En taas tiedä yhtään, missä mennään. En kyllä ole koskaan tiennytkään.
Nuo purkaukset vievät hirveästi energiaa. Minulla ainakin on voimat ihan loppu jo. Yöllä herätessä tuntui, etten jaksa enää.
Jotenkin en vaan välillä ymmärrä kaikkea. En ole kokenut kenenkään ihmisen kanssa tällaista, en edes mitään vastaavaa.
Onko meidän välillä todella niin paljon sähköä, intohimoa, että välillä syntyy tällaisia ukkosmyrskyjä?
Joudumme sinne myrskynsilmään aina yhdessä, yhtä aikaa.
Onko tämä sitä, kun joku ihminen on niin...sellainen, ettei edes sanoin voi kuvailla, sellainen, että mieluummin hukkuu hänen kanssaan mereen kuin pelastuu yksin?
On vain voimat vähissä. Vaikka myönnettäköön, että kyllä minua vähän hymyilyttää, kun ajattelen sinua ja meitä. Niitä kaikkia hyviä asioita. Ukkosmyrskyjäkin. Olemme aika monesta jo selvinneet.
Nuo purkaukset vievät hirveästi energiaa. Minulla ainakin on voimat ihan loppu jo. Yöllä herätessä tuntui, etten jaksa enää.
Jotenkin en vaan välillä ymmärrä kaikkea. En ole kokenut kenenkään ihmisen kanssa tällaista, en edes mitään vastaavaa.
Onko meidän välillä todella niin paljon sähköä, intohimoa, että välillä syntyy tällaisia ukkosmyrskyjä?
Joudumme sinne myrskynsilmään aina yhdessä, yhtä aikaa.
Onko tämä sitä, kun joku ihminen on niin...sellainen, ettei edes sanoin voi kuvailla, sellainen, että mieluummin hukkuu hänen kanssaan mereen kuin pelastuu yksin?
On vain voimat vähissä. Vaikka myönnettäköön, että kyllä minua vähän hymyilyttää, kun ajattelen sinua ja meitä. Niitä kaikkia hyviä asioita. Ukkosmyrskyjäkin. Olemme aika monesta jo selvinneet.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Päivästä toiseen samanlaista tämä on. Tehään muutoksia aikatauluun. Nyt heti.
Sulle ja aloittajalle. Kun sähän olit niin tosissasikin. Jeps.
Vai purkautuukohan näissä ukkosissa se kaikki epätietoisuus, epävarmuus ja muu, joka on päässyt väleihimme vaikuttamaan..?
Siis ymmärsinkö oikein? Revitte toistenne päitä irti, silleen aika säännöllisesti?
Ei pahalla, mutta ei ole normaali suhteesta kyse jos tappaa toisenne haluatte henkisellä tai jopa fyysisellä tasolla!
Normaalia on että joskus saattaa tulla sellainen tappelu jossa on kuin pyörremyrsky kävisi talossa, mutta säännöllisesti vaikkapa viikoittain esiintyvänä ne on yleensä joko:
A) hyvin huonosti yhteen soveltuvan parin riitoja,
B) suhteen loppua enteileviä viimeisiä matseja kun suhde vetelee jo ihan viimeisiä kuukausia yhdessä ja matsataan jo erotako vaiko eikö erota riitoja. Voimakkuus johtuu silloin siitä että keskusteluyhteys on mennyt katki, parin välit ovat menneet kireään umpisolmuun, riidat kiertää kehää eikä selvitä solmuja. Ollaan kriisissä ja molemmat pelkää ja tietää sen syvällä sisällään että tässä käydään jo lähellä eroa. Se lisää riidna voimakkuutta kun sen vaaran tiedostaa että hyvin ei ole asiat ja toisen voi menettää ja koko suhde on vaarassa hajota.
C) vakavasti mielenterveysongelmaisten/ongelmaisen parisuhde, jossa tunteita ei hallita vaan aina kun voimakas tunne tulee se lyö joka kerta yli ja täysin ylimitoitetusti
Itsellä oli lähes vuoden suhde jossa tapeltiin raivoisasti jokainen vitun viikko ja se kulutti psyykkisesti minut ihan loppuun. Huusin mielessäni jo armoa kun taas exälle iski raivari. Ne kuluttaa ja minulta alkoi mennä maku koko seurusteluun. Aloinkin suunnitteleen raivoisan suhteen lopettamista ja lopulta sen teinkin. Kun suhteesta lopulta pääsin irti olin siihen riitelyyn niin psyykkisesti loppu että kaivauduin pitkäksi aikaa ihan omiin oloihin.
Raivoisasta riitelystä ei kannata mielessään tehdä mitään romantisoitua kuvaa että on intohimoa ja rakkautta. Se on sairautta ja suhde on sairas. EI ROMANTTINEN SUURI TOSIRAKKAUS
Ensinnäkin, kuka on puhunut viikottaisista tai edes kuukausittaisista riidoista? Tai siitä, että revitään toistemme päitä irti?
