Miksi aina länkytetään sitä yhtäsamaa masennusta ja masennusta ja masennusta?????
Maailmassa on muitakin mielen sairauksia. Itselläni on useampia diagnooseja, joten tiedän, mistä puhun. Ei kuitenkaan masennusdiagnoosia ja mikä ottaa päähän niin se, että masentuneet jyrää meitit, siis saavat kaiken huomion.
En väheksy masennusta lainkaan, kirjoitukseni ei tarkoittanut sitä. Tiedän, mitä on olla mieleltään sairas ja kun mikään hoito ei auta.
Vaikka olette masentuneita, niin osaatte ainakin markkinoida itseänne hyvin! Kertokaahan, miten se tapahtuu!
Maailmassa on muitakin mielen sairauksia. Itselläni on useampia diagnooseja, joten tiedän, mistä puhun. Ei kuitenkaan masennusdiagnoosia ja mikä ottaa päähän niin se, että masentuneet jyrää meitit, siis saavat kaiken huomion.
En väheksy masennusta lainkaan, kirjoitukseni ei tarkoittanut sitä. Tiedän, mitä on olla mieleltään sairas ja kun mikään hoito ei auta.
Vaikka olette masentuneita, niin osaatte ainakin markkinoida itseänne hyvin! Kertokaahan, miten se tapahtuu!
Vastaukset 28
Vanhimmat
No mitä helpompi oirekuva niin sitä helpommin sitä voidaan hoitaa ja suostuvat hoitamaan. Olisihan se helppoa jos olisi masentunut ja tietäisi vielä syynkin sille.
Sitä voidaan silloin työstää.
Masentuminen on muotia!
" nyt mä oon masentunut" ..( kun en voinut tehdä jotakin tai en ollutkaan maailman napa)
Mä ainakin olen saanut joka kerta masennusdiagnoosin , kun olen joutunut täyttämään jotain rastituslomakkeita. Viimeksi A - klinikalla ja aikaisemmin depressiohoitajan luona. Helppo nakki se oli , ruksailin vain. Mutta mitä luulet siitä hyötyväsi, ei sillä ainakaan minun kohdallani ole mitään merkitystä koskaan ollut aikaisemminkaan. Jos jotain psyykelääkkeitä haluat, niitä saa ihan vaan kun pyytää ja melkein mitä vaan keksii, mutta bentsoja ei. Itse en niihin koske, bentsoja en saa joten kuljen velttona ja flegmaattisena allergialääkkeiden yliannoksella. Pidän nukkumisesta kyllä mutta en niiden aiheuttamasta aikaansaamattomuudesta. Bentsoissa nukuin vähemmän mutta olin virkeä.
Mielensairaudet ovat hölynpölyä, persoonallisuushäiriöt luonnevaurioita ja aivojen toimintahäiriöt neurologisia vaivoja.
Niin ja mielihän toimii täydellisesti jos aivoissa on toimintahäiriö tai neurologinen vika (huomaa sarkasmi). Oletko kuullut ihmisistä, joille kehittyy persoonallisuushäiriö esimerkiksi vakavan pään iskun seurauksena?
Täydellinen mielentoiminta? Mulla ei taida olla, kun en ymmärtänyt.
Viilaa nyt sitä pilkkua sitten, kun et itse asiaan osaa mitään argumentoida.
Hämmentynyt mieli ei voi aina ymmärtää mikä on äly ja minkä parissa se askartee. Kyllä se kuitenkin koko ajan toimii.
Kaikkien elävien mieli toimii jos siitä lähdetään. Se, millä tavalla, onkin sitten toinen juttu.
No jos se mieli toimii väärin niin ei se silloin oikeasti toimi.
Haluaisin kuulla lisää mielen oikeanlaisesta toiminnasta. Liittyykö esim jotenkin abstraktiin ajattelukykyyn tai sen puutteeseen?
Lähinnä kognitiivisiin toimintoihin.
