Ei voi kun ihmetellä kun ihmisiä katoaa jatkuvasti metsiin. Aikuisia ihmisiä. Eikö järki sano ettei mihinkään outoihin maastoihin pidä lähteä hortoilemaan. Korkeintaan tien läheisyydestä voi poiketa sen verran että tie näkyy, ja palata samantien taas tielle.
Savukoskella kadonneesta iäkkäästä pariskunnasta mies on löytynyt kuolleena, naista ei ole vielä löydetty.
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201709302200429372_u0.shtml
Savukoskella kadonneesta iäkkäästä pariskunnasta mies on löytynyt kuolleena, naista ei ole vielä löydetty.
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201709302200429372_u0.shtml
Vastaukset 18
Vanhimmat
Aika useinhan noita on.
Tosta mainitusta tapauksesta en alkais spekuloimaan, voi olla monenlaistakin asiaa takana.
Usein hukkaan menneet kuitenkin on jotain loispummieläkeläisiä, harvemmin nuoret eksyneinä. Ikäihmiset justa marjastelee enenpi, kuin nuoremmat. Net enenpi/vähempi jo romutuskuntoisia. Kun terveys mitä lie, aika usein löytyät sitten kuolleinakin. Dementikot sekoilee muutenkin, kaikenlaista.
Kännykkä. Sehän se kertoo puhelimen sijainnin. Siis jos puhelin mukana ja siinä sähköä, kenttääkin pitää olla, kyllä löytyy, jos noit ehdot toteutuu. Jostain syystä ei mene noin käytännössä. Viranomaiset ei suotta hötkyile. Kun joku ilmoitetaan kadonneeksi, sille annetaan aikaa ite ilmoittautua, ei mitään suuretsintöjä voi heti aloittaa jokaisen hukasssa olevan höppänän takia.
Pakko kertoa yks juttu, liittyy kännyköihin ja höppänöihin. Noh, pöndellä naapurin vanha isäntä oli tullut autolla pihalleen viime talvena. Veti siinä auton vieressä lipat, jalka poikki. Siinä kartanolla se oli ulvonut joitamia tunteja, ennenkuin pojanpoika oli mennyt ulos tupakille ja kattonut pappa kumossa. Siis muutaman kymmenen metrin päässä puoli sukua kattomassa telkkaria, yks jäätyy ja vuotaa verta kartanolla.
Ukkelilla oli juu kännykkä, vaan ei pidä sitä mukanaan aina.
Ihmisiä häviää aina. Osa jää hukkaan, jotkut haluaa vaan hävitäkin. Net on aika isoja projekteja, kun aletaan koko arsenaalilla haeskelemaan. Siru vaan kaikille polttimoon, jää joutava härdääminen paljon vähemmälle. Polttimosiruja odotellessa kännykkä ihan toimiva kampe.
=DW=
Hyvä kysymys!
Lisävirtaa/akkuja mukaan kun lähtee vaeltamaan, Ja pitää opiskella etukäteen käyttämään kännykän karttaa, navigaattorinkin kanssa eksyy jos ei osaa sitä käyttää :)
No jaa, vaeltamaan ei pitäisi lähteä alunperinkään ilman huolellista suunnittelua ja tiedon hankintaa. Ihmiset pystyvät arvioimaan fyysisen kuntonsa koko lailla oikein ja saattavat tehdä päätöksensä lähteä ihan vain tältä pohjalta, ajattelematta ollenkaan onko heidän 'henkinen kuntonsa' riittävä edes muutaman kilometrin vaellukseen vieraassa ja vaativassa ympäristössä.
Kännykkä on hyvä, mutta se ei ikinä saa olla ainoa turva.
Tuli mieleen lapin reissu ennen kännyköitä. Armeijassa oppi mm. suunnistuksen, eli kartan ja kompassin käytön. Kolarissa ostin paikallisen kunnon kartan ja kaverin vaimo ihmetteli miksi sen ostin :)...kerroin haluavani "olla kartalla", tietää fyysisen sijaintini tarkasti siitäkin huolimatta vaikka tarkoitus oli heidän kanssaan kulkiessa pysyä merkityillä reiteillä.
Jospa he käyttivät teesiä "nähdä erämaa ja kuolla" tai "pakenen vuorille".
Jotain höppänyyttähän tuohon liittyy, ei ole oikeaoppista erämaa henkeä kun henkikin lähtee.
On todellakin mahdollista että pariskunta on eksyny toisistaan,
ittelle on käyny melkein samoin nuorempana kun puolison kanssa harrastettiin paljon erämaita ja metsäretkiä,
onneksi huutamalla ja huhuilemalla löysimme toisemme erämaassa,
suuret erämaa metsät on todella vaarallisia, jos ei ole kompassia, tai ei ymmärrä auringon kierrosta kartaan nähden mitään,
nyt joskus muistellessa noita aikoja karvat nusee pystyyn,
nuorena kun on terve ja luottaa itseensä sekä voimiinsa,
ihminen tekee mekosia uhkarohkeita retkiä erämaahan,
sillä luonto on mahtava voima esm. antamaan uutta voimaa ja jaksamista työelämäänki,
nyt ei tulisi enään mieleenkää mennä metsään edes marjaan,
sinne vanha kupsahtaisi ja varmasti eksyisi,
Minkä ikäinen olet vanhana-ei-metsään?
siinä lähemmäs seitenkymppinen
Mitä varten ihmiset lähtevä metsään etsittäviksi?
