Sekä teiltä vl:t että ei-vl-uskovaiset!
Jos kodissanne käy joku, joka elää toisella tavalla kuin itse elät, niin miten suhtaudut vieraasi elämäntapaan kodissasi? Tarkoitan nyt tilannetta, jossa koet, että vieraasi elää synnissä.
Eli jos pidät syntinä avoliittoa (mistä on oma avaus alempana), niin petaatko pedit eri huoneisiin? Jos vieraasi tupakoi ja pidät sitä syntinä, niin vietkö silti ulos tuhkakupin-tekeleen vai pyydätkö hillitsemään himoa vierailun ajan ;)? Tai vl: jos vieraasi meikkaa aamuisin peilin ääressä pitkät tovit, niin miten suhtaudut?
Minua ihan rehellisesti kiinnostaa, miten muut suhtautuvat tällaisiin asioihin. Miten perustelet toimintasi? Tilanne ei ole ihan helppo, vaikka selvät sävelet monilla varmaan onkin.
Jos kodissanne käy joku, joka elää toisella tavalla kuin itse elät, niin miten suhtaudut vieraasi elämäntapaan kodissasi? Tarkoitan nyt tilannetta, jossa koet, että vieraasi elää synnissä.
Eli jos pidät syntinä avoliittoa (mistä on oma avaus alempana), niin petaatko pedit eri huoneisiin? Jos vieraasi tupakoi ja pidät sitä syntinä, niin vietkö silti ulos tuhkakupin-tekeleen vai pyydätkö hillitsemään himoa vierailun ajan ;)? Tai vl: jos vieraasi meikkaa aamuisin peilin ääressä pitkät tovit, niin miten suhtaudut?
Minua ihan rehellisesti kiinnostaa, miten muut suhtautuvat tällaisiin asioihin. Miten perustelet toimintasi? Tilanne ei ole ihan helppo, vaikka selvät sävelet monilla varmaan onkin.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Eipä nuita juuri muita vieraita käy kuin vain vl.ä
Tuhkakupin kyllä muistan laittaa ulos eri paikkoihin ja ison sellaisen, johon vielä kirjoitan:"Natsat tähän !" On joskus käynyt niin, ettei tupakoivat vieraat millään osaa laittaa niitä tumppejaan asiaan kuuluviin paikoihin, vaan hyvin useasti ne vain heitetään äkkiä kaaressa vaikka kukkapensaaseen.
Oikeastaan tupakointi on se, mihin vieraissa kiinnitän huomioni, muut asiat ei niinkään merkitse.
Monesti miehillä on tapana tehdä vedenheitto wc-pönttöön seisaaltaan, mikä varsinkin vaimoihmistä risoo. Syytä onkin, sillä seisten heitetty vesi räpisee laidoille.
Myöskin pöntön huuhtelu on joillekkin ylivoimaisen vaikeaa. Vetästä kyllä osataan, mutta esim. harjan käyttöä ei hallita. Samoin ei älytä käyttää suihkua, joka on pöntön vieressä.
Tässä ei ole eroa vl.n ja ei vl.n välillä.
Samanlaisia tuhertajia ovat kaikki.
Kerran oli puhujaveljet yötä kodissamme.
Jokainenhan tietää, että heitä pitää kohdella hyvin ja arvokkaasti.
Veljet olivat samanlaisia niuhottajia kumpikin.
Heille ei kelvannut muu kuin kahvi ja tupakka.
Illalla he sanoivat, ettei ole hyvä syödä yötä vasten ja aamulla, ettei heille aamutuimaan maistu ruoka vaan kahvia täytyy saada monta kuppia.
Tuli mieleen, ettei heillä ole terveellisiä elämäntapoja, koska tupakilla kävivät ahneesti ja kahvimyrkky vain kelpasi.
Olisin toivonut, että he olisivat olleet vieraanamme vielä päivälläkin, jolloin olisi nähty, maistuisiko heille ruoka vielä silloinkaan.
vieraana kuitenkin niin että talo elää tavallaan ja vieras käypi ajallaan.
Petit teen niinkuin omillekin, ei avio pareille, erikseen.
Musiikkia saa kuunnella muussa huoneissa niin ettei se muita häiritse.