"94 prosenttia depressiopotilaista kärsii jostain kognitiivisesta oireesta masennusjakson aikana. Hiljattain julkaistun tutkimuksen mukaan depressiosta kärsivistä potilaista yli puolella oli keskittymisvaikeuksia ja lähes puolella muistivaikeuksia."
"Vahvin näyttö masennuksen ja kognitiivisten toimintojen välillä on havaittu juuri toiminnanohjauksessa. Siinä ihmisen kyky säädellä tiedollisia toimintoja on usein heikentynyt ja hitaus ja juuttuvuus yleistä. Käytännössä tämä ilmenee esimerkiksi vaikeuksina suunnitella asioita, käyttää työmuistia, ylläpitää keskittymistä, aloittaa asioita, tehdä päätöksiä ja tehdä monia asioita samanaikaisesti. "
http://masennusinfo.fi/oireet/masennukseen-liittyy-kognitiivisen-toimintakyvyn-haeirioeitae
Olet ihan ristiriitainen väitteinesi.
Ensin kirjoitat:
" Hämmentynyt mieli ei voi aina ymmärtää mikä on äly ja minkä parissa se askartee. Kyllä se kuitenkin koko ajan toimii. "
Eli myönnät itsekin, että kyllä se kokoajan toimii, vaikka yritit väittää jotain muuta.
Koita nyt päättää kumpaa mieltä olisit.
Ja sinulle, joka kirjoitit:
" Haluaisin kuulla lisää mielen oikeanlaisesta toiminnasta. Liittyykö esim jotenkin abstraktiin ajattelukykyyn tai sen puutteeseen? "
Oikeanlaisen voi määrittää kukin omassa mielessään, mutta jos mielenlaatu on sellainen, joka aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä ihmiselle, ei se ehkä ole kaikkein ihanteellisin tilanne. Tämän vuoksi on olemassa erilaisia apuvälineitä, kuten kirjoja, terapiaa ja muita miellyttäviä asioita, joita voi harjoittaa.
Mieltä voi opettaa irti tottumuksista.
Minä en ole kirjoittanut mitään hämmentyneestä mielestä, älä sekoita eri kirjoittajia.
Kyllä dementiapotilaankin mieli periaatteessa "toimii", mutta ei sillä tavalla mitä vaadittaisiin arkielämässä pärjäämiseen. Sama pätee masentuneeseen: työssä on vaikea pärjätä jos ei vaan kykene keskittymään, ei muista asioita, eikä kykene tekemään päätöksiä. Nämä ovat kaikki oireita mitä minä henkilökohtaisesti koen vaikeuttavan työntekoani.
Vielä en ole törmännyt sellaiseen apuvälineeseen, mikä oikeasti auttaisi mihinkään noista ongelmistani.
Et vain tiedä, etkä ole tehnyt riittävästi sen eteen ja pitänyt mieltäsi kiireisenä.
Masennus on nykyihmisen oiretta siitä, kun on liikaa aikaa ajatella. Voi taustalla toki olla vastoinkäymisiäkin, jolloin mieli on jäänyt tavallista herkemmäksi. Pitäisi työskennellä hankkiakseen uusia parempia kokemuksia, mitä menneisyys tarjosi.
Tiedän tämän, olen itsekin ollut masentunut ja saatan olla vieläkin.
Ei masennuksessa ole työntekoon mitään merkittäviä esteitä. Jos oikeasti haluaisi tehdä töitä niin pistäisi asiat järjestymään ja vaikka kertoisi työpaikalla oireestaan niin muut saattaisivat jopa ymmärtää ajoittaisen unohtelun ja päätöksenteon vaikeuden.
En ole kertaakaan tavannut vielä niin masentunutta, joka ei töihin kykenisi, sillä he ovat useimmiten sairaalahoidossa tai kuolleita.