Ei edes riidellä, kyseessä on molempien turhautuneet tunteiden purkaukset, joita on tapahtunut pari kertaa ja niiden välillä on ollut kuukausia. Ja jotka eivät ole mitään hakkaamisia tai toisen solvausta, vaan omien pettymysten, joita on lukinnut sisälleen, purkauksia. Ja nämä saavat ainakin minut itkuiseksi ja helposti pois tolaltaan. Lisäksi samaan liittyy vielä oman menneisyyden käsittelyä.
En voisi ikinä haukkua tai solvata häntä, huutaa tai raivota hänelle, saati sitten repiä häneltä päätä.
Ainakin omalta puolelta kyse on siis siitä, että päästää ikävät ulos esim. muodossa "olen pettynyt..." tai "minusta tuntuu pahalta...". Mutta koska en ole ihminen, joka mesoo asioista, vaan patoan ikäviä juttuja helposti sisälleni ja kohdistan ne itseeni, aiheuttaa niiden purkautuminen minulle sen tunteen, kuin jokin suuri myllerrys pyörisi.
Ymmärrän näkökulmasi ja olen samaa mieltä siitä, että jatkuva raivoaminen tai edes raivoaminen ei ole rakkauden merkki.
Mutta tässä tapauksessa vain ei ollut kyse mistään tuollaisesta.
Ja silloinkin, kun sanon jotain, mikä tuntuu pahalta, välitän hänestä enemmän kuin kenestäkään ja kunnioitan häntä. En siis ole silloinkaan häntä vastaan mitenkään. Mutta juuri siksi, että välitän hänestä niin paljon, niin se, että joku asia tuntuu pahalta, tuntuu erityisen pahalta.
Tuo ukkosmyrsky ja "olen aivan loppu" viittasi siihen että arkeen kuuluvaa järjetöntä kynsin ja hampain menevää painia lattialla, nyrkkiä ja monoa sekä pahoja sanoja, tavaroiden hajoilua seiniin, ikkunoihin ja lattiaan olisi kyseessä.
kaksi, kolme kertaa vuodessa tappelua joka ei siällä haukkua solvausta eikä huutoa en sanoisi miksikään myrskyksi.
Liioittelit aloituksessasi. ukkosmyrskyissä on luonnossakin ankara sade ja tavaroita ilmaan nostattava ja puita kaatava tuuli, salamoiden iskuista syttyviä tulipaloja, tuhoutuneita rakennuksia ja kuolleita joten oletin että kun vertaat välejänne ukkosmyrskyyn että tuhot ovat samat mitä ukkosmyrskyt tekee.
Mutta se siis ei ole tuhoja tekevä myrsky siis ollenkaan. Ok
Niin, jos tilanteemme tuntisi paremmin, niin varmaan myös ymmärtäisi paremmin.
En ole loppu riitelyyn, jota ei siis ole. Vaan erääseen toiseen asiaan. Eikä tavarat ole lentäneet tms.
Mutta ainakin itselleni eilisilta tuntui tänä aamuna siltä, kuin jokin myrsky olisi myllertänyt sisälläni. Siksi siitä aloituksessa puhuin.
Mitä eilen sitten tapahtui? Itsekin olen miehenä kyllästynyt tähän kaikkeen vatvomiseen, mistä ei voida ääneen puhua. Molemmat kuitenkin tietävät varmasti, että tämä ei ole normaalia käytöstä kummankaan osalta.
D) Jotain ihan järisyttävän suurta vetovoimaa ja intohimoa välillänne. Kaikki epätietoisuus saa aikaan tummia myrskypilviä ja pyörremyrsyjä.
Kuka normaali ihminen haluaa tuhota sen ihmisen jota rakastaa?
Minusta tuo mitä väität on vain toiveajattelua. Minä en tunne yhtäkään tervettä suhdetta jossa sivalletaan sanoilla tai jopa fyysisesti intohimosta.
Jos sellaisia on sieltä toinen tai molemmat ovat vähintään tunne-elämältään epävakaita persoonallisuushäiriöisiä diagnoosiltaan , päihdeongelmaisia taikka hyvin sairaalloisen mustasukkaisia
Eikä yksikään niistä suhteista ole ollut onnellinen eikä myöskään jatkunut kovinkaan kauaa
Tuo kommentti ei ollut aloittajan kommentti.
Tosin siitä olen samaa mieltä, että epätietoisuus yms. tosiaan saa aikaan todella tummia pilviä.
Lyriikat sopii paskaan suhteeseen:
"Mä tiedän tiedät sen, mut sitä siedä en,
totuutta kiellä en, sä aiot niellä sen.
Sä tiedät tiedän sen, mut sitä siedä en,
kun mun on paha olla, sun on paha olla.
noin kolkyt päivää kolkyt yöt mua kakstoist kertaa vuodes syö
mä kerroin sulle huolet työst, kiersin sun kaa suomee myös.
Ei kelvannu puolet vaan ryöstö vaadit kaiken ja yök.
