Minä olen muille vain se jokin, johon otetaan yhteyttä, kun itse tarvitaan apua. Osaanhan minä paljon ja olen hyödyllinen, sopiva hyväksikäytettävä, kun apua tarvitaan. Tänä ilta aloin itkeä, kun tuntui niin pahalta tämä yksinäisyys. Parhaat vuoteni elämästä olen viettänyt yksin. En minä tällaista elämää itselleni toivonut :( Olen vain muita varten, kukaan ei oikeasti välitä minusta. En kohta enää jaksa tätä yksinäistä elämääni. Niin paljon tuskaa, eikä kukaan kuuntele, eikä huomaa sitä.
Tuntuu niin pahalta kun kukaan ei välitä
Aina_yksin
65
11229
Vastaukset
- Iwijwbwj771616
Harmi mutta en kyl voi auttaa :(
- lämpöistäiltaasinulle
Ikävä kuulla.
Yks idea saattaisi olla että kerrot näille tilanteesi. Kerro suoraan, että koet että sinusta ei välitetä ja että ei tunnu kivalta kun sinä itse autat muita ja muut eivät sinua.
Voi olla että he kokevat sinut "vahvana". Ole välillä heikko.
Toinen tapa voisi olla että rupeat puhelemaan itseksesi ja kerrot itsellesi, miten reipas olet.
Silitä omaa päätäsi vaikka ja kuvittele että joku silittää sinua.
Ihmiset ovat itsekeskeisiä eivätkä ajattele muita.
Entäs jos hankkisit kissan tai koiran? Ei tarvitsisi olla yksin ja eläin osoittaa rakkautta.
Itselläni on vähän sama tilanne.
Itse soittelen ja otan yhteyttä muihin. Ei niin moni soittele minulle.
Kun huomaan sen, niin vedän ruksin niitten henkilöitten numeroiden yli ja en ota yhteyttä.
Yritän löytää uusia kavereita.
Ehkä et ole vielä löytänyt paikkaa, esim jotain yhdistystä missä olisi sinusta kiinnostuneita ihmisiä.
Lainaa kirja Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa, minkä on kirjoittanut Dale Carnegie.
Ihan hyvä opiskella tätäkin aihetta.
Että opit sen "jonkin" millä saa kavereita.
Voisit lopettaa myös "auttamisen" ihan hyvin. Kyllä kannattaa itsekin olla "itsekäs".
Älä luovuta!
Olet hyväsydäminen lämmin ihminen!
Miksi muut ovat niin kylmiä?- KylmäTotuus_
Kiitos ajatuksistanne, jotka vastasitte. Pitää etsiä tuota mainitsemaasi kirjaa. Olen sairastunut vahvuuteen, ulospäin näytän ehkä vahvalta, mutta se on vain opittu tapa peittää heikkoutensa. Minua on kiusattu ala-asteesta lähtien. Koko elämäni ajan. Olen päätynyt ihmis-suhteisiin vääränlaisten ihmisten kanssa. Ex-kihlattuni oli narsistinen hyväksikäyttäjä. Menetin lopullisesti uskoni rakkauteen ja vastakkaiseen sukupuoleen 27-vuotiaana. Olen oikeasti kiltti ja hyväsydäminen ihminen, herkkä ja avoin, mutta en ole rehellisyyteni vuoksi joutunut kuin hyväksikäytetyksi. Kova osa tuo on ollut kantaa. Täytän ensi vuonna 50-vuotta. Olen ollut käytännöllisesti katsoen yksin jo vuodesta 1998 eteenpäin. On minulla joitain tuttuja, mutta melkein aina minua tarvitaan vain toisten auttamiseen. Jo 16-vuotiaana harkitsin itseni tappamista. Ei tämä elämä ole paljoa siitä muuttunut. Olen liian herkkä ja liian erilainen, muista poikkeava tähän maailmaan.
- WeirdDisappearer
Hei, jos osaat englantia suosittelen, että kuuntelet Echart Tolle:n juttuja youtubesta.
On myös iso etu että on joku vakaumus, mihin voi luottaa uudestaan ja uudestaan. Oma mieli vie vaikka minne harhateille, joten on hienoa jos on joku oppi johon voi turvautua.
Elämä on kova koulu. On oltava jotain johon luottaa kun maailma kääntyy ylös alaisin tms. päin. - vcr5gyh
" Kova osa tuo on ollut kantaa. Täytän ensi vuonna 50-vuotta. Olen ollut käytännöllisesti katsoen yksin jo vuodesta 1998 eteenpäin. On minulla joitain tuttuja, mutta melkein aina minua tarvitaan vain toisten auttamiseen."
Taisin itse olla samanlainen. Ajan kanssa kuitenkin kaikki on muuttunut. Osaatko itse jutella pienistäkin asioista, mm. kumppanisi kanssa, että olisi hommat selviä keskenään, eikä toisaalta kuulisi asioita ja luulisi sitä väärin.
Esim. parisuhde voi tarvita tulkkia, jos toinen piti toista vain hyväksikäyttäjän. Ei se niin ole mennyt alussa, koska silloin se ei olisi jatkunut. Mutta kun jotain käytöksessä muuttui, mm. viinakset niin toinen vastavuoroisesti teki suorasukaisia johtopäätöksiä, joita saa mm. vauva-fi:n keskusteluista ja ihan samanikäisiltä. Niillä on ne omat keskinäiset kilpailut menossa, niitä ei pitäisi ottaa koskaan vakavissaan, jos vaikka sanovat, että: "tuo käyttää vaan hyväkseen, tee sinäkin niin tms."
Minulla oli nuorena aina eri mielipide, olin huonoitsentuntoinen, sain sen kasvamaan vasta aikuisena työn ja kumppanin tuella yms. Sitten ei enää häirinnyt mitään ne vanhat jutut. Sitten työkaverit yritti pukea kuin nukkea, yksikin toi kaupasta "värikkään kaulahuivin", koska en muka osannut ostaa itse raikkaita värejä ja saanut mistään virkistystä. Ei niitä kannata kuunnella, en ottanut sitä banaaninkeltaista, monta metriä pitkää kaulaliina, kun sen näkeminen jo inhotti. Kilpamarkkinat, siellä puhutaan kaupallisin ajatuksin miehistä ja naisista, ei ne asiat merkitse mitään kuitenkaan parisuhteessa, joka on elämässä hyvin tärkeä ja perusta omalle asumisella ja elämiselle parhaimmillaan. WeirdDisappearer kirjoitti:
Hei, jos osaat englantia suosittelen, että kuuntelet Echart Tolle:n juttuja youtubesta.
On myös iso etu että on joku vakaumus, mihin voi luottaa uudestaan ja uudestaan. Oma mieli vie vaikka minne harhateille, joten on hienoa jos on joku oppi johon voi turvautua.
Elämä on kova koulu. On oltava jotain johon luottaa kun maailma kääntyy ylös alaisin tms. päin.Että niinku "oma ajattelu vie vaikka mille harhateille" ??!?! Tajuatko ollenkaan, olla yksin on pahinta elämässä! Yksinäisyys tappaa! Yksinäisyys saa ihmiset tekemään kaikkea tuhoisaa itselleen - YKSINÄISYYS - ei mikään "mieli", "ajattelu" tai "mielharha"!
Se on yhteiskunnallinen / sosiaalinen ongelma!!!- orttrg
Hain itsekin joskus apua erilaisista self-help ja henkisistä jutuista, mutta eipä niistä pidemmällä tähtäimellä ollut mitään apua. Lähinnä kai niitä yritti käyttää laastarina muiden, oikeiden ongelmien peittämiseen ja siihen, että tuntee olevansa osa jotain yhteisöä. Loppujen lopuksi tuosta ajasta oli enemmän vain haittaa kuin hyötyä, koska sen sijaan, että olisin pyrkinyt elämässä eteenpäin ja ratkonut ongelmia, hörhöilin kaiken maailman henkistelyjen parissa. Nyt vuosia myöhemmin kaduttaa, sillä tuo oli yksi syy miksi putosin kelkasta ja jäin muista jälkeen. Sen jälkeen olenkin ollut hyvin yksin.
