Hei! Olen pian 19v täyttävä tyttö, joka on taistellut anoreksian tyyppisen syömishäiriön kanssa jo todella kauan, mutta kotona ei ole huomattu ja itse avauduin asiasta vastikään psykologin käynnillä. Tilanne on nyt pahentunut aika paljon, mutta itse on todella vaikea saada hommaa kasaan ja muutosta.. Millä tavalla te aikuiset olette saaneet apua? Missä olette käyneet? Entä onko jollain kokemusta milloin aikuinen voisi päästä osastolle ja toisena milloin aikuinen katsotaan niin sairaaksi että joutuu pakolla osastolle? Ja jos joku on ollut millaista osastolla on ollut? Haluan vain vähän kartoittaa tietoa muiden kokemuksien avulla aikuisten syömishäiriö hoidosta, koska siitä löytyy paljon vähemmän keskustelua kuin alaikäisten hoidoista, jossa vanhemmat esim. Päättävät paljon.
Oma tilanteeni on nyt mennyt siihen, että en syö mitään tai sitten tyyliin omenan/yhden leivän ilman voita tms ja senkin jälkeen oksenna. Oksentelun myös vaikka en olisi syönyt. Ahmimista minulla ei ollenkaan ole. Diagnoosini on F50.1. Ja siis urheilen 3-5 kertaa viikossa ohjatusti ja käyn melkein joka päivä n.10 km lenkillä, koska se tuntuu pakolliselta.. Haluaisin vain kuulla muiden yli täysi-ikäisten ja aikuisten kokemuksia... Parannus tarinoitaankin saa jakaa! Kiitos jo etukäteen!❤️
Oma tilanteeni on nyt mennyt siihen, että en syö mitään tai sitten tyyliin omenan/yhden leivän ilman voita tms ja senkin jälkeen oksenna. Oksentelun myös vaikka en olisi syönyt. Ahmimista minulla ei ollenkaan ole. Diagnoosini on F50.1. Ja siis urheilen 3-5 kertaa viikossa ohjatusti ja käyn melkein joka päivä n.10 km lenkillä, koska se tuntuu pakolliselta.. Haluaisin vain kuulla muiden yli täysi-ikäisten ja aikuisten kokemuksia... Parannus tarinoitaankin saa jakaa! Kiitos jo etukäteen!❤️
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.