Nyt mun on paha olla, sun on paha olla.
Meni tuntei päivii viikkoi mä löysin susta vikoi,
löysit musta liikoi vikoi iskit mun rintaani kiiloi
ja nyt me etitään piiloi: naiset kieroi miehet sikoi,
mun on paha olla, sun on paha olla.
En enää tiedä onko, tässä nyt mitään järkee,
kumpikaan ei puhu vaan soittaa suutaan.
Molemmat on niin loppu ei täs oo mitään järkee.
Mun on paha olla, sun on paha olla.
Hei kulti, kulti miten me tähän tultiin siitä kun tunti, tunti
yhdes tuntu sekunnilt, tähän et kumpiki on lähdössä eri suuntiin
just mun tuurii et meidän neliöst tuli rubiikin kuutio.
No joo kylhä meil meni hyvin mut sit'sä tyrit ja mä tyrin
ja hommat keitti yli ja sylistä hypättii ettiin syyllistä kuinka tyypillistä.
Mun on paha olla, sun on paha olla.
En enää tiedä onko, tässä nyt mitään järkee,
kumpikaan ei puhu vaan soittaa suutaan.
Molemmat on niin loppu ei täs oo mitään järkee.
Mun on paha olla, sun on paha olla.
Mä tiedän tiedät sen, mut sitä siedä en,
totuutta kiellä en, sä aiot niellä sen.
Sä tiedät tiedän sen, mut sitä siedä en,
kun mun on paha olla, sun on paha olla.
he-heei, he-heei nyt mä lähden menemään
e-eei, e-eei en aio jäädä tänne näin
en aio katsoo taakse päin, ovi kiinni sinne jäi
Nyt mut on hyvä olla, sun on hyvä olla.
En enää tiedä onko, tässä nyt mitään järkee,
kumpikaan ei puhu vaan soittaa suutaan.
Molemmat on niin loppu ei täs oo mitään järkee.
Mun on paha olla, sun on paha olla.
En enää tiedä onko, tässä nyt mitään järkee,
kumpikaan ei puhu vaan koittaa huutaa.
Molemmat on niin loppu ei täs oo mitään järkee.
Mun on paha olla, sun on paha olla."
https://www.letssingit.com/kapasiteettiyksikkö-lyrics-erobiisi-n764hs9#axzz4ttSOtse0
Mies on varattu, sinä sinkku. Etsi sinkkumies itsellesi ja jätä varatut rauhaan!
Mistä niin päättelit?
No jos olette sinkkuja niin mistä ihmeestä saatte ukkosen aikaan? Eikö varsinkin jos toista rakastaa hyväksy ne negatiiviset asiat toisesta ja päästä sormien läpi? Miten yhtä äkkiä aikaa? Olette siis varattu ja sinkku jotka vääntävät?
Naiselleni,
Tapahtuuko tämä oikeasti meille? Sinulle ja minulle.Vai onko tämä kaikki vain minun mielikuvituksessani? Tämä yhteys, voimakkaat tunteet, jopa surukin jota tunnen raavaana miehenä, ikävöidessäni sinua.
Tiedätkö, en minäkään tiedä missä me mennään. Kumpikin pihalla kuin kuoriämpärit..Aina kun näen sinua saan rytmihäiriötä ja ne johtuvat tunteistani sinuun. Sinussa on upeaa energiaa ja voimaa.
Huumorisi osuu ja uppoaa.Nauru ja hymy yhdistävät meitä.
Koskaan elämässäni en ole minäkään kokenut mitään vastaavaa.Vaikka olen yrittänyt unohtaa sinut, niin en minä voi.Sinä vaikutat minussa ja minuun.
Myrskyt kuuluvat elämään rakkaani. Ilman niitä ei koskaan tietäisi mitä on tyyneys ja rauha.Sisäinen ja ulkoinen. Minäkin olen kovin väsynyt.Suorastaan uupunut.Omat myrskyni ja salamoinnit johtuvat juuri epätietoisuudesta ja väliemme etäisyydenkin
tunteesta.
Ehkä tämä kaikki selviää ajan kuluessa. Toki voisimme puhua paljon enemmän keskenämme.Hoitaa vuorovaikutusta paremmin välillämme.Sekin auttaisi paljon.
Kyllä minuakin hymyilyttää kun ajattelen meitä.Olemme kuin kaksi murrosikäistä pentua kasvukivuissaan ja angsteissaan. Sinä
voit sitten joskus tulevaisuudessa kirjoittaa tästä kaikesta kirjan.Sinä jos joku osaat kirjoittaa Love Storymme ihmisten sydämiin.
Voi hyvin.
Rakkaudella Jari
Päivän töissä sitä väsyy, Se on normaalia. Ei tartte aiona edes yrittää olla pirteä ja syvästi kiinnostuneen oloinen.
Me ollaan kuin vanha avopari. Ei tarvitte näytellä että kaikki menee himskatit hienosti.
Tää on sykologista ratekiaa, sano Rokan Antsakin.