Muualle on vaikeampaa eksyä.
Löytävät heti per___e kun ovat per___n takana kyttäämässä perintöä tai kaljarahaa.
Sitä voi luetella loputtoman listan asioita, joista on itselle haittaa mitä, ja ihmiset kuitenkin tekevät.
Taitaa olla enempi niitä huonoja asioita, kun hyviä, alkaen tupakanpoltosta.
Nykyihmiset yliarvioi taitonsa.
Ennen liikuttiin paljon luonnossa, siinä oppi määrittämään kuljetun matkan, ja suuntavaisto kehittyi.
Sen huomaa omalla kohdalla, jo tuossa omassa puistossa, Suuntavaisto ei pilvisellä ilmalla ole hyvä, ja matkan arviointi kans huonoa.
Olishan se puhelin hyvä pitää mukana, kun sellainen on keksitty, eikä ole hinnasta kiinni.
Eivät he lähteneet etsittäviksi metsään . Kuten eivät muutkaan eksyneet.
Samaa mieltä, ei kukaan tahallaan eksy. Ei voi edes kuvitella miten kauhealta tuntuu kun ei löydä pois, eikä apua tule ajoissa. Mutta jokaisella on kohtalonsa, niin uskon.
Joskus olen jonkun aikaa harhaillut metsässä ennen kuin olen löytänyt tutulle alueelle. Ei ehtinyt paniikkia tulemaan. Voin vain yrittää kuvitella miltä tuntuu kun päivät vaihtuvat eikä pois löydä. Yöt ovat jo pimeitä ja tuntuvat pitkiltä, kun ei voi kulkea.
Kyllähän se on hyvä maissa huudella jos merellä sattuu vahinko.
Ei elämää voi koskaan varman päälle pelata, aina on tapaturman ja onnettomuuden mahdollisuus.
Kukaan terve ei riskeeraa turhan päiten omaa eikä toisten elämää.
Se on todella hurja ja pelottavakin tilanne jos eksyy ja putoaa tavallaan kartalta.
Siinä ei auta kun vain pysähtyä sillä silloin alkaa helposti kiertämään ympyrää ja palaa aina samaan paikkaan.
Toisaalta olen ollut tilanteessa, jossa tuttu ihminen on kadonnut, sekin on niin kauhea tila, etten soisi sitä edes vihamiehellenikään.
Tieto aina helpottaa, on se sitten kuin karmisevaa vaan.
Jos ihan tarkkoja ollaan, näitä metsään katoamisia on sittenkin aika vähän. Myös kaupungeissa kadotaan ja löydytään joskus jos löydytään. Hiljan löytyi hukkuneena Helsingin rannoilta ulkomaalaissyntyinen kadonneeksi ilmoitettu mies. Pohjois- Sipoosta, ei mistään metsästä, löytyi vissiin vuotta aikaisemmin Helsingissä kadonnut nainen jne. Noita ihmisen menehtymiseen metsässä johtavia eksymisiä ja katoamisia on vuosittain pari- kolme tapausta. Sairauskohtaus toki tulee kun on tullakseen vaikka metsässä, vaikka ihan tutussa lähimaastossa, että ei kai me lasketa näitä tapauksia mukaan?
"Ei voi kun ihmetellä kun ihmisiä katoaa jatkuvasti metsiin."
Kaupunkilaistuneella ihmisellä harvoin on erätaitoja. Erämaassa samoilemisessa on kuitenkin eksotiikkaa, joka houkuttaa ihmisiä. Tällöin jotkut eksyvät. Useimmat ehkä menettävät paikan- ja/tai suunnan tajunsa hetkeksi, mutta älyävät esim. kiivetä korkeammalle katsomaan ja pääsevät jälleen kärryille. Itse kuljen melko paljon luonnossa, enkä varsinaisesi ole koskaan eksynyt, suunnatkin pysyvät kohdillaan. Kaksi kertaa on suuntavaisto pettänyt. Kerran järven jäällä yöllä täydellisessä sumussa (omia tulojälkiä seuraten piti mennä pois kun ei riittänyt usko oikaista suoraan) ja toisen kerran meni suunnat sekaisin Tukholman maanalaisessa kauppakeskuksessa.
Joskus 10-11- vuotiaina oltiin naapurin suunnilleen samanikäisen pojan kanssa kotisaaren rannoilla hiihtelemässä. Jostain sitten saimme päihimme oikaista yhden niemenkärjen toiselle puolelle metsän läpi. Matkaa on linnuntietä siinä ehkä 500- 600 metriä. Hiihdettiin sitten siinä ja jossain vaiheessa vähän ihmeteltiinkin, kun ylitettiin jonkun muun tekemä latu. ihmeteltiin että kuka muu sinne metsään on halunnut juuri siellä lähteä, hiljaisella alueella. Selvisihän se sitten hetken kuluttua, kuka eli ketkä sen ladun olivat tehneet. Reilustikin ympyrähän siinä hiihdettiin, ennen kuin hoksattiin ja vähän terästyttiin ja toki selvittiin sinne tarkoitetulle toiselle rannalle.