Levyarvosteluja (kotimaisia)

Popeda--Haista Popeda =
2/5 tähteä, tää on jo aika diipadaapa-levy.
Popeda oli Popeda vuosien 78-82 aikana, vielä 83 ja 84 vuoje levyil oli ihan asiamenoa paikoin.
Tässä biisirakenteet hyvin korneja, diipadaapa-lyriikkaa pääosin, pari ihan kantaaottavaa sanoitusta kuten esim lihaa ja perunaa.

Kim Lönnholm-Minulla on koti=
4/5 tähteä, Kimin soolouran paras ja toistaiseksi viimeisin levy.
Sävellysvastuu oli Kaartamon Esalla.
Vahva biisimateria, ei heikkouksia juurikaan.
Tarttuvuudesta ei jää kiinni.
Rokkiuskottavuuttakin löytyy kuten esim biisit syvä vesi vie ja joen yli puiden siimekseen.

CMX-Kolmikärki=
5/5 levy, muistan kesän 90 jolloin olin 8-vuotias vekara ja tää kiekko sattui käsiini.
Ei kukaan sitä juurikaan kuunnellu.
Pimeää, luovaa ja nopeatemposta hardcore-punkkia pääosin metallihöystein.
Ilmestymisvuoje 90 parhaimpia kotimaisia levyjä.
Tuona vuonna myös Kolmas nainen teki helvetin hyvän levyn Kingston wall ja Hesan Raptori-bändi Klamydian Saksan reissulla tehty EP-levy.

Juice Leskinen-Vaiti aivan hiljaa=
2.5/5 tähteä. Juicen niitä huonoimpia levyi.
Mestari on mestari. Sanoitusten guru ja osas myös melodiat/sävelet.
Oli suht monipuolinenki säveltäjä.
Ei ihan perussäveltäjä, joskaan ei hakenu mitään vaikeitakaan juttuja.
Tää levy mulle pienoinen pettymys, mut tääki levy yltää silti 2.5/5 tasoon eli keskinkertainen levy.
Soundit ei ennää niin hyvää kuin aiemmi Juicel eivätkä biisitkään enää toimi niin eikä sanoitukset.

Dingo-Nimeni on Dingo=
5/5 tähteä. Bändi kovassa tikissä. Basisti ihan guru, myös rumpali.
Biisimateria tappavan kovaa luokkaa.
Ihmiset oli tuohon aikaan ihmeissään= mitä tää musa oikein on?!
Siin oli oma magiansa ja Dingo oli myös rock ja samalla pop.
Veti naisia puoleen kuin magneettia.
Oli kuuelmma häpeällistä, jos miespuoline fanitti Dingoo.
Loistavasoundinen levy loistavine biiseineen.
Neumann sanoittajana ihan ok, joskaan ei paras, jos pitää jotaki kritisoija tästä bändistä.

Metallica-Master of puppets=
5/5 levy, ehkä maailman paras levy.
Kaikki osaset toimii.
Metallica myös ns kick ass eli potkii pyllylle.
Jos elämässä on laimeata, ni laita tätä kuulumaan, voi saaja lisäbuustia elämään.
Soittajien soittaminen on myös taidokasta.
Bändi hakee selkeesti isoja linjoja.
No iso bändihän kun on.

Raptori-Moe=
5/5 levy.
Sanoitukset yhtä juhlaa, filosofista, yhteiskuntakriittistä, näkemyksellistä.
Armeija, tuhansien Sulojen maa, rattijuoppo(jossa tosin hieman liioitellaan) jne.
Hittibiisit oi beibi ja Debi Gibson toimii tietty myös.
Ei ihme, että bändi niitti kovaa mainetta Suomes.

Apulanta-Kolme=
4/5 albumi. Vahva levy, ei huteja oikeastaan.
Hyvää soittoa, bändi teki virheen muuttaessaan asuansa 90-luvun lopulla, jolloin soitto meni jäykempään suuntaan.
Tässä vielä kuulee paremman soiton ja itse biisitkin ovat parempia.
Punkkiahan tämä on.
Fiksu sanoittaja tämä Toni Wirtanen.

Kolmas nainen-Tiheän sisään=
Levy sattui käteeni joskus 96, oli kyl upea löytö. Nuoruusvuosien suosikkibändini numero 1.
Myös myöhemmin kuuluu edelleen mun isoimpiin suosikkeihi.
Akateemista rokkia tekevä ryhmä.
Soitto on hallussa.
Jopa liiankin. Ehkä jopa liianki akateemista soittoa?
Tällä levyllä ei biisit ole keskitasoakaan vaan tasaisen kovia biisejä.
Suomirokkiahan tämä on.

Klamydia-Klamytapit=
4/5 tähteä. Aluksi jotenki vieroksuin tätä levyy, mut nykyään kuuluu kirkkaasti suurimpiin suosikkeihini Klamyn tuotannos.
Letkeää menoa, silti kantaaottavine sanoineen.
Veskulla on kyllä tällä levyllä kynä hyvin sauhunnut .
Biisimateria myös tasaisen hyvää.