- Anonyymi
Minä olen aina yksin! 😫😫😫
- Anonyymi
KylmäTotuus_ kirjoitti:
Kiitos ajatuksistanne, jotka vastasitte. Pitää etsiä tuota mainitsemaasi kirjaa. Olen sairastunut vahvuuteen, ulospäin näytän ehkä vahvalta, mutta se on vain opittu tapa peittää heikkoutensa. Minua on kiusattu ala-asteesta lähtien. Koko elämäni ajan. Olen päätynyt ihmis-suhteisiin vääränlaisten ihmisten kanssa. Ex-kihlattuni oli narsistinen hyväksikäyttäjä. Menetin lopullisesti uskoni rakkauteen ja vastakkaiseen sukupuoleen 27-vuotiaana. Olen oikeasti kiltti ja hyväsydäminen ihminen, herkkä ja avoin, mutta en ole rehellisyyteni vuoksi joutunut kuin hyväksikäytetyksi. Kova osa tuo on ollut kantaa. Täytän ensi vuonna 50-vuotta. Olen ollut käytännöllisesti katsoen yksin jo vuodesta 1998 eteenpäin. On minulla joitain tuttuja, mutta melkein aina minua tarvitaan vain toisten auttamiseen. Jo 16-vuotiaana harkitsin itseni tappamista. Ei tämä elämä ole paljoa siitä muuttunut. Olen liian herkkä ja liian erilainen, muista poikkeava tähän maailmaan.
Älä edes harkitse tappamista , anna olla näiden jotka eivät välitä , ei muuta kun vaan yrität saada itseluottamusta ja keksiä jotain mikä sinua miellyttää tehdä. Me ihmiset ollaan
Sosiaalisia ja kuvataan aina välillä toista ihmistä ja ihmisiä juttelu kaveria , ja toivotaan että joku soittaisi. Kun jos itse soittelee niin tulee tunne että se on yksipuolista yhteyden pitoa ja tunetee itsensä häiriköksi jotenkin. Usein on niin että juuri ne kiltit ihmiset imee vääriä ihmisiä elämäänsä jollakin kumman konstilla ne sairaat ja narsistit tuntevat vetoa kiltteihin ihmisiin , ja ajan kanssa tekevät heistä ihmisraunioita. Älä anna enää kenkään käyttää sinua hyväkseen, vaan etsi uusia ystäviä,moni menee kursseille ja tapaa niissä uusia ihmisiä . - Anonyymi
Tuo Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa -kirja on täydellinen myyntimiehelle mutta ei sillä kirjalla opita olemaan hyvä kaveri. Se kirja opettaa manipuloimaan ihmisiä.
- YksinainenVaan
Tiedän tunteen.
Elämä tuntuu niin turhalta. Itse olen käytännössä ollut yksin kohta 11 vuotta.
Sosiaalinen elämäni tapahtuu kaupassa, kun kassaneiti tervehtii tai jos naapuri tervehtii. Töissä näen työkavereita, mutta siellä ei ehdi kuulumisia sen kummemmin vaihtamaan.
Monesti kuluneen viikon aikana olen miettinyt, että jos 11 vuotta on mennyt näin niin miksi seuraavat 11 vuotta menisi yhtään eri tavalla. Itselläni on koira ollut lapsesta lähtien, eikä se enää ainakaan tällaisessa aikuisuuden yksinäisyydessä hirveesti lohduta. Joo, on pakko raahautua lenkille, koska muuten varmaan erakoituisin olemaan sisällä 24/7, mutta en saa ulkoilusta mitään mielihyvää. Se vaan on yksi pakollinen kuvio, joka on hoidettava.
En usko, että kykenen parisuhteeseen tulevaisuudessa ja ei kaverisuhteetkaan koskaan ole mihinkään kehittyneet ja aina olen ollut joku hätävara ihmisille, kunnes he ovat paremman löytäneet. En jaksa enää tuhlata energiaani tutustumalla toiseen ja päätyväni tilanteeseen jossa minut kuitenkin hylätään.
Tuntuu vaan yksinkertaisesti niin turhalta. Tässäkö tää elämä oli? Yippee fucking doo. Ihan waste of space olo itsellä. En tiedä mitä pitäisi tehdä eri tavalla. Joskus sydän vaan pakahtuu ja olo tuntuu niin rikkinäiseltä.- EiOikeinJaksaEnää
Itselläni on aika samanlainen tilanne.
Tosin mulla on (onneksi ehkä) kissa, mikä nyt ainakin nyt vielä antaa mulle voimaa jaksamaan. Siitä iso ja lämmin kiitos sille elämän pikku ihmeelleni, mikä päätyi sattumalta mun elämääni.
Töissä taasen on todella huono työilmapiiri ja paljon kiusaamista ynnä muuta sosiaalista satuttamista, ollut jo silloin kun aloitin siellä 10v sitten. Olen kyllä töissä muutenkin työn takia, mutta olisihan se hyvä juttu, jos siellä oltaisiin asiallisia eikä tarvitsisi kuunnella kenenkään haukkumisia tai sietää ylipäätään alentavaa kohtelua, mikä on suurimmaksi osaksi vielä täysin aiheetonta ja perätöntä.
Hätävara olen muutenkin myös muille. Se, kenen kanssa ollaan tekemisissä, jos parempaa tai ylipäätään mitään muuta ei ole. Ja jota roikotetaan hätävarana kuvioissa mukana, jos toisella sattuukin välit menemään pieleen sen paremman vaihtoehdon kanssa. Ja tämä on tätä ihan kaikessa, niin ystävyys-(korjaan "ystävyys"-) kuin seurustelusuhteissakin.
Juurikin viimeisin naisystäväni teki aika ikävät mulle, alkoi vielä tässä reilu kuukausi sitten, kun olin leikkauksessa. En nyt viitsi sen tarkemmin kertoa, mutta oli jo häipymässä omaan kotiinsa sillä sekunnilla, kun itse kotiuduin ja muutenkin väläytteli eron uhkaa/suhdetaukoa vähän väliä milloin milläkin syyllä. Omilla/läheistensä ongelmilla, tuolla minun terveydentilallani ja sitten ihan tälläkin, että jos en nyt tee näin tai noin, niin se on meidän suhteesta pois. Ja totta kai mulla tuli kova itku, vaikka yritin tapella sitä vastaan tosissani. Ja muutenkin, kun mä en ole herkästi itkevä ihminen, niin se kertoo jo paljon tilanteesta, kun toinen saa mut purskahtamaan itkuun muutamalla sanalla ja eleellä. Eli osasi kyllä loukata mua just oikealla tavalla ja oikealla hetkellä sellaisella asialla, mille mä nyt en yksinkertaisesti voi mitään. Kun eihän kukaan nyt halua eikä päätä hankkia itseensä leikkauskuntoon.
Ja ei tuollaista henkistä helvettiä jaksa enää varsinkaan, että joutuu koko aika olemaan varpaillaan, että milloin tulee taas joku eron uhkaa aiheuttava tilanne päälle. Ja että koko aika alitajuisesti ainakin takaraivossa jyskyttää tunne, että miten mikäkin asia vaikuttaa mun suhteeseen ja kuinka pahasti/hyvin mitä sit tekeekin tai on tekemättä.
