Äitini oli hamstraaja: kuolinpesän tyhjennys

Ainoa ongelma mikä tulee nyt heti mieleen on, että jos äitisi oli ylivelkaantunut niin tuo perintöön kajoaminen voi olla ongelmallista, jos velkoojat vaikka sitten väittävät, että talossa oli jotain oikeasti arvokasta.

Suosittelen kuvien ottamista ennen tavaroiden poisheittoa ja, että kutsutte toimenpidettä siivoukseksi.

Onko teitä siis vain te kaksi äitisi lasta kuolinpesän osakkaina? Sinä ja veljesi?
Oliko äitisi aviossa kuollessaan tai onko hän ollut joskus aviossa?
Mikäli vastaat kyllä, onko ositukset entisen/entisten puolisoiden ja äitisi välillä tehty?
Kuten Onnibonni myös kirjoitti, oliko äidillä velkoja?

Mikäli teitä on vain kaksi kuolinpesän osakasta (ja mahdolliset ositukset tehty sekä kuolinpesä lähtökohtaisesti velaton) voitte hyvin yhdessä sopia, että tyhjennätte asunnon.
Tekisin kuitenkin tuostakin operaatiosta jonkin paperin, jonka yhdessä allekirjoitatte. Eli mitä teette ja kuka tekee.
Tyhjennyksestä tullee myös kuluja, esim. jätemaksuja, jotka pitää jostakin maksaa. Sopikaa myös siitä eli mistä maksetaan ja kuka maksaa.

Moni pitää tällaisissa(kin) tapauksissa yhteisen kirjallisen sopimuksen tekemistä byrokraattisena, turhana ja ajanhukkana. Tiedän kuitenkin monta tapausta, jossa asioista ei ole kirjallisesti yhdessä sovittu ja sitten koko urakka päättyy riitaan, kun tulee myöhemmin erimielisyyttä siitä, mitä oikein sovittiinkaan tehtävän.

Jos äitisi omaisuus ei ollut suuri eikä perukirjan tekeminen vaikeaa, miksi ette tee perukirjoitusta ja sen jälkeen perinnönjakokirjaa saman tien? Miksi odottelette sen kanssa?

Kiitos neuvoista. Ei puolisoita eikä muita perillisiä kun veljeni ja minä. Ei velkoja. Varmaan melko pian teemme perunkirjoituksen, en vain halua ketään hoputtaa ja veljeni asuu toisella paikkakunnalla. Haluan vain saada asiat pois alta takertumatta mitättömiin seikkoihin, jotka ei kuitenkaan estä siivoamasta kiinteistöä.

Meitä oli samoin kaksi. Perunkirjoitus tehtiin ajallaan. Mutta sovussa aloimme tyhjentää isämme asuntoa ( äiti siis oli kuollut aiemmin) heti hautajaisten jälkeen, koska tuolloin oli parhaiten aikaa. Ei siitä kukaan kysellyt.

Niin, kenelle se kyseleminen sitten edes kuuluisi? Jos sisarukset on keskenään yksimielisiä, niin eipä siitä kukaan ulkopuolinen voi numeroa alkaa tekemään.

Toinen juttu: Jos vainaja asui vuokra-asunnossa, niin onhan asunto tyhjennettävä mahdollisimman pian. Vai voiko vaatia vuokranantajaa odottamaan sen kolme kuukautta, kunnes perukirja on varmasti tehty? Ja kuka maksaa sen kolmen kuukauden vuokran? Olen ainakin itse kuvitellut, että vuokrasuhde on vain vuokralaisen ja vuokraisännän välinen, ei kai se automaattisesti siirry perikunnalle muuta kuin siltä ajalta, miltä vuokra on maksettu.

Itsekin ajattelen juuri tätä. Äitini asuu vuokralla ja on asunut siinä asunnossa jo tosi kauan. Tavaraa on kertynyt, vaikkei hän mikään hamstraaja olekaan. Ikää on jo paljon ja voi olettaa, että lähivuosina jotain tapahtuu. Joten mitä silloin tehdään, jos äitini kuolee vaikkapa kuun lopulla ja aikaa seuraavaan vuokranmaksuun on vain viikko tai pari? Vuokra on hoitunut tähän asti suoraveloituksena, mutta eikös pankki sulje kaikki vainajan tilit ja rahavarat välittömästi saatuaan tiedon kuolemasta? No, toki voimme vuokran asunnosta maksaa omilta tileiltämme, eihän se nyt ole ongelma, mutta entä jos olisimme täysin varaton sisarussarja, siis että kenelläkään ei tosiaan olisi himppuakaan varaa maksaa ylimääräisiä vuokria, että voisimme pitää asuntoa kalustettuna ja tavaroineen edes perunkirjoitukseen asti?

Ja vaikka meillä olisikin siis varaa maksaa, niin onko vuokraisännällä velvollisuus antaa meidän pitää tätä asuntoa sitten vuokralla, vaikka siinä ei edes asuisi ketään enää?

Oletkos ihan varma tuosta irtisanomisajasta siinä tapauksessa, kun vuokralainen on kuollut?

Eihän siinä mitään irtisanomisia enää edes tarvita, eihän kuollutta ihmistä voi irtisanoa. Irtisanomisaika suojaa vuokralaista, jonka on voitava hankkia itselleen uusi asunto kohtuullisessa ajassa, mutta eihän kuollut enää asuntoa tarvitse.

Kyllä minä olen kuullut tapauksesta, jossa vuokranantaja nimenomaan määräsi, että asunto tyhjäksi ja heti. Hän halusi alkaa samantien tehdä siinä isoa remonttia. Perikunnan oli alettava tyhjentää kämppää hyvin nopeaan tahtiin. Yksi perikunnan jäsen olisi jopa halunnut vuokrata asunnon itselleen ja muuttaa siihen asumaan, mutta ei käynyt omistajalle.

Ap:n kysymykseen sanoisin, että ei nyt mistään vainajan vaatteista kukaan voi tulla mölisemään, eihän niitä edes mihinkään perukirjaankaan merkitä muuten, kuin että mainitaan käyttövaatteet ym., joiden arvoksi yleensä laitetaan nolla, tai kymmenen euroa. Ellei siellä nyt jotain kymppitonnien arvoisia turkiksia ole, tai vastaavia. Mutta muuten tällaisten arvo on sama kuin roskapussin tai jääkaapin sisällön, saahan nekin vainajan talosta tyhjentää, ettei ala haisemaan.