaikken ite avoliittoa omalle kohdalleni hyväksyisikään.
näin myös epäuskoiset voisivat hyväksyä paremmin myös meidät vanhoillislestadiolaiset.

Joonatan kirjoitti:

Eikö se oo niin, että kaikki ovat syntisiä.
Uskovaiset ovat vain armahdettuja.
Itse en nuhtelisi avoliitossa olevia. He kyllä tietävät, mikä on vl:ien kanta. JOs se ei sovi heille, ni ei se nuhteluilla parane.

Ja olisi hyvä, että myös epäuskoiset voisivat olla vl:ien seurassa. Uskon tuputtaminen ei oo oikein.
Jos heitä kiiinnostaa uskon asiat, niin hehän voivat kysyä. Uskomisenkin pitäisi perustua vapaaehtoisuuteen.

Pitää hyväksyä myös toisenlaiset valinnat.
Ja tärkeätä on muistaa se, että kaikki ovat yhtä tärkeitä ihmisiä, oli vakaumus mikä tahansa.

Kyl mä petaisin avoliitossa oleville pedit samaan huoneeseen, vaikken ite avoliittoa omalle kohdalleni hyväksyisikään.
näin myös epäuskoiset voisivat hyväksyä paremmin myös meidät vanhoillislestadiolaiset.

Lue lisää

miksi pitäisi muiden hyväksyäkään meitä? Itselleni kävi sellainen asia, että eräs eri uskoinen vaati sellaista hyväksyntää, että pitäisin häntä uskovaisena. Mä ilmaisin sen, että se on eri uskoinen. ilmeisesti se ei riittänyt hänelle. Mutta totuushan se oli ja on edelleenkin. Ja se itsekään ei kokenut välillämme uskon yhteyttä.

Eivät uskomassaolevatkaan aina toimi oikein...taitavat olla epäjohdonmukaisia ja antavat ikäänkuin luvan elää avoliitossa.

larssi kirjoitti:

Eivät uskomassaolevatkaan aina toimi oikein...taitavat olla epäjohdonmukaisia ja antavat ikäänkuin luvan elää avoliitossa.

Nimenomaan: ilmoittavat sillä tavalla, että he erityisesti hyväksyvät avoliiton kaikin tavoin! Näille avoliitossa oleville vieraillekin jää tunne, että nyt tämä vl-isäntäväki antoi siunauksensa heidän yhdessäololleen. Vai...?

larssi kirjoitti:

Eivät uskomassaolevatkaan aina toimi oikein...taitavat olla epäjohdonmukaisia ja antavat ikäänkuin luvan elää avoliitossa.

Niin mikähän se oikea tapa mahtaa olla?

Jos kysymys on aikuisista ihmisistä ja lähimmäsistä, tuskinpa kysymys on luvan antamisesta tai saamisesta. Ajatteletko sinä tosissaan, että aikuinen ihminen kysyy vanhemmiltaan saanko minä teidän mielestänne niin tai näin, tällaisia ja tuollaisia valintoja elämässäni? Ja kuinka moni vanhempi tosissaan haluaa olla sörkkimässä aikuisen lapsensa elämää luvanantamisilla tai antamatta jättämisillä?

Tarkoitatako tosiaan mitä kirjoitat ja toimitko muuten itse tosiaan noin? Jos olet aikuinen, kysytkö sinä äidiltäsi ja isältäsi saanko minä teidän mielestänne tykätä tästä ihmisestä, saanko opiskella tätä alaa, mistä olen kinnostunut, saanko muuttaa ulkomaille, koska minulla sattui työpaikkahakemus tärppäämään tuolla vähän kauempana? Onko kysymys mielestäsi terveestä lapsi-vanhempi-suhteesta kun aikuinen lapsi kysyy lupaa vanhemmiltaan omiin valintoihinsa?

En itsekään oleta vanhempieni kysyvän minulta lupaa omiin valintoihinsa elämässään. Seuraan tietysti mielenkiinnolla heidän elämäänsä, mutta kunnioitan heidän itsemääräämisoikeuttaan niin kauan kuin voin ajatella järjen vielä yleispätevällä mittarilla vielä toimivan.

En minä välttämättä valitse niin kuin vanhempani aikoinaan valitsivat, mutta tuskinpa heillä tästä huolimatta on tullut mieleenkään antaa lupaa tai vaatia lupa-anomusta aikuisilta lapsiltaan. Onneksi vanhempani ovat kypsiä ja lähimmäsiään kunnioittavia uskovaisia ihmisiä. He eivät vaadi lapselta vastapalveluksia tai samanlaisia elämänvalintoja rakkauden ja hyväksynnän ehtona. Minä tulen rakastetuksi sellaisena kuin olen.

Olen vl-vanhempien lapsi ja elän siis omasta vapaasta tahdostani ja valinnastani avoliitossa. Tämä ei tee vanhemmistani epäjohdonmukaisia. He uskovat henkilökohtaisesti, eivät puolestani.

avoeläjä kirjoitti:

Niin mikähän se oikea tapa mahtaa olla?

