tavata joku ihminen, joka asettuu "asumaan" ajatuksiin, mutta tilanne ei etene mihinkään? Mikä tarkoitus kaikella on? Elämän suuria mysteerejä, vain Jumala tietää.
Oletteko koskaan miettineet miksi pitää edes
lopputilin_ottanut
23483
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
nämä asiat kannattaa jättää, kun niitä ei itse jaksa, uskalla tai halua hoitaa.
siunausta!
Niinpä. En yhtään ymmärrä tätä tarkoitusta. Ja todella hajottavaa kun on hirveä ikävä ja kaipuu ja ajatuksissa koko ajan mutta ei näe toista. Tilanne ei etene ja näyttää toivottomalta. Mikään ei tunnu miltään ja vaikea elää ilman sitä henkilöä. Kun ees näkisi ni helpottaisi vähän olo. Melkein toivon jo et ois parempi ollut kun ei ois ikinä tavannutkaan.
ei lisättävää.
Niin kenet olet tavannut ja koska? Uusia ihmisiä tavataan joka päivä.
vieläkin erikoisempaa, että joku jää tuhansien ihmisten joukosta mieleen niin vahvasti. Olisi mielenkiintoista tietää, että miksi näin tapahtuu. Mikä tarkoitus kaikella on? Jos mitään ei ole tarkoitettu tapahtuvaksi, niin miksi kaikki pitää käydä kuitenkin läpi ja kokea. En minä ole vastaavaa kokenut aikaisemmin. Onko kyseessä Jumalallinen johdatus vai ehkä vain joku pakkomielle, johon saa avun sähköshokkihoidosta?
monesti olen miettinyt mutta yhtään vastausta ei ole.
joltain gurulta, joka meditoi Himalajan vuoristossa synkässä, mutta kodikkaassa luolassa.
Mulle jää mieleen ja sydämeen ihmiset, ystävät...ketkä ovat kohdelleet mua omana itsenäni eivätkä yrittäneet muokata mieleisekseen. Ihmiset ketkä ovat olleet vahvasti läsnä tapaamisissamme. Pystyvät katsomaan rehellisesti silmiin ja olemalla rehellisiä. Ihmiset ketkä ovat aitoja! Sen tuntee 💓
ja varmasti mieleen vaikuttavia.
Joidenkin, kuten miehen ja naisen sielut ovat olleet yhdessä entisessä elämässä. Sen takia toinen saattaa tuntua tutulta vaikka ei tuntisi. Se jää mieleen, koska se on sielun kaipuuta ei sinun pinnallista ihastumista. Sielun kaipuun tunnistaa mielestäni siitä, että toisen ajatteleminen herättää voimakkaita tunteita. Silmät ovat kuin sielun peili ja kun itket niin sielusikin itkee. Itse kun ajattelen kaivattuani niin usein alan itkemään. Se on jotain syvempää verrattuna muihin pieniin ihastuksiin. Lisäksi telepatia ja sanoitta keskusteleminen toimii yhteydessä sielujen kautta.
Voi kun se tomisikin, se telepatia. Koska huudan häntä, ottamaan pian yhteyttä, jotta tämä ikävä ja kaipuu hellittäisi hieman. En millään pysty elämään loppuelämääni täysin ilman mitään yhteyttä häneen. Kaipuu on ihan käsittämätön.
Näissä asioissa on myös usein sellainen nurjapuoli, että jos sinä tunnet syviä ihastumisen tunteita jotakin kohtaan, hän ei tunne samoin ja jos joku tuntee sinua kohtaan näin.
Sinä taas et tunne tätä ihmistä kohtaan mitään erityistä.
Harvoin molemmat tuntee yhtä syvää yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja halua kulkea yhtämatkaa elämäntietä. Jos haluaakin, niin aina siihen joku este ilmaantuu.
Voi kristus.
Olen herättänyt jo läheisten huomion: yhtäkkiä itken, nauran, saan perhosia vatsaani, punastun ajatuksistasi, olen ärtynyt, ikävöin, kaipaan... Kaikki tulee suodattamatta läpi.
Yhtäkkiä itken kesken naurun, ilman syytä, ja tunnen ihan pohjatonta surua. Tänään ikävä tuntuu möykkynä, enkä saa aikaiseksi hommiani.
