Vierailit unessani nainen

Todella kaunis ajatus <3

Äh. Noinhan sitä haluaisi asioiden menevän. Todellisuus on sitten jotain ihan muuta.

Tuo olisi ihanaa. Nukkua erään miehen kanssa lusikassa. Hän pitäisi minua tiukasti kiinni ja tuntisin hänen raskaan hengityksensä niskassani. Hän suutelisi minua korvan taakse. Sitten kääntyisin ja selittäisin hellästi hänen...hiuksiaan.

...painoit hellän suudelman niskakuoppaani. Lämmin hengityksesi kutitti korvaani ja lantioista hehkuva kuumuus sai veren kohisemaan korvissa. Huumaantuneena nautin lämpimistä käsistäsi, jotka lähtivät vaeltamaan vartalollani. Siinä teltan suojissa, sateen ropistessa lauluaan, sinä otit minut omistukseesi. Koskaan en ollut tuntenut olevani niin yhtä toisen ihmisen kanssa. Sinä sait minut sykkimään kuin villinä kieppuva joki, joka läheisyydessämme loi pauhuntaansa omien tunteidemne sekaan. Nukahdimme lusikassa, onnellinen hymy huulillamme. Aamulla olimme ratkaisseet ongelman, kuinka ylittää tuo leveä joki. Pääsimme sen yli, yhdessä. Koivut loistivat kirkkaankeltaisina toisella puolen, hohtaen sitä iloa, mikä sydämissämme loisti. Nauroimme ääneen, kun heittäydyimme punaisten mustikanvarpujen sekaan selällemme, katselemaan lintujen lentoa. Siinä vieressäni, sinä käännyit puoleeni. Lämpimät huulesi etsivät omani. Suudelmasi oli niin pehmeä, maistuen hieman suolaiselle ja mansikalle, enkä minä voinut sammuttaa sitä janoa, minkä tunne minussa herätti
...

Havahduin siihen, että olit hivuttautunut kiinni minuun. Huokaisin syvään onnellisena kevyen uneni läpi, kunnes tilanne alkoi vähitellen lipua myös järkeeni ja havahduin hereille jännittyneenä. Mitä ihmettä teen täällä pienessä teltassa tässä asennossa sinun kanssasi mietin kuumeisesti. Tämän piti olla vain epäonnisten erämaamatkailijoiden pakon sanelema tilanne, jossa alkuperäinen matkakumppani vaihtui toiseen, eikä suunnitelmiin kuulunut todellakaan yhdessä matkaaminen sinun kanssasi. Matkatoverin piti olla tuttu kaveri, joka sattumoisin oli kiinnostunut Lapin luonnosta. Olimme yhdessä sopineet matkasta molemmat puhtaasti omista henkilökohtaisista syistämme. Minun piti unohtaa kaikki ihmissuhteisiini liittyvät pulmat ja rentoutua kauniissa luonnon maisemissa. Hän halusi toteuttaa kaipuunsa luonnon läheisyyteen ja rauhaan. Sitten hän sairastuikin yllättäen ja kuulin sinun lähtevän tuttusi puolesta jo maksetulle matkalle.
Ajatukset pyörivät päässäni kuumeisena vyyhtinä. Samaan aikaan tunsin, miten raukea lämpösi ja huomaamaton hivuttautumisesi tuntuivat suorastaan vastustamattoman hyvälle. Kätesi oli liukunut vyötäröni yli vatsan seudulle ja lepäsi siinä täysin luonnollisen oloisesti. Hengityksesi tuntui lähellä korvaani ja mumisit jotain.

Käännähdin toisin päin ja teeskentelin nukkuvaa. Unissani huusin tulipaloa ja ajattelin sinun havahtuvan viimeistään tässä vaiheessa kauemmas, mutta nappasitkin minut hellästi syliisi ja seuraavassa hetkessä huomasinkin jo katsovani suoraan hieman huolestuneisiin, mutta huvittuneisiin silmiisi: "Onko kaikki hyvin kysyit niin lempeästi ja rakastavasti, etten voinut muuta kuin katsella hymyillen sinua ja luovuttaa, tulla lähemmäs ja suudella sinua varovasti. Ensin kaulalle, palaten jälleen silmiisi. Kyllä, tahdoit lisää totesin ilahtuneena kiiveten kohti odottavia huuliasi. Vastasit suudelmaan kiihkeästi. Olin sekaisin onnesta, kohtalon yhteentuomat...

Syyskuun loppupuolella aurinko nousi aikaisin ja sen ensimmäiset säteet toimivat herätyskellona tunkeutuessaan sateen kostuttaman telttakankaan läpi. Heräsimme tutuksi tulleisiin ääniin, vuolaan joen rauhalliseen virtaukseen ja muuttoaan kiirehtivien lintujen säyseään lauluun, mutta sitäkin voimakkaammin kuulimme omien sydämiemme lyönnit ja aistimme sen huumaavan onnentunteen, joka valtasi tajunnan välittömästi auringonsäteiden heijastuessa kasvoillemme. Olimme kiskoneet itsemme unen kaivosta valveille ja selvittäneet itsellemme, mitä tämänaamuinen herääminen todella merkitsi.

