Tekisi mieli oksentaa.. Ei haluttaisi tehdä yhtään mitään. Ei mennä töihin, ei tehdä puuduttavia kotiaskareita. Maata vain sängyssä. Mutta arkea on pakko pyörittää. Vaimoni yli kymmenen vuoden ajalta, (olemme naispari) haluaa mennä joka paikkaan nykyään yksin. Ihan minne vaan kunhan pääsee ilman minua. Mä itse en liiku missään juuri. Töissä. Kotona. Harrastukseni on kotona. Hän hakee aktiviteetteja millä pääsee pois täältä. Kehtaa vielä haukkua etten muka päästä häntä mihinkään vaikka jatkuvasti ramppaa jossain. Vuorotyöläisenä hän on poissa öisinkin. Ja silloin harvoin kun on vapaata yhdessä, hän haluaa mennä. En ole tervetullut, vaikka haluaisin osallistua. Hän ei ehkä ymmärrä kuinka paljon olen yksin ja kaipaan hänen seuraa. Ehkä mun pitäis hankkia oma elämä niinkuin hän on sanonut. Mutta eikö meillä pitäisin olla yhteinen elämä? Tarkoittiko hän että oma elämä ilman häntä? Seksiä harrastimme viimeksi yli puoli vuotta sitten, hänen syntymäpäivänä. Otin asian puheeksi ja hän ei kuulemma sitä tarvi. Eikä munkaan tarvisi kuulemma olla niin yliaktiivinen... niin.? En tiedä mitä tekisin. Rakastan häntä mutta tunnen olevani orja. Poljettu. Mitäänsanomaton. Rahantuoja talouteen.. Haluiaisin että kaikki olisi niinkuin ennen.. Intohimo on kai joillakiin vain sen hetken aikaa pysyvää.. Vai olenko minä se syypää, enkö osaa mukautua arkeen, tylsään sellaiseen. Onko se tällaista?
lopun enteilyä
1098765
5187
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Yhdellä pitkäaikaisessa liitossa olleella sukulaispariskunnalla on ollut juuri samanlaista kipuilua. Mies menisi joka paikkaan yksin ja nainen on kotona suurimman osan ajasta. Saattaa naiselle ilmoittamatta olla tuntejakin asiointireissuillaan. Miehelle ei sovi mikään matka tai yhteinen tekeminen, mitä nainen ehdottaa. Nainen taas syyttää miestä siitä, että hänellä on sosiaalista elämää myös sellaisten ystävien kanssa, joita nainen ei tunne. Intiimielämästä en tiedä.
Mielestäni on vain yksi vaihtoehto: nostatte kissan pöydälle, puhutte selvällä suomenkielellä mitä kumpikin haluaa ja tarvitsee suhteelta; itseä ja toista vähättelemättä. Sitten katsotte, että ovatko tarpeenne ja toiveenne yhteensovitettavissa vai eivät. Kaikkein tuhoisinta on kuluttaa aikaansa onnettomassa suhteessa. Voi hyvinkin olla että rehellinen, syyttelemätön keskustelu puhdistaa ilmaa ja suhteenne parantuu jälleen. Tai sitten ei. Mutta sekin on parempi todeta kuin jatkaa vuosikausia kaunan ja pettymysten keräämistä.
Joka tapauksessa ei kannata lyödä hanskoja naulaan yrittämättä parantaa tilannetta. Voimia teille.
Voi ei. Kuulostaa kurjalta.
Minusta parisuhde on sitä, että mennään joskus yksin ja tavataan vaikka omia kamuja, mutta y l e e n s ä tehdään, mennään ja touhutaan yhdessä.
Ja intohimo.. liki vuoden yhdessäolon jälkeenkin se on ja pysyy. Mä en kestäisi jos sitä ei olis. Kerta viikossa ei vieläkään riitä meille.
Mitä jos nostat kissan pöydälle ja kysyt mikä mättää? Meillä kun on vain tämä yksi elämä ja se pitäs elää niin, että on itselläkin hyvä olla.
Liki vuoden??? Tule kertomaan samaa 10v päästä jos olette silloin yhdessä. Tämä ei ollut ilkkumakommentti mutta vuosi on todella lyhyt aika verrattuna aloittajan parisuhdevuosiin. Vuosi tai pari voi mennä suunnilleen pupuillen puskissa toisen kanssa mutta kun arki tulee jossain vaiheessa ryminällä niin sitä ei jotkut kestä ja tulee turhia eroja, kun halutaan löytää toinen huuma perään.
Toivon tietysti ettei teille niin tapahdu ihan heti.
Anteeksi, kun saatan kuulostaa tylyltä tässä hieman kiireessä kirjoitetussa viestissäni. Mietin kuitenkin sellaista, että eikö olisi helpointa yrittää nyt ainakin tässä vaiheessa panostaa siihen omaan elämään. Alkaisit sinäkin käydä enemmän jossain kodin ulkopuolella. Olipa se kuntosali, lenkkipolku, kirjasto, työväenopiston kurssi tai mikä vaan. Ehkä vaimosi on aistinut masennuksesi? Hae itsellesi psykiatrista apua, jos tilanne on niin hankala. Jos tilanteesi luisuu huonompaan suuntaan, se vaikeuttaa suhdettanne entisestään. Yritä hankkia itsellesi lisää sosiaalisia suhteita. Netinkin kautta voi löytää tuttavia, mutta parasta olisi tutustua ihmisiin live-elämässä. Minua kiinnostaisi tietää tilanteestanne paljonkin. Haluaisin esimerkiksi kuulla vaimosi kertomuksen tilanteesta. Lisäksi minua kiinnostaa, miten kotityöt on teillä jaettu. Entä teettekö mitään kotitöitä yhdessä? Syöttekö yhdessä? Kuinka usein vietätte kahdenkeskisiä koti-iltoja? Mitä silloin teette?
Miksi sinua kiinnostaa muiden elämät? Eikö sinulla itselläsi ole omaa elämää vai onko muiden elämien tonkiminen työtäsi?