Jos kysymys on aikuisista ihmisistä ja lähimmäsistä, tuskinpa kysymys on luvan antamisesta tai saamisesta. Ajatteletko sinä tosissaan, että aikuinen ihminen kysyy vanhemmiltaan saanko minä teidän mielestänne niin tai näin, tällaisia ja tuollaisia valintoja elämässäni? Ja kuinka moni vanhempi tosissaan haluaa olla sörkkimässä aikuisen lapsensa elämää luvanantamisilla tai antamatta jättämisillä?

Tarkoitatako tosiaan mitä kirjoitat ja toimitko muuten itse tosiaan noin? Jos olet aikuinen, kysytkö sinä äidiltäsi ja isältäsi saanko minä teidän mielestänne tykätä tästä ihmisestä, saanko opiskella tätä alaa, mistä olen kinnostunut, saanko muuttaa ulkomaille, koska minulla sattui työpaikkahakemus tärppäämään tuolla vähän kauempana? Onko kysymys mielestäsi terveestä lapsi-vanhempi-suhteesta kun aikuinen lapsi kysyy lupaa vanhemmiltaan omiin valintoihinsa?

En itsekään oleta vanhempieni kysyvän minulta lupaa omiin valintoihinsa elämässään. Seuraan tietysti mielenkiinnolla heidän elämäänsä, mutta kunnioitan heidän itsemääräämisoikeuttaan niin kauan kuin voin ajatella järjen vielä yleispätevällä mittarilla vielä toimivan.

En minä välttämättä valitse niin kuin vanhempani aikoinaan valitsivat, mutta tuskinpa heillä tästä huolimatta on tullut mieleenkään antaa lupaa tai vaatia lupa-anomusta aikuisilta lapsiltaan. Onneksi vanhempani ovat kypsiä ja lähimmäsiään kunnioittavia uskovaisia ihmisiä. He eivät vaadi lapselta vastapalveluksia tai samanlaisia elämänvalintoja rakkauden ja hyväksynnän ehtona. Minä tulen rakastetuksi sellaisena kuin olen.

Olen vl-vanhempien lapsi ja elän siis omasta vapaasta tahdostani ja valinnastani avoliitossa. Tämä ei tee vanhemmistani epäjohdonmukaisia. He uskovat henkilökohtaisesti, eivät puolestani.

Lue lisää

Niinhän se on, että itsehän ne valinnat tehdään.
Meidän tulee kunnioittaa kaikkia ihmisiä, olivat heidän teot sitte mitä tahansa.

Itse kunnioitan sinun päätöstäni olla avoliitossa, vaikken itse haluaisi avoliittoon.
Ja uskominenkaan ei oo pakollista.

MOnissa Vl-perheissä vanhemmat saattavat pistää välit poikki lastensa kans, jos ne ei oo tehnyt vanhempien mukaisia valintoja. Sehän ei mielestäni oo oikein. Mutta onneks tätä ei kuitenkaan tapahdu kaikissa vl-perheissä.

Itse olen vl omasta tahdostani. Meillä ei vanhemmat määräile meitä aikuisia lapsia.
Meille annetaan ohjeet, mutta niitä ei tarvitse noudattaa, jos ne ei tunnu omilta.
Uskominenkin on paljon mukavampaa, kun se on vapaaehtoista.

Mulla on muutama "epäuskoinen" veli, ja he ovat yhtä tärkeitä, ku kuka tahansa sisaruksistani.
Me ei tapella, kumpi elää oikein, vaan kunnioitetaan toisiamme.

Jos meillä olisi tuomitsevat vanhemmat, en uskoisi olevani enää uskomassa.
Kaverini kielsi juuri sen takia uskonsa, ku hänen vanhempansa tarkkaili jatkuvasti hänen tekojaan ja evästi sitä, kuinka sitä oikein eletään.
ja nuhteita tuli, jos ei ohjeita noudattanut.

Itse olen edelleen tuon kaverin kans hyvissä väleissä. En lähde kuitenkaan hänen kanssaan baariin, ihan kun se ei lähe kanssani rauhanyhdistykselle.

Emme tuputa toisillemme omia näkemyksiään. Asiallisesti kerromme mikä on meidän kantamme, muttei me vaadita toisilta samanlaista käyttäytymistä.

Valintoja saa siis tehdä.
Mielestäni hyvät valinnat ovat sellaisia

- jotka eivät ole muille haitaksi (esim alkoholismi, kohtuu käyttö on asia erikseen)
- tuntuvat itsestä parhaalta vaihtoehdolta
- eivät rasita omaa elämää (esim suuri lapsimäärä on tai ei oo rasite)

huonoja taas

- sellaiset, joista toiset joutuu kärsii (terrorisoiminen ym.. sekä kiihkouskot, joissa ei anneta toisten elää omalla tavallaan)
- jotka eivät yksinkertaisesti ole itselle sopivia