Toivottoman ihastunut J mieheen

Juuri näin!!
Mitä sitten vaikka olisikin varattu? Kai hän osaa itse kertoa haittaako vai eikö.

Luin aloituksen ja ihmettelin viestiäsi. Pidät aloittajaa tunnehöppänänä, kun kirjoittelee tänne, mikä sinä sitten itse olet, kun kirjoittelet tänne. Tunnehöppänä varmaankin, mutta vaikea ilmeisesti myöntää. Sitten aloittajan suhtautumisongelma, hän on ihastunut johonkin erityisen komeaan ja urheilulliseen mieheen, mutta itse on ylipainoinen. Entä sitten. Kaikille ihmisille ulkonäkö ei ole tärkein juttu ja aloittajassakin on varmasti hyviäkin piirteitä. Omalla työpaikallani, vaikka miesvaltaisessa työpaikassa työskentelenkin ei mitään erityisen komeita,vurheilullisia miehiä onneksi olekaan, mutta kyllä tietty jos sellaisia olisi niin kyllä niissä silmä varmaan lepäisi.
Itse olen aina nuoruudessani ollut hoikka ja näin vanhemmitenkin (päälle nelikymppisenä) normipainoinen (mutta muodokas), mutta tuossa useamman lasten saannin jälkeen hieman pyöristyin, en tuntenut oloani kuitenkaan hyväksi siinä elopainossa, vaikka huomiota silloinkin sain ja niinpä pudotin painoani. Kyllä silti tietynlainen epävarmuus ulkonäöstäkin tässä iässä on ja kun edessä näyttää olevan uuden kumppanin etsiminen niin myönnän, että minua pelottaa esimerkiksi ulkonäköasiat ja sekin, että lasten saanti on tottakai kehon muotoja muuttanut ja eipä sitä kauheasti ole tullut itseä alasti riisuttua miesten edessä. Mutta täällä palstalla on niin kauhea myllytys ja jopa haukkuminen esimerkiksi ihastuksien ulkonäöstä ym.miksi. miksi halutaan satuttaa toisia tarkoituksella, en itse ainakaan ymmärrä, että toista parjaava voisi pitää toisesta.
Edelliseen kirjoittajalle vielä, että toisen suhteen onnellisuudesta ja siitä kuinka huono juttu hänen on menettää puoliso niin siitäkään en tekisi johtopäätöksiä, kun en kenenkään toisen liittoa tiedä. Erohan voi olla joskus hyväkin juttu. Ja mitä tulee lasten menettämisestä niin niistä uhkailu ei myöskään kuulostaa kivalta, on sitten kenelle onkin osoitettu.