Meikata ovat voineet jos ovat halunneet. Nämä näin tylysti sanoen mutta!!!
Vieraana olen koettanut pitää ja olla oma itseni . Mielelläni olen heitä kodissani pitänyt.
Sitten kun minä tai minun lapseni menevät kylään ei vl:n luo toivon ettei seurusteleva tai kihlapari tarvitse hirveästi selitellä miksi he nukkuvat eri huoneissa. Tai minun ei tarvitse kuunnella koko ajan "jytää"
Mutta minäkään en kylässä sano että haluan että nyt pannaan siioninlaulut soimaan.
Eli eiköhän se ole molemminpuolinen kunnioitus toisen kotia ja uskontoa kohtaan joka sitä käytäntöä ohjaa ja jos kokee ettei tuo käytäntö sovi minulle niin ei mene sellaiseen kotiin kuin siksi aikaa kun "pärjää" siellä.
Luepa alla vastaukseni tähän avoparikirjoitukseen. Kirjoitin siellä olevani sitä mieltä, että käytännön tilanteissa on pakko hyväksyä esimerkiksi avoparin majoittaminen samaan vuoteeseen. Mielestäni kaikki muut mainitsemasi esimerkit ovat niin pieniä asioita, että kukaan normaalijärkinen ihminen tuskin niistä hermostuisi.
Mutta kun lähdin kehittelemään teemaa eteenpäin, niin joudun kyllä miettimään vastaustani hieman lisää.
Eli:
- entäpä jos luoksesi vierailulle tulisi rekisteröidyssä parisuhteessa elävä sisaruksesi (samaa sukupuolta olevine puolisoineen) ja ehkäpä keinoalkuisine lapsineen ;-)
- illalla he juopottelisivat saunassasi
- aamulla löytäisit ikkunan alta ilmiselviä huumesätkien tumppeja
Luulenpa, että suurimmalla osalla meistä raja tulisi vastaan jossakin kohti ylläolevaa listaa. Millä perusteella siis hyväksyisimme avoliittolaisten majoittumisen samassa huoneessa kodissamme, jos emme hyväksyisi heidän alkoholinkäyttöään?
Tämä oli siis vain spekulaatiota. Toivottavasti ymmärsit, mitä yritin sanoa: johonkin meidän on vedettävä hyväksytyn käytöksen raja kodissamme ja ainakaan minulla ei ole tähän hyvää "nyrkkisääntöä".
kuten kirjoitat:
"- entäpä jos luoksesi vierailulle tulisi rekisteröidyssä parisuhteessa elävä sisaruksesi (samaa sukupuolta olevine puolisoineen) ja ehkäpä keinoalkuisine lapsineen ;-)
- illalla he juopottelisivat saunassasi
- aamulla löytäisit ikkunan alta ilmiselviä huumesätkien tumppeja "
Pikkasen kehitysketju jää kesken. Eikö neljäntenä vaiheena marisätkien jälkeen olekin suonensisäiset huumeet?
Tämä oli todella hieno kirjoitus (vaikka olen muistaakseni ollut eri mieltä kanssasi joskus alempana). :) Omassa kodissani tekisin kyllä vieraille selväksi, että alkoholia he voivat nauttia muualla. En vetäisi isoa hernettä nenään parista saunakaljasta, mutta juopottelua en katsoisi hetkeäkään. Samoin huumeet (vaikka kuinka miedot) ovat sellaisia, joita minun ei isäntänä tarvitse hyväksyä. Luulen, että nämä eivät ole välttämättä edes uskon asioita, vaan useimmat epäuskoisetkaan eivät tällaista kauan katselisi... :)
Jos sisarukseni tulisi samaa sukupuolta olevan rekisteröidyn puolisonsa kanssa kylään, niin toivottaisin heidät lämpimästi tervetulleeksi. Kyseessä on kahden ihmisen päätös, josta he vastaavat henkilökohtaisesti Jumalalle. Kyllä he varmasti olisivat jo saaneet kuulla, että en hyväksy heidän suhdettaan, mutta ei se saisi olla esteenä sisarusten väliselle rakkaudelle.
