...
Tarinoilla pitää olla kolmaskin todistaja. Eli erämaareissussa mukana ollut opas. Se olen minä.
Mökin pihaan ajaa kulahtanut linja-auto. Siitä purkautuu yhtä kulahtanutta porukkaa. Miehiä ja naisia. Naisten riemulla ei ole rajoja. Vihdoinkin muualla kuin paikalliskulmilla.
Olen laittanut tuvan kamiinaan tulet. Porukka istahtaa pitkän pöydän ääreen vaitonaisena kuin apaattiset Alpakat.
Samoin heitä istuu pitkillä seinävierustapenkeillä. Tunnelma on liian tiivis heidän mielialoihinsa nähden.
Yritän virittää ilmapiiriä keskustelunomaiseksi, mutta huomaan että porukka on sosiaalisesti rajoittunutta, tai sitten vain ujoja.
Myöhemmin, yksi naisista eksyy saunalle, jota olen lämmittämässä. Keskustelu on jotakuinkin vittu, täällä on tylsää. Vaivihkaa utelen naisen taustoista? Hän on joku paperiliidokki jossain Valmetin sivukonttorissa. Siis ollut. Saanut potkut itselleen johtumattomista syistä, joiksi nainen kertoo, että Alko möi vaikka hän oli kännissä ja ravintolat eivät antaneet porttikieltoja.
Illalla kun on saunottu, molemmat sukupuolet erikseen, tuo kyseinen nainen kinuaa yhtä miehistä kuin ei olisi koskaan patukkaa saanut. Nuotiomakkarat käsissään he lähtevät iltakävelylle. Annan heidän mennä, mitäpä oppaalle kuuluu se, mitä porukat yksityisesti puuhaavat.
Aamulla pihalla ex paperiliidokki käy supattamassa, mitä helvetin tyyppejä nuo miehet ovat? Kenelle voi valittaa?
Lisäksi kukaan naisista ei ole laittanut aamupalaa, saati kynttilöitä palamaan pitkälle tuvan pöydälle.
Sen tiesinkin. Tiesin ennakkovaraus kirjasesta, että naiset ovat pääkaupunkiseudun Uusavuttomat ry toipilaita, jotka eivät osaa edes vettä keittää. Kuka katkaisuhoidosta, kuka mistäkin.
Pyydän miehen pihalle ja puhutteluun. Mitä tapahtui siellä kävelylenkillä? Et kai vaan…
Ei! Sanoi mies jämäkästi. He ovat Nimettömät impotentit ry osastolta. Toipilaita hekin.
Niin, se vuosiluku on 1995 tai 1996 tai 1997 tai…en muista.
Tarinoilla pitää olla kolmaskin todistaja. Eli erämaareissussa mukana ollut opas. Se olen minä.
Mökin pihaan ajaa kulahtanut linja-auto. Siitä purkautuu yhtä kulahtanutta porukkaa. Miehiä ja naisia. Naisten riemulla ei ole rajoja. Vihdoinkin muualla kuin paikalliskulmilla.
Olen laittanut tuvan kamiinaan tulet. Porukka istahtaa pitkän pöydän ääreen vaitonaisena kuin apaattiset Alpakat.
Samoin heitä istuu pitkillä seinävierustapenkeillä. Tunnelma on liian tiivis heidän mielialoihinsa nähden.
Yritän virittää ilmapiiriä keskustelunomaiseksi, mutta huomaan että porukka on sosiaalisesti rajoittunutta, tai sitten vain ujoja.
Myöhemmin, yksi naisista eksyy saunalle, jota olen lämmittämässä. Keskustelu on jotakuinkin vittu, täällä on tylsää. Vaivihkaa utelen naisen taustoista? Hän on joku paperiliidokki jossain Valmetin sivukonttorissa. Siis ollut. Saanut potkut itselleen johtumattomista syistä, joiksi nainen kertoo, että Alko möi vaikka hän oli kännissä ja ravintolat eivät antaneet porttikieltoja.
Illalla kun on saunottu, molemmat sukupuolet erikseen, tuo kyseinen nainen kinuaa yhtä miehistä kuin ei olisi koskaan patukkaa saanut. Nuotiomakkarat käsissään he lähtevät iltakävelylle. Annan heidän mennä, mitäpä oppaalle kuuluu se, mitä porukat yksityisesti puuhaavat.
Aamulla pihalla ex paperiliidokki käy supattamassa, mitä helvetin tyyppejä nuo miehet ovat? Kenelle voi valittaa?
Lisäksi kukaan naisista ei ole laittanut aamupalaa, saati kynttilöitä palamaan pitkälle tuvan pöydälle.
Sen tiesinkin. Tiesin ennakkovaraus kirjasesta, että naiset ovat pääkaupunkiseudun Uusavuttomat ry toipilaita, jotka eivät osaa edes vettä keittää. Kuka katkaisuhoidosta, kuka mistäkin.
Pyydän miehen pihalle ja puhutteluun. Mitä tapahtui siellä kävelylenkillä? Et kai vaan…
Ei! Sanoi mies jämäkästi. He ovat Nimettömät impotentit ry osastolta. Toipilaita hekin.
Niin, se vuosiluku on 1995 tai 1996 tai 1997 tai…en muista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voihan mökin
Hieno tarina, mutta ei minun. Muutama asiaa sen paljastaa. En syö ollenkaan makkaraa, ja toisen saunan lämmittäminen epäonnistui suvereenisesti, lämmittäjän humalatilan takia. Siellä porukat Istuivat kylmässä saunassa kännäämässä, mutta kossu lämmitti.
Vielä se että The Mies oli joukon johtaja, joten siellä ei tarvittu opasta.
Onhan se hienoa, että muillakin on kokemusta erämaamökkifiiliksistä.