Meillä on kaksi viotias poika ja 7 kuinen tyttö. Poikamme on alusta asti ollut melkoinen mammanpoika. Nyt varsinkin kun tuota ikää on tullut hivenen lisää, niin tuo näkyy ja kuuluu.
Isä on jonkin verran poissa kotoota, töissä. Näkee kyllä joka ilta meitä. Kovasti yrittääkin poikammekin kanssa leikkiä kotona ollessaan. Vaikka kuinka hän olis mukava, niin poikamme antaa korkeintaan hetkeksi isän tulla lähelleen. Vaikka ensin naureskelivat kippurassa, niin jo pian poika itkee äidin perään.
Isä ei saa tehdä mitään ilman, että poju rupee parkumaan. Tuo on todella inhottavaa katsottavaa, kun huomaan kuinka kovasti mieheni yrittää, mutta poika vaan pistää hanttiin ja on todella ilkeä isälleen.
Tottakai tommonen uhma-ikänen pistää äidilleenkin vastaan, mutta se on pientä verrattuna isäänsä.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Mikä mahtais auttaa? Aikako vain?
Isä on jonkin verran poissa kotoota, töissä. Näkee kyllä joka ilta meitä. Kovasti yrittääkin poikammekin kanssa leikkiä kotona ollessaan. Vaikka kuinka hän olis mukava, niin poikamme antaa korkeintaan hetkeksi isän tulla lähelleen. Vaikka ensin naureskelivat kippurassa, niin jo pian poika itkee äidin perään.
Isä ei saa tehdä mitään ilman, että poju rupee parkumaan. Tuo on todella inhottavaa katsottavaa, kun huomaan kuinka kovasti mieheni yrittää, mutta poika vaan pistää hanttiin ja on todella ilkeä isälleen.
Tottakai tommonen uhma-ikänen pistää äidilleenkin vastaan, mutta se on pientä verrattuna isäänsä.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Mikä mahtais auttaa? Aikako vain?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Noin 1,5 v, lapsella on voimakas äiti-vaihe. Vain äiti kelpaa.
Meidän muksu on juuri tuon ikäinen ja äiti on nyt kaikki kaikessa. Toki isänkin hoiva kelpaa, meillä kun ei ole toista lasta kilpailemassa huomiosta, mutta isompaan hätään ja itkuun tarvitaan lohdukkeeksi äiti..
Kun esikoinen on teillä ollut tuossä perinteisessä äiti-vaiheessa, on nuorempi lapsi syntynyt eikä äidillä luonnollisestikaan ole ollut sillä tavalla aikaa ja huomiota hänelle, kuin lapsi ehkä olisi tarvinnut. Ehkä esikoinen ei ole edes "valittanut " , luulen että on ollut ihan tyytyväinen lapsi.
Nyt hän sitten elää tuon äiti-vaiheen voimakkaasti.
Lisäksi pienempi vauva vie sinun aikaasi päivällä.
Entäs jos teette niin, että illalla isä on lapsen kanssa sen verran kuin lapsi haluaa, ja sitten keskittyy kuopukseen ja sinä keskityt tähän esikoiseen.
Ehkä sillä tavalla menee ohi nopeammin ja kivuttomammin.
Pojat muuten ovat enemmän äidin poikia kuin tytöt. Tytöt ovat yleensä sitten isin tyttöjä. Minulla on kaksi poikaa ja yksi tyttö, ja näin se on mennyt.
Meidän kaksivuotias taas on ihan isän poika. Äiti ei saa haleja läheskään niin paljon kuin isä, vaikka isä on pitkään töissä ja äiti hoitaa perushuollon,ruokailut, iltapäivän leikit, hoitoon viennit ja haut.Hyvän yön suukotkin otetaan vastaan mieluiten isältä. "Äiti pois", sanoo poika.
Isä oli hoitovapaalla siitä kun poika oli 9kk melkein vuoden eteenpäin. Luulenpa, että leimautuminen hoitajaan on tapahtunut silloin.
Olen tyytyväinen kun isän ja pojan suhde on lämmin, lapsi kokee olonsa turvalliseksi. Eihän se minulta pois ole.Eikä heikennä äidin roolia meidän perheessä.
Mutta ymmärrän hyvin, miltä miehistä tuntuu, kun lapsi huutaa vaan äidin perään. Eihän se kivaa ole. Mutta pikkuhiljaa kun lapsi kasvaa löytyy varmaan ne isän ja lapsen omat tekemiset samoin kuin ädin ja lapsen.
Ei tuosta kannata kauheesti vaivautua. Meillä on melkein sama tilanne , tyttö on 2 vuotias ja jos ollaan molemmat kotona niin minä en saa tehdä mitään sen kanssa, kun taas kahdestaan niin kaikki on hyvin. joskus tuntuu multa pahalta kun vaimo joutuu tekemään kaiken kun ollaan kolmistaan mutta sellaista se vanhemmuus on :-)