Vaikeita asioita (etenkin jos näin ihan oikeasti kävisi), mutta minä toimisin näin. Hauska ajatusleikki, vl2003! :)
Että mihin vedetään raja. Salliako jokin asia ja olla sallimatta jokin toinen. Synti on kuitenkin aina synti! Oli kyse sitten pienestä tai isosta asiasta.
Ja pohdin sitäkin, että onko jonkin salliminen kodissaan sitä, että antaa siunauksensa tietynlaiselle toiminnalle. Toisaalta taas Raamatussakin sanotaan, ettei tule kantaa huolta sellaisten ihmisten tekemisistä, jotka eivät ole uskossa/uskomassa. Miksipä vaatisin heiltä Raamatun mukaista toimintaa, jos Raamattu ei ole heille minkään sortin auktoriteetti?
No oma kantani on silti selkeä. Tärkeintä itselleni vieraanvaraisuus! Että otetaan vieraat avosylin vastaan sellaisina kuin he ovat. Kukin eläköön tyylillään. Mutta hyvä on aina pohtia vähän pidemmälle omaa toimintaansa...
Jos minun vieraani tuntee kahvin synnin himoa (riippuvuussuhde verrattavissa tupakkaan, kofeiini on maailman suosituin huume), niin sanon reilusti, että kahviriippuvuus on syntiä, saastuttaa hengen temppeliä ja aiheuttaa riippuvuuden.
Ystävällisesti yritän tätä maallisen himon orjaa ohjailla terveellisempien asioiden ääreen. Tarpeeksi asiasta keskusteltuani sanon, että no otetaan kupit kahvia. Kyllä se synnillinen nautinto piristää vähän aikaa.
Jos vieraakseni tulee joku avoliittolainen joka haluaa nukkua yhdessä, niin minä kysyn heiltä miten tahtovat nukkua? teen sitten sen mukaan!
Jos joku haluaa poltella, annan ystävällisesti tuhkakupin ja sanon ettei sisällä sitten poltella, onko selvä!
Jos joku meikkaa, meikatkoon kunhan ei koko aamuksi valloita wc:tä itselleen!
Mutta viinaa täällä ei juoda eikä hilluta kännissä!
Mitä varten pitäisi paimentaa toisten elämää?
Eikö riitä että omaansa?
Tämä on nyt taas kerran sitä vl-tekopyhyyttä!
>>
Jos kodissanne käy joku, joka elää toisella tavalla kuin itse elät, niin miten suhtaudut vieraasi elämäntapaan kodissasi? Tarkoitan nyt tilannetta, jossa koet, että vieraasi elää synnissä.
>>
Tuohon voi vastata miettimällä sitä, mitä vaikutusta eri ratkaisumalleilla olisi. Varmaan vieraille on selvä tai tulee selväksi miten isäntäväki asioista ajattelee.
Mikäli kieltää toiselta kotonaan jotain "syntinä pitämää", niin mitä seurauksia siitä on? Laittaako se toisen ajattelemaan tekemänsä asian synnillisyyttä, vai isäntäväen "niuhottamista".
Itse en usko että kukaan muuttaa tai edes harkitsee tapojensa muuttamista sillä että heiltä vierailulla kielletään jotain. Todennäköisesti kieltämiset vain etäännyttävät vieraat ja isäntäväen mielipide jää siten paljon vähemmälle merkitykselle kuin silloin jos kunnioittaa toisen itsemääräämisoikeutta tekemisiinsä.
Eli kun miettii sitä miten missäkin tilanteessa toimii, niin voi miettiä mitä seurauksia toiminnalla on; mitä hyvää ja huonoa seuraa mistäkin vaihtoehdosta. Kun näitä punnitsee, niin voi valita "vähiten huonoimman" vaihtoehdon ristiriitaisissa tilanteissa.
No hengellisessä mielessä minusta todellinen raja menee siinä, laskeeko kotiinsa epäuskoisia ihmisiä vai ei. Ja lähes jokaiselle tuo on itsestäänselvää; tervetuloa vaan ystävät ja sukulaiset vakaumuksesta riippumatta!
Jos joku elää kotonaan avoliitossa ja sitten tulee kylään, eikö se ole kokonaisuuden kannalta ihan sama, tuleeko yksin vai avopuolison kanssa ja miten yöpyy? Itse en ottaisi kantaa nukkumisjärjestelyihin. Pitäisin sellaista täysin hyödyttömänä mielenosoituksena.