Ja tulihan sieltä vähän vihjauksia mun henkisestä tilanteestakin, että olisko vähän huono kun sellaisia on hänen elämässään ennenkin ollut. Suuttui vielä, kun otin asian puheeksi ja loukkaannuin vielä. Kun ei mua nyt tarvitse miksikään hulluksi vajakiksi leimata eikä epäillä edes sen takia vrsinkaan, että sellaisten kanssa joutuu muuten muissa tilanteissa olemaan tekemisissä. Ja kaikki tuo tuli vielä tosiaan tällaisessa elämäntilanteessa, missä olen muutenkin heikkona ja haavoittuvainen. Kun kivut jo oli aika kovat tuon leikkauksen jälkeen ja liikkuminen tosi huonoa. Periaate tos tilanteessa oli se, että puolustuskyvyttömäksi pudonnutta vielä kurmuutettiin lisää että varmasti sattuu enemmän ja toisen olo vielä huononee entisestään.
Ja tuollainen suhdetauoilla pelailu mulle on muutenkin sellainen asia, että se on vaan tapa satuttaa toista ja/tai sitä ehdottava vaan haluaa juurikin päästä pelehtimään toisten kanssa/etsiä "rauhassa" parempaa. Vaikka pettäminenhän on pettämistä, sitä ei puolustella millään oltiin suhdetauolla-väitteellä.
Ilkeä asia vaan. Muutenkin ollut jo aika kauan tällainen tilanne päällä, mut viimeiset 2v varsinkin työkavereiden puolesta on ollut aika kovaa aikaa. Ja "ystävätkin" ovat olleet sitä mitä on, eli just sit mun kanssa jos ei muutakaan ole. Ja silloinkin vaan sen verran ja niin kauan, kun juoksen pelkästään heidän päähänpistojensa mukaan heidän perässään.
Niin tässä nyt, kun lysin tuon viimeisimmän exäni, niin ajattelin että nyt ainakin on edes se yksi ihminen, ketä pitää ja välittää musta ihan aidosti. Ja ehdin mäkin kuitenkin rakastua häneen tuon muutaman kuukauden aikana, mitä ehti kulua ennen tätä mun leikkausta ja tätä hänen aloittamaansa käytöstä, mistä nyt kirjoitin.
Paha olla vaan..:/ Välillä vähän itkettääkin, valitettavasti, vaikka yritän olla niin, ettei häiritsisi ainakaan niin paljon.
Ja keljuttaakin kyllä. Oma tyhmyys ihan. Tiesin, että paskaa saa pyytämättäkin naamalleen kilokaupalla ja itse sitä paskaa nytkin tuli kuitenkin siitä huolimatta omalla rakastumisellaan pyydettyä silmilleen.
Ja näin....
No eipähän enää tarvitse ainakaan yrittääkään mitään ihmissuhteisiin liittyen. Ja jos joku yrittää päästä väleihin, niin parempi on kun torppaa sen heti ensihetkillä sitten vaikka silkalla kusipäisyydellä jos ei vähemmällä toinen tajua. Kun itse siinä taas saa ne paskat niskaansa, vaikka tekisi mitä tahansa oikein. - EiOikeinJaksaEnää
Sen verran vielä juurikin näistä muista ihmissuhteista. Lähinnä ystävyyksistä.
Tuo on kanssa ollut aina hyvin ikävän olon tehnyt asia, kun mä olen aina ollut se, kenen pitäisi auttaa muita ja olla tukena milloin missäkin asiassa ja huolehtia niistä kuin omistani. Ja olenkin kyllä auttamisenhaluinen ja ihan epäitsekkäistä syistä.
Kyllä mä mielelläni tutuille ja läheisille apua annan tarvittaessa sen mitä pystyn. Mut se on ollut usein monelle se syy olla mun kanssa tekemisissä.
Mun pitäisi aina pyyteettömästi auttaa, siihen vedotaankin, kun mut tiedetään. Mutta sitten kun itse tarvitsen apua, niin siitä tehdään aina sellainen numero, kuinka iso uhraus se mun auttaminen on tai et mä olen riesa, kun mua joutuu auttamaan.
Ja toinen tuossa on se, että aina pitäisi mun rahalla maksaa siitä avusta. Aikanaan edellisen leikkauksen jälkeen tämä mun silloinen "ystävä" olisi halunnut muutaman satasen siitä, että olin hänen luonaan pari päivää tuon leikkaukseni jälkeen. Ja hän myös juurikin haukkui mut aikaslailla suoraan siitä, että hän joutuu mua auttamaan. Itse vielä tarjosi apuaan mulle, vaikka en sitä pyytänyt. Tai no pyysin sen verran, että katsoisivat yhden, korkeintaan kaksi päivää mun kissan perään ja sanoivat itse että he kyllä huolehtivat minustakin jos tarvitsee. Eikä siinä vaiheessa ollut mitään ongelmia siitä, että tarvitsen apua tai että siitä olisi t äytynyt maksaa saman verran kuin leikkauksesta. Tuntui niin lasketulta jutulta tuo silloin, vaateet tuli jälkeenpäin nimittäin.
Ja muutenkin..
Toinen on tämä, että mun usein pitäisi kuljettaa autolla milloin ketäkin milloin milläkin asialla, eikä ikinä edes kysytä, että onnistuuko, ehdinkö tai ylipäätään että sopiiko?
Sitten jos joskus tarvitsen esimerkiksi kyydin töistä kotiin, niin ensimmäinen kommentti aina on että "Joo, mutta se maksaa sitten tämän verran". Itse jos olisin tuollainen heitä itseään kohtaan, niin helvetti olisi irti kyllä sekunneissa...
Ja kun aikanaan kyllästyin aika piankin tällaisiin tilanteisiin ja nykyään katson kyllä hyvinkin tarkkaan uusien tuttavien kohdalla et mikä on pelin henki heillä, niin mä olen sitten saanut kuulla olevani vaikka mitä negatiivista.
Eli kanssa tosiaan ihan turhaa koko homma yrittää edes, siltä tuntuu.
Niin kauan on kaikki ok, kunnes tulee noita tilanteita mistä kerroin. Tai sitten löytyy joku parempi kaveri jne.
Kun saisi edes yhden oikean ja kunnollisen ja terveen ihmissuhteen elämäänsä niin olisi hyvä.
Mutta kun ei näköjään niin ei sitten todellakaan. Aina yritetään ainakin vain hyötyä ja pompottaa/loukata kuka mistäkin syystä. Ja kun on heikoilla niin satutetaan vielä enempi ja pahemmin. - Anonyymi
EiOikeinJaksaEnää kirjoitti:
Sen verran vielä juurikin näistä muista ihmissuhteista. Lähinnä ystävyyksistä.
Tuo on kanssa ollut aina hyvin ikävän olon tehnyt asia, kun mä olen aina ollut se, kenen pitäisi auttaa muita ja olla tukena milloin missäkin asiassa ja huolehtia niistä kuin omistani. Ja olenkin kyllä auttamisenhaluinen ja ihan epäitsekkäistä syistä.
Kyllä mä mielelläni tutuille ja läheisille apua annan tarvittaessa sen mitä pystyn. Mut se on ollut usein monelle se syy olla mun kanssa tekemisissä.
Mun pitäisi aina pyyteettömästi auttaa, siihen vedotaankin, kun mut tiedetään. Mutta sitten kun itse tarvitsen apua, niin siitä tehdään aina sellainen numero, kuinka iso uhraus se mun auttaminen on tai et mä olen riesa, kun mua joutuu auttamaan.
Ja toinen tuossa on se, että aina pitäisi mun rahalla maksaa siitä avusta. Aikanaan edellisen leikkauksen jälkeen tämä mun silloinen "ystävä" olisi halunnut muutaman satasen siitä, että olin hänen luonaan pari päivää tuon leikkaukseni jälkeen. Ja hän myös juurikin haukkui mut aikaslailla suoraan siitä, että hän joutuu mua auttamaan. Itse vielä tarjosi apuaan mulle, vaikka en sitä pyytänyt. Tai no pyysin sen verran, että katsoisivat yhden, korkeintaan kaksi päivää mun kissan perään ja sanoivat itse että he kyllä huolehtivat minustakin jos tarvitsee. Eikä siinä vaiheessa ollut mitään ongelmia siitä, että tarvitsen apua tai että siitä olisi t äytynyt maksaa saman verran kuin leikkauksesta. Tuntui niin lasketulta jutulta tuo silloin, vaateet tuli jälkeenpäin nimittäin.
