Ikäväni sinuun on hiljaista haikeutta.
Se on keltaisia koivun lehtiä puiston penkillä. Penkillä, jolle et istuudu pyyhkäisten lehtiä pois pyytäen minua vierellesi.
Katselen niitä lepäileviä, talven alle katoavia lehtiä. Seison yksin penkin takana ja ihailen eteen avautuvaa maisemaa.
Auringon hauras paiste osuu lammen pintaan. On pilvistä. Lampi on kaunis kuten aina.
Lämmitätkö palelevaa sydäntäni. Annan käteni käteesi - kunnes haavekuvajaiseni veden pinnalla katoaa tuulen rikkoessa vienon heijastuksen menneestä, sinusta.
Minäkin lähden. Vain lehdet jäävät paikoilleen.
Vai enkö vain huomannut; jos tuuli vei lehdetkin pois.
Se on keltaisia koivun lehtiä puiston penkillä. Penkillä, jolle et istuudu pyyhkäisten lehtiä pois pyytäen minua vierellesi.
Katselen niitä lepäileviä, talven alle katoavia lehtiä. Seison yksin penkin takana ja ihailen eteen avautuvaa maisemaa.
Auringon hauras paiste osuu lammen pintaan. On pilvistä. Lampi on kaunis kuten aina.
Lämmitätkö palelevaa sydäntäni. Annan käteni käteesi - kunnes haavekuvajaiseni veden pinnalla katoaa tuulen rikkoessa vienon heijastuksen menneestä, sinusta.
Minäkin lähden. Vain lehdet jäävät paikoilleen.
Vai enkö vain huomannut; jos tuuli vei lehdetkin pois.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lämmittäisin, jos tietäisin sinun oikeasti sitä haluavan. Täällä on aika vaikea spekuloida, että kuka olet...
Päästän sinut pälkähästä. Nimimerkkini kertoo hänelle, kuka olen. Ja runoni, joita hän on lukenut elävässä elämässä.
Kuinka siniset on silmänsä?
Öitä ❤
Minäkin olen lukenut näitä juttuja täällä ikävä-palstalla kaipa toivoen, että minuakin joku kaipaisi ja ikävöisi, mutta pelkkää harhaahan se on. Itsensä huijaamista ehkä se on jotakin selviytymistaisteluakin ollut.
Vastasin, sillä aloitus oli kaunis, mutta itse en tunne ketään runoolevaa miestä tai naista..