saisi kaivattuasi? Miten elämäsi jatkuisi? Palstaillen katkerana? Itsemurha? Uusi ihastuminen?
Miltä tuntuisi, jos et koskaan
galluppi
37598
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Juuri tulimme ikimetsästä enkä häntä siellä nähnyt...
Pahalta näyttää........
<3
Huomaat, elämä ei olekaan sarjakuvaa? Kuvaa ja proosaa. Tilaan taxin, moro.
T.örllllhrllllörllllörllllllll.....
Oon jo aika pitkälle hyväksynyt sen. Ja tiedän että tuun vielä ihastumaan uudestaan. Vähän vaati duunia silti ja vanhoista ajatusmalleista irtipäästämistä...
mies vaiko naaras olet?
Ihan nainen mielelläni oon :D
En pysty edes ajattelemaan sellaista.
hymyilin silloin,
katsos kun mesi laittoi suuhuni hunajaa
hymyillen ei itkien, siis
kaikkea kun ei saa edes ansaitusti,
ansaitsematon olisikin jo ahneutta.
ja hymyilen nyt
https://www.youtube.com/watch?v=hw7Dg_QXlLg
Valoni sammuisi,
kuhtuisin pois.
Jos sua ei mun
elämässä ois.
https://m.youtube.com/watch?v=ra2H_LckkOo
" kuihtuisin pois"
Varmaan toteaisin, että hän olikin liian hyvä realisoituakseen minun elämääni. Olisi tavallaan tuttu ja turvallinen pettymys, että näinhän tämän pitikin mennä.
Paskalta ja vähän tyhjä olo jäis varmaan lopuks elämäks. Tuskin ihastuisin kehenkään toiseen, ainakaan tarpeeksi että voisin suhdetta aloittaa jonkun muun kanssa. Pakko sit vaan keskittyä muihin asioihin elämässä, vaikka tyhjyys kulkiskin aina mukana.
Olisin iloinen hänen puolestaan (oletan, että hän on löytänyt oman elämän tasapainon).
Itse olen ehkä surullinen, mutta hymyilen hänelle aina!
Elämäni jatkuu samoin, kuin ennen häntä,,,
Varmaan aika pahalta. Toisaalta olisi aika odotettavissa oleva juttu, kun itse en ole kunnossa. En ole toipunut vajaa kaksi vuotta sitten tapahtuneesta ikävästä asiasta, joten ymmärrän, että niin saattaa käydä. Tosiasiat on vaan hyväksyttävä ja elämä jatkuu kuitenkin.
Itse en ole sitä sorttia, että jäisin enää kaipaamaan, kun olen tunteeni käsitellyt loppuun ja hyväksynyt tilanteen. Aina sitä on suhteistaan tai ihastuksistaan yli päässyt. Tästä palstalla käymisestä on vain tullut tapa ja auttelen muita tunteidensa kanssa painijoita, tätä kautta en hae mitään suhdetta.
Hyvä, toivottavasti toinenkin tietää, että olet tilanteen ja tunteesi käsitellyt loppuun. Minusta on aina karmaisevaa nämä minä, minä ihmiset, joille muut ihmiset eivät ole minkään arvoisia. Mutta palstalaiset hyvät, omikaa kaikki tämä viesti ja tiedätte, että turhaan mietitte ketään. Adios.
Miksi sua pännii vastaukseni? Tosielämässähän ne suhteet päätetään, eikä esim. täällä ja miksi ihmistä pitäisi jäädä vielä kaipailemaan, jos toinen ei kaipaa myöskään, ei se sen ihmisen arvoa vie mihinkään. Aika ihmeelliset ajatukset sinulla.
Hän ei ole minusta kiinnostunut. Alan sisäistää tämän tosiasian. Elämä on sarja pettymyksiä, mut niillä mennään.
No itepä hölmöilin joten ei voi kun peiliin katsoa! Elämä ois voinut olla kauniinpaa jos en ois...mut minkäs teet...
Koitas korjata asia, jos viel mahdollista :)
Tiedän etten saa ikinä... J a niin on parempi. Rakastan. Ja se riittää. Hyväksyn. Pakko. Parempi hänelle. Suomi liian vanhoillinen maa.
Kyllä täällä homous jo sallitaan. Et ansaitsekaan häntä tuolla asenteella.
Juuri näin, en saa ja parempi lähteä pois :) turha jäädä seuraamaan sivusta ja mieltä pahoittamaan. Toinen ympäristö parempi ettei muistot kiusaa. Harvinaista, once if a lifetime mutta no can do .
Ei ympäristöitä vaihdos auta. Ikävätkin asiat on kohdattava, ei niitä pääse pakoon.
Jään maailman ainooks onnelliseks sinkuks joka on ihan lovena kahteen tyyppiin. Niiltä yhtäaikaa nii avot :p
Kyllä elämä jatkuu vaikka olisi kuinka ikävöinyt tai rakastunut ja ei saavuttaisi tätä ihmistä. Elämän aikajanalla voi olla ihmisiä matkan varrella ja osa jää vain taakse. Yleensä parhaiten säilyy lähimmäiset ystävät ja ne ovatkin elämän tärkeimpiä ihmissuhteita, niitä arkipäivän mukana kulkijoita.
Just niin.
Tuntuisi varmaan siltä miltä muutenkin on koko elämän ajan tuntunut.
Jotain kuolee minussa..
Elämä jatkuisi kunnes kuolen. Eipä siinä sen ihmeempiä. Todennäköisesti rakastuisin joskus uudestaan, kunhan itkut olisi itketty.
samaan malliin kuin nytkin. Ei kait nyt itsemurhaa kannata kenenkään toisen takia tehdä. Ei kukaan sentään niin korvaamaton ole.
Ei elämäni juuri nykyisestä muuttuisi, olenhan nytkin jo hänen tärkeysjärjestyksen häntäpäässä. Pitäisi vaan päästää irti, olisi kaikille helpompaa eikä hänenkään tarvitsisi vastata viestehin jota ei edes halua...
Miten voit tietää hänen tärkeysjärjestyksestä
En tiedä.
Pahalta tuntuu lukea täältäkin näitä
tekstejä.Parempi olla pois ja antaa
sydämelleen ja mielelleen lepoa.
Kun ei koskaan nähdä,niin ei voi tietää
miltä kohtaaminen edes tuntuisi.
En enää ajattele noin, sillä tämä on asia mihin 'kukaan ei voi sanoa mitään puolesta tai vastaan'.
Poikarakkaus on niin vaikeata kun kumpikaan ei uskalla tehdä aloitetta. Masentaa jo nyt varmaan masentaisi vielä enemmän. Varmaan etsisin uuden kumppanin. Seuraava ihastus olisi nainen.