Kaikki olikin vihdoin totta, olimme yhdessä. Tänään oli se päivä. Lohduttomat vuodet olivat vihdoin ohi. Niiden päivät olivat laahustaneet ohitse yksi kerrallaan, harmaina madellen, toinen toistensa kaltaisina. Ne olivat olleet kuin aluksi loppumattomalta tuntuva pimeä käytävä, jonka päässä kajastava soihdunvalo ei ensin erottunut silmiin. Mutta tietoisuus toisen olemassaolosta ja ainutlaatuisuudesta sai uskomaan, että valo todella kajasti hänessä kirkkaampana kuin muissa ja tuo tietoisuus sai pysymään selväjärkisenä.

Venytellessämme kohmeisia kehojamme ylös makuupussista, aistimme jo mielessämme vastarannalla olevan eräsaunan suloisen lämmön ja näimme itsemme nauttimassa toisistamme sen lämmössä. Tunsin kovettuvani ajatuksesta.

Vau, olet niin käsittämättömän taitava!
En lakkaa ihastelemasta tuota kirjoittamisestasi huokuvaa helppouden tuntua ja sanojen kepeää soljuvuutta. Tekstiesi kirkkautta ja kuulautta on todella miellyttävää lukea. Mieletön lahja sinulla, ei voi muuta sanoa.

Ihan on ruskaa pakkasella tämä.

Vaipuneena ajatuksiisi katselit kauas vastarannalle. Sinulle oli kasvanut hieman parransänkeä ja näytit seksikkäältä syksyisen aamuauringon valossa. Katsoin sinua ja mietin onko tämä unta vai totta. Onko tuo se mies, josta olen koko elämäni haaveillut?

Syksyinen metsä oli kaunis. Auringonsäteet loistivat lammen pintaa vasten. Kaikki oli nyt tässä, tässä hetkessä oli läsnä vain hiljaisuus. Ihan kuin aika olisi pysähtynyt. Ääretön kaipaus oli vihdoin vuosien etsimisen jälkeen löytänyt määränpäänsä. En tarvitse mitään muuta, jos saan sinut vierelleni kulkemaan, ajattelin. Minä rakastan sinua.

Matka Lappiin oli jo ollut hämmentävä. Se oli tuntunut sekä oudolta että luontevalta, ja vaikka olimme jo tunteneetkin vuosia niin aloimme yhtäkkiä ujostella ja epäröidä, kahvikin juotiin varovasti, ei haluttu antaa huonoa kuvaa. Se oli ollut hullu ajatus. Hetken mieliteko lähteä Lappiin, kun kerroin etten ollut koskaan nähnyt Lapin ruskaa ja sinä taas viihdyit siellä mielelläsi. Niin me sitten lähdimme ja sinä ajoit koko matkan ja minä pelkäsin, että tunnet minut vielä taakaksi. Oli helpompaa sujahtaa maisemaan, lähteä vaellukselle, ja olla vaiti, kommentoida näköäalaa ja kääntyä silloin katsomaan toista silmiin, ottaa tukea vaikeassa paikassa. Kosketuksessa oli yhä tiettyä varovaisuutta. Kumpikaan ei halunnut vaikuttaa liian innokkaalta ja se vuosien erossaolo heijastui myös yhä. Ne olivat kuin tarkistuksia, hipaisuja olitko todellakin vielä siinä, olitko se todellakin sinä, saako sinua koskettaa.

Illalla olimme kumpikin väsyneitä. Haarniskat oli riisuttu pois. Ne oli pala kerrallaan siroteltu polun varrelle, tunturien laelle ja kivien juureen ja tiesimme, että tämä vaellus oli alkanut jo kauan sitten, paljon kauemmin ja se oli uuvuttanut meidät molemmat kuin pyhiinvaellusreitti, pyrkimys valoon ja rauhaan ja suutelimme kuin olisimme saavuttaneet määränpään, emme ollaksemme alussa ja himon tilalla oli raukeus, kumpikin halusi vain levätä, kädet minun ympärilläni, turvassa, sillä matka oli ollut pitkä, paljon pidempi kuin olimme ajatelleet.

Ei kai me sitten eksytä sinne erämaahan....lakkojen ja suppisten sekaan...

Minusta nuo jutut on kuin Nyyrikistä.

Mitä pitäis tehä, että Wikipediassa mainittais

Milloin tarina jatkuu? Eikö joen yli pääsekään helpolla?

En kirjoita tähän pehmopornoa, vaan totean että meillä olisi intohimoinen reissu jos lähtisimme Lappiin yhdessä. Kumpikin sen tiedämme, se paistoi sinusta ja minusta silloin kun tapasimme työpaikalla. Olet mielessäni edelleen vahvasti vaikka viime kohtaamisesta vierähtänyt puolitoista vuotta. Eihän sinunlaistasi miestä unohda, ellei muisti mene. ❤

Toivotaan, että tarina tulee jatkumaan ja toteutumaan oikeassa elämässä. En lähde arvailemaan identiteettejänne, mutta kiitän mitä nöyrimmin lämpimistä sanoistanne ja loistavista kirjoituksistanne. Kiitos!

Vuolas joki ilman siltaa kuvastaa ehkä estettä, joka teillä on - kenties voidaksenne olla yhdessä, kun kerran molempien on ylitettävä joki. Toivottavasti ratkaisu löytyy?

virran ylitys onnistu kun nainen on vastarannalla peppu kutsuvasti pystyssä.