Ja muutenkin..
Toinen on tämä, että mun usein pitäisi kuljettaa autolla milloin ketäkin milloin milläkin asialla, eikä ikinä edes kysytä, että onnistuuko, ehdinkö tai ylipäätään että sopiiko?
Sitten jos joskus tarvitsen esimerkiksi kyydin töistä kotiin, niin ensimmäinen kommentti aina on että "Joo, mutta se maksaa sitten tämän verran". Itse jos olisin tuollainen heitä itseään kohtaan, niin helvetti olisi irti kyllä sekunneissa...
Ja kun aikanaan kyllästyin aika piankin tällaisiin tilanteisiin ja nykyään katson kyllä hyvinkin tarkkaan uusien tuttavien kohdalla et mikä on pelin henki heillä, niin mä olen sitten saanut kuulla olevani vaikka mitä negatiivista.
Eli kanssa tosiaan ihan turhaa koko homma yrittää edes, siltä tuntuu.
Niin kauan on kaikki ok, kunnes tulee noita tilanteita mistä kerroin. Tai sitten löytyy joku parempi kaveri jne.
Kun saisi edes yhden oikean ja kunnollisen ja terveen ihmissuhteen elämäänsä niin olisi hyvä.
Mutta kun ei näköjään niin ei sitten todellakaan. Aina yritetään ainakin vain hyötyä ja pompottaa/loukata kuka mistäkin syystä. Ja kun on heikoilla niin satutetaan vielä enempi ja pahemmin.Ihan näin on monella. Itse olin monet vuodet tukena ystävälleni kun hän voi huonosti ja jätin omat tarpeeni sivuun hänen vuokseen enkä edes ajatellut että hänen pitäisi maksaa siitä minulle. Meni muutama vuosi ja minäkin tarvitsin hänen apuaan , niin jo luetteli syitä minne oli juuri sinä päivänä menossa ja kuinka kiireellistä hänellä on. Joten se oli kun kylmää vettä kasvoille , ja minä kun luulin että ollaan ystäviä . Tänään joskus puhutaan puhelimessa hänen ehdoillaan toki, niin että,olen jo tehnyt niin etten aina edes vastaa kun hän soittaa. Sillä olen huomannut että olen alkanut änkyttämään kun hän soitta, sitä ei ole missään muussa tilanteessa minulle tapahtunut . Niin että aion lopettaa kanssakäymisen kokonaan hänen kanssaan , siis sekin ystävyys oli aitoa vaan minun puoleltani , ja totta kai se kirpaisi kun huomasin ettei ystävyys oikeastaan koskaan ollut minun ehdoillaan aina hänen .
Olen löytänyt uuden ystävän jolla on samat harrastukset kun minullakin ja meillä riittää aina juttua vaikka minkämoisista asioista Puhetta riittää ——- ilman änkyttämistä
- mielenkiintoaelämään
Olen täyttänyt elämäni mielenkiintoisilla asioilla.
Luen maailman uutisia, seuraan dokumentteja, opiskelen kieliä, katselen filmejä youtubista.
Otan osaa eri keskusteluryhmiin, käyn kirpputoreilla, pidän itse kirppistä, luen kirjoja, kuuntelen musiikkia ja kaikkea muuta. Joka päivä lähtee aina joku uusi projekti käyntiin.
Miten hyvä että on tää netti olemassa, kyllä on maailma mielenkiintoinen.
Tuntuu että aikaa pitäisi olla enemmän että ehtisi kaikkea.
Jos olisi mahdottomasti sosiaalista elämää, niin eipä kerkiäisi mitään.
Kaupassa käyn ja kaupungilla, katselen ihmisiä.
Kerron usein kohteliaisuuksia muille ihmisille, kuten "onpas nätti takki sinulla", "onpas jänniä juttuja täällä teidän kaupassa", hymyilen myös monelle. Kumma, - mutta aina saa hymyn takaisin! Tulee hyvä mieliitsellekin.
Voithan sinä koiran ulkoilureissulla kertoa toiselle, että "onpas sinulla mukava hauveli", tai että "no onpas kiva kun syksy tulee" tms.
Tai mene vapaaehtoistyöhön mukaan, tai johonkin kerhoon.
Itse ajattelin liittyä tanssiryhmään.
Elämä on tosi mielenkiintoista!
Hyvää syksyä sinulle ja iloista mieltä! - Liikaayksinn
Itsellä sama tunne aika usein. Tuntuu, ettei oikeasti kukaan välitä. Elämään on kuulunut paljon suruja ja lähes yksin on niiden kanssa ollut koko ajan. Olen ollut kyllä tukemassa muita, mutta sitten ei saa takaisinpäin samaa. Toivoisi sitä, mutta ei tiedä jaksaako kuinka pitkään enää. Eihän kaikki tiedä toisen tilanteesta täysin mitä se on oikeasti. Aika näyttää, mutta ei hyvä tilanne.
- åpå988
Minä uskon kohtaloon, kaikki on ennalta määrätty.
Nämä maalliset ongelmat poistuivat kun tutustuin ortodoksiseen teologiaan.Yksin pystyy hiljentymään ja lukemaan.Tänne kirjoittamaankin.
Harrastan historiaa ja teen historiikkia minua kiinnostavasta aiheesta.Historia opettaa paljon nyky hetkestäkin.- uskonmy
Niin mäkin uskon kohtaloon, mut mun kohdalla se on ollut huono.
- SuuriKiitosVaanKaikille
Sama mulla.
Silloin kelpaan, jos musta on jotenkin hyötyä ja mukaudun muutenkin muiden pään mukaan heidän mukana kulkevaksi seuraksi. Ja silloinkin välillä tulee kommenttien ja muun käytöksen tiimoilta selvästi ilmi, että olen lähinnä muiden "myötätuntoisuuden" ja "empatiakyvyn" vuoksi mukana, enkä sen vuoksi että olisin varsinaisesti haluttua seuraa. Kun mulla ei kuulemma ole mitään eikä ketään jne jne. Vaikka tuollainen asnnoituminen ja kohtelu nyt saakin mut haluamaan ihmisistä eroon, jos kerta en kelpaa itsenäni ja omien ajanviettotapojeni ja -ideoitteni kanssa kenenkään seuraan.
Aika helvetin pahalta tuntuu, vaikka muuten yksinolossa ei ole sinänsä mitään vikaa. Ainakaan jos sitä ei joudu pakon takia valitsemaan. Mun vaihtoehdot tosiaan on se, että joudun olemaan yksin tai sietämään tuollaista alentavaa kohtelua ja puheita.
Mut kai mä olen sitten oikeasti jotenkin niin paha ja kuvottava että muhun ei voida tai haluta asennoitua terveellä ja normaalilla tavalla ihmisenä.- Anonyymi
Pistä poikki sellainen ihmissuhde , oikeat ystävät pitävät sinusta sinun vuoksesi eikä siksi että olet yksin jne
Monet leikki hyväntekijänä mukamas ja ovat niin tyhmiä että eivät osaa pitää suutaan kiinni asioista mitkä saattavat loukata, äsilloin kun minun mieheni kuoli ja jäin yksin niin parisuhteessa oleva ystäväni sanoi että hakeutuisin muiden yksinäisten joukkoon , osoitti selvästi sen että enää ei olla ystäviä kun illallis pöydässä olisi vaan kolme lautasta, kun sitä neljättä ihmistä ei enää ole . Hänen sanansa loikkasivat Minua tavatomasti . Nyt soittelee ja kyselee mitä teen, tapaan sanoa , että osoittelee vieraita tässä , enkä selittele kun kyselee että kuka on tulossa, sanon vaan pyöreästi vastaukseksi enkä selvittele kuka tulee. Usein. Ne tulijat ovat omia lastenlapsiani 🙂🙂🙂
- minerva-
Kyllä kuulostaa tutulta.