Eivät he ole yhtään lähempänä Jumalaa vaikka nukkuisivatkin eri huoneissa meillä vierailunsa ajan. Eikä se tekisi myöskään meidän kodistamme yhtään uskovaisempaa.
Ainoa, mikä minkä katsoisin itselleni talon emäntänä kuuluvan, olivat asiat, jotka kenties konkreettisesti häiritsisivät. Juoppojen metelöinti tai tumppien löytyminen lasten leikkipaikoista. (Kylpyhuoneesta tultuaan vieraan ei kuitenkaan tarvitse sanoa minulle "huugo", jotta voin tarkistaa, onko ottanut yömyssyn minulta salaa iltapesujen yhteydessä). Minkään asteen huumeista en elämäni aikana ole vienä nähnyt vähäisintäkään vilahdusta.
Ajattelisin, että ihmiselle, jota pitää surkeana syntisenä ja luopiona, tulisi sijata mitä lämpöisin vuode ja kattaa pöytään parasta mitä talosta löytyy samalla muistaen, että itse ei ole elänyt yhtään vähemmän syntiä tehden.
Voihan sen kantansa ilmaista johonkin nimenomaiseen asiaan jos sen osaa rakkaudella ja rakentavasti tehdä, muistaen taaskin, että jos itse ei juuri sitä syntiä olekaan tehnyt niin kaikkea muuta kuitenkin yllin kyllin.
Parhaassa tapauksessa kodissa ja sen asukkaissa vallitsevat ilo, rauha ja rakkaus puhuttelevat armosta osatonta enemmän kuin mitkään paheksuvat mielenosoitukset.
'Voihan sen kantansa ilmaista johonkin nimenomaiseen asiaan jos sen osaa rakkaudella ja rakentavasti tehdä, muistaen taaskin, että jos itse ei juuri sitä syntiä olekaan tehnyt niin kaikkea muuta kuitenkin yllin kyllin.
Parhaassa tapauksessa kodissa ja sen asukkaissa vallitsevat ilo, rauha ja rakkaus puhuttelevat armosta osatonta enemmän kuin mitkään paheksuvat mielenosoitukset'
Tuo pätkä oli hienosti sanottu! Juuri näinhän se asia on! Uskon, että hyvää esimerkkiä näyttämällä saa paljon enemmän aikaan kuin tuomiohenkisellä julistuksella.
Yhtään viestiäsi kyseenalaistamatta, siihen on helppo yhtyä kunnes sitten ollaan seuraavanlaisessa tilanteessa: vanhin lapsesi on 17-vuotiaana muuttanut toiselle paikkakunnalle kouluun, kieltänyt uskonsa vähän aikaa sitten ja ilmoittaa tulevansa kotiin tyttö/poikaystävänsä kanssa. Tuntuisiko helpolta "mukisematta" hyväksyä yhteismajoitus? Entäpä jos lapsi olisikin juuri ehtinyt täyttää 18? Tai 21? Tai vasta 16? Entäpä jos 17-vuotias tyttäresi tuo kotiin 37-vuotiaan poikaystävän? Kokisitko siinäkin tapauksessa asiaan puuttumisen "tarpeettomana mielenosoituksena"?
Tällä yritän sanoa, että vaikka on totta kaikki mitä juuri kirjoitit (ja mitä itse kirjoitin aikaisemmin) suvaitsevaisuuden merkityksestä ja siitä, kuinka on syytä välttää turhia, henkilöönkäypiä mielenosoituksia, on tämä kuitenkin erittäin monitahoinen kysymys. Kyllä siinä uskovaisella vanhemmalla tulisi itku silmään, jos joutuisi oman rakkaan lapsensa kanssa näitä miettimään, lapsen, joka vielä hetki sitten oli avoimesti uskovainen.
Mitä taas noihin huumeisiin tuli, niin aikaisemmin mainitsin huumeet lähinnä siinä ajatuksessa, että jossakin vaiheessa kuitenkin jokaiselle tulee raja vastaan siinä, mitä kodissaan suvaitsee.
Jatketaanpa vielä.