Riippuu ihan siitä työstä mitä tekee. Lapionvarressa siitä ei liene niin suurta ongelmaa, kiun jos joutuu tekemään henkistä aivotyötä, kuten minä. Ja työpaikalla kaikki muutkin ovat niin kireälle väännettyjä, ettei se paljon auta jos yksi sanookin ääneen ettei toimi ihan täydellä kapasiteetilla. Muille se aiheuttaa siitä huolimatta lisää vaivaa, eikä se ole mitään suurempia antipatioita aiheuttanut, vaikka en ole mitään masennuksestani kertonutkaan, paitsi esimiehelle.
Oletko kenties sitäkin mieltä että Andreas Lubitz oli ihan työkykyinen?
En usko, että kovin monelta masentuneelta puuttuu kuitenkaan realiteettien taju, eli osaa suhteuttaa työnsä ja työnkuvansa kyllä aikuisena siihen, mitkä ovat voimavarat. Psykoottinen masennus on usein eri asia ja kuten sanoin, ovat useimmiten sairaalahoidossa tai odottavat löydetyksi tulemista kotoaan.
En usko, että sitä haluaisi välttämättä kuitenkaan tehdä pahaa muille, vaikka olisikin masennus. Miten se masennus itsessään laukaisisi sen? Kyllä silloin on oltava jo persoonallisuushäiriöön viittaavaa ajattelumallia taustalla.
Jos sinun työpaikallasi oli joskus aikoinaan niin, enää ei välttämättä ole. Työpaikat ovat erilaisia ja aina voi yrittää hakea toki toiselle alallekin, jos työnteko oikeasti kiinnostaa.
Enemmän sinusta nyt on harmia yhteiskunnan verovarojen syömärinä ja monet inhoavat sellaisia valittajia kun muutkin menevät töihin vaikka masentaa.
Oletko+oikeasti+noin+tyhmä+kun+annat+ymmärtää?+Etkö+ymmärrä+selvää+suomenkieltä+suodattamatta+sitä+oman+sairaan+filtterisi+läpi?
Oletko sinä noin tyhmä, mitä annat ymmärtää, kun et suvaitse erilaisia mielipiteitä? Se jos joku on tyhmän ja ahdasmielisen ihmisen merkki. Ajattelet tunteilla sen sijaan, että keskittyisit itse asiaan ja minkä vuoksi? No oman nahkasi tietenkin. Erittäin typerää sanoisin.
Puhun menneessä aikamuodossa, sillä kirjoittaja ei ole tällä hetkellä työelämässä, vaan on ollut joskus. Niin simppeliä, mutta eihän yksinkertaiset ihmiset tätäkään ymmärrä. Sinusta puhun nyt, ettet vaan vedä omia johtopäätöksiäsi.
Et perustele mitään väitteitäsi, vaan vedät hatusta vittuuntuneena omia teesejäsi.
Ei päähäni mahdu tässä kontekstissa kyseinen seikka, siinä olet oikeassa. Ota asiayhteys huomioon.
Ja olispa mukava tehdä itsekin lyhennettyä työaikaa, kun vähän välillä vituttaa, ramasee tai mitä millonkin! Miten perustelet muutoinkaan masennustasi ja sitä, miten se vaikuttaa työkykyysi kun sinulla kaikki raajat toimivat ja osaat ajatella masennuksesta huolimatta?
Miten joku voi olla noin tyhmä, että suvaitsee itselleen itsekkyydessään kaikki mahdolliset tunteet, mutta ei muille?
Kehtaan väittää muitakin masentuneita verosyöpöiksi, sillä eivät anna yhteiskunnalle mitään. Olisihan se niin kiva loikoilla tietenkin kotona ja ottaa omaa lomaa kun tuntuu siltä, ettei jää omille harrastuksille aikaa.
Miksi kaikki ihmiset eivät toimi tällä tavalla? Siinä sulle pohdittavaa.
Ihan hyvä, että lääkkeitä kuitenkin kulutat, kun niillä lyhenee elinajan odote niin ei ole enää yhtä tuhlaria, kun niitä varoja tarvittaisiin muuhunkin kuin sinun ja sinun laiskuutesi ylläpitämiseen. Sinä, sinä ja sinun masennus. Eikö ala kyllästyttämään?
