Olen miettinyt miten moni täällä on jumissa siksi, että elämässä on tullut rakkaudessa lunta tupaan ja reilustikin? Ettei enää uskalla ottaa riskiä, kun on kerran pettynyt kunnolla ja tullut satutetuksi? Niin on turvallisempaa elää ja haaveillaan tälleen kauempaa...
Särkynyt sydän?
mietin.tässä
4247
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Elämä on liian kallisarvoista ja lyhyt tuhlattavaksi kaukaa haaveiluun. Eiköhän jokaisella ole pettymyksiä: ei päässyt uneilmien opiskeluun, työpaikaan tai rahat ei riitä unelmaelämään tai sukulaiset ja ystävät ovat sellaisia tai tällaisia.
Pitää uskaltaa ja ottaa elämä omiin käsiin tai sitten kärsiä ja tukehtua vihaan ja kateuteen ja elämä jää elämättä.
Elämä ei jää keneltäkään elämättä vaikkei tekisi yhtä ainoaa asiaa sen aikana. Minusta ei "pidä" tehdä yhtään mitään. Tosiasia on se, että kärsimys kuuluu elämään, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Viha ja kateus tulevat ihan jostain muualta kuin siitä, että välttää joitakin asioita niissä aiemmin petyttyään.
Siis kumminpäin, välttää vaiko ei vältä?
Ainakin yksi käsi ✋ nousee täällä pystyyn.