Miksi tunteet ja järki eivät voi kulkea käsikädessä. Miksi niissä on ainainen ristiriita. Miksi kaikki ei voisi olla helpompaa ja yksinkertaisempaa?
Miksi ei tavattu silloin, kun mitään muuta ei ollut? Miksi elämä on niin peruuttamatonta...? Miksi on niin vaikea lakata haaveilemasta ja elää tätä päivää?
Miksi ei tavattu silloin, kun mitään muuta ei ollut? Miksi elämä on niin peruuttamatonta...? Miksi on niin vaikea lakata haaveilemasta ja elää tätä päivää?
Vastaukset 17
Vanhimmat
tunteet ja järki ei mahdu samaan pääkoppaan. on se jo huomattu ...
olen vähän samanlaisia asioita miettinyt, miksi tavata oikea ihminen just väärällä hetkellä.
no ei auta kuin huokaista taas kerran, ollutta ja mennyttä. jossain vaiheessa pitää vaan yksinketaisesti päästää irti.
kaipa se on kaikkien kannalta parasta.
Olet aivan oikeassa ja samaa mieltä minäkin olen. Joskus vaan särkee sydäntä jos oikein ajattelee.
se mikä aina ihmetyttää on se, kun se joka kerta käy yhtä kipeään.
eikä tunnu oppivan ollenkaan, aina täysillä seinään.
ja vois melkein vannoa, että ei mee kauan ja sama juttu taas.
kiva kun tietää jo etukäteen.
...mulla ensimmäistä kertaa ja tätä on kestänyt liian kauan! Eikä ole edes syytä, kun kaiken järjen mukaan menee ihan hyvin muutenkin.
totta..ja ihastuu sellaseen jolta ei koskaan saa sitä mitä itse haluaa ja toisinpäin..
itte ihastuin niin mahdottomaan ja nyt seki on loppu..
aika jatkaa elämää..kipiää tekee
järjelle ei näissä jutuissä ole mitään sijaa.
ei auta vaikka järki sanois mitä.
mut kuitenkin: no pain no gain ... mitään en kuitenkaan vaihtais. enkä mitään kadu.
vei mun jalat alta ja taivaaseen ihan yhtäkkiä, kaikki oli sekaisin asiat, oltiin molemmat sekaisin ja hellyydenpuutteessa.Nyt tässä yritän toipua siitä ettei siitä mitään tullut...=/
Paras on itsekin olla jäähyllä, ettei käy vastaavasti.
tuntuu olevan liikkeellä samaa tautia vähän jokapuolella...
...vai mitä muutakaan.. Tosin tää tauti alkoi jo aiemmin...
;) ja ihastumisesta pitäis saada rikesakko
Kaikki ajaa joskus ylinopeutta, mutta harvoin läpi kielletyn ajosuunnan! Eikä siinä poliisia tarvita, aina kaikki tulee kuitenkin ilmi.
paikka pysähtyä ja katsoa suuntaa uudelleen. ja sekin, että onko tässä sitten loppujen lopuksi kiire mihinkään.
Ilmi ilman poliisia ylinopeudesta ja käry kävi.
tuliko iso lasku?
Niin kävi minullekin. Rakastuin - asia, jota ei koskaan pitänyt tapahtua, varsinkaan itseäni 20 v vanhempaan.
Pahinta on, että tunteideni kohde väittää tuntevansa samoin. Tietää kuitenkin, ettei koskaan jätä omiaan elääkseen minun kanssani.
En tiedä, mitä tekisin: repiäkö raaja irti ja elää haamusäryn kanssa. Vai kituako tilanteessa, jossa yhteisiä öitä ei ole, ei huoletonta elämää yhdessä, ei normaaliarjen iloja ja suruja yhdessä koettuina. Ainoastaan pikaisia, hikisiä hetkiä, salailua, varotoimenpiteitä, ikävää.
En tiedä, kuinka pitkään se riittää.
sullakaan.
väärä henkilö olen neuvoja jakamaan kun ei oikein itsekään tiedä mistään mitään...