"Joten äläpä puhu siitä että minulta puuttuisi realiteettien taju, sillä se puuttuu itseltäsi."
Voi kyllä olla ihminen ihan helvetin tyhmä, kun ei tajua lukemaansa. En ole väittänyt sellaista milloinkaan. Juuri päinvastaista väitin. Masentuneelta ei puutu realiteettien taju, joten työtä pystyisivät tekemään, mutta eihän se huvita.
Miten perustelet loisimisesi yhteiskunnalle?
Olikohan se joka viides suomalainen, joka kokee elämässään ainakin yhden masennusjakson. Ehkä siitä siksi länkytetään. Sosiaalinen fobia, skitsofrenia, anoreksia, pakko-oireinen häiriö, dermatillomania, dissosiatiivinen identiteettihäiriö tai vaikka huomiohakuinen persoonallisuushäiriö ei vaan ole ihan yhtä yleisiä.
Itselläni on ihan liikaa mielenterveysongelmia. En edes halua tietää niiden nimiä, kun ei niihin kuitenkaan saa hoitoa. Elämä on perseestä ja paskemmaksi menee.
Kyllä tuosta vähintään A 657 saa!
100%+ihmisistä+on+joskus+masentunut+ihan+siinä+missä+100%+ihmisistä+on+joskus,+edes+hetkellisesti+onnellinen.+Miten+voisi+elää+elämän+ilman,+että+on+joskus+paha+olla??+En+osaa+kuvitella+tilannetta.
Masennus ei olekaan sitä, että on joskus paha olla, vaan sitä, kun pahaa oloa on roppakaupalla enemmän kuin onnellisuutta ja tyytyväisyyttä, ja se ei vaan mene pois.
Ensin ihminen ylpeilee perfektionismillaan ja sitten tulee burn out ja ihminen putoaa kuoppaan ja masentuu.
Sitä saa, mitä tilaa!
Oletko nyt ihan varma että syy tuohon on perfektionismi? Oma masennukseni alkoi neljänkympin kriisistä, ja sen jälkeen tilanne on vaan pahentunut kun huomaan etteivät omat tiedot, taidot ja voimat enää meinaa riittää ihan normielämästä selviämiseen.
Itse en ymmärrä sitä, kun syödään vuosikausia masennuslääkkeitä, eikä paranemista tapahdu. Joku on pielessä kun ei lääkkeetkään auta.
Eihän niiden tarkoitus olekaan parantaa ,vaan masentaa lisää niistä riippuvuutta ylläpitäen ja siten vain lisää masennusta aiheuttaen. Minua taas kyllästyttää iänikuinen työ - vero - länkytys. Juurikin jossain masennuslääkitys zombitilassa moni käy inhoamassaan työssä. Itse päätin vapauttaa työpaikkani jollekin sellaiselle, joka masentuu työnpuutteessa ja omaa hyvät hermot. Sille en voi mitään ettei minua koskaan ole mikään työ kiinnostanut, mutta olen kuitenkin ihan vain rahaa ansaitakseni pystynyt siihen tietyin rajoituksin. En koe itseäni miksikään loiseksi. Tilalleni otettiin alalle koulutettu työtön, joka on kiinnostunut työstään päivastoin kuin minä, joka inhosin sitä sydämeni pohjasta.
Sinä teit ihan oikein.
Olen vuosien ajan ollut sitä mieltä, että kaikille työtä vieroksuville pitäisi maksaa kansalaispalkka ja meidän työorientoituneiden pitäisi saada tehdä työtä vaikka satavuotiaaksi, jos työkyky on tallella, kunto hyvä ja on halu oppia uutta.
Työnkin kuten elämän muutoinkin voi ottaa löysin rantein.
Ja juu, kyllä vain, kyllä monet aikuiseksi kasvaneet kiltit tytöt ja pojat ylpeilevät perfektionismillaan ja sitten he romahtavat. Olen tavannut heitä aika paljon eri yhteyksissä elämäni varrella.