Olen kanssa kokenut olevani jotenkin "outolintu" omine ajatuksineni,
enkä jaksaisi mennä valtavirran mukana ja jauhaa tyhjänpäiväisyyksiä.
Tarkoitan, että aina pitää olla toisten mieliksi, ja kiinnostunut samoista
arkipäivän ostos ym jutuista, tai esim mitä jotkut julkkikset ovat sanoneet ja tehneet.
Ei voisi vähempää kiinnostaa :(
Myös se, että on itse niin rikki jotenkin ja turtunut tähän yksinäisyyteen,
saa välillä vetäytymään niiden parinkin tuttavan seurasta,
joilla omilta suhteiltaan ja perheiltään joskus harvoin löytyy aikaa.
Kuitenkin perusluonne on positiivinen. Mutta olen jotenkin aivan lannistunut.
Myös minuun otetaan yhteyttä hanakasti silloin, kun jollain muulla on joku ongelma,
mutta jos itseäni ahdistaa sekoamiseen saakka, tuumataan: Voi kauhistus, no mutta,
kyllä se siitä....
Olen laittanut sp osoitteni pari kertaa, ja vastaus tulikin, eräältä varatulta mieheltä :(
Missä ovat kaikki muut yksinäiset täällä varsinas-suomessa?
En ole työelämässä enää, ja 50 on ikää.
Nyt kun on "ulkopuolella" kaikesta ns tavallisesta elämästä, on ollut aikaa ajatella
myös syvällisesti (tosin olen sellainen aina ollut)
ja nähdä ihmiset tässä kuplassa hyörimässä, ihan kuin pienet muurahaiset.
Kyseenalaistamatta koskaan mitään.
Olisin niin iloinen minäkin, jos ihan oikeasti löytyisi ystävä, se olisi jo ihme melkein :)
Jospa vielä kerran uskallan laittaa tämän sp:n: [email protected] - ElleiMuuOnnistu
Muuten aloittaja, tullut joskus mieleen, että nuoremmat noin vajaan 30:n ikäiset kaverit voisivat hyötyä jopa vähän vanhemmista naiskavereista. Jos entisen kanssa ei osata puhua, kokeilisi jopa vähän itseä vanhempaa naisystävää. Koska näillä naisilla on kokemusta, jolla he voisivat ohjata parempaan ajatteluun ja suuntaan elämässä. Mistähän niitä vapaita kolmikymppiselle sopivia vanhempia naisystäviä löytyisi.
Kuuitenkin puhuisi eennen uusia entisen kanssa asioista, haluaako hänkin lähteä, ja miten sen jälkeen. Parisuhdeneuvonta sanoo, että pitäisi olla itse ensin vapaa entsisestä ajajtus ja tunnepuolella, ettei kaipaisi ja vertailisi.- gfyfyytyt
Ari Vatanenkin sanoi, että naiset ovat niin paljon viisaampia. Tarkoitti elämänkokemusta, Yhdellä ystävän perheellä aikuisella pojalla on vähan vanhempi naisystävä, menee hyvin.
- yksin.oon
Onko siinä sitten kyse ystävyyssuhteesta vai äidinkorvikkeesta? Olen itse aina kokenut eläneeni ilman äitiä, sillä niin etäiseksi on oma äitini jäänyt. Olisikin mukavaa välillä vaihtaa kuulumisia aidosti ja rehellisesti vanhempieni kanssa, mutta valitettavasti en siihen pysty. Heidän suhtautumisensa minuun on aina ollut jotenkin sairasta, on vähätelty,lytätty ja kaikenlainen emotionaalinen tuki on jäänyt saamatta.
En tiedä millainen suhde muilla yksinäisillä on vanhempiinsa, mutta luulen, että ainakin osalla vaikea ja etäinen suhde vanhempiin on yksi syy siihen miksi jää aikuisuudessa yksin. Sosiaaliset taidot ja itsetunto ovat jääneet heikoiksi, ja on vaikea luottaa toiseen tai kokea olevansa rakkauden arvoinen.
Niinpä tuntuisi hassulta aloittaa ystävyyssuhde paljon vanhemman naisen kanssa, koska tiedän että alkaisin ainakin itse projisoida suhteeseen niitä tunteita, joita paitsi koen jääneeni omassa perhepiirissäni. Tämä ei olisi mielestäni reilua toista kohtaan, sillä eihän kyseessä ole mikään terapiasuhde.
- PasmatTäysinSekaisin
Homopiireissä pojilla näyttäisi menevän pää sekaisin, ja sen jälkeen hoitoon mt-lääkkeille, Ehkä homot tienaakin sillä?
Joillakin menee niin kurjaksi, että vain loppu odottaa ja se tapahtui täysin homoon tutustumisen jälkeen. Maallikkona siksi neuvoisin olemaan ilman homokavereita, koska he eivät keskustele muusta kuin miesten välisestä pariksi tulosta. Sitähän ei kaikki ole edes kokeneet tai ajatelleet. - ÄläJätäPuillePaljaille
"Koko elämäni ajan. Olen päätynyt ihmis-suhteisiin vääränlaisten ihmisten kanssa. Ex-kihlattuni oli narsistinen hyväksikäyttäjä. Menetin lopullisesti uskoni rakkauteen ja vastakkaiseen sukupuoleen 27-vuotiaana."
Jos tyttöystävä on kaiken aikaa varpaisillaan suhteensa vuoksi, pistää samaan aikaan
ns. "pökköä pesään", eli hakee uutta miesystävää ja kulkee naisten kanssa illanvietoissa.
Syy voi olla vaikka toisen juominen, mutta kyse on naisella ja miksei juomarillakin joskus tuon
jättämisen tunteen jälkeen, ns. defenssistä, puolustusmekanismistä. Henkilö varautuua pahimpaan mahdolliseen skenaarioon, jossa hän onkin jäänyt täysin yksin, ilman mitään tukea.
Näitä psykologia perusoletuksia voisi ajatella paljon muitakin, jotka liittyvät ihmissuhteisiin,
käytännössä vasta vanhempien parien artikkeleissa on käsitelty ammattitaitoisesti psykologisia
ihmisen peruskäytösmalleja. Melko todennäkköisesti ne ovat useiden asoiden taustalla luuloissa ja riidoissa (ihan oman kokemus nuoruudesta) , koska ainakin defenssit tulevat äkkiä pintaan ja ne ovat tiedostamattomia. Ihmissuhdelehdessä on ohjeita, miten niitä itsessä ja toisessa ihmisessä voi käsitellä, Ne kun tiedostaa kukaan ei heti kävele raamit kaulassa kodista ulos, kotioloissa pitäisi tuntea ja puhua toisensa, lasten kohdalla puhutaan ns. "turvallisesta riitelystä/känkkäränkästä". Saa olla joskus suuttunut, niin, ettei toinen läimäytä heti ovia kiinni ja lähde lätkimään. Parisuhdekursseilla opetellaan tilanteita, jossa riidellään rakentavasti.