(1) Suostutko majoittamaan avoparin kotiisi?
(2) Suostutko majoittamaan heidät samaan huoneeseen?
(3) Muuttaako tilannetta se, että he ovat esimerkiksi omat vanhempasi?
(4) Hyväksytkö vierailta maltillisen alkoholinkäytön kotonasi?
(5) Hyväksytkö riehakkaan alkoholinkäytön?`
(6) Hyväksytkö huumeiden käytön kotonasi?
Ja vielä loppukaneetiksi: jos et hyväksy jotakin noista mainituista, oletko valmis heittämään ulos kodistasi avoliitossa elävät, huumeitä suonensisäisesti käyttävät vanhempasi, joilla ei ole muuta paikkaa mihin mennä? Joiden ainoa toivo päästä kuiville voi olla majoittuminen sinun luoksesi?
Suurimmalla meistä ei ole avoliitossa eläviä ja huumeita suonensisäisesti käyttäviä vanhempia. Halusin kuitenkin ottaa tämän esimerkin ikäänkuin toisena ääriesimerkkinä ensimmäiseen esimerkkiin (16-vuotias oma lapsi tuo kotiin ensimmäisen seurustelukumppaninsa ja haluaa yöpyä samassa huoneessa) verrattuna siitä, että asioiden suvaitseminen niitä hyväksymättä voi joskus olla ainoa kristillinen toimintatapa.
Kiitos ajatuksia herättävästä vastauksestasi.
Ensinnäkin täsmennän, että mielestäni tilanteisiin liittyvien tunteiden perusteella ei voi tehdä lopullisia johtopäätöksiä siitä, mikä olisi viisain tapa menetellä. Välillä tunteet ja käytännön toiminta kannattaa pitää tietoisesti erillään. Itse olen joutunut pohtimaan omalla kohdallani sekä minulle läheisen avoparin että elämässään sivuraiteelle joutuneen, alkoholisoituneen ihmisen vieraana pitämistä. Molemmista on myös käytännön kokemusta.
En näe hengelliseltä kannalta ongelmana minkäänlaisen juopon tai roiston majoitusta omassa kodissani (vrt. edellinen vastaukseni tässä ketjussa). Tunteet kyllä voisivat myllertää. Lähestyn kysymyksiä pikemminkin käytännölliseltä kannalta.
Avoparille, kolmen yhteisen lapsen vanhemmille olen enempiä kyselemättä varannut vierashuoneen. Mutta pahalta tuntuu, ei voi mitään. Siitä syystä olen asiaa pohtinut ja kuitenkin tullut siihen tulokseen, että en käy ottamaan kantaa tuollaisella detaljitasolla. Kantani itse asiaan he kyllä tietävät.
Alkoholiongelmainen, työtön ja mielenterveysongelmistakin kärsivä nuoruudenystävä (entinen vl) poikkeaa mielellään muutaman päivän vierailuilla. Olemme sopineet, että meillä hän ei ole humalassa niin paljoa, että se näkyy päälle päin. Sama koskee hänen henkiseen sairauteensa liittyvää maanista vaihetta, silloin pitää hakeutua hoitoon eikä kylään, se on hänen omankin etunsa mukaista. Muutoin meille voi aina tulla, kyljensija ja syötävää löytyy. Kyläilymahdollisuutta hän arvostaa niin paljon, että mitään ongelmaa sopimusten pitämisessä ei ole ollut. Hän on hyvin suloinen ja herkkä ihminen jonka seurasta kovasti pidän.
Huumeita en sallisi kotonani käytettävän koska ainakin tujut aineet aiheuttavat sekavan ja harhaisen olotilan ja tekevät käyttäjästään arvaamattoman. Lisäksi ne ovat laittomia.
Mutta sitten, oma lapsi. Osasitpas osua arkaan kohtaan pienten tyttöjen äitiä... Nousee voimakas tunne, että ehdottomasti en hyväksyisi noita esittämiäsi tilanteita! Mutta mutta.
Alaikäisen lapsen kohdalla tilanne on selvä, ei käy. Se on helppo perustella itselle ja lapselle.
