Läheisyys on tärkeää. Silitän sinun ryppyjäsi.
Siinä minulle kaikki.
Siinä minulle kaikki.
Läheisyys on tärkeää
Tabermann
171408
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
"Että jotakin muistaa
ja jotakin unohtaa,
että hymyilee
lapsen lailla
eikä pelkää rakastaa."
laitoshoidossa, kun ruoka tuodaan sänkyyn ja potta viedään huussiin, olisi kivaa jos olisi joku kokoontuminen, jossa harjoiteltaisiin runojen lausumista. Kaikki voisivat niitä kirjoittaa ja halutessaan niitä myös esittää.
Ja mitä muita ideoita, niitä vanhuuden onnellistuttajia 80 voisi olla?
En ole ikinä käsittänyt, miksi ollaan sitä mieltä, että elämän iltapuhteella halutaan lausua ja kuulla runoja, vielä vähemmän ymmärrän laulamista. Ikäihmisellä on väsynyt ääni. Miksi rasittaa sitä ja kuulijoiden korvia lausumalla tai laulamalla?
Jos ei ole runous aikaisemminkaan kiinnostanut, miksi nyt?
Kimpaannuttaa tuo samaan muottiin työntäminen. Persoonia tässä ollaan, ja sanoisin jopa, että persoonallisuutemme on aika tiukassa. Turhaa meitä nyt on ruveta runollisiksi muuttelemaan.
vaan en silti ymmärrä miksei vanhatkin voisi laulaa ja lukea runoja?Täyttäessäni tammikuussa 70 vuotta lauloi mieheni 83 v."Mene sinä eukkoni maalle vaan...kaikkien riemuksi ja sai raikuvat aploodit!Ääni oli ihan aidosti vanhan miehen ääni,mutta sekö haittasi:)
Niin että laulelkaa vaan,ja happamat mielipiteet jääköön omaan arvoonsa. Hyvää kevään tuloa!
Kerronpa isästäni. Lienen kyllä kertonut aiemminkin. Hän oli lauluihmisiä nuoresta pitäen. Valitettavasti 30-luvulla rahapula esti kouluttautumisen. Hän lauloi lähes aina, myös eri kuoroissa ja viimeksi Sotainvalidien Veljeskuorossa viimeisiin hetkiinsä saakka. Muistan, kun hän kävi usein saunarakennuksessa avaamassa ääntään, suoritti ääniharjoituksia, etteivät muut häiriintyisi.
Vaikuttavaa oli sitten kuulla Veljien laulua hänen arkkunsa äärellä.
Äitini kertoi olleensa nuorena tyttönä innokas runonlausuja. Ilmeikkäästi hän niitä vielä ikäihmisenäkin tulkitsi kotipiirissä selkeällä äänellään, joskin enää harvemmin. Kuitenkin mielellään yhä itseksensä luki.
Eli kuka pitää mistäkin - ikäihmisenäkin.
Jos on ikänsä laulua tai runonlausuntaa harrastanut, niin "minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa". Mutta tarkoitan nyt näitä päiväkerhoja ja muita kokoontumisia, joissa lauletaan kuin karaokessa nuotin vierestä ja usein juuri noita virsiä.
Tai se lausunta!
Ajan tässä niiden asiaa, jotka vasta ikäihmisinä tulevat mukaan harrastusryhmiin.
Jää kyllä yhteen kertaan, kun lauletaan ensiksi maa on niin kaunis ja sitten vaikkapa jo joutui armas aika. Ja Helmimaaria lausuu runon.
Vasta sitten ryhdytään pitämän palaveria, jonka vuoksi on kokoonnuttu.
Jollei ole siihen mennessä itseään vanhukseksi tunnistanut, niin siinä se iskee kuin leka.
Käsitän kantasi. Ja jos kyseessä on kokoontuminen jonkun asia-aiheen pariin, ei laulelut/lausunnat tunnu oikein tarkoituksenmukaisilta. Järjestäjät arvelevat varmaan niiden rentouttavan läsnäolijoita, hyvää kuitenkin tarkoittaen.
Omissa eläkeläistilaisuuksissamme, nk. tapaamisissa, meillä usein on myös ohjelmaa, omasta takaa tai vierailijoita. Joskus myös yhteislaulua, joskaan ei mitään virsiä.
Teeppä Sinä järjestäjille oma ehdotuksesi tilanteen korjaamiseksi. Voisivat ilahtua muutosehdotuksestasi, sillä he saattavat toimia nyt "kuten aina on toimittu".