Psykologia - puolustusmekanismit
https://fi.wikipedia.org/wiki/Puolustusmekanismi
Tehkääpä hakua sanalla "defenssit":
Google tarjoaa ehdotuksia
- regressio defenssi
- torjunta defenssi
- defenssit arvon kieltäminen
- selittelydefenssit
- projektio defenssi
- defenssit hoitotyössä
- sairaudentunto
Projektio - Tiedostamaton.net
tiedostamaton.net/defenssit/projektio.html
"Projektiossa itsessä ahdistavana tai ei-hyväksyttynä koettu tiedostamaton ... Projektio tulee helposti esille eri etnisiin ryhmiin kohdistuvissa mielikuvissa. ... ainakin tilapäinen helpotus epämiellyttävään oloon, eli jotta projektio olisi defenssi"
Defenssit eli minän puolustuskeinot - Tiedostamaton.net
tiedostamaton.net/defenssit/
"Defenssit eli minän puolustuskeinot ovat psyykkisiä mekani"
Torjunta - Tiedostamaton.net
tiedostamaton.net/defenssit/torjunta.html
Lohkominen eli splitting - Tiedostamaton.net
tiedostamaton.net/defenssit/lohkominen.html
Kyse ei ole minusta vaan sinusta: psykologinen projektio - Mielen Ihmeet
https://mielenihmeet.fi/kyse-psykologinen-projektio/
Älä petä itseäsi– tunnista defenssit | Tiede
https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/ala_peta_itseasi_tunnista_defenssit
"Aikuisena voimme hyödyntää defenssejä esimerkiksi silloin, kun saamme huonoja uutisia. Otamme ikään kuin aikalisän kieltämällä faktat:"
Käsitehakemisto | Psychenet
https://psychenet.wordpress.com/kasitteet/
"Defenssit jaetaan niiden vakavuuden mukaan neljälle tasolle. Ensimmäisen tason defenssit (kieltäminen, vääristyminen ja harhaluuloinen projektio) ovat lähes"
Keskustelu - Mitä on ongelmien "projisointi" muihin ihmisiin?
https://www.vauva.fi/keskustelu/.../mita_on_ongelmien_projisointi_muihin_ihmisiin
"Negatiivisessa projektiossa nostat itseäsi jalustalle ja olet sokea omille vioillesi. Projektio on puolustusmekanismi, defenssi, jota käyttää yleensä kehittymättömät ."
Puolustusmekanismi – Wikipedia
https://fi.wikipedia.org/wiki/Puolustusmekanismi
Defenssien lukumäärä ja määritelmä riippuvat teoreettisesta ... Kypsymättömille (immature) defenssimekanismeille (mm. kieltäminen, projektio, acting out) on .
Defenssit – Mitä puolustusmekanismeja käytät? - Suhdesoppa
www.suhdesoppa.fi/itsetuntemus/mita-puolustusmekanisemeja-kaytat/
"Mitä defenssejä sinä käytät? Omien ... Mitä defenssejä käytät? Kun tunteita on ... Projektio. Oma tiedostamaton tunne heijastetaan toisiin. 6. Introjektio. Toisten ."
Parantujan profiili — Hyvejohtajuus.fi
www.hyvejohtajuus.fi/41/parantujan-profiili/
"Miten neurooseista voi parantua tai defensseistä oppia pois? .... projektio, acting out) on "ominaista uhan olemassaolon kieltäminen tai siihen ...
Päihdelinkin keskustelualue • katso viestiketjua - Defenssit
https://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/viewtopic.php?p=605914
"Eikö yksi yleisin alkoholistin defenssi ole kieltäminen; mitään ongelmaa ei ole olemassakaan. ... Projektio (IV) Käsitelleessään ahdistusta, henkilö lukee omat,"
Mitä on ongelmien "projisointi" muihin ihmisiin?
https://www.vauva.fi/keskustelu/3954337/ketju/mita_on_ongelmien_projisointi_muihin_ihmisiin
Lue miten sinä puolustat itseäsi todellisuudelta.
https://hidastaelamaa.fi/2014/10/aaro-lof-lue-miten-sina-puolustat-itseasi-todellisuudelta/
Toinen haku: "Iän sosiologia"
Kirja: ´Sanakari A. & Jyrkämä, J. 2008 tai vanhempi: Lapsuudesta vanhuuteen - iän sosiologia.
https://kauppa.vastapaino.fi/tuote/anne_sankari/lapsuudesta_vanhuuteen_ian_sosiologiaa/9789517680974 - sumasummarum
tuota sinun kohtaaloo on vaikea edes lukee.olet sairastunut tautiin .miellytä.ja se on sun päähätaottu.olet keskimmäinen lapsi.ja meitä on paljo.tänä itsekkyyden itsensä löytämisen aikana se ei toimi.ja viet sen hautaa.se ei lukemalla parane.ja huom.kuka osaa tämän itsekkyydeajan lapset pelastaa.sumasummarum.miten?oovaan omaihtes .ja naura mielessäs ku oot sen varmaa tehny tähänki asti.otat siitä itkuiikoilta voimas?
- PohjanlahdenYlitysVaan
"oovaan omaihtes ."
Yrittääkö kaveri-homo taas vesittää faktoja?
Kyllähän aloittaja on oma itsensä. Kyllä ruottalaisissa rititää homoa, jos pulaa pakkaa tulemaan. ex-puolustusministeri, oikeusasiamies, vihreä toukoinen, ehkä ville n, sitten tää haavistos. koneen pojista, joka toinen sossu, h-lääkäri ja lääkäri, kaikki rannikolla järjestään, pohjanalahden takana ihan kaikki liinatukat, tanskassa mahta aolla lisää. Norja täysin homovaltainen, ei koskaan kukaan siellä naisille päätl käännä.
- LonelyFriday2017
Aloittaja, oletko mies vai nainen?
Juttusi kuulosti kuin minun kirjoittamaltani. Olen 31v mies, kaikin puolin naisen unelma, mutta aivan totaalisen yksin nykyään, kukaan ei edes vastaa viesteihin. Niin uskomaton tilanne, että olen tekemässä tästä aiheesta kirjaa. Miespuolisiin kavereihin välit ovat etääntyneet olemattomiin, varmaan koska poikkean niin suuresti massasta harrastuksiltani ja elämäntavoiltani.
En kuitenkaan vieraista miehistä kaipaa seuraa (ellei yhteisiin harrastuksiin liittyvää juttua sitten olisi) mutta ihan kenestä tahansa naisesta kaipaisin edes juttuseuraa. Jos olet nainen niin jutellaanko kahden?- Tyydyn_yksinoloon
Kiitos vastauksistanne. Olen ollut viime kuukausina kiireinen töiden vuoksi, enkä ole ehtinyt miettiä koko asiaa. Olen neljäkymppinen mies. En enää etsi ketään, koska olen kyynistynyt ihmisiin ja rakkauteen. Parempi olla yksin, kuin elää suhteessa, missä ei ole onnellinen, eikä hyväksytty omana itsenään. Harmihan se on, olen kiltti, avoin, mukava, kiinnostunut monista eri asioista. En vain löydä sopivaa ystävää, enkä elämänkumppania. En jaksa enää ajaa itseäni epätoivon partaalle ihmis-suhteiden vuoksi. Ollaan yksin sitten.
- tsemppiäaplle
tervetuloa ihmisten ihmeelliseen maailmaan :)
- Anonyymi
vanha kesu, mutta tarvitsen paikan avautumiseen. olen aina ollut ystäväpiirin terapeutti, minulle uskotaan suurimmat salaisuudet, avaudutaan vaikeimmistakin asioista ja pystytään puhua melkein kaikesta. tuntuu siltä, että minulla ei ole ketään, kenelle puhua. tuntuu että olen vain ärsyttävä, mitätön, ruma, lihava ihmispaska. kukaan ei välitä. kaikilla olisi paljon helpompaa ilman minua, kenenkään ei tarvitsisi välittää tunteistani, tai siitä, sattuuko nyt loukkaamaan minua sanomisillaan. muilla olisi kaikin tavoin helpompaa ilman minua. tuntuu, että haluan laihduttaa, olen vain maailman lihavin ihminen, ja vihaan kehoani. olen hyvin epävarma kasvoistani, naurustani, jopa luonteenpiirteistäni.
- Anonyymi
Joo tutun olousta tarinaa teillä. Ei mulla tohon oikein lisäämistä ole. Koitetaan pärjätä!
