Kysymyksiä, jotka ovat ehkä ilman vastauksia

Maailmanhistoriassa on paljon mieltäni askarruttavia kysymyksiä. Tahtoisin vastauksia, tai edes jollakin tapaa oppia tulkitsemaan omaa asemaani tässä kuviossa.

Joulu kiinnostaa minua ajankohtana. Jos perseeni ei olisi aina niin kipeä, voisin jopa rakastaa sitä vähän enemmän ja jättää pohdinnan vähemmälle.

Montako koiraa on maksimi määrä ihmisellä? 2 on minusta sopivasti. Kolmas koira on vähän liikaa, ja se voi alkaa purra jo huomion puutteessa.

Voittaako raparperi kasvien välisen sodan, jos sellainen tulisi? Vai löytyisikö jostakin ihanainen koristeraparperi jonka voisi ajatella vain olevan, mutta ei syömistä varten?

Joulun majatalo, kuka sen omisti? Miksi se ei päästänyt sisään Joosefia ja Mariaa? Ja jos sama näytelmä toistuisi nyt, ja se päästäisi synnyttävät sisään, mitä majatalon silloin tulisi tehdä jotta ei syntyisi mitään katastrofaalista asetelmaa, ja osaisiko se edes hoitaa nämä jatkuvat synnytykset? Syntyisikö siellä paniikki?

Miksi islamilaisessa kuvaelmassa Maria joutuu synnyttämään Jeesuslapsen palmuun nojaten? Puuhun? Miksei se pääse synnyttämään sitä edes lentokoneella lentäen, syöksyen kuin kone Pentagoniin 09/01(2001)?

Kun makaa sairaalan vuoteella panikoiden ja hädissään ja näkee katossa valkoisen ristin, onko se merkki siitä että lääke on alkanut vaikuttaa vai merkki siitä että ihminen, kuollessaan ja sydämen pysähtyessä oikeasti nousee jonnekin ylös lopullisesti?

Jos tietäisit, että seuraavan joulu on viimeinen joulu elossa, mitä tahtoisit tuona jouluna majatalossa tapahtuvan? Tahtoisitko nähdä jotakin, joka saisi sinut lohduttautumaan ja avaamaan vielä kerran joulukalenterin luukkuja? Millaisen kalenterin tekisit?

Jos tietäisit, että olet voittanut kohtalon ja saanut kaiken puolellesi, mitä silloin tekisit? Voisitko jakaa onnea muillekin vai jäisitkö vain odottamaan että se löytyy jokaiselle elämän myötä? Haluaisitko tietää, haluaisitko olla yllättynyt?

Pitäisikö kaiken olla kuitenkin aivan uutta, ja hätä ja paniikki saisi väistyä uusista jouluista, pois siitä hetkestä kun kolkuttaa ovea eikä kukaan tule avaamaan, ympärillä pelkkä jouluyön hiljaisuus ja rauha? Sinulla olisi se tieto, että vaikka tunsit että sydämesi on pysähtynyt, ja olet varmasti kuollut, ja kävelevä zombie, niin mennessäsi sisään majataloon siellä sinut laitettaisiin mittareihin jotka sanoisivat että kyllä, kyllä se lyö ihan normaalisti, että sinä vain panikoit ja kaikki on hyvin, ja menisit kotiin ja nukkuisit, vajoaisit syvään uneen joka olisi kuin nukkumista valoisassa kevätyössä jossa ei ole aikaa, pelkästään se uni joka on niin syvä että et sen aikana mieti missä nukut ja minkä takia, ja heräisit, etkä tietäisi missä olet?

Miksi minä olen niin onnellinen, ihan sen takia että tiedän että vaikka joskus jotenkin tuntuu joltakin, silti, jos sen asian tutkii ja todellisin menetelmin toteaa, mitään ei oikeastaan olekaan, pelkästään totuutta?