Mutta nuo muut vaihtoehdot, eli esim. täysi-ikäinen lapsi, nuori tyttö kaksi kertaa itseään vanhemman (pari kertaa eronneen...) miesystävän kanssa tulossa yöksi. No, kyllä minä heidät ottaisin, ottaisin lapseni kotiin missä tilanteessa tahansa, siihen heidän pitää voida luottaa. Mutta varmasti olisi itku silmässä koko vierailun ajan ja varmasti lapsikin sen jo etukäteen tietäisi.
1. Suostuisin, olen majoittanut.
2. Kuin edellä.
3. Tilannetta ei muuttaisi, vaikka kysymyksessä olisivat omat vanhempani (muuten naurettava ajatus heidän yhteydessään:))Ehkä olisin tavallista kainompi puuttumaan käytännön toimin tilanteeseen.
4. Esittäisin toivomuksen, että pidettäisiin pullot piilossa ja tehtäisiin yhdessä jotain muuta. Alkoholituotteiden katseleminenkin kotona on tympeä ajatus kun ei ole tottunut. Ja ehkä lastenkin takia, vaikka heille kyllä voi asiat selittää. Yleensä pelkkä kaino toivomus riittää vieraille - ja tavallisesti sitäkään ei tarvita, toisemme kun tunnemme.
4. Riehakasta alkoholinkäyttöä en halua kotonani katsella. Siihen en voisi olla joutumatta itse osalliseksi siksi, että riehakas juopottelu on tosi vastenmielistä ja näkyy ja kuuluu koko talossa. Koti on rauhan tyyssija.
5. huumeiden käyttöä en kotonani hyväksy syistä jotka edellä jo mainitsin.
Mutta jos kyseessä olisi sivuraiteelle joutunut ystävä, sukulainen tai oma lapsi, ottaisin tarvittaessa luokseni ilman mitään ehtoja ja tekisin parhaani. Elämänhallinnan menettäneelle, yhteiskunnan rattaasta alimpaan sosiaaliluokkaan tipahtaneelle ihmiselle tuskin on nykymaailmassa liiaksi lämpöä ja vieraanvaraisuutta tarjolla.
Niin kuin huomasitkin, viestini oli tarkoituksella kärjistetty. On asioita, joita ei pidä mennä suhteellistamaan. Kuitenkin on myös asioita, joissa suhteellistaminen on (mielestäni) oikein, ja mielestäni tässä keskustellut asiat ovat sellaisia. On vaarallista lähteä myötäilemään maailman henkeä näissä(kään) asioissa, mutta kun itse olen joskus törmännyt mielestäni liialliseen kovuuteen ja ymmärtämättömyyteen näissä asioissa, niin ajattelin, että tässäpä onkin hyvä paikka pysähtyä miettimään, että on myös paljon vl-uskovaisia, jotka eivät elä viidennessä polvessa lapsuudenuskoisten uskovaisten ympäröimänä. Suvun ainoana vl-uskovaisena moni asia on mietittävä aivan itse ilman totuttuja käyttäytymismalleja.
Juuri näin kuin kirjoitat:
Ajattelisin, että ihmiselle, jota pitää surkeana syntisenä ja luopiona, tulisi sijata mitä lämpöisin vuode ja kattaa pöytään parasta mitä talosta löytyy samalla muistaen, että itse ei ole elänyt yhtään vähemmän syntiä tehden.
Jeesuskaan ei karttanut ei-uskovien seuraa. Ei hän silti syntiä hyväksynyt. (Mutta kuinka moni tänä päivänä näkee eron?)
Tuossa jo monta kommenttia on tullutkin, mutta yhdestä asiasta vielä kirjoitan joka itselleni tuli mieleen.
Hyviin tapoihin kuluu, että vieras ottaa huomioon talon tavat ja tyytyy niihin. Eikä suinkaan niin, että talon väki huomioi vieraan pienimmätkin toiveet ja ellei isäntäväki niitä toteuta, niin vieras loukkaantuu ja tuntee itsensä huonosti kohdelluksi.
Meillähän on sanontakin: ”Talo elää tavallaan, vieras tulee ajallaan.”
Toinenkin sanonta pitää sisällään saman ajatuksen: ”Maassa maan tavoin”
Tämä ei tietenkään sulje pois vieraanvaraisuutta, mikä myös kuuluu hyviin tapoihin.
_