- Anonyymi
Minä välitän.
- Anonyymi
Yksinäisyys voi olla tie vapauteen, itseensä...
- Anonyymi
En tiedä mitä näihin kommentoisin kun itse olen elämän kohta elänyt.
Olenhan jo 78 vuotias elämän yksin viettänyt ja asunut äijän käppänä. Töitä vain tehnyt, levännyt ja saunonut. Nyt tosin eläkkeellä ollut jo 12 vuotta.
Nyt sitä on havahtunut miettimään missä sumussa sitä onkin elänyt koko elämänsä kun on tullut tämä netti ja some uudeksi harrastukseksi näin vanhemmalla iällä kun ei muuta jaksa enään tehdä.
En osaa neuvoa valitettavasti kun itseltä jäänyt kaikki ihmissuhteet elämättä.
Seuraavassa elämässä sitten voi nämäkin menetykset korjata jos ei silloin tarvitsis niin paljoa tehdä töitä. Ei minulla muuta. Jatkakaa ! - Anonyymi
Tässäpä sen näkee ja todistaa jälleen taas elävästä elämästä ikäviä surullisia musertavia tosi stooreja ihmisiltä kuinka julmia itsekkäitä ahneita pikkusieluisia jne niin monet monet ihmiset on tää koko länsimainen kapistalistinen kulttuuri ja elämän malli on tehty täysin tukemaan narsististen / psykopaattisten ihmisten itsekkyyden ahneuden julmuuden kulttuuria köyhillä ja heikomassa asemassa olevilla ja herkillä oikeasti hyvän tahtoisilla hyvä sydämisillä ihmisillä ole mitään arvoa ja sijaa tässä mielisairaassa järjestelmässä/kulttuurissa aina kuulee niitä kauniita puheita kuinka me kaikki ihmiset ollaan kuulemma niin saman arvoisia ja yhtä arvokkaita katsomatta elintasoon elintaso/yhteiskunta/talous luokkaan tai katsomatta ulkonäköön ja menestykseen tai katsomatta sukupuoleen tai katsomatta ideologiaan / uskontoon jne jne mutta onko näin asiat realistisesti käytänössä
- Anonyymi
katsottuna? no eivät ole todellakaan sinne päinkään kaikki kun edelleenkin perustuu tässä mielisairaassa kulttuurissamme raakaan kilpailuun kilpailullisuuteen ihmisten välillä ja se kilpailu kokoajan vain kovenee ja kovenee raaistuu ja raaistuu entisestään sitä myöten kun ns materialistinen hyvinvointi nousee niin vaatimus tasokin nousee kovemmaks ja kovemmaks ja kuilu menestyneiden itsekkäiden rikkaiden ja ns luuserien oikeasti hyvän tahtoisten köyhien pieni tuloisten välillä kasvaa ja kasvaa entisestään itse oon nähnyt ja todistanut tätä kaikkea sairasta paskaa ja roskaa koko elämäni ajan lähes tää mielisairas järjestelmämme / kulttuurimme ei vaan ole terve yhtään ei niin yhtään totta on sanonta pessimisti ei ikinä pety ja osan ottoni sulle joka oot joutunu näitä kovia paska juttuja kokemaan elämässäsi voimia ja jaksamista kovasti sulle ja kaikille muille jota ootte tota samaa joutunu kokemaan älkää ikinä missään nimessä syyttäkö itseänne noista paska asioista mitä teille on tehty ja mitä ootte joutunu kokemaan se vika ei ole teissä vaan niissä toisissa sairaissa ihmisissä jotka teitä on paskasti kohdellu.
- Anonyymi
Sanma täällä kunnes löysi asukastalon. Sieltä sain vinkit Diakonisalaitos: D-asemat. Punanen risti .selaa niden sivuja netistä,löydät etsimäsi tai kuka tahansa yksinäinen ikään sukupuolen katsomatta.
- Anonyymi
Minulla on juuri sama juttu
- Anonyymi
Et ole ainoa jolla on tälläinen tilanne , tätähän se on nykypäivä , kyllä soåilloin ollaan maireana kun apua tarvitaan , mutta sitten kun pärjäävät ilman sinun apuasi niin yhteyden otto loppuu..ätiesän monin iäkkäämpiä joilla on tämä ongelma, ovat koko elämänsä auttaneet muita ja omia lastenlapsiaan hoitaneet vaikka itsekkin vielä olivat töissä.äsitten kun heidän lapsenlapset ovat suuria niin ne auttavat vanhukset unohdetaan. Moni itkee kuten sinäkin, mutta oikeastaan ei tarvitse itkeä vaan yrittää jotenkin muuttaa elämänsä,
Tehdä jotain mistä pitää ja voi vaikka löytyä uusiakin ystäviä , tiedän ettei se ole helppoa, mutta ala anna periksi , kyllä se aurinko taas paistaa sinullekin . Tsemppiä - Anonyymi
Mäkin itken. Ainakin aina välillä ja syön lääkkeitä. Kun kukaan ei koskaan rakasta mua naisena. Kai kaikki miehet vaan kuvittelevat etten minä ole rakastanut heitä. Ja etten kykene kiihottumaan seksuaalisesti. Tietysti olen ainakin ennen kyennyt. Nykyään en oikein tiedä. Kun se on aina miehistä paha asia, jos kiihotun. Tai ehkä ihmiset pitävät mua tyhmänä. Tein äsken älykkyystestin ja sain 112. Yleensä saan enemmän. On vaan niin paha mieli.
- Anonyymi
Mulla on hieman saman tyyppinen tilanne,kun mulla ei oo koulussa kavereita ja kaikki kiusaa kaikkia
Sekä käyttää erillaisia päihteitä.Vaikka mä olen koittanut olla oma itseni en ole löytänyt vielä niitä oikeita kavereita...mutta uskon että sinäkin vielä joskus löydät ne omat tyypit! - Anonyymi
Olen joskus tuntenut saman. En ikinä unohda vuotta milloin tuntui että kukaan ei välitä. Mutta se helpotti kun puhuin asiasta jonkun luotettavan kanssa
- Anonyymi
6 vuotta vanha,mutta minulla samaa,koko elämän ajan olen ollut vihoviimeinen varavaihtoehto ja aina olen ollut yksin. Sanotaan että tutustu harrastuksista tms. Olen jopa yrittänyt uskovien seuraan mutta sinnekään en kelpaa. Yksi pitempiaikainen ystävä löysi itselleen kumppanin ja sen jälkeen hylkäsi mut kokonaan,samoin toinen "ystävä " heti kun löytyy "jotain parempaa" mut hylätään. Toinen "kaveri" on nyt puoli vuotta ollut täysi radiohiljaisuus,tais sekin "ystävyys" mennä. Näillä mennään eikä mitään voi. En ole edes outo,olen ollut ystävällinen,kiltti ns nössö,mut ihmisten kusipäisyyden takia musta tullut katkera,kateellinen ja suorastaan vihainen. Parisuhteeseenkaan en kelpaa kun en ole hoikka missinmallinen ja näköinen.
- Anonyymi
Kukaan ei välitä musta ja kaikki vaan ärsyttää mua.
Voiko kukaan kertoa mulle että mitä mä teen???!!!!- Anonyymi
Lue raamattua ja ota jumala vastaan.
- Anonyymi
Joo tämmöstä tää elämä on näköjään. Ei kukaan välitä meistä yksinäisistä ihmisistä. Todennäköisesti jos joku soittaa niin se on poliisi, verottaja, pankkivirkailija tai joku huijari.
Kilttimies89 - Anonyymi
Uskokaa jumalaan niin hän parantaa teidät kaikesta.
- Anonyymi
Maailma on täynnä itsekkäitä ihmisiä. Siksi oma apu paras apu.