Terveisin Helena
Kun menet uutena tutustumaan johonkin eläkeläisille järjestettyyn harrastuspiiriin, niin vastassa on yhtenäinen, tavoistaan kiinnipitävä joukko, jotka suhtautuvat sinuun uutena ja sivullisena, joka saatetaan jopa hyväksyäkin joukkoon, jos on ihmisiksi.
Meneppä siinä ehdottelemaan!
Kiltisti olet sivullisena ja yrität kestää laulannat ja runonlausunnat.
Meneehän uudeltakin tulokkaaltakin aikaa oppia tuntemaan kerholaiset. Saattaahan olla, että hän pian sulautuu joukkoon ja alkaa viihtyä, mutta kyllä kynnys mennä uutena porukkaan on yhtä vaikeaa kaikissa ikäluokissa.
Harhaudun tässä pois alkuperäisestä aiheesta ehkä kauaskin, mutta esitän kainon toivomuksen, että kun vanhusten kerhoihin uusia osallistujia tulee, niin olisi heiltä itseltään kysyttävä, mitä he odottavat kokoontumiselta.
Usein vain käy niin, että kun aina ennenkin on näin tehty, niin eiköhän nyt kuitenkin tehdä edelleenkin samalla tavalla, vaikka yksi uusi jäsen tässä esittikin toista toimintamallia.
Kerrot kokemuksistasi. Tässä Sinulle vastaamassa näissä asioissa kokematon, joten viisaana jättäisin vastaamatta.
Mielessäni on ollut liittyä johonkin eläkeläisten harrastuspiiriin/järjestöön, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Toisaalta olotilani on näin hyvä.
Näinhän se on, että uuden tulokkaan on syytä olla tarkkailuasemissa vain ensin. Mutta sitten... Tietenkin riippuu myös harrastuspiirin luonteesta ja "säännöistä", missä määrin uusien tulokkaiden uudistusehdotuksia voidaan ottaa käsiteltäväksi. Mutta edelleen uusilla jäsenillä yleensä on "piireihin" tervehdyttävä vaikutus, että siitä vaan ehdottelemaan sopivan ajankohdan tullen.
tykkää kaikista, mutta mitä vikaa on lauluista ja runojen lausunnasta. Lisäisin vielä siihen tanssit. Tunnen montakin vanhaa ihmistä, jotka ovat innostuneita palvelutaloissa järjestetyistä tansseista. Ja vanhan hyvän ajan iltamat on ihan mukavaa. Tiedän kolme yli 85-vuotiasta ihmistä, jotka tanssivat mielellään. Mikä pitää paremmin jalat ja muun kehon sekä mielen kunnossa ellei tanssi. Nämäkin liitelevät valssia kuin keijukaiset. Kaikkihan eivät hyväksy tanssia, mutta liikunta mikä hyvänsä on hyvä. Pääasia, että mieli pysyy virkeänä, silloin koko keho voi hyvin.
* * * * * * * *
* * * * * *
* * * * *
Taivaalta leijui,
poskelles suli.
Samasta pilvestä
enkelikin tuli.
Olalles istuu,
korvaan kuiskaa:
Lämmöllä sua
ystäväs muistaa…
pitäisihän viimeistä kertaa poistuessa olla vaikka ensin läheisten mukavia lauluja,
sitten papin uskottavia säkeitä jos niitä on ja Tabermannin ja muidenkin runoja uskonnottomille.
Eikä sitten mitään rupurunoja!
Meni vikapaikkaan, mutta haitannoonko tuo.
Rakkautta on laittaa yöksi hampaat samaan lasiin.
lie vain silloin tuon hygieniapuolen laita...;)?
Joskin "kaiken voittaa rakkaus!"
On mielen hyvyys
Kuin meren syvyys
-se kaunan pohjaansa upottaa
ei riitaa nosta
ei koskaan kosta
näin ystävyyden se rakentaa
(pohpoika naapuripalstalla)
meillä kaikilla ihmisillä on erillainen maku,eriasioista,elikkä yksi tykkää äidistä yksi tyttärestä ja kaikki löytävät omansa.todellakin joku rakastaa laausumista,toinen laulamista.ja eihän missään ole määrätty että meidän mummojen ja pappojen pitäisi vain virsiä veisailla.itse laulelen kansanlauista rokkiin.jasamasta veräjästä aijon taivaaseen mennä kuin ne virsien veisaajatkin.rohkeutta vaan,menkää kerhoihin,tehkää omia ehdotuksianne.jos ei yhdessä paikassa kuulla niin jo viimeistään toisessa.kireäpipoisia on aina joukossa.