Voi sinä rakas siellä!! Tiedä että minä olen matkassasi ihan koko ajan. Aina. Olen Sinun.
Laitoin viestin äsken. Olen huolissani, rakas. Meillä on toivoa. Sitä on! Sillä minäkin haluan tulla rakastetuksi.
Me olemme liekit, toistemme puolikkaat, kokonaiset yhdessä ja erikseenkin. Mutta vahvemmat yhdessä. Ja minä tiedän, me tulemme olemaan yhdessä. Niitä pieniä palasia.. niitä juuri.
Telepatia voi toimia esimerkiksi tunteena, että toinen ajattelee samaan aikaan. Itse tunnen juuri tämän ja sitä kautta toinen voi tavallaan lähettää samoja ajatuksia, makuja tai jopa tunteita, tuntemuksia toiselle. Ne eivät tule keskusteluna tai selkeinä sanoina vaan osana sinun ajatuksia ja tuntemuksia. Kasvotusten se voi toimia sanattomana viestimisenä tai toisen kuin ajatuksen lukuna, mutta muuten kaukana toisistanne sinun tulee ensin saada häneen yhteys ja sitä kautta viestiä hänen kanssaan. Jos telepatia ei toimi ja et saa yhteenkuuluvuuden tunnetta niin hän ei valitettavasti ajattele sinua. Siitä tiedät tunteen olevan yksipuolista.
Ei v1ttu mitä potaskaa teillä on päässä ihmiset...
Tunne ottaa vallan ihmisestä, jos sitä ei rajoita mitenkään. Itse en ajattele kaivattuani välttämättä edes joka päivä. Joskus kun hyvältä tuntuu ja ikävöin. Hyvä, että olette yhteydessä. Itse en ole vielä siinä vaiheessa. Joko toinen ei ole valmis yhdistymään tai sitten itse en ole. Liekit ei välttämättä tule yhteen aina vaikka toinen olisikin ajatuksissa joka päivä. Se voi olla hetken ilo ja sitten hän katoaa kuinka sitten se on tarkoitettukaan.
muutama vuosi sitten pitänyt tuota juttuasi ihan "höpöhöpönä", mutta kun itse kokee ja näkee asioita, "jotka eivät ole tästä maailmasta", niin tuo voi hyvinkin olla mahdollista. Ongelma näissä yliluonnollissa asioissa on se, että jos niistä kertoo jollekin leimataan automaattiseksi hulluksi tai Nepalilaisen hasiksen ystäväksi. Parempi pitää omana tietona ja olla vähän erikoinen kaveri.
:).
Itsekin koin kaivattuni kautta tämän. Aluksi kielsin sen, mutta ei kokemaansa voi kieltää. Hän on siellä ja minä täällä ja meidän välillä on taikaa. Se on ihmeellistä ja vaikeasti myönnettävä, mutta se on osa elämää.
Millään ei ole sen suurempaa tarkoitusta. Aivojen temppuilua, sanon ma.
aivoradat solmussa ja sähköimpulssit sekaisin.
Itse asiaa paljon miettineenä jaksan vieläkin ihmetellä sitä tunnetta jota joku ihminen saa aikaiseksi.En tiedä onko se jotain kaipausta,intohimoa vai jotain muuta,mutta se on jännittävää ja mielenkiintoista.Sen näkee silmistä ja tuntee kun toista koskettaa,aistii myös toisen siinä vierellä vahvasti.Siinä tulee usein itselle jännittynyt olotila,kun toinen lähellä, kun se vaikuttaa niin kovasti.
Kyllä tälläisen ihmisen kanssa pienet epäsovut,muuttuisi isoiksi halailuiksi hetkessä.
Monia ihmeellisiä asioita voi tapahtua. Joskus kertasin elämässäni sattuneita asioita ja ne olivat niin kummallisia "sattumuksia" yhden ihmisen elämään, että kuulostivat epäuskottavilta jopa omaankin korvaan.
Ajattelen kuitenkin niin, että sieluni täytyy oppia tiettyjä asioita tämän elämän aikana. Minun on pitänyt oppia monta asiaa lyhyessä ajassa ja siksi olen kärsinyt jokseenkin paljon.