- Anonyymi
Minuun ottaa yhteyttä ihmiset kun tarvitsevat rahaa. Pari ystävää on jotka toivottaa hyvää huomenta ja hyvää yötä ja jutellaan muutenkin. Mutta jos teen testin että en laita kellekään mitään niin tuskin kukaan kaipaa. Voisin vaikka sulkea viikoksi puhelimen. Katsois tuleeko kukaan ovelle. Tuskin. Mutta samapa tuo kun jokainen täältä kuitenkin kuollaan yksin pois niin sama se on vetää yksin koko elämä.
- Anonyymi
Huomasin juuri hiljattain saman tai olen toki tajunnut aiemminkin. Esim ristiäisiin ei pyydetty mutta sitten sain viestiä että raha kelpaa .
- Anonyymi
Kutumiset juhliin loppu, kun lopetin rahalahjat.
- Anonyymi
Moi kaikki tää on mun eka kerta kun kirjotan tänne..
- Anonyymi
Osaako kukaan auttaa.. musta tuntuu että kukaan ei välitä mustaa kuin ketään ei kiinnosta välittää musta ja kaikki on pettyneitä muhun ja tota musta tuntuu että mun vanhemmat ei tykkää musta tai niinku joo ja mun sisko ei tykkää musta tai mun kaverit ahdistaa mennä kouluun koska mä olen ollut koko viikon kipeänä ja joo kun osaako kukaan auttaa tähän ahdistukseen ja muuhun mä en saa unta ja tota joo kiitos jos osaatte auttaa.🙂🥺🥺
- Anonyymi
Ihan varmasti sinusta välitetään.
Vanhempasikin taitavat välittää, sanoitkin että sinusta tuntuu ettei ne tykkää. Varmaan tykkäävät.
Siskot ja veljet on yleensä sellaisia, että välillä tykätään ja välillä ei, välillä niiden kanssa riidellään, ja välillä ei. Se on yleistä sisarusten kesken, etenkin lapsenaja nuorena.
Menitkö kouluun aamulla ? Ahdistiko, tai jännittikö sinua mennä sen takia, kun olit ollut viikon poissa ? Kyllä se siitä taas, kaverisikin on varmasti mielissään, kun palasit kouluun.
Tuli tämä viesti vähän myöhässä, vasta nyt aamulla. Kukaan ei ollut sinulle vastannut illan aikana.
Kaikkea hyvää syksyysi, ja muista tykätä itsestäsi, silloin huomaat, että kyllä muutkin tykkäävät.
- Anonyymi
Pitää rakastaa itseään....kin
- Anonyymi
Sama. Olen ollut vain olemassa muiden avuksi.
Kilttinä oon auttanut.
Mutta nyt kaikki on muuttunut.
Olen sairastunut.
Vihdoinkin saan olla yksin rauhassa, minusta kun ei enää ole auttajaksi.
Kukaan ei kiinnostu musta ennen kuin tajuavat, että sehän on kuoleman sairas ja yksin.. siltä vois saada nyysittyä vähän jotain.. ehkä enempikin.
Odotan mielenkiinnolla, ketä ja millä verukkeella tekee asiaa, että pääsis mun lähelle.- Anonyymi
Tämä on valitettavaa, mutta niin tuttua.
Ihminen on aina valmis auttamaan muita, jos pyydetään. Ottaa muut huomioon, on ystävällinen, rehellinen, luotettava, jne.
Auta armias, kun sairastuu itse. Jää aivan yksin, kukaan ei välitä, kukaan ei auta, ei pyydä mihinkään vaikka sairas ehkä jotain vielä jaksaisikin.
Kukaan ei käy kotona kylässä, mutta sitten kun ollaan jo sairaalassa odottamassa noutajaa, niin siellä jotkut saattavat käydä, jos ei muuten mutta tuntevat sen velvollisuudeksi. Ehkä joillain hätä, että kohta ei enää kaveria näekään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tämä on valitettavaa, mutta niin tuttua.
Ihminen on aina valmis auttamaan muita, jos pyydetään. Ottaa muut huomioon, on ystävällinen, rehellinen, luotettava, jne.
Auta armias, kun sairastuu itse. Jää aivan yksin, kukaan ei välitä, kukaan ei auta, ei pyydä mihinkään vaikka sairas ehkä jotain vielä jaksaisikin.
Kukaan ei käy kotona kylässä, mutta sitten kun ollaan jo sairaalassa odottamassa noutajaa, niin siellä jotkut saattavat käydä, jos ei muuten mutta tuntevat sen velvollisuudeksi. Ehkä joillain hätä, että kohta ei enää kaveria näekään.Saattohoitoon ei tartte tulla sängyn viereen kädestä pitämään, perintöä kyttäämään.
Ehdin vielä laittaa kaikki leviäksi.
Siitäs saavat. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Saattohoitoon ei tartte tulla sängyn viereen kädestä pitämään, perintöä kyttäämään.
Ehdin vielä laittaa kaikki leviäksi.
Siitäs saavat.Parempihan se on itse omat rahansa tuhlata, jos suinkin ehtii.
Miksi elämän ajan pitäisi säästää rahaa jollekin jälkipolville, heillä on oma elämä ja omat rahansa.
- Anonyymi
Et ole yksin. Ei raskaita kokemuksia voi verrata, mutta yksinjäämimiselle ei kukaan hädän hetkellä ymmärrä olla riittävän tukena. Usko, jostain se pieni oma taju löytyy. Vaikka se kaukana olisikin, on se sinun elämäsi.
- Anonyymi
Yksinäisyys on lisääntynyt ja se syö ihmistä.
Et ole yksin, sinä riität tuollaisena ja pitää vain osata kertoa tuntemuksistaan, kyllä joku sinut kuulee. Minulla on ollut samoja tuntemuksia joskus, että minulle voi jauhaa ummet ja lammet, mutta minulla kun on hätä, sitten ei ole aikaa kuunnella.
Nyt onneksi on kuunneltu ymmärretty ja tsempattu, pääasia että joku, jos ei ne joiden pitäisi kuunnella ja ymmärtää.
Lue blogistani, minä kerron siellä omakohtaisia kokemuksia kaikesta mielenterveyteen liittyvistä ongelmista ja toivon että joku saa avun myös sieltä.
https://marissasormunen.fi/lapsuuden-traumat/
https://marissasormunen.fi/tulipalo/ - Anonyymi
Olen jo niin tottunut siihen, että kukaan ei kysy minulta mitä minun elämääni kuuluu. Ahdistaahan se välillä. Ja ihmetyttää. Omat huolet täytyy pitää pään sisällä. Minulla on puoliso, mutta jos puhun hänelle jostakin huolestani, hän tietää siihen heti vastauksen ja tämän koen vähättelynä. Se loukkaa ja vetäydyn kuoreeni. Minäkin haluaisin joskus puhella asioistani mutta en enää osaa. Pelkään teilaamista ja vähättelyä sillä se satuttaa.
Vietän siis yksinäiset hetkeni kuunnellen äänikirjoja ja katsomalla kännykästä ulkolaisia sarjoja. Onneksi on satunnaisesti töitä, että pääsen olemaan kuten muutkin ihmiset. Tosin sielläkin olen aika hiljaa. En enää osaa osallistua keskusteluihin.- Anonyymi
Mitä sinulle kuuluu juuri nyt, tänä iltana ?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse1303639- 851865
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap151661Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos541372Ylen uutiset Haapaveden yt:stä.
Olipas kamalaa luettavaa kaupungin irtisanomisista. Työttömiä lisää 10 tai enempikin( Mieluskylän opettajat). Muuttavat1151216VENÄJÄ muuttanut tänään ydinasetroktiinia
Venäjän presidentti Vladimir Putin hyväksyi tiistaina päivitetyn ydinasedoktriinin, kertoo uutistoimisto Reuters. Sen mu911212- 681089
Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi281012- 66970
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k100964