Terve, 29v mies olen. Kyselen vaan kun on vähän outoja oireita, jotka kestäneet läpi koko elämän tai ainakin niin pitkään kun jaksaa muistaa (jo lapsesta).
Eli ongelma on se että "persoonaa" ei ole ollenkaan. Tunteita ei ole ollenkaan, tai korkeintaan hyvin raskaasti vaimennettuina. Mistään ei oikein välitä, mielihyvää ei saa juuri mistään ja jos jotain ikävää sattuu niin sekään ei kohahduta. Kognitiiviset taidot melko huonoja ja ne on korvattu vain logiikalla. Mitään libidoa ei ole, erektio saattoi olla joskus vuosia sitten mutta todella heikko nykyään. Mikään ei ole palkitsevaa, joten miksi tehdä mitään muuta kuin minimi rimanalituksia. Kaikki näyttää värittömältä. Vaikuttaa vaan enemmän siltä, että zombina katsoo elämän valuvan hukkaan voimatta tehdä asialle mitään. Liikunnasta ei oikein saa mitään hyvää oloa. Tämä on sitä normaalia kun ei ole koskaan kokenut oikeita elämän aiheuttamia tunteita kuin todella vaimeasti.
Tiedän että tätä yritetään helposti laittaa masennukseksi mutta ongelma teoriassa on että miten masennus olisi voinut kestää suuremman osan elämästä ilman näennäistä syytä. Tiedän että myös mm. matala testosteroni vaikuttaa aivoihin (on todettu mittauksilla), mutta sekin kiinnostaa voisiko tuollainen kuva sopia mihinkään neurologiseen sairauteen? Ei ole koskaan ollut lääkityksiä ja pelottaa noita SSRI-koktaileja alkaa kokeilemaan, kun vaikutus perustuu tunteiden lamauttamiseen, joka on jo valmiiksi ongelma. Jotain dopaminergisia ehkä voisi kokeilla. Olen perusterve muuten. Olisikohan rahan arvoista kipittää tuolla listalla neurologille vai todennäköisesti jotain ihan muuta?
Eli ongelma on se että "persoonaa" ei ole ollenkaan. Tunteita ei ole ollenkaan, tai korkeintaan hyvin raskaasti vaimennettuina. Mistään ei oikein välitä, mielihyvää ei saa juuri mistään ja jos jotain ikävää sattuu niin sekään ei kohahduta. Kognitiiviset taidot melko huonoja ja ne on korvattu vain logiikalla. Mitään libidoa ei ole, erektio saattoi olla joskus vuosia sitten mutta todella heikko nykyään. Mikään ei ole palkitsevaa, joten miksi tehdä mitään muuta kuin minimi rimanalituksia. Kaikki näyttää värittömältä. Vaikuttaa vaan enemmän siltä, että zombina katsoo elämän valuvan hukkaan voimatta tehdä asialle mitään. Liikunnasta ei oikein saa mitään hyvää oloa. Tämä on sitä normaalia kun ei ole koskaan kokenut oikeita elämän aiheuttamia tunteita kuin todella vaimeasti.
Tiedän että tätä yritetään helposti laittaa masennukseksi mutta ongelma teoriassa on että miten masennus olisi voinut kestää suuremman osan elämästä ilman näennäistä syytä. Tiedän että myös mm. matala testosteroni vaikuttaa aivoihin (on todettu mittauksilla), mutta sekin kiinnostaa voisiko tuollainen kuva sopia mihinkään neurologiseen sairauteen? Ei ole koskaan ollut lääkityksiä ja pelottaa noita SSRI-koktaileja alkaa kokeilemaan, kun vaikutus perustuu tunteiden lamauttamiseen, joka on jo valmiiksi ongelma. Jotain dopaminergisia ehkä voisi kokeilla. Olen perusterve muuten. Olisikohan rahan arvoista kipittää tuolla listalla neurologille vai todennäköisesti jotain ihan muuta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei vaikuta neurologisilta oireilta.
Aivojen osat tai neuroverkko eivät toimi tai kommunikoi keskenään = käytös ja kognitiiviset ominaisuudet muuttuu sen mukaan. Neurologian ja psykiatrian rajavedot ovat usein päällekkäisiä ja jopa hämäriä.
No voithan mennä neurologille, joka todennäköisesti tekee neurologiset testit ja jos niissä ei häikkää, toteaa ettei mitään neurologista.